Kirjoja koirakuumeisille ja koiran omistajille

Meillä on varovaisesti puhuttu koiran hankkimisesta. Ehkä, sitten, jos, kun.... Näillä sanoilla alkavat virkkeet, joihin liittyy ajatus siitä, voisiko meille joskus tulla koira. Mikään pikainen päätös koiran hankkiminen ei tietenkään saa olla. Juuri muutama päivä sitten Yle uutisoi siitä, että korona-aikana koiria on hankittu paljon ja joskus hieman harkitsematta. Uutisen mukaan kirien käytösongelmat ovat lisääntyneet, ja eräs tuttavani kertoi, miten on törmännyt somessa siihen, että nuoret koirat etsivät tällä hetkellä uusia koteja. 

Kun itse olen uuden asian äärellä, minulla on tapana lainata kirjastosta aiheeseen liittyvää kirjallisuutta. Niin tein nytkin ja lainasin koira-aiheisia kirjoja, sekä tieto- että tarinakirjoja. Hyödyllistä tietoa sain Nina Mäki-Kihniän kirjoittamasta Koirakirja - Kaikki koirista -tietokirjasta (Readme.fi 2021), jossa kerrotaan paljon faktaa koirien käyttäytymisestä ja muista koiran omistajille hyödyllisistä asioista. esilehdelle mainitaan, että asiantuntija-apuna ovat toimineen eläintenkouluttajat Sari Alisaari ja Outi Kivimäki.

Muun muassa tämä aukeama on oikein hyödyllinen. Siinä oiotaan vanhentuneita käsityksiä. koirat eivät esimerkiksi kiusaa ihmisiä tahallaan tai tuhoa paikkoja, koska osoittavat mieltä jostain. Koira voi näyttää syylliseltä, mutta tosiassa se vain reagoi ihmisen vihaiseen elekieleen tai opittuun tilanteeseen.

Kirjan lähestymistapa on hyvin koiralähtöinen. Lukijaa pyydetään monesti miettimään, miltä jokin asia tästä itsestään tuntuisi ja asettumaan ikään kuin koiran nahkoihin. Koirien kasvatusta lähestytään positiivisen vahvistamisen kautta, ja muutama vanhentunut ajatus (esim. "ihminen syö aina ennen koiraa") kumotaan. Vaikka Mäki-Kihniä vinkkaakin monia puuhia, älytehtäviä ja koiran kouluttamiseen liittyviä niksejä, joita oman koiran kanssa voi harjoitella, muistuttaa hän myös moneen otteeseen, että haastavissa ja/tai epäselvissä tilanteissa oman koiran kanssa kannattaa kääntyä asiantuntevan koirakouluttajan puoleen. Tämä on mielestäni todella vastuullista, sillä vaikka kirjat tarjoavat hyviä neuvoja, on koiran kanssa hyvä mennä livenäkin koirakursseille ja haastavissa tilanteissa hankkia apua ajoissa.

Toinen lainaamani mielenkiintoinen kirja on Lily Snowden-Finen kuvittama, lapsille tarkoitettu koiratietokirja Miksi koirat nuuskivat pyllyjä? (Nemo 2020), jossa asiantuntijana on kirjoittanut Nick Crumption. Kirjan on suomentanut Ulla Selkälä. Kirjan nimi herätti hilpeyttä ja lukuintoa omissa lapsissani, mikä lienee ollut kustantajan tarkoituskin. Tämä tietokirja ei sisällä juurikaan ohjeita koirien kouluttamiseen tai hoitamiseen. Jokaisella aukeamalla koira-aihetta lähestytään yhden kysymyksen kautta, ja tekstissä olevissa vastauksissa annetaan tiiviissä paketissa tietoa koirista. Kirjassa paitsi selitetään se, miksi koirat haistelevat pyllyjä, myös esitellään koirien historiaa, viestimistä, käyttötarkoituksia, ravintoa ja koirien näkymistä somessa. Tämän kirjan kuvitus on tyyliteltyä ja tieto melko yleisluontoista - toisaalta tekstissä esitellään monia oikeita, jollain tapaa kuuluisia koiria.

Tällä aukeamalla ihmitellään, miksi koirat heiluttavat häntää. En ikinä ole kyllä kuullut näin tarkkaa selostusta: jos häntä heiluu vasemmalle, niin.... jos häntä heiluu oikealle, niin....

Kuvakirjapuolelta löysin kirjastosta Anneli Kannon ja Noora Katon Viisi villiä Virtiasta -sarjan 7. osan Virtasen lapset ja pentu (Karosto 2015). Tarinassa käydään läpi klassinen ja surullinen tapahtumaketju: lapset haluavat koiran, vanhemmat suostuvat sen hankkimaan, jos lapset sitoutuvat hoitamaan koiraa. Lapset eivät jaksa hoitaa pentua ja siitä halutaan luopua. Virtasen lapset nimittäin huomaavat, että heille hankittu pentu ei opikaan helposti sisäsiistiksi, eikä sateella ole kiva ulkoiluttaa sitä. Koira jää valitettavasti vaille huomiota, koulutusta ja lenkitystä. Vanhemmat päättävät, että koirasta on luovuttava, mutta lapset ryhdistäytyvät ja ottavat kunnolla vastuun pennun hoitamisesta. 

Periaatteessa tämän kirjan opetus - koiraa pitää opettaa ja se tarvitsee paljon huomiota, aikaa sekä kärsivällisyyttä - on hyvä, mutta itse vierastan todella paljon tarinan lähtöasetelmaa, eli sitä, että vastuu koirasta on lapsilla. Koiraa ei koskaan pitäisi hankkia sillä perusteella, että lapset hoitavat sen ja oppivat vastuunottoa. Toki näissä Viisi villiä Virtasta -kirjoissa lapset ovat muutenkin normaalia itsenäisempiä, mikä lienee ihan puhtaasti dramatisointikeino. Tässä kirjassa olisi kuitenkin voinut olla hieman erilainen loppu, jossa vanhemmat olisivat hoksanneet oman mokansa ja sitoutuneet pennun hoitamiseen lapsia siihen ohjaten.

Kaikkea tämän kuvan asioista koiranpentu totisesti voi tehdä, mutta enpä sanoisi, että se näiden takia ei ole kiltti ja tottelevainen. Eikä se mielestäni ole myöskään oikea riiviö tai vähemmän viisas. On ihan luonnollista, että pentukoira vasta opettelee, ja siksi harmillista, että sen käytös selitetään näille sanoilla lastenkirjassa. Onneksi hieman myöhemmin lasten vanhemmat kyllä selittävät, että pennun vahingot johtuvat lasten huolimattomuudesta.