Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkittu 2018: Tuhatkuolevan kirous

Siiri Enoranta voitti eilen Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkinnon. Valinnan teki Riku Rantala, joka perusteli valintaansa sillä, että Enorannan kirjoittama voittajaromaani Tuhatkuolevan kirous (WSOY 2018) kosketti Rantalaa ja herätti tunteita ja ajatuksia, joita Rantala jäi pohtimaan vielä kirjan luettuaankin.

Palkintoehdokkaiden kirjoista otteen lukivat näyttelijät Kristiina Halttu ja Veikko Honkanen.

Voin omalta osaltani yhtyä Rantalan sanoihin, sillä Tuhatkuolevan kirous on fantasiakirja, jossa huikean maailman lisäksi on sisäänkirjoitettu paljon sellaisia teemoja, jotka meidän omassa maailmassamme ja ajassamme ovat ajankohtaisia ja tärkeitä. Tuhatkuolevan kirous kertoo nuoresta Pau-tytöstä, joka on aina tuntenut olevansa hieman kömpelö, hieman erilainen kuin muut ja hieman epäonnistunut - varsinkin verrattuna kaikkien rakastamaan, upeaan isoveljeensä Tristiniin. Pau elää perheensä kanssa joen varrella pienessä Loimuloiskeen-kylässä Indarasiassa, ja he saavat elantonsa mohmia kasvattamalla. Paun äiti on myös taidemaalari ja isä kalojen tutkija. Tytön paras ystävä on huikentelevainen Meea, jota ei pitäisi oikeastaan laisinkaan kutsua ystäväksi.

Pau tahtoisi olla hieman suositumpi ja hieman tavallisempi, ja päättää äitinsä tiukoista kielloista huolimatta leikata pitkän tukkansa muodikkaaksi polkaksi. Hän ei osaa varautua äitinsä liioitellun kauhistuneeseen reaktioon tämän nähdessä Paun kynityn tukan. Silloin Pau alkaa ensimmäisen kerran ajatella, että hänen perheellään on jotain salaisuuksia, joista hän ei ole päässyt osalliseksi. Tämä vahvistuu viimeistään siinä vaiheessa, kun ensin isoveli Tristin saa kutsun pääkaupungissa Sisintraan Magia-akatemiaan.

Parin vuoden päästä Paukin saa ihmeekseen kutsun, ja pääsee osallistumaan akatemian pääsykokeisiin. Magia-akatemiian saavuttuaan Pausta tuntuu kuin hän olisi tullut kotiin, sillä niin luontevalta taikomaan opetteleminen tuntuu. Hän oppii, että taikomiseen tarvitaan ihmisen omia (elottomia) osia kuten hiuksia, kyyneleitä, kuukautisverta tai siemennestettä. Pau tutustuu akatemiassa myös kahteen poikaan, jotka vaikuttavat kumpikin olevan Pausta hyvin kiinnostuneita, mutta eivät ihme kyllä ole toisistaan yhtään mustasukkaisia. Pau siis viihtyy Magia-akatemiassa hyvin, ja siksi hänen järkytyksensä on suuri, kun hänelle ilmoitetaan ettei hän ole läpäissyt pääsykoetta ja joutuu palaamaan takaisin kotikyläänsä.

Näyttää siltä, että Pau joutuu tukahduttamaan sisällään kimpoilevan taian, sillä Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontaosasto eli Ötky on tiukasti kieltänyt käyttämästä taikaa muualla kuin Magia-akatemiassa. Ötkyn käskyjen noudattamista valvoo Kärtsäpartio, joka on kuorruttanut itsensä hohtavalla, Pauta ällöttävällä fosoralla. Ötky nimittäin uskottelee kaikille, että fosora karkottaa mystiset Pikilapset, jotka janoavat taikaa, ilmestyvät sinne, missä taiotaan ja ovat muka vaarallisia ihmisille. Ötky on selvästi päättänyt ottaa Indarasian ja kaiken sen taian tiukasti hallintaansa, tahtoo hävittää Pikilapset, eikä piittaa sitä tehdessään Indarasian laista ja säännöistä.

Ötkyä vastaan taistelee salainen Tetraedri, jonka olemassaolo paljastuu Paulle järkyttävällä tavalla. Vielä järkyttyneempi Pau on, kun selviää, että hänen äitinsä entinen rakastajatar, suuri maagi Nubya on sen johtaja, ja Paun äitikin on paljon läheisemmin kiinnittynyt taikamaailmaan kuin Pau olisi koskaan arvannut. Nubya on paitsi mahtava taikoja myös kuolematon, sillä Pikilapset ovat lahjoittaneet hänelle tuhat elämään. Nubyan siunaus - tai ehkä kuitenkin kirous - on kietoutunut tiivisti myös Paun elämään ja kohtaloon.

Tetraedri päättää pysäyttää Ötkyn ja osoittaa kansalle, että Ötky huijaa sitä ja että todellisuudessa se on fosora, joka on vaarallista ihmisille. Pau perheineen ja uusine ystävineen joutuu mukaan taisteluun, ja jokainen joutuu punnitsemaan, kuinka pitkälle on valmis menemään puolustaessaan elämää ja kaikkien oikeutta taikomiseen. Pau oppii, etteivät oikeat aikeet ja hyvä tahto oikeuta pahoja tekoja, tai ettei absoluuttista hyvää ole.

Enorannan luomassa maailmassa on kaikuja omastamme: on maailma, jota uhkaa tuho - ehkä satojen vuosien päästä, mutta kuitenkin. Tässä ajassa elävät joutuvat pohtimaan, mitä ovat valmiit tekemään sen estämiseksi, sillä muutos on kuitenkin tehtävä nyt! Indarasiassa on moni asia myös paljon edistyksellisempää kuin omassamme. On esimerkiksi aivan yleistä, että samaa sukupuolta olevat nuoret ovat yhdessä ja suutelevat avoimesti koulun käytävillä. He eivät saa osakseen pahoja katseita. Koska taikomiseen käytetään oman ruumiin eritteitä (ei virtsaa tai ulostetta) ja karvoja, ovat kuukautiset juhlittu asia ja kaikenlaisten karvojen kasvattaminen muodikasta. Indarasiassa on myös pyhäinhäväistys kaataa eläviä puita, ja jos jossain näkee kaatuneen puun, pitää sen tilalle istuttaa kaksi uutta taimea. Lihaakin syödään vain vähän. Myös perinteiset sukupuoliroolit on tervetulleella tavalla päivitetty, ja kirjassa ihmiset saavat olla herkkiä, vahvoja, aktiivisia taistelijoita tai syrjään vetäytyviä ja rauhallisempia oman itsensä eikä sukupuolensa takia.

Tuhatkuoleva kirous on vauhdikas, tunteikas ja todellakin ajatuksia herättävä nuorten fantasiaromaani, joka suurempien teemojen lisäksi sisältää hienolla tavalla kuvattuna nuoren tytön kasvukertomuksen. Pau oppii itsestään paljon uutta, aikusituu ja on kuitenkin samaan aikaan vielä hellyttävän lapsellinen. Hän rakastuu elämässään ensimmäistä kertaa, vieläpä kahteen poikaan. Hän kokee vavahduttavasti, millaista seksuaalinen kanssakäyminen toisen ihmisen kassa voi olla, ja täytyy sanoa, että Enoranta on osannut kirjoittaa Paun ja Kenonen välisen intiimin kohtaamisen erittäin hyvin. Henkilögalleria on laaja, ja osa hahmoista tuntuukin kiinnostavimmilta kuin toiset ja heidän ajatuksiaan ja tekojensa syitä on valotettu muita enemmän. Nubyan isä on ehdottomasti yksi lempihahmoistani, samoin Paun oma isä.

Kaiken kaikkiaan Tuhatkuolevan kirous teki siis minuun vaikutuksen ja suorastaan surin, kun se loppui. Onnea siis Siiri Enorannalle ansaitusta palkinnosta!

Finlandia-voittajat ja valitsijat vasemmalta oikealle (valitsija sulkeissa):
Tieto: Seppo Aalto, Kapina tehtalla (Virpi Suutari),
LaNu: Siiri Enoranta (Riku Rantala)
Kauno: Olli Jalonen (Seppo Puttonen)



Lämminhenkinen kuvakirja rohkeudesta ja erilaisuudesta: Neljä muskelisoturia

Tuula Kallioniemen kirjoittama Neljä muskelisoturia (Karisto 2018, arvostelukappale kustantajalta) on kuvakirja, joka kertoo rohkeudesta, erilaisuudesta, ennakkoluuloista sekä siitä että kuka tahansa voi olla omanlaisensa sankari. Kirjan päähenkilöllä Antulla on downin syndrooma, eikä hän siksi pääse mukaan neljän muun pojan leikkiin. Joukon pomo Anttu on sanonut, ettei Anttu saa tulla mukaan heidän muskelisoturileikkiinsä, sillä Jossun mukaan Anttu honottaa ja on dauni.



Ymmärrettävästi Anttua kiukuttaa ja surettaa. Hän tietää, että olisi ihan yhtä hyvä muskelisoturi kuin kuka tahansa muista pojista, onhan hän esimerkiksi vanhvempi kuin Käpsä ja harrastaa painiakin. Anttu kuitenkin joutuu tyytymään vaklaamaan muita poikia kiven takana, kun nämä leikkivät metsässä, taistelevat valomiekoilla, painivat, kertovat vitsejä ja grillaavat makkaroita kertsigrillillä.

Tuula Kallioniemi & Terese Bast: Neljä muskelisoturia (Karisto 2018)

Sitten Anttu keksii, että jos hän suorittaisi jonkun urotyön, Anttu ehkä hyväksyisi hänet porukkaansa. Antun sisko lainaa pojalle kirjastosta kirjan, jossa kerrotaan urotöistä. Ne kuulostavat Antusta kamalan pelottavilta, hurjilta ja mahdottomilta toteuttaa. Kuka muka voisi esimerkiksi pyydystää neljä ihmissyöjähevosta tai kaapata kaamean Kerberos-koiran? Yksi urotöistä on kuitenkin sellainen, jonka Anttu päättää testata. Hän nappaa kultaisen omenan - eli maalaa tavallisen omenan kultaiseksi maalilla - ja toimittaa sen Jossulle.

Tuula Kallioniemi & Terese Bast: Neljä muskelisoturia (Karisto 2018)

Jossu on sopivasti yksin metsässä, kun Anttu lähestyy tätä. Itkeneen näköinen Jossu kuitenkin torjuu Antun ja huitoo tämän karkuun risulla. Anttu pakenee metsään ja joutuu eksyksiin. Hän tulee vanhalle ladolle, josta kuuluu kummallista ääntä. Anttu on varma, että siellä on joku hirviö. Oven raosta Anttu näkee, että suuren näköinen, karvainen otus vinkuu epätoivoisena, sillä se on jäänyt loukkuun latoon. Anttua pelottaa ja säälittää, ja hän toivoo, että joku tulisi vapauttamaan otus-paran. Kun Anttu tajuaa, että otus on koira, hän kerää kaiken rohkeutensa, vaikka pelkääkin koiria. Hän lupaa vapauttaa koiran, jos tämä ei pure Anttua. 

Tuula Kallioniemi & Terese Bast: Neljä muskelisoturia (Karisto 2018)

Eikä koira pure. Se on iso, mutta kiltti. Anttu huomaa, että koira voi johdattaa hänet pois metsästä ja seuraa uutta ystäväänsä tutulle metsäpaikalle, jossa Jossu ryntää itkien ja nauraen koiran luo. Koira on näet Jossun koira, joka pääsi tältä karkuun. 

- Minä otin Leon salaa mukaan. Se on aivan liian iso ja voimakas minun kuljetettavaksi, Jossu tunnustaa Antulle, jolle Jossu nyt on hurjan kiitollinen. Ja niin käy, että Anttu hyväksytään Jossun porukkaan, hänestä tulee neljäs muskelisoturi, joka on osoittanut ennen kaikkea itselleen, että hänessä on paljon rohkeutta ja uskallusta vaikka mihin!

Tuula Kallioniemi & Terese Bast: Neljä muskelisoturia (Karisto 2018)

Neljä muskelisoturia -kirjan kuvituksen on tehnyt Terese Bast. Kirja pääsi Kariston rohkeus-aiheisessa kirjoituskilpailussa finaalipaikalle asti. Nyt tämä lämminhenkinen ja toivon mukaan myös lukijoiden silmiä avaava, ennakkoluulottomuuden ja tasavertaisuuden puolestapuhuva kuvakirja on ehdolla Runeberg Junior -palkinnon saajaksi

Ehdokkaat valitsi esiraati, johon kuuluivat kulttuuritoimittaja Mia Grönstrand, äidinkielen ja kirjallisuuden lehtori, FM Bodil Lund ja Sipoon kirjastopalvelupäällikkö Malin Hollmén. Voittajan valitsevat porvoolaiset päiväkotiryhmät sekä ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat. 

Muut palkintoehdokkat ovat 

  • Tapani Bagge & Carlos Da Cruz: Aavehevosen arvoitus (Karisto)
  • Henna Helmi & Reetta Niemensivu: Tuplapulma, Maria!  (Ice Love -sarja) (Tammi)
  • Merja ja Marvi Jalo & Reetta Niemensivu: Olivia ja Onnentähti, Onnenkepparit 1 (WSOY)
  • Tuula Kallioniemi & Terese Bast: Neljä muskelisoturia (Karisto)
  • Rinna Saramäki & Sami Saramäki: Meren syvyksiin (WSOY)
  • Eva Frantz: Hallonbacken (Schildts&Söderströms)
  • Lena Frölander-Ulf: Pappa, jag och havet (Förlaget)
  • Anna Sarve & Sanna Mander: Prilliga Prinsessboken (Schildts&Söderströms/Kustantamo S&S)
  • Sanna Sofia Vuori & Linda Bondestam: Ägget (Förlaget & Bergs)

Jännittävä taskulamppuseikkailu: Meren syvyyksiin




"Näkemiin pintavedet! Tutkimusalus Langusti lähtee ensimmäiselle matkalleen! Tutkimme meren kartoittamattomat syvyydet: sen aarteet, oudot eläimet ja salaisuudet. Aiomme tuoda pintaan jotain sellaista, mitä kukaan ei ole ennen nähnyt." 

Näin houkuttelevin sanoin alkaa Rinna Saramäen kirjoittama ja Sami Saramäen kuvittama kuvakirja Meren syvyyskiin (WSOY 2018, arvostelukappale), jossa seurataan Langusti-nimisen tutkimusaluksen ja sen miehistön huimaa matkaa meren kaikkein syvimpiin osiin, joihin kukaan ihminen ei ole aiemmin mennyt. Itse asiassa Langustinkaan ei ole tarkoitus lähteä tutkimaan aivan niin syviä vesiä, mutta alus joutuu kesken laskeutumisensa onnettomuuteen, kun sen syvyysperäsin juuttuu jumiin. Niinpä Langusti alkaa holtittomasti vajota.

Rinna ja Sami Saramäki: Meren syvyyksiin (WSOY 2018)

Langusti miehistöineen uppoaa syvemmälle ja syvemmälle, ja vaikka hätä on suuri, eivät miehistön jäsenet (ja lukija) voi olla ihastelematta vastaan tulevia upeita vedenalaisia maisemia ja toinen toistaan kiinnostavampia vedeneläviä. Niiden lisäksi Langusti ohittaa muun muassa uponneita hylkyjä, ällöttävän jätepyörteen ja jopa uponneen kaupungin rauniot. ("Atlantis!", huudahti vanhin lapsistani tässä kohtaa kirjaa.)

Surullin kuva jätepyörteestä
Rinna ja Sami Saramäki: Meren syvyyksiin (WSOY 2018)

Lopulta alus saavuttaa pohjan huimassa 8500 metrin syvyydessä. Miehistö saa huomata, että jopa noin käsittämättömän syvällä elää kokonaisia ekosysteemejä, ja eliöillä on kiinnostavia keinoja selvitä auringonvalottomassa maailmassa. Ymmärrettävästi miehistön jäsenet ovat samaan aikaan ihastuksissaan ja huolissaan, sillä heidän pitää keksiä keino, jolla he pääsisivät takaisin pintaan ennen kuin on liian myöhäistä.... Onneksi he keksivät uhkarohkean ratkaisun, joka kaikeksi onneksi toimii, ja niin alus miehistöineen selviää tukalasta paikasta.

Meren syvyyksiin on kirjoitettu seikkailutarinan muotoon, mutta se sisältää paljon oikeaa tietoa valtameristä ja niiden ekosysteemeistä. Kirja on helppolukuinen ja seikkailuista kiinnostuneiden lasten mieleen. Saramäet ovat tehneet mielenkiintoisen valinnan kerronnan suhteen, sillä tarina etenee lyhyiden puheenvuorojen kautta. Jokaisen kappaleen alussa on kerrottu syvyys metreinä ja miehistön tunnelma emojien avulla. Erityisen jännittäväksi ja todentuntuiseksi seikkailun tekee se, että lukija voi valaista kirjan sivuja niiden takaa taskulapulla, ja silmien eteen paljastuu muun muassa huikeita vedeneläimiä kuin tutkimusaluksen valokeilassa ikään.

Rinna ja Sami Saramäki: Meren syvyyksiin (WSOY 2018)

Tämä kirja oli kuusivuotiaan lapseni mielestä niin hieno, että veimme hänen päiväkotikaverilleen synttärilahjaksi saman kirjan ja oman taskulampun. Ja eilen olin ekaluokkalaisten oppilaideni kanssa kirjastolla kirjavinkkauksessa, jossa tämä kirja herätti heti useamman lapsen kiinnostuksen. Kirjasta tuli lähes tappelu, kun kolme lasta olisi halunnut lainata sen samaan aikaan. Konsepti siis selvästi kiinnostaa noin 5 - 7-vuotiaita lapsia. Nelivuotiaani sen sijaan piti kirjaa hieman tylsähkönä, ehkä erikoisen kerrontatavan vuoksi.

Millainen oli Helsingin Kirjamessujen uusi lastenalue?

Pari viikkoa sitten oli yksi kirjavuoden kohokohdista, kun Helsingissä pidettiin kirjamessut. Itse olin mukana perjantaista sunnuntaihin ja viihdyin erityisesti uudistetulla lastenalueella. Se oli tänä vuonna mukavan iso ja yhtenäinen, selkeä ja viihtyisä. Aivan mahtavaa, että lapsikävijöihin oli panostettu aikaisempia vuosia enemmän!

Kuvasin ja koostin teille videon, jolla muun muassa muutama tuttu hahmo ja kirjantekijä kertoo oman mielipiteensä alueesta. Käyhän kurkkaamassa videolta, miltä uudistetulla lastenalueella näyttää, ketkä kirjoista tutut suosikkihahmot lapsia viihdyttivät ja millaista ohjelmaa lapsille oli tarjolla!

Video löytyy kirjabloggaajien, -tubettajien, -twiittaajien ja -grammaajien uudelle, yhteiselle kanavalta eli Kirjakultilta.