Kaksi viihdyttävää lastenelokuvaa: Lasse-Maijan Etsivätoimisto ja Puluboin ja Ponin Leffa

Olen tässä parin viikon sisällä käynyt katsomassa peräti kaksi lastenelokuvaa, jotka pohjautuvat perheessämme paljon luettuihin lastenkirjoihin, Puluboin ja Ponin Leffan sekä Lasse-Maijan Etsivätoimisto -elokuvan.

Lassea esittää Frank Dorsin ja Maijan (Maja) roolissa nähdään Ester Vuori.

Viime viikon maanantaina sain käydä katsomassa ennakkoon Martin Widmarkin suosittujen Lasse-Maijan Etsivätoimisto -kirjojen pohjalta tehdyn elokuvan Lasse-Maijan Etsivätoimisto - Ensimmäinen arvoitus. Tähän näytökseen olisin saanut ottaa lapsenkin mukaan, mutta valitettavasti eskarinsa aloittanut esikoululainen oli juuri silloin tutustumassa uuteen ryhmäänsä. Niinpä en saanut kuulla lapsikatsojan mielipidettä tästä Josephine Bornebusch ohjaamasta alakouluikäisille suunnatusta salapoliisielokuvasta. Henkilökohtaisesti oletim trailerin perusteella, että elokuvassa olisi hieman enemmän vauhtia, ja nyt tuntui että tätä puolitoistatuntista elokuvaa olisi voinut hieman lyhentää, mikä olisi ehkä napakoittanut kerrontaa. Toisaalta kävin katsomassa dupatun version, eli voi olla, että huolimatta hyvistä suomalaisista ääninäyttelijöistä, ruotsinkielisessä elokuvassa olisi ollut hieman enemmän jännitettä, koska alkuperäisversiot yleensä ovat, noh parempia.



Elokuva kertoo siis nimensäkin mukaan Lassen ja Maijan ensimmäisestä yhteisestä jutusta eli arvoituksesta. Lasse on kirjaviisas koululainen, jonka suurin unelma olisi voittaa koulujen välinen Hammarabin tietokilpailu. Maija puolestaan on villisieluinen luonnonlapsi, joka on joutunut muuttamaan koulua tiuhaan. Lapset joutuvat erinäisten sattumien kautta yhteen ja todistavat, miten arvokas Hammarabin kirja varastetaan koulusta. Koska Maijasta tehdään yksi pääepäilty, päättävät Lasse ja Maija etsiä oikean syyllisen käsiinsä, sillä Vallilan kaupungin poliisi tuntuu olevan kaffella kuin opettajat välitunnilla. Kaksikko vakoilee, tutkii, poissulkee ja päättelee, - siis suorittaa taitavaa salapoliisityötä.  Lopulta epäiltyjen joukossa on enää muutama koulun opettaja, ja vaikuttaa siltä, että useimmalla heistä on jotain salattavaa. Ennen kun arvoitus ratkeaa, joutuvat Lasse ja Maija myös pohtimaan, mikä on heille tärkeintä: ystävyys vai maine ja kunnia.

Käsikirjoitus: Henrik Engström ja Mattias Grosin

Tänään vein eskarilaisemme katsomaan Puluboin ja Ponin Leffan, jonka on ohjannut Mari Rantasila. Tämä nuoren Jenni Lausin tähdittämä elokuva oli täyttä tykitystä koko 70 minuuttisen kestonsa ajan. Tykkäsin elokuvasta todella paljon, vaikka Puluboi ei ollutkaan ihan sellainen, joksi hänet olin kirjojen perusteella kuvitellut, vaikka Aapo Puusti näytteleekin mainoksia suoltavaa, pullia ahmivaa ja villejä biittejä beatboksaavaa pulua oikein mainiosti. Lausti näyttelee koulun aloittavaa Poni-tyttöä aivan loistavasti. Jokainen heppatytön ele, pukittelu, hirnahtelu ja hörähtely tuntui tulevan  täydestä sydämestä.

Käsikirjoitus: Hannamaija Matila ja Veera Salmi


Poni on siis pieni tyttö, jonka koulu on alkamassa parin viikon päästä. Poni itse on sitä mieltä, että hän ei ole tyttö laisinkaan, vaan Poni. Ja ponien ei tarvitse käydä koulua. Etenkin työtön äiti on huolissaan tekoturpaa käyttävästä tytöstään, vaikka taiteilijaisä yrittääkin vakuuttaa, että Ponilla on vain vilkas mielikuvitus. Paha kyllä perheen pihapiirissä asuu myös tulevan koulun rehtori, joka haukkuu Ponin ja tämän luovuuden lyttyyn.



Poni kohtaa (keksii) Puluboin, joka tuo hänelle turvaa ja jonka kanssa tyttö alkaa keksiä villejä suunnitelmia ja leikkejä, joiden tarkoitus on päättää hänen koulutaipaleensa ennen, kun se on kunnolla alkanutkaan. Elokuvassa seurataan, miten Poni kuitenkin kasvaa jännityksensä ja ahdistuksensa voittajaksi, ymmärtää, että koulussakin voi leikkiä (vaikka, joskus luovuudellekin on rajansa) ja ennen kaikkea opettaa myös rehtorille, että leikkiminen on sallittua. Tämä elokuva oli myös kuusivuotiaan lapseni mielestä hyvä, ja hän olikin sille jo aivan oikeaa kohderyhmää. Suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa kaikille esikoulu- ja alakoulun alaluokkalaisille lapsille sekä heidän vanhemmilleen.



Kuinka minusta tuli rohkea eli kirja tunteista ja ryhmässä toimimisesta

Tietokirjailija, neuropsykiatrinen valmentaja ja kuvataideterapeutti Mervi Juusola on kirjoittanut lastenkirjan Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018, arvostelukappale), jossa tarinaosuuden lomassa lukijoille annetaan paljon tietoa tunteista ja sosiaalisissa tilanteissa toimimisesta. Kirjan kuvituksen on tehnyt Anni Nykänen.



Kuinka minusta tuli rohkea -teoksen tarkoitus on muun muassa auttaa lasta tunnistamaan omia tunteitaan, kohtaamaan vaikeita tilanteita, ratkaisemaan konflikteja, puolustamaan itseään ja asettumaan muiden asemaan. Kirjan kehyskertomuksen avulla lukija pystyy asettumaan esimerkiksi kiusatun asemaan ja toisaalta myös löytämään ratkaisuja sellaisiin tilanteisiin, joissa on ehkä itse ollut kiusattuna tai nähnyt kiusaamista.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)
Tarinan minäkertoja on ekaluokkalainen Tilda, jonka vanhemmat eroavat. Tuon ison elämänmuutoksen lisäksi Tilda ja hänen pikkuveljensä Sisu joutuvat tottumaan asumaan uudessa, isossa kaupungissa kerrostalossa, jonka pihalla leikkii paljon isoja lapsia. Tilda on ujo ja hänen on vaikea tutustua uusiin lapsiin, ja Sisu ajautuu helposti törmäyskurssille toisten kanssa. Sisarukset kohtaavatkin varsin kurjia tilanteita, kun isommat lapset pilkkaavat heidän maalaisuuttaan, tönivät ja juonittelevat.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)
Tilda yrittää koulussa tutustua muihin lapsiin, mutta se on aika vaikeaa. Hän tarkkailee muita ja yrittää miettiä, pitääkö hänen muuttua kuuluakseen porukkaan. Onneksi tyttö ymmärtää olevansa arvokas omana itsenään. Koulun kokkikerhossa Tilda tutustuu Annaan, josta hän löytää uuden sydänystävän. Nuo kaksi ovat siitä lähtien erottamattomat - tai ovat ainakin siihen asti, kunnen Anna ei enää uskalla liikkua Tildan kanssa siitä pelosta, että häntäkin aletaan pilkata.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)
Tildan tilanne tuntuu jo lukijastakin aika kestämättömältä, sillä tyttöä pilkataan, hänen syntymäpäivilleen ei tulla, ja kaiken lisäksi tämän paras ystäväkin kääntää hänelle selkänsä. Huomasin, että omatkin lapseni ahdistuivat aika kovasti tässä kohtaa kertomusta, ja toinen uhkasi jo antaa selkää Tildan kiusaajille. Tämä tunnetaitokirja siis nostaa esiin kaikenlaisia tunteita myös lukuhetkellä.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)
Tarinan lopussa kaikki kääntyy kuitenkin parhain päin, kun Tilda oppii puolustamaan itseään, keskustelee tilnateesta Annan kanssa, onnistuu sanomaan suorat sanat kiusaajilleen ja kertoo kaiken äidilleen, joka kutsuu kiusajat vanhempineen koolle. Aikuiset osaavat ratkaista tilanteen parhain päin, vaikka eräs äiti ei suostukaan näkemään mitään väärää oman lapsensa toiminnassa. Näinkin voi tosielämässäkin käydä. Kirjassa tämä yksi kiusaaja joutuu lopuksi jäämään yksin, kun muutkaan eivät sitten enää saa olla hänen kanssaan.



Luin tämän kirjan 4- ja 6-vuotiaiden lasteni kanssa. Huomasin, että tiettyjen tarinassa esiin nousevien asioiden käsitteleminen oli heille vielä haastavaa, ja vaikka tarinan Sisu-poika on omien lasteni tavoin päiväkoti-ikäinen, hänestä on vaikea hakea kosketuspintaa, sillä tarina kerrotaan Tilda-isosiskon näkökulmasta. Tilda osaa käsitellä ja eritellä tunteitaan isomman lapsen tavoin, joten olisikin ihan mielenkiintoista lukea sama tarina Sisun näkökulmasta.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)
Sanoisin, että tämä kirja tarjoaa kasvattajille välineitä tunnetaitojen opettamiseen nimenomaan alakoulun 1. - 3.-luokkalaisille lapsille. Lapsi voi toki lukea tätä kirjaa itsenäisestikin, mutta parhaiten kirja toimii kuitenkin aikuisen ja lapsen yhteisissä lukuhetkissä, sillä moni asia voi herättää lukijassa ajatuksia ja kysymyksiä, joista on hyvä heti päästä puhumaan aikuisen kanssa. Kirjassa on mukana myös tunnekortit, joiden avulla lapsi voi joko itsenäisesti tai yhdessä aikuisen kanssa oppia tunnistamaan tunteitaan.

Tämäkin aukeama sisältää erittäin tärkeää tietoa, eli lukijalle annetaan vinkkejä,
kuinka voi tutustua uusiin lapsiin.
Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)

Erituyisen tärkeää tietysti on, että kirjassa korostetaan sitä, ettei kiusatuksi joutuminen ole kenenkään oma vika. Jokainen meistä on omanlaisensa ja kaikilla meillä on omat vahvuutemme.

Lukijaa rohkaistaan miettimään omia vahvuuksiaan.
Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)

Tämän kirjan on lukenut myös Taikasaappaat-blogin Heli, jonka mietteitä kirjasta pääset lukemaan tästä linkistä.

Ihana Maija ja Veera Virtanen ja esikoulu (kirjoja päiväkodin ja eskarin aloitukseen)

Kun heinäkuu vaihtui elokuuksi, aloiettiin meidän perheessämme jälleen kerran uusi, jännittävä elämänvaihe nimittäin päiväkotiin tutustuminen. Kolmesta lapsestamme kaksi on ollut aikaisemminkin päivähoidossa, mutta nuorimmainen menee päivähoitoon nyt ihkaensimmäistä kertaa. Kaksi isompaa lasta vaihtavat päiväkotia, ja vanhin aloittaa kaiken lisäksi esikoulun. Minä palaan töihin, joten on tässä taas muutoksia kerrakseen!

Emme toki ole ainoa perhe, jossa lapset aloittavat loman jälkeen - tai ihan ensimmäistä kertaa -  päiväkodissa, eskarissa tai koulussa. Uudet asiat jännittävät ja askarrattuvat yleensä aina sekä vanhempia että lapsia, ja jokainen lapsi tietysti reagoi näihin muutoksiin omalla tavallaan. Minä itse olen huomannut, että muutokset ja uudet jutut on helpompi käsitellä ja hyväksyä, kun niistä puhuu lapsen kanssa etukäteen. Varsinkin vanhin lapsemme haluaa mielellään tietää etukäteen, millaista siellä uudessa päiväkodissa ja eskarissa on. Pienempien lasten kanssa voi ihan hyvin puhua yleisellä tasolla, mitä päiväkodissa tehdään ja millaisia päiväkotipäivät luultavasti tulevat olemaan. Ja tietysti kannattaa muistaa puhua siitäkin, että on ihan luonnollista jännittää ja vähän pelätäkin, mutta kannattaa myös miettiä, niitä uuden koulun/päiväkodin/eskarin kivoja puolia. 

Meillä aika monia uusia juttuja lähestytään paitsi keskustellen (ja tietysti kävimme uudessa päiväkodissa tutustumassa ihan paikan päällä) myös kirjoja lukemalla. Omasta hyllystämme löytyvät esimerkiksi kirjat Onni-poika menee eskariin, Onni-poika menee päiväkotiin, Mikko Mallikas menee kouluun ja Oona ja Eetu päivä hoidossa. Hiljattain ostin myös kirjastosta jo moneen kertaan lainatun Anneli Kannon kirjoittaman ja Noora Katon kuvittaman Veera Virtanen ja esikoulu -kirjan (Karisto 2014). Kirjassa Virtasen perheen vanhin lapsi, taitava ja tomera Veera aloittaa esikoulun.



Veera on itsevarma ja tottunut komentamaan pikkusisaruksiaan. Ensimmäisen eskaripäivän aamu kuitenkin alkaa hieman huonosti, sillä häneltä lähtee toinenkin etuhammas, eikä Veera pysty enää sanomaan s:ää ja r:ää. Koska Veera ei ole ollut päiväkodissa, hän ei tunne päiväkodin tiloissa toimivan eskarin tapoja, muita lapsia tai opettajaa. Meteli häiritsee Veeraa, mutta kukaan ei kuunteke, kun tämä yrittää komennella muita eskarilaisia.

Anneli Kanto ja Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu
Karisto 2014

Eskarissa on myös eräs Alex, joka on omien sanojensa mukaan ollut päivähoidossa jo vauvasta asti. Alex siis tietää kaiken ja kertoo sen myös kovaan ääneen. Poika ei taida tarkoitta pahaa, mutta käyttäytyy vähän tökerösti ja muun muassa nauraa Veeralle, kun tämä kaataa ruokalassa tarjottimen, eikä osaa sanoa omaa nimeään kunnolla. Veera siis inhoaa eskaria heti alkuunsa, eikä tilannetta helpota, että päivälepoaikaan ei uni tule silmään ja polttopallossakin hän palaa ensimmäisenä. 

Anneli Kanto ja Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu
Karisto 2014

Päivän loppupuolella Veera kuitenkin huomaa, että myös kaikkitietävä Alex on vielä pieni poika, joka tarvitsee Veeran apua. Ja laululeikkituokion aikana Veera pääsee loistamaan ja saa itseluottamustaan takaisin. Ensimmäinen eskaripäivä ei sitten onneksi kuitenkaan ole täysi katastrofi, ja kun r- ja s-kirjaimetkin kotona taas "löytyvät", päättää Veera mennä eskariin seuraavanakin päivänä.

Anneli Kanto ja Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu
(Karisto 2014)

Toinen, ihanan rohkaiseva kirja, jossa päähenkilö menee uuteen päiväkotiin on Kariston Rohkeus-kirjoituskilpailussa kunniamaininnan saanut kuvakirja Ihana Maija. Kirjan on kirjoittanut Johanna Hulkko ja herkällä otteella kuvittanut Marjo Nygård. Maija on herttainen tyttö, joka rakastaa hyönteisiä ja haaveilemista. Hän on rohkea ja reipas ja tykkää leikkiä parhaan ystävänsä kanssa metsää pöydän alla. 

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Maija lähtee äitinsä kanssa neuvolaan, ja matka sinne kulkee päiväkodin ohi. Päiväkodin pihalta eräs lapsi huutaa Maijalle ja äidille: "Läski!", ja Maija huomaa, miten äiti tulee siitä surulliseksi. Maija tulkitsee tilanteen niin, että poika on haukkunut äitiä ja käy näyttämässä pojalle rumimman irvistyksen. Maija ei siis vähästä säikähdä! 

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Neuvolassakin äiti on selvästi jännittynyt, mutta Maija ei ilmeisesti yhtään. Hän tuntee neuvolan tdin ja pitää tästä kovasti. Täti punnitsee Maijan ja kyselee tytön ruokailu- ja liikuntatottumuksista. Iloinen ja sanavalmis tyttö kertoo pitkän listan terveellisistä ruuista, joita syö paivittäin ja selostaa liikunnallisia leikkejä ja puuhia, joita tykkää harrastaa. Tätiä naurattaa, ja äiti on helpottunut.

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Kotimatkalla Maija ja äiti kävelevät sen saman päiväkodin ohi kuin menomatkalla. Tällä kertaa kaksikolle huudellut poika tuleekin pyytämään Maijaa leikkimään, ja Maija lupaa tulla seuraavana päivänä, kun hän aloittaa päiväkodissa. Seuraavana aamuna Maija on jo kuuden aikaa eteissä vaatteet päällä valmiina odottamassa päiväkotipäivän alkamista. Häntä ei taida jännittää päiväkodin aloittaminen lainkaan!

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Runokirja Ykköne on yliveto

Heli Laakson runoilema ja Anne Vaskon kuvittama runokirja Ykköne (WSOY 2018, saatu kustantajalta) on ihan todella yliveto. Tekstit samaan aikaan naurattavat ja ihmetyttävät lukijoita ja kuulijoita - ainakin meidän perheessämme.



Luimme kirjan yhdessä 2-, 4- ja 6-vuotiaden lastemme kanssa alusta loppuun ja heti perään lopusta alkuun. Jopa kaksivuotias kuunteli Turun murteella (vai olisikohan oikea termi lounaismurteella?) kirjoitettuja loruilotteluja hipihiljaa, vaikkei varmastikaan ymmärtänyt runojen sisällöstä yhtään mitään. Eivätköhän ne olleet ne runojen rytmi, murrekielen kiemurat sekä Anne Vaskon värikylläiset, runoja hyvin avaavat kuvitukset, jotka naulitsivat kaksivuotiaankin kainalooni Ykköne-kirjaa kuuntelemaan.

Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Kuusivuotias kuuntelijamme puolestaan tokaisi jossain vaiheessa kesken lukuhetkemme: "Siis, miks tää on kirjotettu tällai? Onks tää koko kirja tällaista? Mä en oikein ymmärrä..."

"... Mut ihmine, yks miäs, yks naine, o yksinäine! ..."
Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Eikä ehkä ole ihmekään, ettei tällainen ei-turkulainen perhe ihan kaikkea kuulemaansa heti ensilukemalta ymmärräkään, mutta aivan takuuvarmasti Laakson runokirjasta voi silti nauttia ihan täysin rinnoin. En voi kuin ihmetellä, miten Laaksonen on saanut runoiltua kokonaisen kirjan verran numeroista ja vieläpä niin hauskasti, että väkisinkin vedin lukiessani suutani hymyyn. Ja tosiaan, tekstit oli pakko yrittää lukea ihan "oikealla" Turun murteella, painotuksineen kaikkineen. Kylläpä tuli tätä lukiessani eräs turkulainen ystäväni mieleeni.

Numerokialto on yksi runosuosikeistani!
Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)
Ykköne-kirjan runot siis kertovat numeroista, mutta mahtuupa joukkoon myös omat runonsa muun muassa puolelle, väärälle numerolle ja jopa Kertun kertomataululle. Monet runoista ovat vitsikkäitä ja sisältävät hauskoja jäyniä tai koukkuja. Aivan mainio lisä on myös kirjan kansissa olevat pisteiden yhdistelyaukeamat, laskutehtäväaukeama sekä niin ikään Turun murteella kirjoitettu Lukusanafundeerauksi elikkä yhrelaine numeroessee. Ja toki lopussa on meitä ei-turkulaisia (tai muita sen alueen murteen hallitsevia) varten laadittu murresanakirja.

Matikkapulmia Turun murteella
Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Tämä runokirja on takuuvarmasti tulevassa ekaluokassani matikantuntien ilona, sillä aion lukea siitä runoja aina, kun opettelemme uuden numeron. Ykköne saa totisesti hymyn huulille, ja sopii kaikenikäisille lukijoille.

Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Ja lopuksi (tai alkuksi): Lisää itse sivunumerot!
Heli Laaksonen & Anne Vasko: Ykköne (WSOY 2018)

Ps. Sunnuntaina 5.8. Hämeenlinnassa järjestettäville taidefestareilla juhlitaan Ykköne-kirjan julkkareita klo 11.

Sinihirviö tahtoo kaiken eli kuvakirja siitä, kun mikään ei riitä

Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä 2018, arvostelukappale, alkuteos Little Tiger Press) on Jeanne Willisin kirjoittama, Jenni Desmondin kuvittamaja Raija Rintamäen suomentama hauska kuvakirja pienestä, sinisestä hirviöstä, joka ei koskaan ollut tyytyväinen siihen, mitä sillä on.




Jo vauvana Sinihirviö rakasti kaikkea uutta, eikä esimerkiksi lakannut huutamasta ennen, kun sai uudet vaunut vanhemmiltaan. Kuten kaikkeen muuhunkin saamaansa, Sinihirviö kyllästyi pian uusiin vaunuihinsa, uuteen nalleensa ja myös uuteen pikkusiskoonsa.

Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)





























Niinpä se päätti lähteä aloittamaan uuden elämän, otti isoäidiltään perimänsä rahat ja lähti ostelemaan kaikkea uutta. Aluksi se iloitsikin ostamistaan asioista, mutta päätyi aina haluamaan lisää, isompaa ja parempaa. Uusi hattu ei esimerkiksi ollut sen mielestä enää yhtään hieno, vaan se tahtoi kiiltävänpunaisen urheiluauton.

Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)

Autokin kadotti pian uutuudenviehätyksensä, minkä jälkeen Sinihirviö hankki oman huvipuistollisen palatsin, sen jälkeen lentokoneen, oman saaren ja sinne jopa uudet eläimet - koska se ei tietenkään tykännyt vanhoista eläimistä.

Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)

Omalla saarellaan se olikin pikkiriikkisen hetken tyytyväinen ja tuumi: "Nyt olen ostanut kaiken, mitä onneen tarvitaan." Aika pian sitä rupesi taas harmittamaan kaikki "vanha", jopa taivaalla kuumasti loistava aurinko. Niinpä Sinihirviö nielaisi auringon! Se osoittautui käänteentekeväksi hetkeksi, jolloin ahne ja hieman röyhkeä Sinihirviö muuttuu söpöksi ja kiltinoloiseksi pikkuiseksi taas:

Sinihirviön tuli kylmä, ja sitä hirvitti olla yksin. Se kaipasi halia, mutta ei saanut lohtua mistään uudesta.


Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)

Se ajatteli ensin menevänsä ostamaan itselleen uuden perheen yksinäisyyttä helpottamaan, mutta muisti onneksi, että se pitää vanhasta perheestään:

"Minä en tarvitse uutta perhettä!" Sinihirviö hoksasi.

Se palasi pikapikaa kotiin, ja antoi ison halin vanhalle äidilleen, isälleen ja pikkusisarukselleen. Tämä teki Sinihirviön sata kertaa onnellisemmansi kuin uudet hatut, nopeat lentokoneet ja paratiisisaaret konsanaan. Koska nyt, sillä oli kaikki mitä se tarvitsi.


Jeanne Willis & Jenni Desmond: Sinihirviö tahtoo kaiken (Kustannus-Mäkelä Oy 2018)

Sinihirviö tahtoo kaiken on onnistunut kuvakirja, sillä Jeanne Willis osaa kirjoittaa kuvakirjoja, joissa on joku tärkeä opetus, mutta jotka eivät alleviivaa sitä liikaa. Willis ei osoittele tai opeta pientä lukijaa kurttuotsaisesti, vaan kirjoittaa hauskoja tekstejä, joiden ääressä lukija hoksaa kuin huomaamattaan yhtä sun toista.

Willisin kahteen aiemmin suomennettuun kuvakirjaan voit tutustua näistä linkeistä: Seepra joka oli liian vikkelä ja Pukkien pikku pila.