Selkokirja alakouluikäisille: Emman ja Eetun koirapulma

Jokin aikaa sitten eräs kollegani kyseli, tiedänkö hyviä selkokirjoja, joita hän voisi tarjota luettavaksi muutamalle oppilaalleen, jotka tarvitsevat kiinnostavaa, mutta rakenteeltaa ja sanavalinnoiltaan kohtalaisen yksinkertaista ja helppoa luettavaa. Täytyy myöntää, että minulla löi aika tyhjää, enkä osannut vinkata kuin paria selkokirjaa. Mietimme kollegani kanssa yhdessä, että aika vähän meillä ilmestyy lapsille ja nuorille suunnattuja selkokirjoja. Helppolukuiset kirjasarjat eivät kaikki suinkaan täytä selkokirjan vaatimusta, ja toisaalta ei kovin moni isompi oppilas mielellään enää tartu lukemaan opetteleville tarkoitettuun kirjasarjaan.

Suomessa selkokirjoja kustantaa esimerkiksi Avain-kustantamo, josta sainkin vuosi sitten kesäkuussa luettavaksi lapille kirjoitetun selkokirjan Emman ja Eetun yllätyslöytö. Kirjan on kirjoittanut Marita Hauhia ja kuvittanut Anne Randén. Tänä kesänä tekijäkaksikolta ilmestyi kirjalle jatko-osa, niin ikään selkokirjamerkinnän saanut Emman ja Eetun koirapulma (Avain 2017).



Koska kirjan teksti on tehty selkokirjaluokituksen täyttäväksi, on sen rakenne yksinkertaista: lauseet ovat kohtalaisen lyhyitä ja lauserakenteet yksinkertaisia, eikä tekstissä ole vierasperäisiä sanoja. Täytyy sanoa, että pari pilkkuvirhettä huomasin, ja taisinkin kiinnittää niihin erityishuomiota, koska erityisesti selkotekstissä soisin pilkkujen olevan paikoillaan (kuten tietysti muissakin teksteissä). Randénin piirtämä kuvitus on omaperäistä, ja varsinkin koirakuvat ovat mielestäni suloisia. Silti olisin toivonut kuvitukseen hieman enemmän ytyä, ja sitä olisi saanut olla runsaammin. Selkokirjoissa kuvien pitäisi tukea lukijaa tekstin tulkitsemisessa, mutta nyt moni kuva on jotenkin kuvituskuvamainen, eikä oikein auta avaamaan tarinaa.

Emman ja Eetun koirapulma on lastenromaani, joka sopii luettavaksi tai kuunneltavaksi eri-ikäisille lapsille esikouluikäisistä noin neljäsluokkalaisiin koululaisiin asti. Me luimme kirjan kotona viisi ja puolivuotiaan lapsemme kanssa, ja ainakin hän kuunteli kirjaa kainalossani hipihiljaa ja kiinnostuneena.

Tarina onkin aika jännittävä, sillä se kertoo pienestä Pulmu-koirasta, joka karkaa ja jolle meinaa käydä varsin huonosti! Emman ja eetun isoveljen Artun tyttöystävä Anni tuo Pulmun Artulle hoitoon, ja muistuttaa lähtiessään, että koira karkaa todella helposti. Etenkin Emma on koiran saapumisesta innoissaan, ja haluaa, että Eetu herää heti leikittämään sitä hänen kanssaan. Kun Eetu vihdoin nousee vuoteesta, päättävät lapset mennä ulos tekemään lumiukkoa, vaikka Pulmua ei voikaan ottaa pihalle mukaan. Emma käy kesken rakentamisen sisällä, ja unohtaa tietysti oven auki. Kaikkien kauhistus on suuri, kun he palaavat sisälle ja huomaavat Pulmun karanneen.

Anne Randénin kuvitusta Marita Hauhian kirjoittamassa lastenromaanissa Emman ja Eetun koirapulma
(Avain 2017)

Äiti ja isä ovat töissä, ja niinpä Eetu ja Emma lähtevät etsimään Pulmua. Onneksi lumessa näkyy koiran jäljet, joita voi seurata. Eetu jatkaa etsimistä ja Emma lähtee hakemaan Arttua paikalle. Lasten pahin pelko käy toteen, kun Eetu löytää Pulmun jokeen pudonneena, ja pieni koira on jo selvästi kovin uupunut ja kylmissään. Se ei pääse omin voimin ylös. Lukija suorastaan pidättää hengitystään seuratessaan, kuinka Eetu kamppailee ja ponnistelee saadakseen koiraraukan pois hyytävästä vedestä. Emman, Eetun ja Artun hätä Pulmun puolesta tarttui selvästi myös meidän lapseemme, ja kyllä itsekin jännitin, miten takajalkansa jäädyttäneelle pikkukoiralle käy.

Onneksi Pulmu toipuu päästyään saunaan lämmittelemään. Arttu, Eetu ja Emma käyvätkin sitten kipakan keskustelun, pitääkö heidän vanhemmilleen ja ennen kaikkea Annille kertoa Pulmun karkuretkestä. Lopulta he päätyvät tietysti tekmään moraalisesti oikean ratkaisun, eikä Anni onneksi suutu kuultuaan, mitä hänen pieni karkurikoiransa on tytön poissaollessa puuhaillut. Kirjan lopussa Emma käy vielä äitinsä kanssa sen keskustelun, joka on varsin tuttu kovin monessa lapsiperheessä: "Voitaisiinko mekin ottaa lemmikki?" Siihen ei lasten äiti suostu, mutta lupaa, että Pulmu kyllä saa tulla heille hoitoon toistekin.

Anne Randénin kuvitusta Marita Hauhian kirjoittamassa lastenromaanissa Emman ja Eetun koirapulma
(Avain 2017)

Emman ja Eetun koirapulma on hyvä kirja, jonka  tapahtumat ovat tuttuja monen lukijankin omasta kokemusmaailmasta: leikitään lumileikkejä, nahistellaan sisarusten kanssa, tehdään virheitä ja onnistutaan, pohditaan oikeaa ja väärää, hoivataan elämiä ja kaivataan omaa lemmikkiä. Kuten sanottu, kirjassa on myös sopivasti jännitystä sekä myös erilaisia hahmoja, joihin erilaiset lukijatkin voivat samastua.

Turun kirjamessut 2017 - Minun suosikkini ohjelmatarjonnan joukosta sekä LIPPUARVONTA

Olen menossa ensimmäistä kertaa Turkuun Kirjamessuilla, ja odotan lokakuun alun messuviikonloppua innolla! Tänä vuonna messujen teemana on Yksi maa – monta ääntä. Teeman on tarkoitus avata kävijöille suomalaisen kirjallisuuden moniäänisyyttä ja monimuotoisuutta. Ohjelmakokonaisuus on myös osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa. Ääniä on yhteensä seitsemän, ja ohjelmaa voi selata valitsemalla haluamansa äänen. Minä tein ohjelmahaun "lasten äänillä", ja paljon kiinnostavaa nähtävää, kuultavaa ja koettavaakin näyttäisi lastenalueella olevan tarjolla.



Turun Kirjamessujen ohjelmasta vastaavat vuonna 2017 kirjailija ja opettaja Tommi Kinnunen ja kirjailija Salla Simukka. Ohjelmakokonaisuuden muodostamisessa heitä avustaa myös tapahtumadramaturgina kirjailija Siri Kolu. Messujen nettisivuilla lupaillaan, että tänä vuonna lastenalue on kolmikon toimesta mietitty uudella tavalla. Lapsille halutaan tarjota kiinnostavalla ja huomioivalla tavalla toiminallisuutta, kirjoja, ohjelmaa ja visuaalisuutta. Mielenkiintoista nähdä, milainen tämä uusi lastenalue on!

Poimin ohjelmasta muutamia kiinnostavia esityksiä, joita aion mennä tai joita haluaisin mennä kuulemaan. Näiden minun poimimieni lisäksi tarjolla on myös erilaisia satujen ja lorujen lukuhetkiä sekä paljon muuta mielenkiintoista. Kannattaakin siis käydä katsomassa koko ohjelma tämän linkin takaa! Perjantaille suosikkeihini valikoitui aika paljon erilaista luentotyyppistä ohjelmaa. Lauantaille ja sunnuntaille merkkasin monia työpajoja sekä muuta sellaista ohjelmaa, joissa lapsi pääsee osallistumaan jollain tavalla (esimerkiksi musisoimaan, jumppaamaan ja askartelemaan). Ohjelmanumeropoimintojeni jälkeen on muuten vielä luvassa messulippuarvonta tämän postauksen lopussa! ;)

PERJANTAI

10.20-11.00 Fiore A-halli: Suuri lukuseikkailu – lasten haastattelu -> Topeliuksen koulun kuudesluokkalaiset haastattelevat suosikkikirjailijoitaan ja keskustelevat lukemisesta.

10.30-11.00 Lastenlava B-halli: Geoetsivät ja kadonnut muinaispurkka -> Kirjailija Johanna Hulkko kertoo Geoetsivät-sarjastaan.

11.20-11.40 Kallas: Selkokirjoja lapsille -> Tiina Aalto haastattelee Marita Hauhiaa ja Mervi heikkilää, jotka ovat kirjoittaneet lapsille suunnatut selkokirjat. Selkokirjojen tarve kasvaa koko ajan. Yhä useampi lapsi lukee selkokielisiä kirjoja, mutta selkokieli sopii ihan kaikille. 

12.40-13.00 Fiore A-halli: Poikien lukeminen – tunnistammeko erilaiset osaajat? Poikien lukutaito tutkimusten mukaan heikkenee. Samalla ammattikoulujen yleisten aineiden opetus vähenee. Miten tuemme poikien osaamista ja lukutaitoa yläkoulussa ja toisen asteen opinnoissa? Esiintyjät: Aleksis Salusjärvi Sanat haltuun -hankkeesta, ammattikoulun äidinkielen opettaja Jesse Jämsen sekä ammattikoululaisia.

14.00-14.20 Kallas: Kaisa Laaksonen: Suuri lukuseikkailu, haastattelijana Tiina Aalto. - > Aalto ja Laaksonen keskustelevat siitä, mitä kaikkea lapsi voi Suuren lukuseikkailun sivuilla kohdata.

15.20-16.00 Auditorio: Kotimaisen kuvakirjan muodot ja värit -> Uusista teoksistaan sekä kotimaisten, lapsilukijoille suunnattujen kuvakirjojen tekemisestä ja trendeistä keskustelemassa Pasi Pitkänen, Johanna Venho ja Leena Parkkinen ja Jussi Karjalainen. Haastattelijana Paula Halkola.

15.40-16.30 Kallas: Kotimaisen lastenkirjan realismi ja taivutettu todellisuus - > Kirjailijat Johanna Hulkko, Taru Viinikainen, Siri Kolu ja Tittamari Marttinen sekä haastattelija Esa Silander, keskustelevat, missä kulkee toden ja tarun raja, ja kuinka sitä voi venyttää lastenkirjallisuudessa

LAUANTAI

Juhani Känkänen Lasten kirjafestareilla Teurastamon Kirjaverstaalla kesäkuun alussa.

10.30-11.00 Lastenlava B-halli: Hyvältä näyttää, Apo Apponen -laulutuokio -> Juhani Känkänen esittää kitaran säestyksellä Apo-lauluja ja kertoo uusimmasta Apo Apponen -kirjasta.

11.30-12.00 Lastenlava B-halli: Pikkuveli ja mainio harharetki -työpaja -> Työpajassa tarinoidaan ja askarrellaan Leena Parkkisen ja Jussi Karjalaisen johdolla oma hahmo Pikkuveli ja mainio harharetki -teoksen maailmaan liittyen.

13.00-13.30 B-halli: Tatu ja Patu ja satujen ihmeellinen maailma -> Outolan veljekset Tatu ja Patu mullistavat sadunkerronnan täysin! Niin lukija kuin kuulijatkin pääsevät muokkaamaan tarinoita mielensä mukaan ja lopputulos saattaa olla outo mutta takuuvarmasti riemastuttava. Aino Havukainen & Sami Toivonen

14.00-14.30 Fiore A-halli: Miten lapsen lukuinto sytytetään? -> Keskustelemassa Elina Partanen, Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja, tietokirjailija Kaisa Laaksonen sekä Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Ilmi Villacís.

14.30-15.30 Auditorio: Eläimellistä menoa lastenkirjoissa kirjailijan ja kuvittajan yhteistyönä -> Kirjailija-kuvittaja Lena Frölander-Ulf ja kuvakirjatyöparit Nelli Hietala & Sari Airola ja Mila Teräs & Karoliina Pertamo kertovat tekstin ja kuvien syntymisestä yhteistyönä. Entä miksi kaikkien tekijöiden uusimmista teoksista löytyy eläimiä? Millaisia asioita maailmastamme voi kertoa eläinten kautta? Juontajana Taija Tuominen.

SUNNUNTAI

10.30-11.00 Lastenlava B-halli: Suuren Lukuseikkailun lastenkirjajumppa -> Kaisa Laaksonen vetää lastenkirjajumpan, jossa tehdään erilaisia liikkeitä sen mukaan, millaisia kirjoja on lukenut.

11.30-12.00 Kallas: Miten lastenkirjoissa selvitään pulmallisista tilanteista?->  Lastenkirjoissa aiheet nousevat usein ympäröivästä maailmasta ja niitä lähestytään lasten tasolla. Miten kirjailijat käsittelevät pulmallisia, jännittäviä tai surullisia tilanteita teoksissaan? Keskustelemassa kirjailijat Maria Kuutti ja Ulla Pulkka. Haastattelijana Taija Tuominen.

12.00-12.30 Lastenlava B-halli: Viisi villiä Virtasta -> Anneli Kanto kertoo villien Virtasten kommelluksista ja arjen ihmeellisyyksistä.

13.00-13.30 Lastenlava B-halli: Kiepaus-työpaja -> Vuokko Hurmeen Kiepauksessa maailma on kääntynyt ylösalaisin ja selviytyneet tulevat toimeen sillä, mikä ei ole tippunut tyhjyyteen. Tule suunnittelemaan ja piirtämään ylösalaisin kääntyneen maailman karttoja yhdessä kirjailijan kanssa!

14.00-14.30 Lastenlava B-halli Päiväkoti Heippakamu -työpaja -> Kirjailija Veera Salmi ja kuvittaja Elina Warsta vetävät työpajan maailman parhaasta päiväkodista.

14.30-15.00 Lastenlava B-halli: Lyyli ja hurja Paperi-Hukka -> Hurmaava kuvakirja arasta Lyylistä, joka kekseliäisyytensä avulla selviää kiperistäkin paikoista. Onnistuuko Lyyli pelastamaan piirtämänsä prinsessat hurjan Paperi-Hukan kynsistä pelkän paperin avulla? Pipsa Pentti lukee otteita kirjastaan ja kertoo sen syntyprosessista

15.30-16.00 Lastenlava B-halli: Tauno ja Nelli evakkomatkalla -nalletuokio: Tauno ja Nelli on satu turvapaikan etsimisestä ja uuden kodin löytämisestä. Nämä evakkonallet pakenivat kauan sitten Karjalasta, mutta nykyäänkin Suomessa asuu paljon perheitä, jotka ovat kokeneet saman. Nalletuokiossa lauletaan myös nallejen laulu ja esitellään vanhan ajan nalleaskartelua kierrätysmateriaaleista. Seija Helander & Anne Stolt



LIPPUARVONTA!

Voit voittaa liput Turun kirjamessuille kirjoittamalla kommenttikenttään, mitä odotat messuilta eniten. Arvon kaikkien kommentoijien kesken yhden kahden hengen lippupaketin. Arvonta-aika on 18.9.-23.9.17. Ilmoitan voittajalle henkilökohtaisesti, joten huolehdithan, että kommentissa on esimerkiksi sähköpostiosoite, johon voin lähettää viestin. Anonyymit kommentoijat, kirjoittakaa nimimerkki.

Oppi&ilo -arvonnan voittajat

Tadaa! Arpaonni suosi Johanna R.:ää ja Marja-Liisaa. Voittajille on ilmoitettu. Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!


Väritettäviä runokirjoja lapsille: Neppari - Runoseikkailu sekä Lystisaaren kesä

"On löydetty uusi planeetta
             Neptunuksen takaa
tutkijatkaan eivät tiedä
                      mikä siellä makaa...

Ihmiskunta odottaa
     jännitystään patoaa:
mitä siellä on?"

Näin mielikuvitusta kutkuttavasti alkaa Räisä Jäntin runomuotoon kirjoittama kirja Neppari - Runoseikkailu (Sanasto 2017). Kirja on suunnattu lapsille, ja siksi kirjailija lähestyi minua kysyen, haluanko lasten kanssa tutustua Neppariin, kirjaan, jossa tarina etenee runotellen ja jonka kuvia lapsi saa itse värittää ja piirtää niitä lisää. Kysyin viisivuotiaalta, kiinnostaako runomuotoon kirjoitettu avaruusseikkailu häntä, ja totta kai lasta kiinnosti! 

Kannen kuvan punaiselta näyttävä alus on oikeasti kiiltävän kultainen,
mikä aiheutti lapsissa ihastuksen huokailuja.

Runomuoto ei ole kaikkein helpoin kerronnan muoto, ja aluksi epäilin, jaksaako meidän esikoisemme oikeasti kuunnella koko kirjan, jossa sivujakin oli yli 70. Kuvia ei ole kovin paljon, sillä kirjan tekijöillä on ollut hauska ajatus, että lapset saavat itse kuvittaa kirjaa haluamallaan tavalla. Kirjassa jo olevat kuvat ovat ääriviivakuvia, jotka on tehnyt kuvittaja Katja Ihonen. Niitä olisi voinut olla jokunen lisääkin.

Katja Ihosen kuvitusta Raisa Jäntin runoilemassa kirjassa Neppati - runoseikkailu 
(Sanasto 2017)

Epäilin kuitenkin turhaan avarusseikkailun vetovoimaa, sillä lapsemme istui kuin nakutettu kainalossani kuuntelemassa, miten Pippuri-nimisen astronautti-keksijän organisoima retkikunta lähtee ottamaan selvää, mitä tuolta kaukaiselta planeetalta löytyy. Välillä ehdotin, josko pidettäisiin tauko, mutta lapsi vaati: "Eiku jatka!"

Pippurin retkikunta koostuu 87-vuotiaasta Annestinista, hänen kelatisesta Sir-kissastaan, säntillisestä herra Y:stä, kaukaiselta planeetalta kotoisin olevasta Domista ja tietysti Pippurista itsestään. Koska matka Neptunuksen taakse on pitkä, pitää avaruusseikkailijoiden keksiä erilaisia huvituksia sen aikana. Pippuri esittelee keksintöjään, Annestin tekee käsitöitä, kaikki juovat paljon teetä, pelaavat korttia ja käyvät toki myös avaruuskävelyllä. Lopulta seikkailijat saapuvat kaukaiselle planeetalle, ja kohtaavat siellä uuden, oudon kansan, joka onneksi osoittautuu ystävälliseksi. Heidänkin joukostaan löytyy seikkailuhenkisiä olentoja, ja lopulta käykin niin, että paluumatkalle lähtee hieman erilainen kokoonpano kuin se, joka oli alunperin matkannut halki avaruuden...

Nepparin keittiö viisivuotiaan taiteilemana.

On hauska idea, että kirjaan saa itse luoda kuvituksen, ja itseasiassa kehittää myös luentunymmärrystä/ kuullunymmärrystä, että piirtää kuvaa tarinan pohjalta. Se inspiroi lastamme, joka halusi, että luen sivun aina uudestaan, jotta hän voisi piirtää siihen sopivan kuvan. 



Nepparin kanssa hyvin samankaltainen idea on niin ikään runomuotoon kirjoitetussa lasten runokirjassa Lystisaaren kesä (S&S, arvostelukappale), jonka on kirjoittanut Heikki Niska ja kuvittanut Hannamari Ruohonen. Myös Lystisaaren kesä on kirja, jonka kuvat lapsi saa itse värittää. Tässä pidin erityisesti siitä, että Ruohosen hauskoja ja mielikuvituksekkaita kuvia on runsaasti, sillä kuvat tukevat tekstin ymmärtämistä, sillä kuten jo aiemmin totesin, runomuoto voi olla haastava lapselle. 

Hannamari Ruohosen kuvitusta kolmevuotiaan värittämänä kirjassa Lystisaaren kesä
(S&S 2017)

Lystisaaren kesästä tykkäsimme kovasti lasten kanssa, ja sitä tahtoi kuunnella ja värittää myös kolmevuotias keskimmäisemme. Tulipa viisi- ja kolmevuotiaalle oikein riitaakin siitä, kumman vuoro nyt on. Ja tietysti vanhempaa lasta ärsytti, kun pikkusisarus väritti "ihan väärin"!



Kirjassa Siiri ja Ville matkustavat kesän alussa mummolaan Lystisaareen, jossa he viettävät aivan ihanan ja ihmeellisen kesän soudellen, marjastaen, retkeillen, uiden ja samoillen saaren luonnossa. Myös isä ja äiti tulevat viettämään juhannusta suloiseen suvisaareen. Lapset tapaavat saarella sen satumaisia asukkaita peikosta keijuihin ja näkistä haltijaan. Syksyn tullen lasten on aika lähteä kotiin, mutta he saavat palata Lystisaareen taas jouluksi. Silloin lapset muistelevat Lystisaaressa viettämäänsä kesää ja kaikkia saaren asukkaita.

Heikki Niska & Hannamari Ruohonen: Lystisaaren kesä (S&S 2017)


Tunnetaitoja lapsille: Ympyräiset-sarja

Pienten lasten tunnekasvatus on tärkeä ja aina ajankohtainen aihe, ja siihen on myös tarttunut suomalainen Rounders Entertainmet Oy, joka tähtää Ympyräiset-tuoteperheellään maailmalle. Ympyräiset on siis sarja, johon kuuluu kirjoja, pelejä sekä animaatioita, ja tavoitteena on, että niiden parissa lapsi oppii tunnistamaan ja käsittelemään erilaisia tunteita sekä ymmärtää, mikä vaikutus omalla käytöksellä on toisten ihmisten tunteisiin ja sitä kautta heidän käytökseensä. Lapsille siis opetetaan tunnetaitoja viihteen keinoin.



Ympyräiset ovat nimensä mukaan pyöreänpulleita eläinhahmoja, jotka asustavat Poutapilvellä. Vaikka kaikki Ympyräiset ovat pyöreitä kuin kumpupilvet, ovat he luonteiltaa tyystin erilaisia. Jokaisella Ympyräisellä on tietty ominaisuus, jonka mukaan se on nimetty ja joka tulee voimakkaasti esiin sen käytöksessä ja tavassa reagoida asioihin. Joukosta löytyy esimerkiksi Räyhä Rapu, Heko kroko ja Pelokas Pingviini.

Tällä hetkellä sarjasta on valmistunut kolme kirjaa, jotka on kustantanut Kustannus-Mäkelä Oy. Me saimme kirjat kustantajalta, ja omat lapsemme ovatkin juuri sopivasti kirjan kohderyhmää (3 - 6 -vuotiaat). Tuoteperheen pelit ja animaatiot ovat vielä tuotekehittelyvaiheessa, ja niistä ensimmäsiten pitäisi valmistua vuoden sisään, kertoi minulle Ympyräisten Anne. 

Nyt pääsimme kuitenkin siis testilukemaan nuo kolme kirjaa, jotka ovat Sisu Kettu ei anna periksi, Kiva Kirahvin kannustus, Räyhä Ravun kiukkupuuska. Kirjat on kirjoittanut Anne-Maria (Nettisivuilla lukee Anne-Mari), Kuusela, kuvittanut Matias Teittinen ja asiantuntijana on toiminut pedagogi Maija Nuorteva. Kirjoissa on lähes jokaisella aukeamalla kysymys, joita on tarkoitus pohtia yhdessä lapsen kanssa. Niiden avulla lasta muun muassa houkutellaan miettimään, miten itse olisit toiminut vastaavassa tilanteessa, miltä tuo tietty asia olisi sinusta tuntunut ja miksi joku pahoitti mielensä tai ilahtui jostain.

Minä huomasin, että ensimmäisellä lukukerralla lapset selvästi halusivat keskittyä pelkästään tarinoihin, eikä kysymyksiä vielä kannattanut sen tarkemmin pohtia. Uusintalukukerroilla kysyin aina sopivassa välissä jonkun kysymyksistä, mutta emme käyneet kerralla läpi kaikkia. Eräällä lukukerralla esikoinen puuskahti: "Ei taas niitä kysymyksiä. Lue nyt vaan!" 


Meidän lastemme suosikki on ehdottomasti Räyhä Ravun kiukkupuuska. Se kertoo ravusta, joka reagoi moniin asioihin räyhäämällä ja kiukuttelemalla. Se esimerkiksi räyhää, kun ei osaa hyppiä yhtä taitavasti kuin Pomppu Bansku, ja valittaa Siro Saparolle tämän rakkaudella laittaman keittoruuan mausta. Niin tehdessään se tietysti pahoittaa muiden asukkaiden mielen, eikä kukaan enää halua leikkiä Räyhä Ravun kanssa. Rapu ei ymmärrä, miksi se jää yksin ja kysyy apua Fiksu Fantilta. Tällä onkin oiva neuvo: "Pyydä anteeksi." Aluksi anteeksipyytäminen tuntuu vaikealta, eivätkä muut ihan luota siihen, että Räyhä Rapu ei ala uudestaan räyhäämään heille. Sopu kuitenkin syntyy, kun Räyhä Rapu osaa hienosti kertoa, miksi se kiukutteli ja lupaa parantaa tapansa.



Kiva Kirahvin kannustus kertoo, miten kirahvi hienosti kannustaa muita ja auttaa heitä löytämään omat vahvuutensa. Ympyräiset päättävät järjestää esityksen, johon jokainen eläimistä tuo oman panoksensa tekemällä sitä, missä on hyvä. Kaikille löytyykin jonkin rooli, mutta sitten huomataa, että Pelokas pingviini on jäänyt ilakoivan ryhmän ulkopuolelle. Se ei usko, että on hyvä missään, mutta onneksi kannustava kirahvi keksii pian myös Pelokkaan Pingviinin vahvuuden; Pelokas Pingviini pääsee juontamaan koko shown, eikä vaikuta enää yhtään pelokkaalta! Jäinkin itseasiassa miettimään, että ehkä adjektiivi epävarma olisi kuvannut pingviiniä paremmin kuin pelokas...



Kolmas kirja Sisu kettu ei anna periksi kertoo tarinan sinnikkäästä ketusta, joka on valmis ponnistelemaan ja näkemään vaivaa saavuttaakseen haluamansa. Ympyräiset lähtevät yhdessä etsimään aarretta, mutta matkalla eteen tulee monia vaikeuksia. Muut ovat moneen kertaan jo luovuttamassa, mutta Sisu Kettu haluaa päästä aarteen luo. Lopulta sen sinnikkyys palkitaan, ja se löytää yksin aarteen. Koska Sisu on epäitsekäs kettu, se jakaa aarteen reilusti ystäviensä kanssa.



Kaikki kirjojen avulla harjoiteltaavat taidot: sinnikkyys, kannustaminen ja kiukun hillitseminen sekä oman harmituksen purkaminen rakentavalla tavalla, ovat taitoja, joiden opetteleminen on todella tärkeää. Vanhempi tekee lapselleen suuren palveluksen, jos ja kun harjoittelee tämän kanssa tunnetaitoja, sillä ottamalla muut huomioon pärjää paremmin sosiaalisissa tilanteissa. Sinnikkyys ja pieni epämukavuuden sietäminen eivät nekään ole huonoja ominaisuuksia.

Kukaan tuskin kiistää sitä, että tunnetaitojen harjoitteleminen on tärkeää, ja Ympyräiset on yksi konsepti, jota vanhemmat ja kasvattajat voivat hyödyntää. Odotan mielenkiinnolla, millaisia sarjaan liittyvät pelit ovat, sillä pelien maailma kiinnostaa lapsia tarinoiden lailla. Peleissä pääsee yleensä myös itse vaikuttamaan valinnoillaan tapahtumien kulkuun, ja toivonkin, että ne auttavat lapsia ymmärtämään konkreettisemmin omien valintojensa (miten käyttäydyn missäkin tilanteessa) seurauksia. Ympyräiset onkin jo valmiiksi kuvitettu - miten sanoisin - pelimäisesti. Omaan silmääni kuvat ovat hieman liiankin pumpulisia, mutta taitavat miellyttää lasten silmiä ja toimivat varmasti animaatio- ja pelimaailmassa.

Ympyräisiä on luettu myös Sininen keskitien -blogin Bleuen ja Tänään on kaunis päivä -blogin Marin kotona.