Hilja ja vihreän talon kesä

Hilja ja vihreän talon kesä (Kustannus-Mäkelä Oy 2017, arvostelukappale kustantajalta) on esikoiskirjailija Heidi Viherjuuren kirjoittama teos, joka aloittaa uuden kotimaisen lastenkirjasarjan. Kirja on suunnattu nuoremmille alakoululaisille, se on melko lyhyt (75 sivua) ja fontti isohkoa. Aivan hiljattain lukemaan oppineille Hilja ja vihreän talon kesä on vielä hieman haastava kirja, sillä tekstiä on kuitenkin aika paljon ja sisältö vaatii jo kohtalaista kykyä ymmärtää lukemaansa. Kirjassa kulkeekin koko ajan kaksi tasoa: aikuisten ja lasten taso, ja moni asia aukenee aikuislukijalle eri tavalla kuin pienimmille lapsille. Hykertelin moneen kertaan äänettömästi kirjan ääressä, ja uskon, että tämä on monesta muustakin aikuislukijasta viihdyttävä kirja, joka sopii kivasti vanhemman ja lapsen yhteisiin ääneenlukuhetkiin.

Kirjassa on runsaasti hauskaa kuvitusta, jonka on piirtänyt Nadja Sarell

Kirjan päähenkilö on seitsemänvuotias Hilja, jolla on kaksi siskoa: viisivuotias Taimi ja 12-vuotias Veini. Tytöt leikkivät yhdessä, nahistelevat keskenään ja sitten taas tykkäävät toisistaan. Veinillä on eri biologinen isä kuin kahdella nuoremmalla siskollaan, mutta hänen isästään ei vihreässä talossa ole tapana puhua. Hiljan perhe asuu siis maalla vanhassa, vihreässä talossa, jonka tyttöjen isä on luvannut korjata ja kunnostaa. Tämä on kuitenkin keikkaileva muusikko, jonka harvat kotivapaapäivät kuluvat sävellystyön tai lepäämisen parissa. Tyttöjen äiti pitää kampaamoa talon alakerrassa, eikä aina jaksa katsella taiteilijamiehensä inspiraatiopuuskia - varsinkaan silloin, kun tältä on jäänyt joku lukuisista kunnostushommista kesken.



Onneksi perheen elämään kuuluu kiinteästi myös lähellä asuva, tarkkanäköinen vaari, naapurinsetä sekä kolme vanhaa täti ihmistä: Mansikkatäti, Valkoherukkamummo ja Sadetakkimummo. Kaikki auttavat mielellään vihreän talon asukkaita, hoitavat tyttöjä ja tulevat tarvittaessa tuomaan kakkua ja remonttiapua. Vaari esimerkiksi pistää äidin ja isän selvittämään parisuhdettaan kesämökille ja hoitaa mummojen kanssa vihreän talon paraatikuntoon.

Kirjassa vietetään myös kissanristiäisiä.

Vihreä talon ympäristö ja maalaismiljöö tarjoavat monta mahdottoman hauskaa seikkailupaikkaa vauhdikkaille lapsille, ja Hilja osaa toden totta ottaa kaiken irti ympäristöstään. Hän kiipeilee puihin, leikkii salaista agenttia ja vakoilee sekä siskoaan että naapurin tätejä. Tarina on kerrottu Hiljan näkökulmasta, ja hänestä välittyy lukijalle reipas ja kekseliäs kuva. Hilja ei tykkää mekoista, ja leikkii kotileikissä mieluiten parrakasta isää. Hilja onkin oikein mukava uusi tuttavuus, ja on hauska tietää, että näitä kirjoja on tulossa lisää!

Upea Unikudelmia-näyttely

Sukelsin tiistaina uneen, unikudelmiin ja uniaiheisten kirjojen maailmaan aivan ihastuttavassa Unikudelmia-näyttelyssä Helsingin Annantalossa. Minulla oli onni päästä osallistumaan opastetulle kierrokselle, jonka vetivät näyttelyn ideoijat, suunnittelijat ja käsikirjoittajat Anna Anttonen ja Kati Inkala. Anttonen ja Inkala työskentelvät kumpikin Oulun sanataidekoulu Valveen vastuuopettajina, ja he ovat työstäneet Unikudelmia-näyttelyyn huiman määrän sanataidekasvatusmateriaalia, joka on vapaasti ladattavissa täältä.



Täytyy sanoa, että olin kierroksen jälkeen kerrassaan lumoutunut. Anttonen ja Inkala ovat rakentaneet näyttelynsä 31 suomalaisen yö- tai uniaiheisen kirjan ympärille. Jokaikinen yksityiskohta näyttelyssä on siis löydettävissä myös jostain kirjasta. Minä riemuitsin kierroksen aikana siitä, kuinka Anttonen, Inkala ja heidän mahtava työryhmänsä on onnistunut herättämään kirjat sisältöineen eloon ja tuomaan ne siihen silmieni eteen. 

Kuvitusta Sanna Tahvanaisen ja Jenny Lucànderin teoksesta Lohikäärmeunia (S&S 2015)
Kierros alkoi Nukkuhuoneesta, jossa huonetta hallitsee huijarisänkykauppiaan antiikkisänky. Sen yläpuolella komeilee unentuojan univarjo, jota kirjovat erilaiset tekstilainaukset ja höyhenet. Noita höyheniä, samoin kuin unennäkijöiden symboleita silmiä ja avaimia löytyy muuten ympäri näyttelyä, ja niitä voikin etsiä unien mailla kulkiessaan.

Anna Anttonen huijarikauppiaan antiikkisängyllä

Huijarikauppiaan sängyllä loikoillessaan voi ihailla (Johanna Huhtamaan maalaamia) Kirsikka-tädin taiteilemia uniaiheisen miniatyyritauluja, jotka on kuvailtu Unienvaihtaja-romaanissa. 


Tarkkakorvainen uneksuja voi kuulla myös vienoa kuorsausta, joka taitaa tulla Upponallen talvipesästä...



Suuren suuret unisiepparit hallitsevat tilan kattoa, ja lisäksi sieltä löytyy myös monta fantasian porttia, joiden avulla voi matkata unen ja valveen välillä. Ehkä jollekin kävijälle tällaisina portteina ovatkin tuttuja esimerkiksi tuulipuu tai hawaibambi? Jos uni ei kuitenkaan tule, sitä voi houkutella lähemmäs laskemalla vaikka lampaita.

Kati Inkala esittelee unisieppareita ja wa


Kun kävijä on vaipunut uneen, hän saapuu näyttelyssä alueelle, josta löytyy sekä Hyvien unien haaveranta että Pahojen unien aaveranta. Rannalla voi nähdä joukon suuria munia, joista unet kuoriutuvat. Hyvien unien haaverannalta löytyy myös Leikkikalumaa, johon rikkinäiset ja vanhat lelut lähtevät jatkamaan elämäänsä. Leikkikalumaassa voi kurkistella Liisa-nuken häävastaanotolle tai harrastaa unikävelyä Suomen tunnetuimman unissakävelijän kanssa. 




Toki Unikudelmia-näyttelyssä pääsee vierailemaan myös kirjastoon, eikä edes mihin tahansa kirjastoon, vaan juuri siihen, jossa pienellä Alma-tytöllä on tapana lukea öisin kirjoja. Ehkäpä hänkin valitsee luettavakseen jonkun niistä 31 teoksesta, joiden pohjalta näyttely on rakennettu ja jotka löytyvät Unien kirjastosta. Kirjaston hyllyillä on kyllä myös monta muutakin tarpeellista tavaraa kuten esimerkiksi tiimalasi, joka mittaa aikaa unesta valveeseen, sanko täynnä käytöstä poistettuja unia ja mustikkamehua, jonka voimalla Nukkumatin ajoneuvo kulkee





Jos huonosti käy, saattaa uni kuljettaa nukkujan myös tuolle Aaverannalle, jossa painajaishissi kuljettaaa katsomaan painajaisia. Osa kirjallisuuden painajaisunista on vangittu näyttelyyn suuren sermin taakse, ja sinne on saarretty esimerkiksi Ulrika Eleonooran muotokuva ja Ainon isän ääriviivahahmo. 



Unien maailmaan on päätynyt myös unineidon rukki, joka kenties on juuri se sama rukki, johon Prinsessa Ruusunen pisti sormensa ja vaipui satavuotiseen uneen. Prinsessan tarinan on näyttelyä varten kuvannut ja tänne Suomeen sijoittanut taiteilija Taruliisa Warsta




Näyttelyn lopussa voi vielä istahtaa varta vasten näyttelyä varten valmistettuun Tähtisumuvaunuun, joka taitaakin olla Nukkumatin planetaario. Oikeiden tähtikuvioiden lisäksi sitä koristavat myös Satu Kontisen taiteilemat hauskat yksityiskohdat kuten Uppiksen planeetta.

Bongasin näyttelystä ja opastuksesta monta tuttua teosta kuten esimerkiksi Tatun ja Patun oudon unikirjan, Mauri Kunnaksen Yökirjan, Onnelin ja Annelin nukutuskellon, Viestejä koomasta -nuortenromaanin, Kudottujen kujien kaupunki -romaanin sekä hienon Yö-aiheisen tietokirjan Yö - Kirja unesta ja pimeän salaisuuksista. Toki näyttelyyn oli valittu monta teosta, joista en ollut kuullut tai joita en ole koskaan lukenut, mutta jotka nyt ehdottomasti haluan lukea. Voikin siis sanoa, että Unikudelmia on paitsi suuri kunnianosoitus uniaiheiselle kirjallisuudelle myös aivan loistava kirjavinkkausnäyttely. Inkala kertoikin näyttelyn jälkeen, että toki heillä oli Anttosen kanssa taustalla ajatus ja toive, että Unikudelmia-näyttely innostaisi ihmisiä tekemisen kautta lukemaan, löytämään kirjallisuuden ja kirjojen maailman. "Halusimme tehdä tämän isosti. Tämä ei ole pientä tämä on isoa!" Anttonen kertoo.

Voin vain kuvitella, kuinka suuri ja mielenkiintoinen työ Unikudelmia-näyttelyn tekemisessä on ollut. Näyttelyssä on mukana monia suomalaisten nykytaiteilijoiden töitä, jotka on tehty näyttelyä varten. Sen voikin siis mennä katsomaan myös nykytaidenäyttelynä. 



Näyttely on ollut alunperin esillä Oulussa Lumotut sanat – lasten ja nuorten sanataideviikoilla kulttuuritalo Valveella huhti–heinäkuussa 2017. Siellä sen kävi katsomassa 14 000 kävijää. Oulussa näyttelyn yhteydessä järjesttettiin myös opastuksia eri-ikäisille lapsiryhmille, ja lapsilta saatu palaute on tekijöiden mukaan ollut todella positiivista. Kyselin heiltä tietysti, milloin Annantalossa järjestetään lapsille avoimia opastuksia, sillä haluan ehdottomasti viedä omat lapseni katsomaan näyttelyä ja toivottavasti myös kuulemaan siitä niin lumoavasti kuin minä pääsin kuulemaan. Opastuksia kuulemma mitä luultavammin tullaan järjestämään, mutta aikatauluja ei ole vielä lyöty lukkoon. Isäinpäivänä on ainakin tulossa tapahtuma koko perheille, jossa Unikudelmia-näyttelyn ympärille on luotu erilaista toimintaa. Sinne siis!

Kerrontataitojen harjoittelua tukeva satukirja: Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat

Tänään vietetään valtakunnallista Satupäivää, ja ympäri Suomea järjestetään erilaista satuaiheista ohjelmaa. Jokainen voi osallistua satupäivään vaikka lukemalla satuja. Toinen mainio tapa on saduttaminen tai kuvista kertominen. Satupäivän hengessä haluan esitellä teille loistavan tieto- ja kerrontataitoja vahvistavan satukirjan, jonka parissa lapsi pääsee itse keksimään omia satujaan.

Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-kustannus 2017, arvostelukappale kustantajalta) on Leena Mäkisen, Anne Suvannon ja Soile Ukkolan laatimat kirja, jonka avulla vanhemmat, opettajat, varhaiskasvattajat ja vaikkapa puheterapeutit voivat harjoittaa lapsen kerrontataitoja. Kirja sisältää kolme Ina Majantien kuvittamaa tarinaa, joissa tarina etenee pelkästään kuvien kautta, ja tarkoitus on, että lapsi saa itse kertoa tarinan tapahtumat. Kirjan kohderyhmää ovat kaikki alle kouluikäiset, noin 4 - 6-vuotiaat lapset, joiden kerrontataitojen kehittyminen on aktiivisimmillaan. Toki kirjaa voi käyttää myös alkuopetuksessa.



Kirjan laatijat ovat itse puheterapeutteja ja tutkijoita, ja he halusivat laatia kirjan, josta aikuinen saisi tietoa lapsen kerrontataitojen kehittymisestä sekä harjaannuttamisesta ja jonka avulla lapsi pääsisi itse harjoittelemaan tarinoiden kertomista. Kirjan alussa onkin aikuisia varten tuhti tietopaketti, joka on mielestäni paitsi erittäin tärkeä ja selkeästi kirjoitettu myös mielenkiintoinen.

Kerronta on kirjailijoiden mukaan tosielämään tai mielikuvitukseen perustuvan tapahtumasarjan kuvausta, ja sitä käytetään joka päivä arkisissa vuorovaikutustilanteissa. Kerronta edellyttää lapselta tarkkaavaisuutta, muistia ja taitoa muodostaa lauseita ja järkeviä merkityskokonaisuuksia, syy-seuraussuhteita sekä viittaussuhteita. Hyvät kerrontataidot omaava henkilö kykenee tulkitsemaan toisten ja oman mielen sisältöjä, tunteita ja aikomuksia. Hän osaa erottaa omat tunteet toisten tunteista. Onkin siis aivan ymmärrettävää, että lapsella, jolla on hyvät kerrontataidot on myös yleensä hyvät vuorovaikutustaidot. Kuvitteellisen kielen kehittyminen luo pohjan abstraktille ajattelulle ja empatian kehittymiselle (s. 14)

Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola: eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-kustannus)
kuvitus Ina Majantie

Mäkinen, Suvanto ja Ukkola kirjoittavat, että tutkimuksissa on havaittu, että kerrontataidot - erityisesti kuullun tarinan uudelleenkertominen - ovat yhteydessä koulumaailman taitoihin (muun muassa muistaminen, keskittyminen, luetun ymmärtäminen, päätelmien tekeminen). Toisilla lapsille on haasteita kerrontataidoissa, mutta tutkimusten mukaan, mutta niitä on mahdollista tukea ja treenata. Niiden harjaannuttaminen puolestaan kehittää myös muita kielellisiä taitoja. Sanaston, kerronnan ja kuullun ymmärtämisen kuntouttaminen vaikuttaa positiivisesti lasten luetun ymmärtämisen taitoihin (s. 17). Kirjan lopusta löytyykin kerrontakortit, joiden avulla voi harjoitella muun muassa tarinan peruselementtejä ja ohjata lapsen kerrontaa.

Mäkinen, Suvanto ja Ukkola kirjoittavat myös siitä miksi on tärkeää, että lapselle luetaan aivan pienestä pitäen, ja kuinka hän hyötyy satujen ja tarinoiden kuuntelemisestä hyvin monella eri tavalla. Satujen lukeminen ja kuunteleminen kehittävät laaja-alaisesti lapsen kielellisiä taitoja, kykyä ymmärtää syy-seuraussuhteita, empatiaa ja kykyä hahmottaa kokonaisuuksia. Lukeminen ja tarinoiden kuunteleminen rentouttaa ja rauhoittaa ja harjaannuttaa keskittymistaitoja. Tarinat luovat turvallisen tilanteen harjoitella omien tunteiden ilmaisua, niistä keskustelua ja kertomista.

Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola: eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-kustannus)
kuvitus Ina Majantie

Onkin tärkeää, että lapsen kanssa lukiessa tarjoaa hänelle mahdollisuuden keskustella lukemastaan ja kuulemastaan. Sama pätee myös lapsen kanssa tarinoiden kertomiseen. Siksi tässäkin kirjassa on laadittu valmiiksi joitakin kysymyksiä, jotka paitsi auttavat lasta eteenpäin myös ohjaavat häntä miettimään tunteita sekä muun muassa niitä syy-seuraussuhteita. Kirjan tekijät kuitenkin muistuttavat, että liikaa ei kannata kysellä, vaan antaa lapsen tuottaa myös omaa kertomusta, eikä missään tapauksessa saa painostaa lasta kertomaan.

Aikuisen kannattaakin käydä itse läpi sekä kirjan teoriaosuus että tekijöiden kerrontatilanteen etenemistä varten laatimat vinkit. On nimittäin olemassa erilaisia dialogisia tekniikoita, joita kerrontatilanteessa voi käyttää. Minä valitsin kirjassa esitellyistä tekniikoista kysymysten käytön, vuorolukemisen ja lauseen taydentämisen ja hyödynsin niitä, kun kerroimme viisi ja puolivuotiaan lapseni kanssa kirjan ensimmäisen tarinan ensimmäistä kertaa.

Leena Mäkinen, Anne Suvanto ja Soile Ukkola: eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat (PS-kustannus)
kuvitus Ina Majantie

Majantien piirtämä kuvitus on selkeää ja sellaista, että lapsen on helppo keksiä sen pohjalta, mitä kuvassa voisi tapahtua. Hahmojen ilmeet ovat helpohkosti tunnistettavia. Oma lapseni oli aluksi vähän haluton ryhtyä kertomaan, sillä hän taisi hieman jännittää, osaako kertoa oikein. Lastani auttoi selvästi se, että hän sai kertoa minun kanssani yhdessä. Seuraavilla kertomiskerroilla hän mitä luultavammin osaa kertoa rentoutuneemmin myös ihan itse. Hän innostui kovasti kertomuksen jälkeen tulevasta kuvasta, josta piti etsiä hullunkurisia asioita ja selostaa, miksi ne ovat jotenkin hassuja ja kuvaan sopimattomia. Jokaisen kertomuksen jälkeen tulee myös joukko erilaisia tehtäviä, joiden avulla kerrottua tarinaa voi käsitellä lisää. Niistäkin me teimme muutamia. Niissä lapsi sai kerto ja kirjoittaa omista lempijutuistaan ja pohtia vaihtoehtoisia tilanteita tarinaan.

Mielestäni Eetu, Iitu ja kertomattomat tarinat on aivan mahtava työkalu kaikille kasvattajille. Se tarjoaa myös mukavaa yhteistä tekemistä vanhemmille ja lapsille. Kirjan tarinoita voi kertoa uudestaan ja uudestaan, mutta toki olisi mahtavaa, jos tarinoihin voisi saada vaikka muutaman lisäpaketin myöhempiä kertomiskertoja verten!

Tapahtumavinkkejä syyslomalle

Meilläpäin vietetään nyt syyslomaviikkoa, ja tuntuukin aika hienolta saada lomailla koko perheen voimin kohtalaisen kiireisen syksyn jälkeen. Kun meitä nyt on kaksi aikuista kotona, on helpompi lähteä myös erilaisiin tapahtumiin (ne ylimääräiset käsipärit tuovat kummasti helpotusta, kun ollaan keskellä härdelliä kolmen lapsen kanssa!).



Valikoin muutamia tapahtumia ihan sillä perusteella, että ne liittyvät jotenkin kirjallisuuteen. Seuraavat kiinnostavat tapahtumat jäivät haaviini:

Tiistai 17.10. klo 16.30 Tauno ja Nelli evakkomatkalla -kirjasynttärit Suomen Lelumuseo Hevosenkengässä Espossa

  • "Ohjelmassa satutuokio ja askartelua, kirjailija Seija Helander ja kuvittaja Anne Stolt kertovat kirjan synnystä. Lelumuseon johtaja Johanna Rassi esittelee lyhyesti museon toimintaa, ja pääsemme etsimään kirjan alkuperäiset mallinallet museon näyttelyvitriineistä. Erityisvieraina paikalle saapuvat nallekarhut, jotka lähtevät tänä syksynä koulu- ja vanhainkotivierailuille. Tauno ja Nelli kiertävät juhlan aikana mielellään lasten sylistä syliin." 
Tiistai 17.10. klo 18.00 - 19.00 Opastettu kierros Unikudelmia-näyttelyssä Annantalossa Helsingissä
  • "Unikudelmia on elämyksellinen näyttelymaailma, joka rakentuu kotimaisen kirjallisuuden klassikkoteosten sekä upeiden uutuuskirjojen ympärille." Tiistain opastettu kierros on suunnattu ensisijaisesti aikuisille, mutta näyttelyä voi mennä katsomaan lasten kanssa maksutta 15.9. - 17.12. välisenä aikana.
  • Eikö kuulostakin kiehtovalta?: "Tervetuloa unien maailmaan! Opastettu Tähtisumua ja toisia maailmoja -näyttelykierros alkaa valvemaailmasta, jossa huijarisänkykauppiaan antiikkisänky on tyhjillään mutta talviunipesästä kuuluu tuhinaa. Jossain on unenraja, jonka kautta pääsee suloisten unien Haaverantaan sekä ihmeelliseen unien kirjastoon. Aaverannan painajaisista jokainen voi etsiä omasta mielestään kaikkein kauheimman."
Keskiviikko 18.10. SATUPÄIVÄ
  • Sadun nimipäivänä, lokakuun 18. juhlitaan valtakunnallista Satupäivää kymmenettä kertaa. Päivän luonteeseen kuuluu, että kaikki halukkaat voivat ryhtyä tapahtumajärjestäjiksi. Tämän vuoden teeman on ruoka. Ohjelmaa järjestetään ympäri Suomea, ja mukana on muun muassa teattereita, kirjastoja ja museoita. Tarkemman ohjelmatarjonnan voit käydä lukemassa tästä linkistä.
  • Lohjan Museolla Koko perheen museotapahtuma klo 12.00-15.00, jossa pääsee kokeilemaan muun muassa poppanan kudontaa, villahuovuttamaan ja katsomaan Mauri Kunnaksen Koiramäki-kirjoista tehtyä elokuvaa.
Muita:
  • Mimmi Lehmä ja Varis nukketeatteriesitys Teatteri Hevosenkengässä Espoossa, liput alkaen 11,50 euroa. Esitys perustuu Jujja Wieslander ja Sven Nordqvist hauskoihin Mimmi Lehmä -kirjoihin. Esitys on yleisön kanssa vuorovaikutteinen, ja siinä "pohditaan ja pallotellaan lapsiyleisön kanssa ystävyyden eri puolia". Suositusikäraja on kolmevuotiaasta ylöspäin, ja se kestää noin 45 minuuttia. 
  • Eve Hietamiehen suosittuun Yösyöttö-kirjaan perustuvan Yösyöttö-elokuvan voi käydä katsomassa vaikka Korjaamo Kinossa järjestettävässä Vauvakinossa tiistaina 17.10. tai keskiviikkona 18.10. klo 10.00. Vauvakinoon voi siis mennä yhdessä vauvan kanssa, valot ovat puolihimmeät ja äänet pienemmällä. Tilasta löytyy mikroaaltouuni, ja salissa saa liikkua tai vaikka poistua väliaikaisesti.

Kiirettä, kiukkua ja kohtaamattomuutta lapsiperheessä? Lue kirja Prinsessa Rämäpään talvitaika!

Tunnustan, että olen jostain itsellenikin tuntemattomasta syystä vältellyt kaikenlaisten prinsessa- ja keijukirjojen lukemista. Siksi meinasin sivuuttaa myös Tammen tänä syksynä julkaiseman kuvakirjan Prinsessa Rämäpään talvitaika, jonka on kirjoittanut Elina Hirvonen ja kuvittanut Mervi Lindman. Koska Hirvonen on mielestäni kirjailija, joka tuo lastenkirjoihin ja niiden aiheisiin oman, uudenlaisen näkökulmansa, päätin sittenkin tutustua Prinsessa Rämäpäähän lähemmin. Ja olipa hyvä, että tutustuin, sillä eihän tästä kirjasta oikein voi olla pitämättä (kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta).



Prinsessa Rämäpään talvitaika kertoo oivaltavasti siitä, miten me aikuiset ja lapset katselemme asiota niin kovin usein aivan eri näkövinkkelistä. Aika usein aikusilla on mielessä arjen sujuvuus ja ne kaikki "pitää tehdä" -asiat. Lapsi ei tunne kiirettä samalla tavalla, ja mielikuvitus ja sekä leikit vievät hänet mennessään. On ihan ymmärrettävää, että lapsesta on monesti paljon tärkeämpää esimerkiksi rakentaa se hieno legolinnake valmiiksi tai hoitaa nallet nallesairaalassa terveeksi kuin tulla puurolle tai hammaspesulle juuri sillä punaisella sekunnilla, kun isi tai äiti käskee. Prinsessa Rämäpääkin tietää tämän, sillä vaikka aika usein se (äiti) on myös kiva, muuttuu äiti välillä ihan toisenlaiseksi: 

Mutta joskus äiti kurtistaa silmiä koko ajan niin, että niiden väliin tulee ryppy. Silloin se hermostuu kaikesta, erityisesti pukemisesta tai hampaiden harjaamisesta ... Se ei ymmärrä, että minulla on tärkeä asia kesken ...

Rämäpää on siis pieni tyttö, jolla on salaisuus: hänen salainen aarrearkkunsa on täynnä ihmeellisiä esineitä. Arkusta löytyy muun muassa kultainen Tärkeiden ajatusten kruunu, jonka hän laittaa päähän, kun pitää ajatella tärkeitä ajatuskia. Keltainen on Hauskojen ajatusten kruunu, ja siitä on apua, kun kaipaa piristystä. Rämäpään aarrearkusta löytyy kruunuja, koruja ja erilaisia hepeneitä moniin tilanteisiin. Valkoiset helmet esimerkiksi kannattaa laittaa kaulaan silloin jos alkaa itkettää, mutta ei missään nimessä halua itkeä. Kaikkein tärkein aarre on luultavasti taikasormus, joka on Rämäpään isoisotädin peruja. Se pystyy nimittäin kuljettamaan kantajansa mihin tahansa paikkaan tämä haluaa!

Elina Hirvonen & Mervi Lindman: Prinsessa Rämäpää ja talvitaika (Tammi 2017)

Rämäpään äiti ei tietysti tiedä näistä taika-aarteista mitään. Hän huolehtii vain siitä, että Rämäpää tulee heti pukemaan ulkovaatteen, jotta pikkuveli-Onni pääsee pulkkamäkeen. Onni odottaa jo topattuna eteisessä, mutta Rämäpää valitsee huolellisesti aarteita, joita saattaa ulkona tarvita. Äiti hoputtaa ja hoputtaa. Rämäpäällä kestää. Ja kaikkihan me tiedämme, kuinka uuvuttavalta tuntuu kaikkien vaatekerrastojen pukeminen päälle talvipakkasilla kahdelle lapselle. Ja joskus sitä saattaa pinna kiristyä. Tulee kiire, kiire, kiire ja kiukku, kiukku, kiukku! Kuten tulee Rämäpään äidillekin:

- Rämäpää! Mitä ihmettä sinulla on päällä? Kuka lähtee pulkkamäkeen prinsessamekossa? 
Äh. Äiti ei tajua mitään. 
- Koskaan ei tiedä milloin tarvitaan... 
- Hepenet pois ja haalarit päälle heti! äiti komentaa. 
- Mutta minä tarvitsen supervoimia... 
- Kohta suutun niin, että tarvitset ihmettä. Onni läkähtyy ulkovaatteet päällä ja sinä sen kuin säksätät.

Elina Hirvonen & Mervi Lindman: Prinsessa Rämäpää ja talvitaika (Tammi 2017)

Kuulostaako tutulta? Voin veikata, että aika monessa perheessä on käyty vastaavanlainen keskustelu. Noh, Rämäpään äidin huono tuuli vaan kasvaa, kun Onni tekee kakan juuri silloin, kun Rämäpään prinsessamekon helma juuttuu haalarin vetoketjun väliin. Lähtiessään vaihtamaan Onnin vaippaa äiti antaa Rämäpäälle ukaasin: 

- Jos sinulla ei ole ulkovaatteet päällä kun Onni on valmis, vien kaikki prinsessamekot kellariin, äiti huutaa. ... Minä vihaan talvea, sanoo äiti.

Rämäpää päättää pelastaa tilanteen ja kuljettaa äidin taikasormuksen avulla paikkaan, jossa ei ole talvea, lunta ja toppavaatteita. Hän järjestää äidille olohuoneeseen rantaloman, aurinkotuoleja ja jäätelöannoksen. Tarvitaan kuitenkin vielä aika monta aarretta arrearkusta - myös ne valkoiset helmet - ennen, kun äiti pysähtyy, vetää syvään henkeä, pujottaa Rämäpään taikasormuksen sormeensa ja löytää itsensä lasten kanssa hiekkarannalta.

- Ei voi olla totta! Sinä et edes alkanut pukea!
Elina Hirvonen & Mervi Lindman: Prinsessa Rämäpää ja talvitaika (Tammi 2017)

Ai kamala, että Hirvonen osaa kirjoittaa lapsen näkökulmasta niin, että minulla nousee melkein tuskanhiki pintaan tätä kuvakirjaa lukiessani. Tunnistan niin hyvin nuo tilanteett, joissa Rämäpään äidin suusta pääsee uhkauksia ja tiuskimista. Rämäpäällä on tärkeä tehtävä kesken, mutta äiti ei ehdi laskeutua lapsen tasolle ja kuunnella, mitä tytöllä on sanottavana. Toki joskus on tilanteita, että on oikeasti pakko toimia vikkelästi, ja kyllä lapsikin saattaa vitkutella ihan vain siksi, että ei huvita. Mutta kyllä varmaan monelta pahalta mieleltä vältyttäisi, jos joskus muistaisi pysähtyä ja kuunnella!

- Huutaminen ei ole kivaa, minä sanon.
- Olen tosi pahoillani, äiti sanoo ja halaa minua pitkään.

Myös meidän kolme- ja viisivuotiaat lapsemme pitävät Prinsessa Rämäpää ja talvitaika -kirjasta. Kolmevuotias pyysi monta uudelleenlukukertaa ja viisivuotias halusi kirjoittaa kirjasta oman blogikirjoituksen! Hän kuvasi kirjan ja luki sen sitten uudestaan nauhalle ulkomuistista. <3 Vaikka kirjan aihe on oikeastaan vakavahko, tuo Lindmanin leikkisä, mutta havainnollinen kuvitus siihen tervetullutta iloisuutta ja vastapainoa.

Elina Hirvonen & Mervi Lindman: Prinsessa Rämäpää ja talvitaika (Tammi 2017)