Hurmaava Yksinäisten saarten kartasto

Meidän lapsiamme voi kutsua (kuva)kirjojen suurkuluttajiksi. He valitsevat omasta tai kirjaston hyllystä usein sellaisen kirjan, jonka aihe on kiinnostava (eläimet, kulkuneuvot, koneet, lasten arki) tai joka on heille entuudestaan tuttu tai kiinnostavan näköinen. Minä olen yleensä se, joka lainaa kirjastosta niitä kauniita, taiteellisia tai hieman erikoisemman näköisiä kuvakirjoja ja tarjoan niitä kotona lapsille luettavaksi. Joskus saan heidät kiinnostumaan, monesti he kuitenkin kuuntelevat sen erikoisemman kuvakirjan kohteliaisuudesta vain kerran. Olen tuullut siihen tulokseen, että liian taiteellinen kuvakirja ei oikein aukea ainakaan meidän lapsillemme eikä jaksa kiinnostaa heitä, vaikka se aikui(kriitikoilta)lukijoilta saisikin kiitosta.

Sininen keskitien -blogin Bleue kirjoitti tästä samasta aiheesta joulukuun alussa ja kertoi, että myös heillä yhteisiin lukuhetkiin valikoituvat ne tavalliset kuvakirjat. Bleuen mielestä huononkin tarinan sietää hyvän kuvituksen ansiosta, mutta hyvänkin tarinan kiinnostavuus voi mennä, jos kuvitus on huonoa. Minä olen aivan samaa mieltä, vaikka toki on lukijakohtaista, mikä on hyvää ja mikä huonoa kuvitusta. Olen huomannut, että omat lapseni vierastavat liian erikoista kuvitusta, jota monesti taiteellisimmissa kuvakirjoissa suositaan.



Ihastuin itse Etana Editionsin kustantamaan ja tämän vuoden lopussa julkaisemaan Ykisinäisten saarten kartasto -kuvakirjaan, jonka kuvitus ja teksti on Maija Hurmeen taiteilemaan. Pyysin kirjasta arvostelukappaleen, vaikka se ei ole mikään perinteinen, värikäs kuvakirja, ja tiesin, että lapseni eivät välttämättä innostu sini-oranssisävyisestä, pelkistetystä kuvitustyylistä. Haluan kuitenkin tarjota heille erilaisia lukukokemuksia ja olin saanut sen käsityksen, että kirjan tarina olisi kuuntelemisen arvoinen. Emme todellakaan pettyneet, sillä tämän kirjan äärellä lapsenikin selvästi viihtyivät - onhan sen tarina sekä koskettava että hieman jännittävä ja salaperäinenkin!

Maija Hurme: Yksinäisten saarten kartasto
(Etana Editions 2018)

Yksinäisten saarten kartasto kertoo pienestä, tiedonhalusiesta Pirkosta, joka viettää äitinsä kanssa kesäpäivää rannalla. Pirkolla on äidille monta miksi?-kysymystä, mutta äiti vastaa niihin vain:
-Hmm, hyvä kysymys. Hän ottaa Pirkosta kuvia puhelimellaan ja tahtoo näyttää niitä tytölle: -Katso, miten hupsulta näytät!

Maija Hurme: Yksinäisten saarten kartasto
(Etana Editions 2018)

Pirkko päättää, ettei puhu enää äidille, vaan muuttaa (lelu)apinaystävänsä Aimon kanssa omalle saarelle, jossa hänelle on rauha miettiä tärkeitä kysymyksiä. Kesäpäivät Pirkon omalla saarella ovat letkeitä, ja usein Pirkko tutkailee kartastoa, josta löytyy kuva myös hänen Kotisaarestaan, joka on turvallisesti ankkuroitunut aivan Kuningatar-nimisen saaren kupeeseen. Eräänä yönä Pirkon ja Aimon nukkuessa tapahtuu jotain kummaa ja aika hurjaa, sillä Kotisaari lähtee liikkeelle! Se seilaa hiljalleen valtavalla valtamerellä, eikä Pirkko pysty ohjaamaan saarta. Hän huomaa, että saari liikkuu myös kartastossa ja on menossa uhkaavasti kohti sivun reunaa! Mitä tapahtuu, kun se saavuttaa sivun reunan? Putoavatko he kohta ulos tarinasta?

Tämän kuvan myötä kirjan seesteinen tarina muuttuu
kertarysäyksellä jännittäväksi.
Maija Hurme: Yksinäisten saarten kartasto
(Etana Editions 2018)

Maija Hurme: Yksinäisten saarten kartasto
(Etana Editions 2018)

Tässä kohtaa Hurme ottaa lukijat mukaan tarinaan ja pyytää heitä kallistamaan karttakirjaa niin, että saari palautuisi takaisin paikalleen lähelle Kuningatar-saarta. Ja mehän kallistimme, kallistimme ja kallistimme vielä vähän lisää! Lapsia tämä kallistaminen huvitti, ja heitä nauratti, kun saari onneksi palautui takaisin omalle paikalleen ja Pirkko päätti palata äidin luo. Matka kotisaaresta äidin luo on lohdullisen lyhyt, ja kiviä pitkin sinne pääsee hyppimään vilauksessa. Seuraavaa kuvaa lukiessaan meidänkin lapsemme ymmärsivät, että kyseessä oli leikki, eräänlainen pienen lapsen turvallinen itsenäistymispyrkimys, joka päättyi kuitenkin Pirkon oman äidin syliin.

Maija Hurme: Yksinäisten saarten kartasto
(Etana Editions 2018)

Tätä kaunista kuvakirjaa suosittelen luettavaksi ihan kaikkiin lapsiperheisiin.

Joulupuu on rakennettu - Kirjabloggareiden joulukalenterin 12. luukku

Tänään täällä Luetaanko tämä? -blogissa aukeaa kirjabloggaajien joulukalenterin 12. luukku, jossa annan muutaman askarteluvinkin kierrätysjoulukuusenkoristeiden tekemiseen. Koristeiden tekeminen on testattu ekaluokkalaisten tonttujen kanssa, joten niiden rakentaminen onnistuu varmasti myös vähän tottumattomammaltakin askartelijalta.




Perheessämme joulutunnelmaa rakennetaan hiljalleen pitkin joulukuuta: leivotaan pipareita, kasvatetaan hyasintteja, kirjoitetaan joulupukille, juodaan glögiä, siivotaan joulupuhdasta ja sitten aivan viimeiseksi ennen aattoa tuodaan sisään tuoksuva joulukuusi, joka koristellaan lasten kanssa puna-kulta-valkoisilla koristeilla. Joulukuusi on se elementti, joka tuo joulun tullessaan. Rakastan kuusen tuoksua ja haluan, että kuusi on iso ja tuuhea.



Myös meidän kunnankirjastoomme pystytettiin joulukuun alussa joulukuusi joulutunnelmaa tuomaan. Joka vuosi kirjaston joulukuusen koristelemisesta vastaavat koulumme oppilaat. Tällä kertaa tuon mieluisan tehtävän saivat suoritettavakseen ekaluokkalaiset pikkutontut. Kirjaston antama ohje kuului, että koristeet pitää valmistaa kierrätysmateriaalista. Niinpä ideoimme kollegoideni kanssa muutaman erilaisen koristeen, joiden materiaaleina käytettiin muun muassa vanhojen kirjojen ja nuottivihkojen sivuja. Kuusesta tuli hieno, ja oppilaat olivat tyytyväisiä, kun saivat omat koristeensa ripustettua sen oksille.



Tässä ohjeet kuusessa olevien koristeiden tekemiseen:


Paperienkeli

1. Taittele kaksi samankokoista (tässä 2kpl A5-paperia) paperia haitariksi.
2. Laita haitarit yhteen. Taita haitarit hieman keskikohtaa ylempää sivuille kuvan osoittamalla tavalla. Tee taitoskohdasta napakka. Liimaa haitarit taitoskohdan alapuolelta yhteen.
3. Kieputa naru taitoskohdan ympäri. Pujota/ Käännä toinen narun pää taitoskohdan toiselle puolelle, nosta nyt vastakkaiselle puolella olevat narut ylös keskelle, tee solmu ja sido narut lenkiksi. Jos haluat, voit ennen lenkin tekemistä pujottaa naruun ison helmen enkelin pääksi.




Huopasydämet ja -tähdet

1. Piirrä piparimuotteja apuna käyttäen kaksi kaava, joista toinen on hieman isompi kuin toinen.
2. Pienemmän kaavan avulla leikkaat vanhasta kirjasta haluamasi muotoisen kuvion. Isomman kaavan avulla leikkaat huovasta sen saman kuvion isommassa koossa.
3. Liimaa kuviot päällekäin, koristele hileillä/paljeteilla/napeilla ja pujota lanka neulan avulla huovasta läpi ja solmi se lenkiksi.




Paperinen joulupallo ja joulupalloketju

1. Leikkaa paperista (nämä tehty tapeteista) kuusi samankokoista ympyrää. Minä käytin piirustusmuottina maalarinteippirullan keskustaa. Taita ympyrät halkaisijan kohdalta kahtia.
2. Liimaa kaksi ympyrää taitetuista puolikkaistaan yhteen. Näitä yhteenliimattuja ympyräpareja tulee siis yhteensä kolme. (Huom! Taitoksen toiset puoliskot jäävät auki, kts. kuva 2.)
3. Liimaa kaksi yhteenliimatuista ympyröistä yhteen vapaana olevista sivuistaan/ puoliskoistaan. Laita naru lenkiksi pallon sisään.
4. Liimaa viimeinen yhteenliimattu ympyräpari kiinni. Naru jää nyt keskelle sisälle.
5. Ikkunaan ripustettavan joulupalloketjun voit tehdä laittamalla yhteen pitkään naruun tasaisin välein 3-5 paperista palloa. Muista solmia jokaisen pallon alapuolelle naruun solmu, jotta pallot pysyvät paikoillaan.



Tällaisilla yksinkertaisilla ohjeilla saa kierrätysmateriaalista aikaan kauniita koristeita.

Onko joulukuusi sinulle tärkeä joulutunnelman luoja? Entä kuuluuko kuusi mielestäsi tuoda sisään juuri ennen aattoa, vai nautitko koristellusta kuusesta jo joulukuun alusta asti? Pitääkö joulukuusen mielestäsi olla aito vai suositko tekokuusta?

Toivotan kaikille teille oikein ihanaa joulunodotusta ja rauhallista joulua!

Eilisen päivän luukkuun voit käydä kurkistamassa Kirjaluotsi-blogissa, ja huomisen luukun pääset lukemaan Kirsin Book Clubissa.

Joululahjakirjavinkkejä lapsille

Kummipoikani on jo iso, piirua vaille täysi-ikäinen, ja nykyään hän toivoo joululahjaksi lahjakortteja vaateliikkeisiin, urheiluvälinekauppoihin ja leffateatteriin. Pienempänä hänellä oli kuitenkin tapana toivoa minulta joululahjaksi kirja. Muistan, että Maukka ja Väykkä -kirjat olivat hänen suosikkejaan, ja niiden tarinoille hän kuulemma jaksoi nauraa ilta illan perään. Myös omille lapsillemme meillä on tapana hommata ainakin yksi kirjalahja, jonka tonttu tuo jo aattoaamuna. Sitä lukiessaan ja kuunnellessaan joulujännityksestä kihisevät lapset jaksavat ainakin toviksi rauhoittua sohvalle kirjaa lukevan aikuisen kainaloon.



Mitäpä siis, jos sinäkin tänä(kin) vuonna sujauttaisit joulupakettiin kirjan tai kaksi? Kokosin tähän postaukseen muutaman lahjakirjavinkin hieman eri-ikäisille lapsille. Olkaatte siis hyvät!

Pienille Leikki-ikäisille suosittelen oman lapseni tämänhetkisiä kirjasuosikkeja, eli Eva Erikssonin ja Lisa Moronin kirjoittamia ja kuvittamia Julia-kirjoja (Kustannus-Mäkelä). Julia on tomera taapero, joka tutkii ja kokee maailmaa pienen lapsen näkövinkkelistä. Aikuisia ja lapsia huvittavat arjen pienet kommellukset ja vitsit, joita Julian kanssa saa kokea. Julia esimerkiksi tykkää maistaa kaikkea näkemäänsä - paitsi sitä oikeaa ruokaa. Julia tykkää istua kaikkialla - paitsi omissa rattaissaan. Julia auttaa äitiä - esimerkiksi leipomisessa (ripottelee jauhot pitkin lattiaa) ja ostoksilla (laittaa kauppakärryihin kaikkea mahdollista muovimukeista pölyhuiskaan).



Hieman isommille leikki-ikäisille sekä eskari-ikäisille pukki voisi tuoda esimerkiksi Michael Whaiten kirjoittaman ja kuvittaman lorumuotoon kirjoitetun kuvakirjan Dinokoneet aarteen jäljillä (Kustannus-Mäkelä 2018, arvostelukappale kustantajalta)*. Kirjoitin sarjan ensimmäisestä osasta ja sen perheeni lasten keskuudessa saavuttamasta suosiosta aiemmin täällä. Mikä onkaan isoista koneista ja dinosauruksista hullaantuvasta lapsesta parempi kirja kuin se, jossa isot koneet ovat dinosauruksia ja jossa vielä kaiken huipuksi etsitään aarretta? Ei mikään! Tässä kirjassa dinokoneet ja heidän ihmiskaverinsa lähtevät aarrejahtiin, jonka päätteeksi löytyy kyllä kulta-aarre, mutta myös paljon arvokkaampi aarre, eli uusi ystävä!
*alkuteos Penguin Books Ltd 2018

Roosa Ruuti, insinööri (Kustannusosakeyhtiö Aula & Co)* on Andrea Beatyn kirjoittama ja David Robertsin kuvittama ihastuttava kuvakirja, jonka päähenkilö on Roosa-niminen ujo koulutyttö. Roosalla on loistava mielikuvitus ja hän rakentelee kierrätysmateriaalista mahtavia keksintöjä omassa huoneessaan. Hän ei kehtaa näyttää keksintöjään kenellekään ja pelkää epäonnistumista. Onneksi tytön ihana isotäti auttaa tätä ymmärtämään, ettei kokeilematta voi onnistua ja tärkeintä on yrittää!
*alkuteos Abrams Books for Young Readers 2013, suomennos Ville Keynäs & Anu Partanen

Hempeämpi, rakkaudesta ja välittämisen tärkeydestä kertova Jane Chapmanin tekemä kuvakirja Tartu tassuuni (Kustannus-Mäkelä 2018, saatu kustantajalta)* on kaunis lahja niille, joista välitämme. Kirja kertoo Miki-nimisestä pienestä saukosta, joka elää suuressa meressä emonsa ja muun saukkoyhdyskunnan kanssa. Emo hoivaa poikastaan ja huolehtii sen turvallisuudesta. Mikillä on hyvä ja turvallinen olo, ja eräänä päivänä se löytää vielä uuden ystävänkin. Nuo kaksi joutuvat kuitenkin merihätään myrskyn yllättäessä ne. Pienet saukot selviävät pitämällä toisiaan tiukasti tassuista kiinni aina siihen saakka, kun emot ja muut saukot löytävät ne. Niin Miki oppii, että me kaikki tarvitsemme jonkun, jota tarttua tassusta, kun isot aallot tulevat.
*Little Tiger Press 2018, suomennos Raija Rintamäki



Eskari-ikäisten ja koululaisten kuvakirjasuosikkeja ovat jo vuosien ajan olleet Aino Havukaisen ja Sami Toivosen tekemät Tatu ja Patu -kirjat. Vietimme 10.10. koulussamme mielikirjan päivää, ja oppilaat saivat esitellä oman kirjasuosikkinsa. Monen 1.-3.-luokkalaisen suosikiksi oli valikoitunut juuri Tatut ja Patut. Näiden kirjojen ystävälle sopii siis lahjaksi esimerkiksi juhlakirja Tatu ja Patu, elämä ja teot (Otava 2018, saatu kustantajalta), jossa tämän mainion outolalaisen parivaljakon elämään tutustutaan tietokirjamaisella ja elämäkertamaisella otteella. Kirjassa pohditaan muun muassa Outolan sijaintia ja olemusta, esitellään Tatun ja Patun saavutuksia ja kerrotaan heidän saavutuksistaan tutkimusmatkailijoina, joiden intohimona on tietysti ihmisten maailmaan tutustuminen.



Moni lapsi pitää tieto- ja puuhakirjoista, vaikkei niin tarinakirjoista välittäisikiin. Heille voisin hankkia lahjaksi esimerkiksi sähkön salaisuuksiin sukeltavan tarinallisen tietokirjan Minne sähkö meni? (Kustannus-Mäkelä 2018, saatu kustantajalta) Kirjassa kaksoset Anni ja Akseli lähtevät selvittämään, miksi koko kaupungista yhtäkkiä katosivat sähköt ja miten ne voisi palauttaa. Matkallaan he tutustuvat erilaisiin tapoihin tuottaa sähköä sekä siihen, mitä hyvää ja huonoa kussakin tuotantomuodossa on. Minne sähkö meni? sopii parhaiten koululaisille, jotka ovat jo tottuneet kuuntelemaan pidempiä tarinoita, janoavat tietoa ja pystyvät seuraamaan hieman haasteellisempia tekstejä. Kirjan ovat tehneet Tiina Sarja, Mikko Posio ja Henna Ryynänen

Ei tylsä kirja (WSOY 2018, saatu kustantajalta) on nimensä mukaan kirja, jonka kanssa ei pitkästy ja joka sopii otettavaksi esiin silloin, kun lapsi ei keksi mitään tekemistä (ehkä siis silloin jouluaattoaamuna..). Kirjassa on huikean monta erityyppistä tehtävää, älypulmaa, liikunnallista leikkivinkkiä, peliä, askarteluohjetta ynnä muuta vastaava tekemistä, joiden parissa kuluu tovi jos toinenkin. Tämän kirjan kanssa lapsi pääsee paitsi oppimaan ympäröivästä maailmasta myös muun muassa harjoittelemaan jonglöörausta, salapoliisina toimimista ja norsujen kieltä. Ei tylsä kirja sisältää uskomattoman määrän (nippeli)tietoa ja keskenään hyvin erilaisia tehtäviä. Sen tekijätiimissä onkin ollut monta jäsentä: James Maclaine, Sarah Hull ja Lara Bryan (teksti), Jacob Souva, Ellie O'Shea, Kyle Reed ja Briony May Smith (kuvitus), Stephen Moncrieff, Katie Webb, Melissa Gandhi ja Sarah Vince (graafinen suunnittelu) ja Ville Viitanen (suomennos).

Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) - Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan (Into Kustannus Oy 2018) on suomalainen vastine maailmalla suuren suosion saavuttaneelle Elena Favillin ja Francesca Cavallon Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjalle, ja se oli tänä vuonna myös Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-palkintoehdokas. Kirja on osoitus joukkovoiman mahtavuudesta, sillä se on kerännyt joukkorahoituskampanjalla yli 30 000 euroa ja sen tekijätiimiin kuuluu 24 kirjoittajaa ja 41 kuvittajaa. Kirja esittelee 60 suomalaista, eri vuosisatoina ja vuosikymmeninä elänyttä naista, jotka ovat tehneet elämässään jotain merkittävää; rikkoneet lasikattoja, olleet rohkeita, toteuttaneet omia unelmiaan tai jatkaneet oman intohimonsa parissa vastustuksesta tai ongelmista huolimatta. Kirjan satumuotoon kirjoitettujen tarinoiden joukosta löytyvät muun muassa Enni Rukajärven, Minna Canthin, Koko Hubaran ja Siiri Rantasen tarinat. Ilahduttavaa on, että kirjaan valikoidut naiset ovat hyvin eri alojen vaikuttajia, osa tunnetumpia kuin toiset. Kirjan kuvitus on aivan upeaa.



Helppolukuiset kirjat ovat hyviä lahjoja juuri lukemaan oppineille ja heille, joille pidemmät romaanit ovat vielä turhan haastavia luettavia. Meidän eskarilaisemme kirjasuosikkeihin kuuluvat WSOY:n kustantamat Lukupalat-kirjat. Sarjan tekijötä ovat suomalaiset kirjailijat ja kuvittajat, ja mukana on kirjoja erilaisista teemoista tykkääville. On urheilu- ja eläin-aiheisia kirjoja, salapoliisiseikkailuja, kauhukirjoja ja paljon kirjoja ystävyydestä. Meidän eskarilaisemme suosikki on tällä hetkellä Miina Supisen kirjoittama ja Anni Nykäsen kuvittama Kokkiklubi - Maailman paras pizza. Siinä on mukana ruuan ja kaveruuden lisäksi ripaus taikaa!



Isommille alakoululaisille suosittelen muun muassa Veeran Salmen kirjoittamaa ja Emmi Jormalaisen kuvittamaa kaveruuden käsikirjaa eli Puluboin = Agentti NollaBullaNolla ja kamukiemulat -kirjaa (Otava 2018, arvostelukappale). Kirjasta olen kirjoittanut täällä.

Lastendekkareiden ystävälle lahjaksi sopii esimerkiksi Tapani Baggen kirjoittama Aavehevosen arvoitus, josta kirjoitin täällä. (Karisto 2018, arvostelukappale). Sarjasta on syksyllä ilmestynyt myös toinen osa eli Vanajaveden hirviö. Toinen hieman isommille soveltuva historiallinen dekkari, jota voin myös suositella, on Ruusun salaisuus, jonka kirjoittaja on ruotsalainen Martin Widmark (Tammi 2018, arvostelukappale). Kirjan arvostelun voit lukea täältä.



Nuorille lukijoille ostaisin nuoren lukumieltymyksistä ja -tottumuksesta riippuen joko Veeran Salmen kirjoittaman romaanin Saari (Otava 2018, lue juttu täältä), Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-voittajakirjan eli Siiri Enorannan kirjoittaman Tuhatkuolevan kirous (WSOY, lue juttu täältä) tai Tuula Kallioniemen kirjoittaman Kaksoisolennot (Otava 2018). Jälkimmäinen on näistä nopea- ja helppolukuisin. Siitä en ole ehtinyt kirjoittaa arviota, mutta kirja siis kertoo kahdesta nuoresta pojasta, joiden lähtökohdat ovat hyvin erilaiset. Toinen on varakas kantasuomalaisen perheen hemmoteltu ja itsekeskeinen lapsi, toinen on köyhä romanipoika, joka on lähetetty Suomeen kerjäämään ja hankkimaan kotimaahan jääneelle perheelle lisätienestejä. Pojat kirjaimellisesti törmäävät toisiinsa, ja jostain mystisestä syystä heidän elämänsä sekoittuvat tai paremminkin sielut hyppäävät toistensa ruumiisiin. Kumpikin poika joutuu näin tutustumaan toistensa elämään ja heidän oikeustajunsa ja inhimillisyytensäkin tulee punnituksi moneen otteensa ennen kuin tilanne ratkeaa.

Äidille, siskolle, äitiystävälle, itselle hankkisin Heli Mannisen omakustanteena julkaiseman kauniin äitiydestä ja äidin arjesta kertovat valokuvarunokirjan Ehdinkö?. Manninen on kuvannut itse kirjan upeat kuvat, joissa malleina toimivat hänen kolme poikaansa. Tekstit ovat häen viime vuosien aikana kirjoittamiaan, ja ne ovat syntyneet niinä hetkinä, kun kiireinen arki kumisaappaineen, kurahousuineen ja uhmakiukkuineen, väsymyksineen ja makaroonilaatikoineen on tuntunut välillä ylivoimaisen väsyttävältä, välillä ylivoimaisen ihanalta. Tämä kirja sopii lahjaksi kaikille heille, jotka pitävät tunteellisista teksteistä ja hienoista kuvista. Kyynelehtimisvaroitus kyllä pitäisi liittää pakettiin mukaan.



Tässäpä minun lahjavinkkini. Monta muutakin hyvää kirjaa toki olen lukenut tämänkin vuoden aikana, ja voit selata niistä kirjoittamiani arvioita täällä blogissa. Sivun ylälaidasta voit klikata välilehtiä, joiden otsikot kertovat, millaisia kirjoja niiden takaa löytyy. Jos esimerkiksi etsit lisää lasten tietokirjoja klikkaa kohtaa "Lasten tietokirjoja". Tämän blogin alalaidasta löydät lisäksi tunnistelaatikon, jossa on vielä yksityiskohtaisemmin lajiteltu kirjoja. Voit hakea vaikka jonkun tietyn kustantamon kustantamaa kirjaa tai vaikka kirjaa, joka kertoo tunteista. Toivottavasti löydät etsimäsi ja saat hyviä luku- ja lahjavinkkejä!