perjantai 27. helmikuuta 2015

Tervetullut uutuuskirja POIKA ja mekko

David Walliamsin kirjoittama POIKA ja mekko (Tammi, 2015) kertoo 12-vuotiaasta Dennisistä, joka asuu kolmistaan isänsä ja isoveljensä kanssa. Kuten moni muukin poika, myös Dennis rakastaa jalkapalloa ja on siinä erittäin hyvä. Vaikka hän näyttää tavalliselta kaksitoistavuotiaalta pojalta, tuntee hän kuitenkin itsensä erilaiseksi. Hän nimittäin rakastaa kaikkea kaunista, lukee salaa Vogue-lehteä ja seuraa innolla erilaisia tunteita ja ihmissuhteita käsitteleviä sarjoja tv:stä.


Dennisin elämä ei ole kovin helppoa, sillä hänen äitinsä on häipynyt ja jättänyt perheen miesten elämään ison tyhjiön. Dennis kaipaa äitiään ja itkee iltaisin peiton alla, jotta isoveli ei kuulisi. Perheen sairaalloisesti ylipainoinen isä yrittää täyttää vaimonsa lähdön jättämää aukkoa syömällä valtavat määrät epäterveellistä ruokaa ja polttamalla kaikki kuvat vaimostaan. Dennis on onneksi onnistunut pelastamaan yhden kuvan - sen, jossa äidillä on päällä kaunis keltainen mekko. Lukijan onkin helppo aistia ahdistava ilmapiiri, joka poikien kotona vallitsee. Tunteista ei sovi puhua eikä niitä saa näyttää.


Dennis käy hyvin tyypillisen oloista englantilaista koulua, jossa oppilaat pukeutuvat koulupukuihin ja voivat joutua nuhdeltaviksi, jos puku ei ole päällä prikulleen sääntöjen vaatimalla tavalla. Koulun rehtori on varsinainen diktaattori, joka ei epäile potkia sellaista oppilasta ulos koulusta, joka ei noudata koulun sääntöjä. Kirjan erikoinen tapahtumaketju alkaakin siitä, kun Dennis joutuu jälki-istuntoon, jossa on myös hänen ihastuksensa Lisa ylemmältä luokalta.

Lisa on tyttö, joka Dennisin tavoin rakastaa muotia ja onkin jo suunnitellut liudan toinen toistaan ihanampia iltapukuja. Lisa on myös ihanan ennakkoluuloton ja avarakatseinen nuori, sillä hänestä on täysin normaalia, että Dennis rakastaa kauniita naisten vaatteita ja tahtoo lukea muotilehtiä. Tytön kannustamana Dennis päätyy lopulta jopa sovittamaan Lisan leninkejä, eikä pukuleikki lopu pelkkään vaatteiden sovitteluun. Lisa loihtii meikillä ja peruukilla Dennisistä kauniin, ranskalaisen Denise-tytön, joka lähtee näyttäytymään Dennisin kouluun...


Dennis tuntee itsensä valtavan iloiseksi ja hyväksi Deniseksi pukeutuneena. Hän nauttii olostaa, mutta tietysti on väistämätöntä, että tapahtumat saavat aika ikävän käänteen. Tämän seurauksena Dennis ei pelkästään joudu naurunalaiseksi vaan tulee myös erotetuksi koulusta ja joutuu kotiarestiin. Mikä pahinta, häneltä kielletään osallistuminen tärkeääkin tärkeämpään jalkapallo-otteluun. Onneksi tapahtumat ratkeavat loppujen lopuksi hyvin - vaikkakin sellaisella tavalla, jota ainakaan minä en lukijana osannut ihan arvata.

Walliams on onnistunut kirjoittamaan aiheeltaan piristävän erilaisen nuortenkirjan, joka sai ainakin minun silmäni kyyneltymään pariinkin otteeseen. Kirja herättää pohtimaan sukupuolirooleja ja niihin liittyviä vahvoja tabuja sekä ennakko-odotuksia. Kaikkia tietävät, mikä on sallittua ja mikä outoa. Valtavirrasta on hyvin vaikea poiketa ja se vaatii hyvin paljon rohkeutta. Kirjassa ei oteta kantaa, miksi Dennis haluaa pukeutua mekkoon. Häntä ei lokeroida transvestiitiksi tai mihinkään muuhunkaan kategoriaan. Dennisistä tuntuu hauskalta mekko päällä ja hän pitää kauniista asioista. Piste. Ihastuttavaa on myös se, että feminiinisinä pidettyjen ominaisuuksiensa (kauneuden kaipuunsa ja tunteellisuutensa) lisäksi Dennisissä on urheilullinen, perimaskuliininen puoli. Uskon, että tosielämässä poikien on tyttöjä vaikeampi poiketa perinteisestä pojan roolista. Siksi on mahtavaa, että tälläisesta aiheesta on kirjoitettu kirja, joka aiheen erikoisuudeta huolimatta on itseasissa melko tavallinen nuortenkirja. Kirjassa on myös tarpeeksi huumoria, jotta vakavatkaan aiheet eivät jätä lukijalle ahdistunutta oloa.

Oletan, että tämä kirja on suunnattu lähinnä Dennisin ikäisille nuorille eli alakoulun yläluokkalaisille. Kirjan kohderyhmää ovat sekä tytöt että pojat. Sen on suomentanut Jaana Kapari-Jatta ja kuvittanut Quentin Blake. Kuvitus ei ole varsinaisesti minun makuuni, se on jotenkin kovin raffia. Toisaalta kuvitus kyllä sopii tähän kirjaan ihan hyvin. Voisin kuvitella, että kuvitus passaa etenkin poikalukijoille (hah, nyt sorrun itse ennakkoluuloihin, kun oletan että pojat eivät kaipaa hempeää kuvitusta...).

POIKA ja mekko on kaikenkaikkiaan oikein hyvä kirja.

keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Talven lukuhaaste 15.10.2014-28.2.2015 KOONTI

Nyt on aika tehdä koontipostaus Ullan Luetut kirjat -blogin Ullan aloittamasta haasteesta Talven lukuhaaste 15.10.2014-28.2.2015. Hyppäsin haasteeseen mukaan, kun syksy oli kääntynyt jo talveksi, ja meillä luettiin jo suurella innolla talvisia kirjoja. Niinpä luin kirjat haasteeseen hieman nurinkurisessa järjestyksessä alkaen talvi- ja jouluaiheisista kirjoista ja lopettaen syksykirjoihin. 

Kuva on Ullan haastekuva.
Tuntui muuten, että syksyisiä lasten- ja nuortenkirjoja on huomattavasti vähemmän kuin talveen ja jouluun liittyviä kirjoja. Olenkohan oikeassa? Nyt jos joku heti muistaa jonkin hyvän syksyaiheisen lastenkirjan, kirjoita ihmeessä vinkki kommenttiboksiin!

Mutta nyt asiaan. Luin monia talvi- ja joulukirjoja, mutta valitsin tähän haasteeseen ne, joita vielä erityisesti haluan nostaa esille. Kas tässä:

SYKSY

Zdenek Miler, Katerina Miler, Hana Doskocilová: Myyrän syysleikit (Tammi, 2008)
  • esikoisen valitseman pahvikantinen taaperokirja
Reetta Niemelä, Leena Lumme: Milja syksy (Otava, 2003)
  • informatiivinen lasten kuvakirja

TALVI

Mila Teräs, Karoliina Pertamo: Telma ja taikojen talvi (Otava, 2014)
  • alakouluikäisille suunnattu tarina Telmasta, jonka elämässä on sopiva hippunen taikaa
Il Sung Na: Hrrrr Talven tarina (Egmont/ Kirjalito, 2012)
  • taaperokirja, jonka kaunis kuvitus ihastutti, samoin leikki-ikäiselle sopivat tietoiskut talvehtimisesta

JOULU

Maikki Harjanne: Mintun joulukirja (Oy Satusiivet - Sagovingar Ab, 1990)
  • ihanan arkista joulun odotusta Mintun kanssa
Johanna Förster, Katri Kirkkopelto: Mustan possun valkea joulu (Lasten Keskus, 2006)
  • alakouluikäisille suunnatun Musta possu -sarjan toinen osa, jossa arkirealismi sekoittuu mystikkaan ja sopivan mustaan huumoriin

Tähän haasteeseen oli hauska ja helppo osallistua. Vaikeaa oli valita monista hyvistä kirjoista ne, jotka päätin esitellä tässä koontipostauksessa. Mukaan olisivat yhtä hyvin voineet päätyä muun muassa lopputalveen sijoittuva Markku Karpion Selviytymispeli (Tammi, 2014) sekä Pirkko Vainion Majakan jouluvalo (Lasten Keskus, 2014). Päätin kuitenkin pysytellä tuossa kaksi kirjaa/ kategoria -ajatuksessa. Kiitos Ullalle mainiosta haasteesta!

tiistai 24. helmikuuta 2015

Myyrän syysleikit

Viimeinen kirja, jonka esittelen liittyen haasteeseen Talven lukuhaaste 15.10.2014-28.2.2015, on kirja, jonka esikoiseni bongasi kirjastosta. Tämä kirja on ollut meillä lainassa jo joskus aikaisemminkin, ja oletan, että tuttuus oli se syy, joka sai pojan tarttumaan tähän kirjaan uudestaan. Kovin montaa kertaa hän ei nimittäin kuitenkaan halunnut tätä kotona enää lukea...

Zdenek Milerin ja Katerina Milerin sekä Hana Doskocilová kirja Myyrän syysleikit (Tammi, 2008) on pahvikantinen taaperokirja, jonka kuvitus on mielestäni mukavan värikästä ja juuri niin herttaista kuin muistelinkin Myyrä-kirjoissa olevan. Syksyn ruska ja on vahvasti ja kauniisti läsnä jokaisessa kuvassa. Kirja on yksi neljästä kuvakirjasta, joissa on kuvattu myyrän puuhia eri vuodenaikoina.

Tarina Myyrän syysleikeissä on lyhyt, ja teema varsin perinteinen. Kirjassa myyrä ja tiainen poimivat kypsiä, putoavia luumuja, valmistavat niistä herkkuja ja harmittelevat sitten, kun eivät hoksanneet kutsua ystäviään herkuttelemaan. Onneksi makea tuoksu houkuttelee ystävät paikalla, sillä onhan vallan hauskaa viettää syksyisiä kekkereitä isolla ystäväjoukolla!

Muistelisin, että en itse lapsena välittänyt myyrän seikkailusta kovinkaan paljon, mutta nämä taaperokirjat myyrän leikeistä eri vuodenaikoina ovat kyllä suloisia.

keskiviikko 18. helmikuuta 2015

Loistava lasten tietokirja: Miljan syksy

Miljan syksy (Otava, 2003) on aivan yhtä taitavasti ja jotenkin lempeästi sadun muotoon puettu lasten tietokirja kuin sen edeltä Milja talvikin mielestäni oli. Reetta Niemelän teksti ja Leena Lumpeen kuvitus sopivat hyvin yhteen ja luovat yhdessä erittäin informatiivisen ja lasta varmasti kiehtovan tietokirjan. Kirjassa on todella huiman paljon tietoa luonnosta, kasveista ja eläimistä sekä valtavasti ns. vanhan kansan perinnetietoutta, jota Miljan isoisä Ukko Maniskka jakaa lapsenlapselleen. Tekstin sekaan on ripoteltu erilaisia askarteluohjeita, joitakin reseptejä ja muita pieniä niksejä, joita lukija voi kokeilla.


Milja ja Ukko ovat lähteneet yhdessä viettämään syksyä Mansikkamökille luonnon keskelle. Alkusyksyn sää on vielä kesäinen, ja luonto on hereillä ja syyskasvit kukkivat. Milja tutkii pihan eliöitä ja kasveja ja kerää luonnosta löytyviä aarteita taskunsa pullolleen. Miljan isoisä on viisas ja vaikuttaa kaikkitietävältä. Hän osaakin kertoa, että Miljan löytämä munankuori on laulurastaan muna ja sulka on sepelkyyhkyn sulka.

Koska on syksy, on luonnonllisesti sadonkorjuun aika, ja Mansikkamökilläkin poimitaan kriikunoita ja kurpitsoja. Yhdessä naapurin Iita-muorin kanssa Milja ja Ukko käyvät ensimmäisten yöpakkasten aikanaa puolukka- ja sienimetsällä, ja niin Milja kuin lukijatkin oppivat, miten hillotaan, kuivatetaan ja säilötään. Löytyypä kirjasta jopa ohjeet kurpitsahillon keittämiseen ja marjanamujen tekemiseen. Sadonkorjuun jälkeen ukko opettaa Miljalle, miten puutarha valmistellaan talvea varten ja istuttaa kevätsipuleita maahan. Milja taiteilee savimaasta savieläimiä, jotka hän panee lämpimään paikkaan kuivumaan.

Miljan ja Ukon ollessa mökillä muuttuu sää ja sen myötä luonto syksyisemmaksi ja lopuksi jopa synkäksi. Puut saavat kauniin ruskan, ja Milja kerää ja prässää lehtiä talteen askarteluja varten. Kun Ukon ja Miljan oleilu alkaa lähestyä loppuaan repii raivoisa syysmyrsky kaikki lehdet puusta. Eläimetkin valmistautuvat talven tuloon, ja metsästä löytyneessä muurahaispesässä on hiljaista, sillä muurahaiset ovat Ukon mukaan käyneet jo nukkumaan. Ukko nikkaroi Miljan kanssa linnuille pönttojä, ja sekä Milja että varmasti moni lukijakin saa ihmetellä, miten eri lintulajit tarvitsevat itselleen erilaiset linnunpöntöt. Kirjassa onkin ohje, jonka avulla jokainen voi itse rakentaa tarkkojen mittojen mukaan pöntön kirjosiepolle ja talitiaiselle.


Naapurin Iita-muorilla on maatila, jossa Milja pääsee näkemään, miten lampaalta keritään villa, ja kuinka keritty villa voidaan sitten huovuttaa. Milja saa hakea maitoa suoraan Iitan navetasta, jossa Iita rauhallisesti ja lempeästi hoitaa lehmiään.

Tässä kirjassa nautinkin erityisesti siitä, miten luonnon ja kaikkien eläinten kunnioitus on luettavissa jokaiselta sivulta. Kirja opettaa, että jokaisella eläimellä - ihan pienelläkin - on oma tehtävänsä. Milja ei hätistä pois kärpäsiä tai hämähäkkejä eivätkä Ukko ja Milja kavahda edes komerossa asustavia lepakoita.

Milja-tyttö on itse alle kouluikäinen ja valtavan kiinnostunut kaikesta. Hänellä on hyvä mielikuvitus, ja aikuislukijaa ilahduttaa, miten mielellään Milja leikkii ulkona jopa ihan yksinään. Luonnossa hän osaa tehdä tarkkoja havaintoja ja tunnistaa itsekin jo nimeltä monia eri kasvi- ja eläinlajeja. Miljan kanssa lukijakin oppii jälleen paljon uutta.

Milja panee pystyyn kauppaleikin, jossa erilaiset kasvit toimittavat ruokatarpeiden virkaa.

Tämä kirja osallistuu Ullan Luetut kirjat -blogin Talven lukuhaaste -haasteeseen.

maanantai 16. helmikuuta 2015

Takuuvarma lukusuosikki alakouluikäisille: Ella ja kaverit lapsenvahteina

Timo Parvelan supersuosittu Ella-kirjasarja on päivittynyt uudella osalla. Ella ja kaverit lapsenvahteina (Tammi, 2015) on edeltäjiensä tavoin viihdyttävä kirja, jossa pääosassa seikkailevta nyt 21/2 A-luokkalaiset Ella ja hänen luokkatoverinsa Pate, Hanna, Tuukka, Tiina, Samppa ja Pukari. Tärkeä rooli kirjassa on myös Ellan opettajalla, jota hänen oppilaansa tuntuvat kovasti rakastavan. Opettaja-reppana ei vaan aina jaksa ymmärtää oppilaidensa intoa pelastaa häntä "pulasta" ja olla selvillä kaikista hänen tekemisistään.

Kirjaan loistavasti sopivasta kuvituksesta vastaa
Mervi Lindman.
Tällä kertaa opettaja on päättänyt yllättää vaimonsa viemällä tämän hääpäiväreissulle kylpylään. Sitä varten on tietysti hankittu lastenvahti opettajan ja hänen vaimonsa kahdelle lapselle ja kahdelle puolikojoottikoiralle. Ei tarvita kuitenkaan kuin yksi väärään aikaan soitettu puhelu, johon pahaksi onneksi vastaa hieman väärä henkilö, kun lastenvahti peruu hoitokeikkansa. Kiireen ja kuuntelemattomuuden takia opettaja lykkää koiransa ja kakaransa oppilaidensa hoiteisiin. Varsin näppärästi ja tehokkaasti nämä hoitavatkin kaitsettaviaan ensimmäiset parikymmentä minuuttia, jonka jälkeen lapset toteavat, että nyt on paras etsiä opettaja ja hänen vaimonsa taas käsiinsä.

Harmi vaan, että kukaan oppilaista ei tiedä, missä kylpylä sijaitsee. Samaan aikaan, kun pahaa-aavistamaton opettaja ja hänen ikionnellinen vaimonsa lilluvat altaissa muovipalmujen katveessa, tekevät Ella ja kumppanit kaikkensa, jotta pääsevät taas yllättämään opettajan ja palauttamaan tämän rakkaat lapset ja koirat näiden oikeille huoltajille. Tarvitaan yhdet kadonneet vaunut ja vauva, kaksi karkailevaa koiraa, muutama varastettu vauva, poliisisaattue, yksi nakupelleviuhahtaja ja suuri yllätyspullapitko ennen, kun Ella kavereineen vihdoin onnistuvat löytämään opettajan ja tämän vaimon - keskeltä romanttista kynttiläillallista tietenkin.

Mielestäni Ella ja kaverit lapsenvahteina on hauska ja tuttuun tapaan myös vauhdikas kirja, joka varmasti viihdyttää sarjan faneja. Se ei kuitenkaan ole niin hulvaton kuin esimerkiksi aikaisemmin ilmestynyt Ella ja Paterock (2008). Muistan, että lukiessani Paterockia luokalleni sekä minä että silloin jo neljäsluokkalaiset oppilaani käkätimme ääneen Paten toilailuille. Ella ja kaverit lapsenvahteina tarjosi kuitenkin minulle ihan mukavan lukukokemuksen.

perjantai 13. helmikuuta 2015

Veikeä kurkistuskirja: Topin nokinenäpäivä

Ilostuin kovasti, kun löysin kirjaston uutuushyllystä Réka Királyn ja Marika Maijalan yhdessä kirjoittaman ja kuvittaman pahvisivuisen ja kovin tukevanoloisen kurkistuskirjan Topin nokinenäpäivä (WSOY, 2014). Kaksikon aikaisempi, samaan sarjaan kuuluva kirja Lunta sataa, Lupo! on sekin näet muistini mukaan varsin vänkä teos, joten odotin samaa myös Topin nokinenäpäivältä. (Voit kurkata Rouva Huun arvostelun kirjasta Lunta sataa, Lupo! tämän linkin takaa. Se taisi olla muuten luettavana eilen illalla Pikkukakkosessakin...)




Toin Topin nokinenäpäivän kotiin, jossa esikoinen kirjaimellisesti kiskoi sen käsistäni jo etuovella. Kommentti: "Tätä mä oon koko ajan ettiny kirjastosta!" ei olisi voinut olla yhtään enempää satua, mutta kertoi kuitenkin aika paljon pojan ensi-ihastuksesta kirjaa kohtaan. Olin jopa hieman hämmentynyt, että sama innostus on jatkunut edelleen, sillä Királyn ja Maijalan kuvitus on aika monitahoista, eivätkä heidän kurkistusreikänsäkään ole turhan tavanomaisia. Silti tuo innokas kohta kolmevee esikoinen haluaa kuulla Topin päivästä uudestaan ja uudestaan.



Nokinenäpäivään mahtuukin monta mutkaa ja sotkua  - vähän näin perjantai 13. päivän hengessä itseasiassa. Topi odottaa ystäviään kylään, mutta siivous ja leipominen eivät suju ihan suunnitellusti. Onneksi hassuista sattumuksista huolimatta ystävien vierailusta tulee loppujen lopuksi kaikkien aikojen kesäilta!

Esikoiseni totesi nasevasti: "Mieletön kirja!"

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Lukurauhaa (lääkärikirjojen parissa)

Suomen kirjasäätiö on nimennyt tämän sunnuntain (8.2.) Lukurauhan päiväksi, jonka ideana on, että tänään kaikki saisivat rauhassa syventyä lukemaan yhdessä ja yksinään. Lukea voi itsekseen, lapsilleen, kavereille, ryhmässä jne. Ihana idea ja sopii mielestäni hyvin tähän Kirjan vuosi 2015 -teemaan.

Meillä lukurauha ei ihan taida toteutua toivotulla tavalla kahden alle kolmivuotiaan lapsen kanssa, mutta toki jokusen lukutuokion itselleni ja myös lapsilleni saan päivän aikana. Noh, tätä lukurauhapäivää häiritsee myös vatsatautipöpö, joka on jostain päässyt pesiytymään perheeseemme. Tämän päivän päiväunikirjat ovatkin olleet mukavasti tuollaisia sairastelupainotteisia (esikoisen valinnasta).


Mintun lääkärikirja (Maikki Harjanne, Otava 1995, 2014) ja Miina ja Manu lääkärissä (Teutori eli Teuvo Koskinen, Satukustannus) ovat jo aiemmin esittelemieni Tomppa ja tohtori korva sekä Veera lääkärissä -kirjojen lisäksi esikoistani kovasti kiinnostavia kirjoja, joissa päähenkilöt käyvät syystä tai toisesta lääkärin pakeilla. Niihin onkin ollut hyvä tarttua, kun kotonamme on sairastettu (tänä vuonna luvattoman useasti!) ja jouduttu vierailemaan lääkärillä.

Mintun lääkärikirjassa Minttu sairastuu kesäflunssaan ja käy äitinsä kanssa terveyskeskuslääkärillä hakemassa lääkettä. Kotona Ville-veljeä kismittää, kun kaikki hoivaavat vain Minttua. Ville popsiikin potilaalle tarkoitetut pöperöt poskeensa, mutta onneksi ymmärtäväinen isä tajuaa tilanteen ja lähtee pojan kanssa lohdutusjäätelöille. Tervehdyttyään Minttu huolehtii, että Santtu-vauva ei saa auringonpistosta ja aiheuttaa tahtomattaa pikkuveljelleen suuren tuskanhikiparkukohtauksen. Lasten äiti puolestaan uupuu kaikesta sairastelusta niin, että ottaa vallan päiväunet keskellä päivää... Minä niin tykkään näiden Minttu-kirjojen arkirealismista!

Voi, miten tämä vaikuttaa niin tutulta tilanteelta!
(Maikki Harjanne: Mintun lääkärikirja)
Miina ja Manu lääkärissä sisältää neljä lyhyttä tarinaa. Ensimmäisessä tarinassa Miina sairastaa flunssan, joka paranee levolla ja kuumalla hunajajuomalla. Toisessa osassa karkkirohmu-Manu kärsii kovasta hammassärystä ja joutuu hammaslääkärin vastaanotolle. Manu saa onneksi huomata, että hammaslääkäriä on ihan turha pelätä, eikä poraaminenkaan satu juuri ollenkaan. Kolmannessa tarinassa Miina ja Manu ovat neuvolassa, jossa heidät mitataan, heidän näkönsä tutkitaan ja heidät rokotetaan. Erityisesti tätä tarinaa tutkimme tarkkaan, sillä varasimme esikoiselle juuri ajan kolmivuotisneuvolaan...

Neljännessä tarinassa Manu on taas ajattelematon ja ajaa polkupyörällä ilman käsiä. Seurauksena on komea ilmalento ja murtunut käsi. Taas tarvitaan tohtorin apua, ja Manulle laitetaan kipsi käteen. Nyt Manu oppii, että polkupyörällä ei saa temppuilla.

Näissä kirjoissa onkin hieman opettavainen sävy; Hampaat pitää muistaa harjata hyvin, karkkia ei saa syödä liikaa ja polkupyörällä pitää ajaa varovaisuutta noudattaen.

Missä Manu on?
(Teutori: Miina ja Manu lääkärissä)
Mukavaa Lukurauhan päivää kaikille!

tiistai 3. helmikuuta 2015

Sopivasti taikaa: Telma ja taikojen talvi

Hykerryttävä, hilpeä, kepeä, salaperäinen, ilahduttava... Nämä kaikki adjektiivit pyörivät päässäni, kun luin Mila Teräksen neljättä Telma-kirjaa Telma ja taikojen talvi (Otava, 2014). Sanat kuvaavat sekä Teräksen kuplivaa hilpeää tekstiä että Karoliina Pertamon viihdyttävää kuvitusta. Telman maailmassa aikuisetkin saavat hupsutella ja ripaus taikuutta kuuluu tavalliseen arkeen.


Aikuislukija ehti juuri sopivasti lukea kirjan lasten tunninmittaisten päiväunien aikana, mutta uskon, että lukemaan oppineille ekaluokkalaisille kirjassa on luettavaa pidemmäksikin aikaa. Nämä pienet lapsilukijat oli huomioitu mitä mainioimmalla tavalla, eli pisimmät ja vaikeimmat sanat oli ta-vu-tet-tu. Ja olenpa kuullut, että vielä kolmasluokkalaisetkin viihtyvät hyvin Telma-kirjojen parissa.

Telma on ekaluokkalainen tyttö, jonka paras ystävä on samassa kerrostalossa asuva Eetu.  Telmalla itsellään on keijukaiskorva, jonka avulla hän kuulee sellaista, mitä tavalliset tallaajat eivät äkkäisi kuunnella. Kirjassa Telma ja taikojen talvi Telma kuuleekin kotitalonsa nurkilla jotain kummallista ja huomaa, että tavallisen talon, tavalliseen seinään on yhtäkkiä ilmestynyt salaperäinen ovi. Ovi kuitenkin katoilee yhtenään, vaikka sitä hälytetään etsimään ja vartioimaan myös Puhurin perheen lapsetkin. Tuntuu kuin koko kerrostalossa sen putkistoa myöten olisi jotain kummallista taikaa...

Oven lisäksi Telmalle ja muille lapsille aiheuttavat päänvaivaa tapakasvattajat Kaulinvaaran Onerva ja Kanerva sekä kuivaushuoneessa tapahtunut rikos. Vauhtia pihan lasten elämään tuovat myös talviolympialaiset, joissa kissatkin kisaavat omassa sarjassaan ja joissa naapurin mummokin innostuu potkuttelemaan kelkallaan kilpaa. Kaiken tämän keskellä Telmalla on lisäksi tavallisen ekaluokkalaisen tytön huolia: koulussa pitää osata noudattaa kaikkia satoja sääntöjä, syödä supervauhtia ja oppia uutta. Ja lisäksi pitäisi vielä opetella joulujuhlarunokin ulkoa...

Kirja on kirjoitettu ekaluokkalaisen Telman näkökulmasta, ja lukiessani sitä meinasin ryystää päiväkahvin väärään kurkkuun, sillä jotkin kuvaukset koulusta, säännöistä ja aikuisten löpinöistä tuntuivat niin osuvilta. Hopi hopi, höpön löpön ja kiire kiire!

Karoliina Pertamon kuvitus elävöittää mukavasti
Mila Teräksen Telma ja taikojen talvi -kirjaa.
Tartuin tähän kirjaan Sinisen linnan kirjasto -blogin Marian esittelyn innoittamana.

ps. Blogger ei suostu yhteistyöhön ja heittää omiaan fontin suhteen... Pahoittelut!

Tämä kirja osallistuu Ullan Luetut kirjat -blogin Talven lukuhaaste -haasteeseen.