Esittelen ensin Laura Ellen Andersonin lastenromaanin Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot (Kusmma-kustannus 2020, suom. Sarianna Silvonen, saatu kustantajalta), jonka jälkeen kerron, miten luokkamme halloweenprojekti on jatkunut. Käytän tätä kirjaa jakson aikana, joten kannattaa lukea myös kirjaesittely, vaikka varsinaisesti olisitkin kiinnostunut vain opetusosiosta.
Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot on tarkoitettu alakouluikäislle lukijoille, ja kirjan päähenkilö Amelia on itsekin alakouluikäinen tyttö, joka tykkää kenen tahansa lapsen tavoin viettää aikaansa kavereiden ja lemmikkinsä kanssa. Hän ei kuitenkaan ole mikään tavallinen tyttö, vaan vampyyriperheen ainoa lapsi. Amelian vanhemmat ovat Kreivitär Hepsankeikka ja Kreivi Draco. Perhe asuu Yösydämen kaupungissa, Kulmurien sukukartanossa. Amelian parhaat ystävät ovat pikkukuolema Kalmo Niittomies ja harvinainen jetityttö Floora Järkäle. Amelian lemmikki ei myöskään ole tavallinen kissa tai koira, vaan lemmikkikurpitsa nimeltään Pursku.
Amelian perhe aikoo järjestää jokavuotiset Kauhukarkelot, joista on tänä vuonna tulossa mahtavammat kuin pitkiin aikoihin, sillä monen vuoden hiljaiselon jälkeen myös itse kuningas Vladimir on tulossa juhliin poikansa prinssi Tanginen kanssa. Tiedetään, että prinssin äiti on kuollut kammottavan keijun hyökkäyksessä, minkä takia kuningas on masentunut, eikä prinssi ole käynyt normaalia koulua. Sen lisäksi, että kuningas on tulossa juhliin, aloittaa prinssi myös oppilaana Hautaholven koulussa. Ameliasta tehdään prinssin tutoroppilas.
Prinssi osoittautuu kuitenkin varsin ikäväksi tyypiksi, joka komentelee kaikkia ja puhuu muille rumasti. Vierailulla Amelian kotiin hän vaatii saada omakseen Amelian perheen sukukalleuksia ja mikä pahinta myös Amelian rakkaan Purskun. Kuninkaallisista sekoava kreivitär antaa ne prinssille mukisematta, eikä kuuntele tyttärensä vastaväitteitä. Amelia ja hänen ystävänsä päättävät pelastaa Purskun ja tuoda sen takaisin kotiin. Tehtävä ei tietenkään ole helppo, ja sitä suorittaessaan Amelia saa selville kuninkaan suuren salaisuuden, joka liittyy Tanginen äitiin, Tangineen ja pelättyihin Valon olentoihin eli keijuihin. Paljastamatta kaikkea voin sanoa, että lukuunottamatta Valon olentoihin liittyvää salaisuutta kirjan loppu on varsin ennalta-arvattava. Hemmoteltu prinssi kärsii tosiassa yksinäisyydestä, eikä ole oppinut olemaan kiltti kenellekään. Amelia ja hänen ystävänsä ovat niin hyväsydämisiä, että he antavat prinssille anteeksi tämän ilkeilyt, ja lapsista tulee ystäviä.
Vaikka tarina on siis melko tavanomainen tarina ystävyydestä, on kirjailija käyttänyt runsaasti mielikuvitusta luodessaan kirjan miljöötä henkilöhahmoineen ja kaikkine kummallisine ällötyksineen. Amelian koulussa opiskellaan esimerkiksi ellottavia eineitä, ja tämän aineen oppitunnilla tehdään leikkokynsikakkusia ja varvashilloketta. Kaikki meidän maailmastamme tutut asiat on käännetty kammottaviksi, ja tämän takia kirja onkin varsin inspiroiva juuri meidän kouluprojektiamme ajatellen. Toisaalta itseäni hieman ärsytti, miten esimerkiksi kreivitär ja kreivi kutsuivat toisiaan jatkuvasti mitä ällöttävimmillä lempinimillä (esim. armas rotanaivoni, rakkain röyhtäykseni), sillä tämä tuntui hieman puuduttavalta pidemmän päälle luettuna.
Kirjan fontti on isohkoa ja väljää, ja tarina etenee varsin suoraviivaisesti. Pidän itse erityisesti Andersonin hienoista mustavalkoisista kuvista, joita kirjassa on runsaasti. Alkusivuilla on Yösydämen kaupungin kartta ja hahmoesittelyt. Lopusta löytyy muutama ellottavien eineiden resepti.
........................................................
Halloween-projekti, toinen osa (kauhutarina, luokkakokousmalli ja kuvaamataitoa)
Luokkani halloween-teemainen kuukausi etenee, ja nyt olemme keskittyneet erityisesti oppilaiden omien tarinoiden luomiseen. Ensimmäisillä tunneilla keskityimme tapahtumapaikan ja hahmojen luomiseen erilaisten osatehtävien kautta. Sen jälkeen keskityimme juonen ideoimiseen, minkä jälkeen oppilaat ovat saaneet alkaa kirjoittaa tarinoitaan.
Tarkemipi kuvaus, ohjeet opettajalle ja kaikki luomani monisteet ja tehtävät olen koonnut Kammotustarinan kirjoittaminen -paketiksi, jonka voi ostaa täältä Freeedistä.
 |
| Mortina ja Amelia Kulmuri -kirjoista henkilöesittelyt |
Seuraavilla tunneilla oppilaat ovat jatkaneet omien tarinoidensa kirjoittamista, ja useimmat ovat olleet todella innoissaan tästä tehtävästä. Olemme kirjoitushetkien aluksi lukeneet yhdessä pätkiä Paula Norosen kirjoittamasta Yökoulun pieni kauhukäsikirja -teoksesta, johon kuvituksen on tehnyt Kati Närhi. Kirja on toiminut oppilaille inspiraationa, kun he ovat miettineet, millaista kauhukoulussa voisi olla ja mitä siellä voisi heidän omissa tarinoissaan tapahtua. Ensi viikolla kirjoitamme tarinat koneilla puhtaiksi, harjoittelemme tekstinkäsittelyä, oppilaat saavat kuvittaa tarinat ja minä kokoan ne luokan kauhukirjaksi. Yhtenä tämän viikon tavoitteena oli luokkakokousmallin käyttöönotto. Jaoin oppilaat 3-4 oppilaan ryhmiin, ja jokainen ryhmä jäsen sai itselleen roolin (puheenjohtaja, sihteeri, assistentti, järjestäjä). Kävimme yhdessä läpi, mitä kunkin roolihenkilön tehtäviin kuuluu. Ryhmät saivat itselleen kokousvihon, johon harjoittelimme kokousmuistiinpanojen kirjoittamista. Ryhmien tehtävä oli keksiä halloween-teemaan sopivia liikuntaleikkejä ja kirjata niiden säännöt vihkoon. Tätä olin pohjustanut lukemalla oppilaille Yökoulun pienestä kauhukäsikirjasta, millaisia leikkejä Yökoulun lapset leikkivät pihalla. Olin todella iloinen, miten ryhmät käyttivät mielikuvitustaan ja tekivät yhteistyötä. Oan kanssa harjoittelimme myös rakentavaa riitojen ratkaisua, äänestämistä ja kompromissien tekemistä. Tähän kului kaksi oppituntia. Ensi viikolla liikuntatunnilla sitten pääsemme leikkimään näitä oppilaiden ideoimia leikkejä.
 |
| Yökoulun leikkejä |
Seuraavana päivänä luokkakokousryhmät saivat tehtäväkseen esitellä toisilleen tällä hetkellä lukemansa kirjan ja sen pohjalta tekemänsä lukupiiritehtävän (nämä olin antanut läksyksi pari päivää aikaisemmin). Oppilaat harjoittelivat kertomaan paitsi kirjastaan myös kuuntelemaan toisiaan ja myös arvioimaan sekä omaa että kaverin työskentelyä.
Kuvaamataidossa olemme harjoitelleet pää- ja välivärejä, ja nyt oppilaat saivat hyödyntää oppimaansa noidan taikaliemien tekemisessä. Ensin he saivat keksiä kolme hyytävää lientä ja kirjata liemien nimet minun valmiiksi paksulle paperille kopioimieni pullojen etiketteihin. Ohjeistin, että yksi liemi pitää olla vihreä, yksi violetti ja kolmas oranssi. Pullojen korkit piti maalata ruskealla. Ennen varsinaisien liemipullojen maalaamista oppilaat harjoittelivat värien sekoittamista suttupaperille. Heidän piti myös testata, miten veden määrän vaihteleminen vaikutti väriin. Tämä oli oppilaille oikein mieluinen työ, ja he käyttivät runsaasti mielikuvitusta liemien nimeämisessä.
Tällaisia asioita teimme tällä viikolla, ensi viikolla on vuorossa viimeinen halloween-teemainen viikkomme, joka huipentuu perjantaina halloweenjuhlaan, eli halloweenkoulupäivään.
