Lumottu lehmus - kotimaisen nuorten fantasiakirjasarjan onnistunut kolmas osa

Ritva Toivolan kirjoittama Anni ja Tuomas -sarja on mukaansatempaava nuorten historiallinen fantasiasarja, jossa Toivola on ammentanut runsaasti aineksia suomalaisesta kansantarustosta. Sarjan kaksi ensimmäsitä osaa, Tuomas Karhumieli (Tammi 2009) ja Anni unennäkijä (Tammi 2011) saivat vuonna 2015 jatkoa, kun Toivola julkaisi kolmannen osan Lumottu lehmus omakustanteena BoD-palvelun kautta.

Sarjan tapahtumat sijoittuvat 1800- ja 1900-lukujen taitteeseen, jolloin kaupungeissa saattoi jo törmätä harvinaisiin automobiileihin ja osa taloista nautti sähkövalojen, telefoonin ja vesijohtojen kaltaisista ylellisyyksistä. Maaseudulla ihmiset elivät alkaallisemmin, ja vanhat uskomukset olivat yhä voimissaan. Osa ihmisistä uskoi vielä vahvasti vedenväkeen, maahisiin, noitiin, haltioihin ja muihin tarustomme olentoihin.

Ensimmäisessä osassa Tuomas karhumieli -kirjassa noin 13-vuotias orpopoika Tuomas pestautuu Kellojärven kievariin pikkurengiksi hevosia hoitamaan. Hän ystävyy kievarin isäntäperheen tyttären Annin kanssa ja nauttii työstään hevosten parissa. Ainoastaan toinen renki, väkivahva Juko, aiheuttaa kiukuttelullaan ja nälvimisellään Tuomakselle harmia ja pahaa mieltä. Tilanne Tuomaas ja Jukon välillä kiristyy niin, että Tuomas joutuu etsimään itselleen makuupaikkaan tallin kylmiltä ylisiltä, mutta löytää onneksi lämmikseekseen Kurmo-noidan vanhan karhunnahkaturkin. Poika huomaa pian, että turkki ei ole mikään tavallinen palttoo, vaan sen kantaja muuttuu itse karhuksi, eikä ole suinkaan varmaa, että tämä enää pystyy palautumaan ihmishahmoonsa.

Kellojärven kylää ja sen lähiseutua piinaavat rosvojoukot, joita ei saada kiinni, sillä mystisen Räkkä-Rekun tiedetään piilottelevan ryöväreitä tykönään metsänpeitossa. Käy niin kurjasti, että eräs kievariin tullut arvokas vieras joutuu ryöstön uhriksi, ja Tuomas saa syyt niskoilleen. Hän vetäisee hätäpäissään karhuturkin niskaansa ja muuttuu nuoreksi kontioksi. Karhun hahmossa Tuomas sitten vaeltaa Kellojärven metsissä ja kohtaa siellä muun muassa hieman ärsyttävän sinipiian Juolukan. Tuomas joutuu punnitsemaan, haluaako hän jatkaa elämäänsä mieluummin vahvana otsona vai poikana, jota kenties odottavat syytteet ryöstöstä. Karhu-Tuomas kaipaa kuitenkin ihmiselämää ja ottaa riskin palaamalla taas ihmishahmoonsa. Onneksi selviää, että oikea rosvo ei suinkaan ole Tuomas, vaikka Kievarin rosvo kievarin väkeen selvästi kuuluukin... Tuomaalla onkin sitten merkittävä rooli oikean rosvon kiinnisaamisessa!

Sarjan toinen osa eli Anni unennäkijä esittelee tarkemmin kievarin Annin elämää. Jo sarjan ensimmäisessä osassa poikatyttö Anni haaveili elämästä kaupungissa ja unelmoi kaukaisista maista sekä matkustelusta. Hän saikin vanhempansa suostuteltua siihen, että muuttaa kaupunkiin leskirouvan pikkupiiaksi. Rippikoulun käytyään Anni pakkaa tavaransa ja lähtee kokeilemaan onneaan kaupungissa. Tyttö viihtyy kaupungin hälinässä, mutta palaa kesäksi takaisin Kellojärvelle, kun leskirouva lähtee Ranskaan lomailemaan. Anni palaa kotiin kasvaneena ja hieman myös muuttuneena. Entinen poikatyttö onkin alkanut kaupungissa asuessaan huolehtia ulkonäöstään, kaivata kauniita vaatteita ja ihailla nuorta huilunsoitonopettajaa Kaarlea. Kaikki kaunis tavara kuitenkin maksaa paljon, eikä asuminen kaupungissa ole edullista.

Anni näkee toistuvasti unen, jossa hän yhdessä Tuomaan kanssa löytää ilkeän, ja onneksi jo edesmenneen, Kurmo-noidan suunnattoman aarteen. Uni ei jätä Annia rauhaan, ja lopulta tämä saa suostuteltua ystävänsä juhannusöiselle aarteenetsintäretkelle. Tuomas nimittäin on huomannut, että hänelle ei välttämättä enää kovin kauaa ole töitä kievarissa ja omilleen lähteminen vaatii suurta pesämunaa, jota ei rengin palkalla niin vaan kerätäkään. Nuoret löytävät tiensä Kurmon mökille, mutta saavat huomata, että noita ei luovu rikkauksistaan suosiolla, ja hänen mahtinsa on suuri, vaikka noita itse on levännyt haudassaan vuosikausia. Anni ja Tuomas joutuvat punnitsemaan, kuinka paljosta he ovat valmiita luopumaan saadakseen kulta-aarteen itselleen. Sangollinen verta vastineeksi aarteesta tuntuu kummastakin liian kovalta hinnalta, ja Kurmo-noita saa pitää kultansa. Anni ja Tuomas palaavat Kievariin tyhjin käsin. Kumpikin on lopulta kuitenkin tyytyväisiä, kun sai säilyttää ystävänsä vierellään, ja molempien raha-asiatkin kääntyvät lopulta hieman paremmalle tolalle.

Sarjan kolmannessa osassa Lumottu lehmus (arvostelukappale) myös Tuomas lähtee etsimään onneaan kaupungista. Mukanaan hänellä on nuori hevosensa Usva ja vakaa aikomus löytää itselleen töitä ajurina. Kaupungissa viihtyvä Anni on luvannut auttaa ystäväänsä asuinpaikan löytämisessä. Tuomas onnistuu kuitenkin heti alussa kadottamaan kallisarvoisen Usvansa, eikä hänen elonsa kaupungissa lähde sujumaan kovin hyvin. Hän saa majapaikan Annin uusien työnantajien eteisnurkkauksesta, mutta töitä hän saa joka aamu käydä jonottamassa satamassa, ja usein hän saa palata kotiin tyhjin käsin. Kukaan ei tunnu tietävän Usvasta mitään, ja Tuomaan mieli on aika maassa. Lisäksi päänvaivaa aiheuttaa pihapiirin ikivanhan lehmus - tai pikemmin se, mitä lehmus tunuu kätkevän sisäänsä. Monena iltana Tuomas kohtaa pihamaalla lehmuksen varjoissa tumman hahmon, joka huokuu ilkeyttä, muuttaa muotoon ja tuntuu vainoavan juuri Tuomasta. Musta hahmo aiheuttaa pojassa todellista pelkoa.

Kirjan kannen ja ulkoasun on suunnitellut Jussi Kaakinen.

Tuomas koettaa puhua kummallisesta lehmuksesta ja sen kätkemästä maailmasta Annin kanssa, mutta tämän elämään eivät kuitenkaan enää haltiat ynnä muut kummallisuudet mahdu. Tyttö ei oikein enää välitä edes kellojärveläisestä ystävästää, puoliksi vedenväkeä olevasta Räpylä-Niemisestäkään, joka on muuttanut kaupungin lähellä olevalle luodolle asumaan. Anni on näet tavannut miehen, jota hän tapailee ja jonka kanssa hän käy sunnuntaisin kävelemässä puistossa. Mies on kovin vakava, eikä usko taruolentoihin ja tahtoo koulia Annistakin hienon naisen.

Sekä Annilla että Tuomaalla on siis omat murheensa mutta myös toiveensa oman tulevaisuutensa suhteen. Molemmat nuoret etsivät omaa paikkaansa ja suuntaa elämälleen. Omaa paikkaansa etsii myös Annin ystävä Räpylä-Nieminen, joka osaa puhua kalojen kieltä ja elää mieluummin vedessä kuin kuivalla maalla. Hänkin on Annin ja Tuomaan tavoin lähtenyt Kellojärven kylästä onneaan etsimään ja toivoo löytävänsä jostain kaltaisiaan vedeneläviä. Hän huomaa, että elämä erilaisena ei ole helppoa edes kaupungissa, eikä mies lopulta enää tiedä, kuuluuko hän ihmisten joukkoon laisinkaan. Lopulta Räpylä-Nieminen tekeekin ratkaisun joka vie hänet suuriin seikkailuihin.

Lumotussa lehmuksessa käsitellään kahteen edelliseen osaan verrattuna paljon aikuistumista, yksinäisyyttä ja ihastumista. Vaikka lumottu lehmus Tuomaan ja Annin kaupunkikodin pihapiirissä tuokin kirjaan tietty salaperäisyyttä, ei tässä kirjassa kuitenkaan tarustolla ja taruolennoilla ole yhtä suuri rooli kuin sarjan aikaisemmissa osissa. Se on hieman sääli, vaikka ymmärrettävääkin, sillä kirjassa monet kaupunkilaisista leimaavat taruolennot ja vanhat uskomukset hölmöksi maalaisten hapatukseksi, jotka uusi aika kaikkine upeine keksintöineen on jo jättämässä varjoonsa.

Erityisesti minua jäi kuitenkin ihmetyttämään, miksi mörön alituinen ilmestyminen ei saanut mitään selitystä, eikä kirjassa koettu sen osalta edes erityistä "loppuhuipennusta". Mörkö oikeastaan vain lakkasi näyttäytymästä, kun asiat Tuomaan elämässä alkoivat luistaa ja hän alkoi kotiutua kaupunkielämäänsä. Ehkäpä mörkö siis ilmentääkin ihmisen pelkoja ja näyttäytyy epävarmoille ja kasvaa pelon kasvaessa...

Lumottu lehmus on silti kaikesta huolimatta mielestäni sarjan ehkä parhain osa. Ensimmäinen osa on myös kiehtova, mutta kerronta myös hieman polkee paikoillaan, kun Tuomas samoilee pitkään metsässä karhuna vain Juolukka seuranaan. Kolmannessa osa piti minua paremmin otteessaan, ja Räpylä-Niemisen hahmo ongelmineen toi siihen syvyyttä ja koskettavuuttakin. Toivon todella, että Toivola vielä jatkaa Tuomaan ja Annin tarinaa. Ja toivottavasti kolmannen ja mahdollisen neljännen osan ilmestymisen välillä ei kulu niin montaa vuotta kuin toisen ja kolmannen osan välillä kului. Tämä sarja sopii erityisen hyvin kaikille 5.-9.-luokkalaisille, ja etenkin heille, joita kiinnostaa historia, fantasia ja kansantarinat.