Päiväkodin aloittaminen jännittää

Ihan aluksi toivotan kaikille oikein hauskaa ja onnellista vuotta 2016!

Meidän perheessämme tämä tammikuu alkaa aika jännissä merkeissä, sillä lapset menevät loppiaisen jälkeen päiväkotiin. Keväällä neljä vuotta täyttävä esikoinen ehti olla päiväkodissa nelisen kuukautta ennen kuopuksen syntymää noin puolitoista vuotta sitten, eikä oikeastaan muista päiväkodista mitään. Hän on harjoitellut päiväkotielämää (tai oikeastaan muualla kuin kotona hoidossa olemista) syksyn aikana kerhossa, jota on ollut kerran viikossa. Jo pelkkä kerhon aloittaminen aiheutti esikoisessa aika paljon jännitystä ja ehkä hieman pelkoakin, joten nyt minua hieman jännittää, miten päivähoito lähtee lapsilla käyntiin.

Olemme lukeneet päiväkoti-aiheisia kirjoja, jotta päiväkotimaailma ja päiväkotiuran aloittaminen tulisivat edes jollain tavalla tutuksi lapselle/ lapsille ennen h-hetkeä.

Näitä kirjoja olemme lukeneet:

• Kristiina Louhi: Tomppa ja kissantassut (Tammi) 
• Aino Havukainen & Sami Toivonen: Tatu ja Patu päiväkodissa (Otava)
• Katri Kirkkopelto & Mervi Wäre: Oona ja Eetu: Päivä hoidossa (Lasten Keskus)
• Sanna Pelliccioni: Onni-poika menee päiväkotiin (Minerva Kustannus Oy)
• Pirkko Koskimies: Pupu Tupuna päiväkerhossa (Sanoma Media Finland)

Näiden lisäksi olemme lukeneet kahta kirjaa, joiden alkuperäisversiot on julkaistu Englannissa ja joissa päiväkoti muistuttaa pikemminkin kerhoa kuin päiväkotia. Tästä syystäm nämä kaksi kirjaa olivat meillä luettavana jo kerhoarkea aloittaessamme syksyllä. Vanhempi kirjoista on Nicola Smeen kirjoittama ja kuvittama taaperokirjasarjaan kuuluva Freddie goes to playgroup (Orchard Books 1998). Kirja on pikkusiskoni vanha ja englanninkielinen, mutta kertoo kerhopäivästä jollainen voisi olla myös täällä Suomessa.

Alussa kuvataan, miten vanhempi tuo lapsen "päiväkotiin", ja lasta jännittää hieman. Mukana täti ottaa lapsen heti hoitoonsa. Freddiellä on mukanaa oma nallensa, joka myös jännittää päiväkodin aloittamista.

 Vaatteille löytyy omat, nimikoidut naulakot, joissa on jokaisella myös jokin kuva.

Jännitys häviää, kun pääsee leikkeihin mukaan. Tässä kirjassa Freddie sopeutuu nopeasti ryhmäänsä, saa kavereita ja kokeilee jos jonkinlaista puuhaa vesileikeistä maalaamiseen, liukumiseen ja yleiseen riehumiseen.

Kaikki rauhoittuvat, kun täti lukee mukavaa satua.

Kun äiti tulee hakemaan, Freddie kertoo, että hänellä on ollut todella mkava päivä!

Kovin samantyylinen on Helen Stephensin kirjoittama ja kuvittama Sanni päiväkodissa (Suomessa julkaissut Tactic Publishing 2014, arvostelukappale kustantajalta). Kirjan on suomentanut Annu Nykyänen. Alkuteoksen nimi on Betsy Goes to School!, ja school on tässä suomenkielisessä kirjassa käännetty muotoon päiväkoti. Päiväkoti on kuitenkin hieman harhaanjohtava nimitys, sillä lukija huomaa, että kyseessä on pikemminkin kerho tai avoin päiväkoti kuin varsinainen päiväkoti sellaisena kuin se Suomessa tunnetaan. Kirjassa Sanni menee päiväkotiin, jossa lapset eivät ruokaile, ulkoile tai nuku päiväunia, ja heitä tullaan hakemaa ilmeisesti melko lyhyen hoitoajan jälkeen.

Tarinan alussa Sannin äiti kertoo, että Sanni on nyt tarpeeksi iso aloittamaan päiväkodin. Sannilla on ensimmäisenä päiväkotiaamuna mukana pehmopingviininsä, mutta silti hän ei haluaisi erota isästä. Mukava Liisa-täti tulee hakemaan Sannin ja esittelee tälle päiväkotia. Sanni innostuu nähdessään toisen tytön leikkimässä ravintolaa ja haluaa leikkiin mukaan.

 Liisa lukee lapsille tarinaa, ja varsinkin Sannin pingviini innostuu siitä kovasti.

 Kun isä tulee hakemaan Sannia, ei tyttö haluaisikaan vielä lähteä kotiin. Liisa-täti lohduttaa, että Sanni voi tulla leikkimään taas toisena päivänä. - Päiväkodissa on kivaa! tuumaa Sanni.

Yllä kuvatuissa kirjoissa lapset sopeutuvat varsin nopeasti hoitopaikkaansa, enkä suinkaan oleta tai usko, että päiväkotielämä alkaa yhtä jouhevasti oikeassa elämässä. Tärkeintä onkin, että kuvakirjojen kautta lapselle välittyy kuva päiväkodista (tai kerhosta) paikkana, jossa hänestä huolehditaan, jossa leikitään ja tutustutaan muihin lapsiin. Kirjojen yltiöpositiivinen kuvaus toivottavasti välittää omille lapsilleni viestin, että vaikka ikävä varmasti yllättää monta kertaa, voi hoidossa kuitenkin olla kivaa!

Päiväkotiaiheisia kirjoja ovat omissa blogeissan esitelleet myös Bleue (täällä ja täällä) ja Rouva Huu (täällä ja täällä).