Totuus hehkulampun keksijästä

Millä perusteella valitset lukemista kirjastosta? 

Itse ainakin kiinnitän huomioni kirjan kanteen ja poimin hyllystä ne kirjat, joiden kansi on mielenkiintoisen näköinen, visuaalisesti kiehtova tai niin kertakaikkisen kutsuva, ettei sitä voi jättää lainaamatta. Torben Kuhlmannin kirjoittama ja kuvittama kuvakirja Edison - Kadonneen hiiriaarteen arvoitus (Nemo 2020, suom. Pirkko Roinila) on juuri sellainen teos, jonka upea kansi kertoo lukijalle, että tämä kirja pitää sisällään seikkailun. Niinpä Edison-kirja päätyi minun ja seitsemänvuotiaan esikoiseni yhteiseksi iltalukukirjaksi ja tarjosi meille erityisesti visuaalisesti upean, merenalaisen lukukokemuksen.

Kuhlmannin realistinen kuvitus on niin taidokkaasti piirrettyä, että lapsenikin ihmetteli kirjan äärellä useampaan otteeseen: "Kuinka joku voi osata piirtää näin hyvin?" Kirjan hiiripäähenkilöt ovat samaan aikaan sekä hyvin ilmeikkäitä että hyvin aitojen jyrsijöiden näköisiä. Mielestäni tässä kirjassa kuvat ovat oikeastaan tekstiä tärkeämpiä, ja ilahduin huomatessani, että tarinaa kuljetetaan monin paikoin eteenpäin pelkkien kuva-aukeamien kautta.

Tarina alkaa eräästä kirjakaupasta, jonka hyllyjen taakse kätkeytyy maailma, josta kirjakauppias ja hänen asiakkaansa eivät tiedä mitään. Siellä on nimittäin hiiriyliopisto hiiriprofessoreineen. Kesken erään luennon saapuu vieras hiiri pyytämään professorilta apua. Pienen hiirivieraan esi-isä on jättänyt suvulle perinnöksi muistiinpanot, joiden mukaan esi-isällä olisi ollut hallussaan arvokas aarre. Sekä aarre että esi-isä ovat kuitenkin hävinneet lähes jälkiä jättämättä.

Professori auttaa pikkuhiirtä jäljittämään tämän esi-isän liikkeet valtamerialukselle, joka hukkui Atlantin tyrskyihin. Koska nuori hiiri on kovin sinnikäs ja päättänyt etsiä aarteen käsiinsä, se ei kuitenkaan luovuta vaan lähtee selvittämään, miten voisi sukeltaa meren pohjaan etsimään lisää vihiä esi-isästään ja tämän aarteesta. Pian käy selväksi, ettei pieni hiiri selviä isosta tehtävästään yksin, vaan tarvitsee siihen professorin apua, paljon tutkimusta ja sinnikästä työntekoa. Lopulta hiiret onnistuvat rakentamaan yhdessä sukellusveneen, jonka avulla ne pääsevät kuin pääsevätkin tutkimaan Atlantille uponnutta laivaa.

Uponnut laiva kätkee sisäänsä aarteen jos toisenkin, mutta hiiret eivät välitä ihmisten kullasta. Paljastuu, että esi-isän päiväkirja on jäänyt laivaan, mutta hiiri itse on selvinnyt haaksirikosta ja onnistunut viemään tärkeimmän osan aarretta mukanaan maihin. Ja se aarre ei olekaan mikään vähäpätöinen kulta- tai jalokiviaarre, vaan aito keksintö, josta itse Thomas A. Edison on sittemmin hyötynyt... Nimittäin maailman ensimmäisen toimivan hehkulampun piirustukset!

Tässä kirjassa on vallan viehättävää, kuinka Kuhlmann on onnistuneesti yhdistänyt kuvitteellisen hiirimaailman aitoihin historiallisiin tapahtumiin, keksintöihin ja ihmisiin. Kirjan lopputeksteistä käy ilmi, että Thomas A. Edison ei tosiasiassa ollutkaan aivan ensimmäinen hehkulangan keksijä - toisin kuin yleensä luullaan. Luin kirjan lopputeksteistä, että tämä merenalainen seikkailukirja ei suinkaan ole Kuhlmannin ensimmäinen hiirten urotöitä käsittelevä teos. Hän on aikaisemmin kirjoittanut hiirten ensimmäisestä kuulennosta ja taivaanvalloituksesta. Näitä kirjoja ei ilmeisesti ole suomennettu - vielä.