Kirjan päähenkilö on Virtasen perheen esikoinen Veera, joka on nyt ekaluokkalainen. Reipas Veera viihtyy koulussa, jossa he opettelevat laskemaan, lukemaan ja kirjoittamaan. Tytön hyviä ystäviä ovat jo esikoulusta tutut Kirsti ja Alex. Heidän kanssaan hän hyppii pihalla narua, kun kaksi luokan pojista, Jusa ja Niko, tulevat katsomaan ja naureskelemaan:
- Hahhaa, Alex leikkii tyttöjen kanssa!
Alex kiusaantuu, lähtee tyttöjen leikistä pois, eikä enää vastaa Kirstille ja Veeralle. Pian tämän jälkeen Veeran pulpetille ilmestyy paperi, johon hänestä on piirretty julma pilakuva. Veera ei tiedä, kuka tai miksi kuvan on lähettänyt, mutta hänelle tulee siitä paha mieli. Toinen lappu ilmestyy myöhemmin, ja Jusa ja Niko osoittelevat ja nauravat Veeralle.
 |
| Katon kuvitus on paikoin hyvin dramaattista ja jopa pelottavaa. Kuvat kuvaavat näin hienosti hahmon tunteita ja mielenliikkeitä. |
Kotona Veera tutkii surullisena lappuja, eikä tiedä, miten niiden kanssa pitäisi toimia. Aikuiselle kertominen tuntuu kantelemiselta. Niinpä hän päättää, ettei tee mitään ja toivoo, että kiusaaja lopettaa. Tilanne ei kuitenkaan lopu, sillä pian Veera saa myös tekstiviestin, jossa kiusaaja haukkuu häntä. Silloin Veera kuitenkin saa selville, kuka kiusaaja on. Viesti on tullut hänen ystävänsä Kirstin numerosta!
Veera ei voi käsittää tilannetta, etenkin, kun Kirsti käyttäytyy Veeran läsnäollessa ihan normaalisti. Onneksi Veera uskaltaa lopulta ottaa asian puheeksi Kirstin kanssa, jolloin käy ilmi, että kiusaamisen takana ei ole Kirsti vaan toinen yhtä yllättävä luokkatoveri. Tytöt menevät yhdessä kiusaajan puheille, ja tämä myöntää nolona tekonsa. Niiden takana on ollut pelko siitä, että häntä itseään alettaisiin kiusata. Tytät eivät jätä asiaa sikseen vaan selvittävät tilanteen yhdessä kaikkien asianosaisten kanssa, ja ikävä kiusaamisjupakka päättyy yhteisiin leikkeihin.
Veera Virtanen ja kiusaaja kertoo todentuntuisesti kiusaamistapauksesta, jollaisia ei saisi, mutta varmasti sattuu koulussa aina silloin tällöin. Tässä kirjassa tilanne ratkesi hyvin lasten omin avuin, mutta hieman minua jäi harmittamaan, ettei tilannetta ratkaisemaan oltu otettu aikuista mukaan. Antaako tarina nyt lukijalle sen kuvan, että aikuiselle kertoja on kantelija, kuten Veera epäilee? Harvemmin lapset osaavat näin isoa asiaa ratkoa keskenään niin, että kaikista osapuolista tulee ystäväviä. Eikä lasten sitä tarvitsekaan tehdä.
Hienosti tarinasta kyllä välittyi se, ettei kiusaaja aina ihan ymmärrä, mitä saa kiusaamisella aikaan. Ja kiusaajakin saattaa itse olla epävarma tai nolona. Myös Veeran paha mieli ja hämmennys ikävän ja suuren asian edessä käyvät ilmi sekä tekstistä, että ilmeikkäästä kuvituksesta.
Näissä Virtasen perheen lapsista kertovissa kuvakirjoissa käsitellään monia muitakin suuria aiheita, kuten esimerkiksi pelkoa, varastamista, sukupuolittuneita käsityksiä lasten leluista ja tavaroista sekä esikoulun aloittamista. Tekstiä kirjoissa on aika paljon, mutta ainakin omat lapseni ovat silti jaksaneet kuunnella näitä oikein mielellään jo kolmevuotiaasta lähtien. Varmasti kuuntelemiskestävyyttä lisää se, että lapsi voi samalla katsoa kirjojen runsasta ja värikästä kuvitusta. Kiinnitin muuten huomioni yhteen seikkaan, jossa teksti ja kuvitus muodostavat yhdessä epäuskottavan kokonaisuuden. Veeran ja hänen luokkalaisensa opiskelevat koulussa i-kirjainta, mikä opetetaan oppilaille heti ekaluokan syksynä. Kirjan kuvitus on kuitenkin voikukkineen, syreeneineen ja tuomenkukkineen varsin keväistä. Lapseni eivät tietenkään kiinnittäneet tähän ristiriitaan huomiota, mutta itsenäni se kyllä häiritsi...
Muita Viisi villi Virtasta -sarjan kirjoja, joita blogissani olen esitellyt:
Mitä parhain aihe lastenkirjaan! Juoni kuulostaa hyvältä kun se kertoo ihmismielen juonista :) jännä käänne että kiusaaja ei ollutkaan Kirsti.
VastaaPoistaTämä todella on aihe, joka varmasti herättää lapsilukijoissa paljon ajatuksia. Toivottavasti myös empatiaa kiusattua kohtaan. <3
Poista