Leijonankesyttäjä vanhempien riitojen välissä

Katriina Rosavaaran (teksti) ja Silja-Maria Wihersaaren (kuv.) onnistuneen yhteistyön tuloksena on syntynyt kuvakirja Leijonankesyttäjä (WSOY 2022, saatu kustantajalta), joka käsittelee vanhempien riitelemistä ja sitä, miten se vaikuttaa lapseen. Tässä kirjassa lapsi joutuu myös toimimaan aikuisten välissä eräänlaisena erotuomarina - tai pikemminkin hän tuntee olevansa leijonankesyttäjä.

Kirja alkaa jännittävästi sirkusteltassa, jossa alkaa lahden hurjan leijonan esitys. Leijonat ovat vihaisia ja karjuvat toisilleen:

-Rrrääääyhh! Sinä et taaskaan ajattele muita kuin itseäsi!

-Murrrrrrrr! Myääääär! Ja sinä et ajattele yhtään mitään!

Yleisö on kauhuissaan, mutta sitten kahden tappelevan leijonan keskelle hyppää rohkea leijonankesyttäjä Pipsa Hurjisto. Hän karjaisee leijonat hiljaiseksi ja esittelee sitten, kuinka kilttejä leijonat oikeasti ovat,

-Paitsi tietysti, jos sillä on nälkä tai kännykkä hukassa, niin silloin varmaan harmittaisi, hän jatkaa ja silittää leijonan paksua harjaa.

Tarinassa seurataan, kuinka Pipsa, joka on pienestä taaperosta asti toiminut leijonankesyttäjänä, hoitaa niitä ja muun muassa huolehtii, että ne menevät ajoissa nukkumaan, syövät myös pahaa ruokaa ja noudattavat ruutuaikoja.

Wihersaaren kuvitus on oikein viehättävää, ja pitkänaamaiset leijonat lakattuine kynsineen ovat erityisen sympaattisia. 

Sitten käykin niin kurjasti, että Pipsa Hurjistolta lähtee ääni juuri, kun hänen pitäisi mennä taas estradille erottamaan karjuvat leijonat toisistaan. Pipsa käy lääkärissä ja saa kolme päivää sairaslomaa. Leijonille Pipsa tunnustaa, ettei enää tahdo toimia leijonankesyttäjänä. Niinpä Pipsa ja leijonat päättävät muuttaa vapaiden villieläinten kotiin.

He pakkaavat tavaransa, ja Pipsa kirjoittaa vanhemmilleen heippakirjeen. Kun hän on toimittamassa sitä äidille ja isällä, häntä kohtaa olohuoneessa tuttu näky. Toisilleen kiukkuiset äiti ja isä karjuvat kuin kaksi leijonaa.

-Sinä et taaskaan ajattele muita kuin itseäsi, äiti huutaa.

-Ja sinä et ajattele yhtään mitään! isi karjuu takaisin.

Epätoivoinen ja vanhempiensa vihaa pelkäävä Pipsa tuntee, kuinka hän ei saa sanottua sanaakaan, vaikka tahtoisi. Kun vanhemmat sitten lukevat Pipsan kirjeen, he hoksaavat, että Pipsa tahtoo muuttaa pois, koska vanhemmat riitelevät niin paljon. Silloin Pipsa saa äänensä takaisin ja komentaa tomerasti vanhempia lopettamaan riitelyn, ottamaan lomaa ja olemaan hänen kanssaan. Tämä kuvakirja päättyy onnellisesti, kun vanhemmat pyytävät anteeksi tappelemistaan, lupaavat, etteivät enää riitele ja lähtevät Pipsan ja tämän pehmoleluleijonien Sulon ja Jalon kanssa mökkilomalle.

Kirjan teema on iso ja tärkeä, mutta sitä käsitellään niin, ettei lukukokemus ole raskas. Itseasiassa viisi- ja seitsemänvuotiaita lapsiani nauratti ääneen monessa kohtaa tarinaa. Onnellinen loppu takaa hyvän mielen ja toisaalta osoittaa, että kannattaa sanoa ääneen, mikä mieltä painaa, vaikka se pelottaisi. Aikuislukija varmasti näkee tässä useamman tason kuin lapsi, ja osa saattaa tuntea pienen piston omatunnossaan miettiessään, onko itse käyttäytynyt Pipsan vanhempien tavoin. Nämä nimittäin kertovat Pipsalle, etteivät ymmärtäneet tämän kuuntelevan heidän riitelyään tai sitä, miten pelottavalta se Pipsasta tuntuu. Lisäksi aikuinen tietysti ymmärtää vihjeet tarinan takana: Pipsan vanhemmat ovat tainneet riidellä rajusti jo vuosikausia, kun Pipsa on joutunut toimimaan "leijonankesyttäjä" taaperosta asti. Aikuislukija toki tajuaa myös sen, ettei tällaisen riitelyn pohjalta noin vain aina ponnisteta yhteiseen sovintoon, aurinkoisiin mökkilomapäiviin ja yhteisymmärrykseen. Voisihan tarina loppua niinkin, että todettaisiin, että leijonat eivät enää voi asua samassa osoitteessa, vaan joutuvat muuttamaan eri sirkuksiin.