Steve Antonyn lastenkirjan
Herra panda leipoo (Otava 2016, arvostelukappale) on hyvä esimerkki lastenkirjasta, jossa vähemmän todella on enemmän. Tarina ja kuvitus ovat melko yksinkertaisia, mutta eivät kuitenkaan tylsiä. Vaikka jokaisella aukeamalla on vain pari eläintä tyhjää sinistä tai valkoista taustaa vasten, on Antony luonut kuviin kiinnostavuutta erilaisilla leikkauksillä ja sijoittamalla tekstit lähes puhekuplamaisesti osaksi kuvia.
 |
| Steve Antony: Herra Panda leipoo (Otava 2016) |
Herra Panda ryhtyy leipomaan, ja eläin toisensa jälkeen käy kysymässä, mitä tämä oikein leipoo ja milloin leipomukset ovat valmiita. Herra Panda vastaa kyselijöille ykskantaan: "Odota niin näet. Se on yllätys." Eläimiä tuntuu kuitenkin vaivaavan tämä nykyajallemme tyypillen "kaikki-mulle-heti -ilmiö", eikä kenelläkään tunnu olevan hitustakaan kärsivällisyyttä odottaa ja katsoa, mitä herkkuja Panda loihtii. Neniään taivaita kohti nakellen ne poistuvat yksi toisensa jälkeen paikalta. "Ei, odottaminen on ikävystyttävää. Näkemiin", toteaa esimerkiksi muurahaiskarhu.
 |
| Steve Antony: Herra Panda leipoo (Otava 2016) |
Ainoa, joka kärsivällisesti pysyy Herra Pandan luona ja odottaa, on pieni pingviini. "Minä odotan, herra Panda", se jaksaa hokea kerta toisensa jälkeen, vaikka vaikuttaa siltä, että Panda ei edes huomaa pingviiniä. Ja niinhän siinä käy, että pingviinin odotus palkitaan, kun se lopulta saa herra Pandalta itseään ainakin neljä kertaa suuremman, suklaalla ja strösseleillä koristellen donitsin. Tässä vaiheessa mietimme esikoisen kanssa, että kyllä mahtaa kärsimättömiä eläimiä nyt kaduttaa, että eivät malttaneet katsoa ja odottaa... Tarinan viesti onkin hyvin selvä: hyvää todella kannattaa odottaa ja kärsivällisyys kyllä palkitaan!
 |
| Steve Antony: Herra Panda leipoo (Otava 2016) |
 |
| Steve Antony: Herra Panda leipoo (Otava 2016) |
Kirjaa on suositeltu Otavan mainoksissa kaksivuotiaasta ylöspäin, ja uskon ikäsuosituksen olevan passeli. Meillä tätä luettiin iltasaduksi sekä vajaa kaksi- että neljävuotiaalle. Kumpikin lapsi kuunteli kirjaa mielellään.
Tämä se on kaunis kirja! Kommentoin omassa postauksessani tästä kirjasta sen lukemisesta noussutta lievää ironiaa: esikoisen oli ekoilla kerroilla TODELLA VAIKEA ODOTTAA, että juoni kulkee eteenpäin, ja hän käänteli sivuja nopeammin kuin ehdin lukea.
VastaaPoistaJotenkin suloista, että kirja kärsivällisyydestä koettelee lukijansa kärsivällisyyttä! Ehkä kirjassa ei vasn tapahtunut tarpeeksi?
PoistaSymppis kuvitus. Musta-valko-harmaa ei ihan tavallista lastenkirjoissa, mutta tukee mukavasti elämäntapaa jossa kaikki ei heti tule mulle, ei juosta oravanpyörässä eikä tavaraa kerätä kahmimalla. Odottaminen ja kiireettömyys ovat sitä mitä moni nykylapsi ja perhe kaipaavat. Oikein hyvä !
VastaaPoistaIdea on kyllä hyvä. Tuo kaikki-mulle-heti -asenne on aikatyypillistä pienille ja suuremmillekin koulukaisille. Odottamisen ja pitkäjänteisen työskentelyn palkitsevuuden tärkeyden esiintuominen on hyvä asia.
Poista