Rakkaus pysyy, vaikka muisti hiipuu eli kuvakirja isovanhemman muistisairaudesta: Päivä rannalla

Lapsemme viettävät heidän kanssaan aikaa ja näkevät isovanhempiaan usein. Olemme onnekkaita, sillä lapsilla on myös kaksi isoisoäitiä ja yksi isoisoisä, joita he näkevät säännöllisesti. Kuten monille lapsiperheille myös meidän perheellemme isovanhemmat ovat mahdottoman tärkeitä ja rakkaita. 

Lapsen ja isoisä välinen rakkaus ja läheisyys välittyy loistavasti myös Clare Helen Welshin kirjoittamasta kuvakirjasta Päivä rannalla (Kustannus-Mäkelä 2019, alkuteos Little Tiger Press 2019, saatu kustantajalta). Sen kauniin kuvituksen on taiteillut Ashline Lindsay ja suomennoksen on tehnyt Raija Rintamäki. Kirja kertoo koskettavalla ja lapsilukijalle lymmärrettävällä tavalla siitä, kuinka pienelle tytölle rakas isoisä on alkanut unohtaa asioita ja siitä, miten tyttö sen kokee. Kertojana on tyttö itse.

Tyttö kertoo, kuinka hän lähti äitinsä ja vaarin kanssa odottamaan rannalle nousuvettä, mutta vaari unohteli siellä asioita ja käyttäytyi välillä hupsusti. Kaikkea ei suinkaan selitetä tekstissä, vaan kuva ja teksti käyvät loistavaa vuoropuhelua, ja osa tapahtumista, kuten vaarin unohdukset ja vaarin sisäinen hämmennys ovatkin luettavissa ja tulkittavissa kuvien kautta. Kun tyttö hiukan hämmästelee vaarin käytöstä selittää äiti, miten vaarin muisti temppuilee ja saa tämän toimimaan kummalliselta. Äiti sanoittaa myös hienosti sen, miten tällainen unohtelu tuntuu vaarista varmasti ikävältä.

Tyttö osaa yhdistää vaarin unohdukset ja unohtelun aiheuttamat tunteet niihin kertoihin, jolloin on itse unohtanut jotain. Niinpä hän pitää vaaria kädestä ja leikkii tämän kanssa rannalla. Kun vaari sitten epähuomiossa hautaa eväsleivät hiekkaan, meinaa tyttöä ruveta kiukuttamaan, mutta silloin tyttö yrittää muistaa, että voi tuntua pelottavalta unohtaa asioita. Hänestä itsestäänkin oli tuntunut pelottavalta, kun hän oli haudannut lemmikkikarhunsa, eikä enää löytänyt sitä. Silloin äiti auttoi lelun löytämisessä, nyt rannalla tyttö antaa vaarille pusun.

Tyttö ja vaari viettävät ihanan päivän leikkien, mutta sitten suuri huoli valtaa tytön mielen: Mutta entä jos vaari unohtaa MINUT? On varmaan kamalaa unohtaa joku, jota rakastaa. Kuvassa tyttö seisoo yksin kivellä keskellä tyhjyyttä, mikä kuvaa upeasti tunteen suuruutta ja hämmennystä. 

Äiti selittää, että vaarin muistot ovat kuin vuorovesi. Toisinaan lähellä ja täynnä elämää. Toisinaan taas kaukana poissa. Tyttö tietää, että vaari rakastaa häntä eniten maailmassa, vaikka ei aina muistaisikaan sitä. Tämä ajatus kantaa tyttöä myös sinä syksyisenä iltana, jolloin he istuvat sisällä lämpimässä muistelemassa kaunista päivää rannalla. Vaari ei enää muista kyseistä päivää, mutta tyttö kertoo silti tykkäävänsä vaarista ja tietää, että vaari tykkää hänestä.

Päivä rannalla on erittäin kaunis ja koskettava kirja, jonka tunnelma on viipyilevä ja kerronta pohdiskelevaa, mutta napakkaa. En pystynyt lukemaan tätä kirjaa kyynelehtimättä.

Nyt viikolla 39 vietetään Suomessa muistiviikkoa. Viikon aloitti Maailman Alzheimer -päivä maanantaina 21.9.2020. Muistiyhdistykset ympäri Suomea järjestävät viikon aikana erilaisia tapahtumia. 

Tämän linkin takaa löydät toisen isovanhemman muistisairautta käsittelevät kuvakirja-arvostelun, jonka olen julkaissut blogissani.