Kuka vie syksyisin kaikki lehdet?

Syystuuli on riipinyt jo lähes kaikki lehdet takapihan puistamme. Sitä ennen saimme lasten kanssa ihailla, kuinka vihreät lehdet muuttuivat ensin keltaisiksi ja oransseiksi. Pohdimme, miten tämä muutos johtuu siitä, että kallis lehtivihreä "pakenee" lehdistä puun runkoon säilöön talven ajaksi.

Kirja saatu kustantajalta.

Alice Hemming ja Nicola Slater ovat tehneet yhdessä tästä jokasyksyisestä ilmiöstä hauskan kuvakirjan, jossa pieni (hieman neuroottisen oloin) orava kauhistelee lehtien katoamista. Kirjan (Kustannus-Mäkelä 2020, alkuteos Scholastic Children's Books, suom. Sinikka Sajama) nimi Lehtirosvo kertoo jo itsessään paljon tarinan sisällöstä. Orava-poloinen herää eräänä aamuna ja huomaa, että joku on vienyt sen puusta lehden. Orava etsii sitä kaikkialta ja hälyttää apuun pienen linnun, jonka rooli tarinassa on olla järjen ääni ja rauhoitella hermostunutta oravaa.

"Ei se ole sinun lehtesi, Orava hyvä."

"Kuule Orava. On ihan normaalia kadottaa lehti tai pari tähän aikaan vuodesta. Tajuatko?"

Orava ei kuuntele lintua, vaan kauhistuu aamu toisensa jälkeen, kun lehtiä katoaa aina vain enemmän. Se syyttää milloin ketäkin lehtirosvoksi, eikä ota onkeensa edes siitä, kun lintu vihjaa, että sama ilmiö tapahtui edellisenäkin vuonna. 6- ja 4-vuotiaita lapsiani huvitti, sillä he kyllä hoksasivat, mihin lehdet syksyllä puista katoavat jo kauan ennen kuin orava pääsi asiasta hyvälle.

Lopulta orava huomaa, ettei mitään lehtirosvoa ole, vaan syystuuli vie ruskalehdet mukanaan. Tämä rauhoittaa oravan, joka pystyy vihdoin nukkumaan yönsä hyvin. Kunnes koittaa aamu ja maa on valkoisena lumesta:

"Lintu! Lintu! Joku on varastanut ruohikkoni!"

Lehtirosvo on oiva kuvakirja luonnon muuttumisesta syksyllä. On hauska, miten tuttua aihetta on lähestytty huumorin kautta. Ne lapset, jotka eivät vielä tiedä, mitä lehdille syksyisin tapahtuu, saavat ihmetellä oravan kanssa, mihin lehdet katoavat ja kuka on lehtirosvo. Ne lapset, jotka jo ymmärtävät asian, voivat nauraa hykerrellä kun ymmärtävät jotain, mitä päähenkilö ei vielä tiedä. Kirjan kuvitus on hieman sarjakuvamaista. Slater onnistuu hienosti kuvaamaan oravan vauhdin ja hädän tämän etsiessä kadonneita lehtiä. Tarinan lopusta löytyy tietoaukeama, jossa kuvataan, miten luonto ja eläimet valmistautuvat talven tuloon. Aion lukea tämän kirjan koulussa oppilailleni talvehtimisjakson aluksi.