Halloweenprojekti koulussa

Kolmasluokkalaiset oppilaani ansaitsivat hiljattain viisitoista palkintotähteä ja toivoivat sen kunniaksi meidän viettävän luokassa halloweenjuhlia. Päätin, että vietämme tämän lokakuun halloween-teemaista kuukautta, josta muodostuu monialainen oppimiskokonaisuus.




Aloitimme jakson maanantaina. Kun oppilaat tulivat aamulla luokkaan, olivat valot pois ja keskellä aamupiiriämme oli mustalla kankaalla peitetty kori, jonka olin naamioinut noidan padaksi. Lähdin arvuuttelemaan, mitä padasta löytyy ja nostin yksi kerrallaan esineitä esiin (ensimmäisenä taskulampun) Aika nopeasti oppilaat älysivät, että tavarat liittyvät halloweeniin. 

Hämähäkin, kummituksen, lepakon ja noidanhatun lisäksi padasta löytyi myös mystinen tehtävä, johon oli piirretty noidan pata ja viivoja. Aika nopeasti oppilaat päättelivät, että viivoista muodostuu virke. He lähtivät arvuuttelemaan, mitä siinä lukee, mutta en paljastanut vastausta vielä. Lopuksi nostin padasta kaksi teemaan sopivaa lastenromaania, eli kirjat Mortina, kuoliaaksinaurattava juttu  ja Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot. Näistä oppilaat saivat äänestää, kumman luemme ääneen yhdessä luokassa. Tiukan äänestyksen voittajaksi nousi Mortina-kirja. 




Oikeinkirjoituksessa yksi tämän jakson tavoitteemme on harjoitella aakkostamista, ja sitä varten kirjoitin taululle kaikki padasta löytyneet esineet. Aloimme yhdessä aakkostamaan näitä sanoja ja kävimme siten läpi aakkostamisen periaatteen, joka olikin oppilaille tuttu viime vuodesta. Loput sanat oppilaat saivat aakkostaa itsenäisesti. Jos joku ei ehtinyt valmiiksi, teki hän tehtävän loppuun kotona, mitä varten laitoin kuvan taulusta sanoineen luokan Classroom-ryhmään. Tähän jakson aloitukseen kului 45 minuuttia eli yksi oppitunti.

Seuraavana päivänä jatkoimme taas tämän teeman parissa kahden oppitunnin eli 90 minuutin verran. Aamun alkajaiseksi oppilaat tapasivat luokassa noidan (= minä opettajana roolissa), joka haastoi heidät peliin. Noita uhosi, että oppilaat eivät arvaa eilen löytämästään tehtävästä puuttuvia kirjaimia, vaan saavat viisi väärää arvausta ja joutuvat sitten noidan pataan. Kävi kuitenkin niin, että näppärät oppilaat arvasivat puuttuvat kirjaimet ja tehtävän viestin ennen kuin noita sai viisi pistettä (yksi piste = väärin arvattu kirjain).
Viesti kuului: "Etsikää kätketty salaisuus suunnistamalla."





Yltissä aiheenamme ovat olleet kartta ja suunnistusmerkit ja liikunnassa suunnistaminen. Suunnistaminen oli jo oppilaille tuttua, eli nyt harjoittelimme sitä sisällä niin, että jokainen oppilaspari sai vuorollaan johtaa muuta joukkoa rastilta toiselle. Jokaisella rastilla oli uusi kartta, jossa oli merkitty seuraava suunnistuskohde. Näin pääsimme perille "salaiseen luolaan", eli naamioituun konehuoneeseen. Olin virittänyt sinne hallaharsoa ja jouluvaloja, ledikynttilöitä ja lyhtyjä. Luolasta löytyvä aarre oli kasa teemaamme sopivia kirjoja. Oppilaat kantoivat kirjat luokkaan ja aprikoivat, mitä kirjoista saisivat ruveta lukemaan.


Luolassa oli tietysti jännittävän pimeää!


Luokassa pidimme kirjamarkkinat, eli kirjat levitettiin pöydille ja jokainen kiersi tutkimassa, minkä kirjan haluaisi lukea. Ensiksi tietysti kertasimme yhdessä, mitä valintaperusteita kirjan valinnassa kannatta ottaa huomioon (aihe kiinnostaa -> kansi/ takakansiteksti, sisältö on sopivan tasoista -> kuinka paljon tekstiä, kuinka paksu, onko kuvia). Oppilaat kirjasivat paperille kaikki heitä miellyttävät kirjat, minkä jälkeen pidimme kirjahuutokaupan. Näytin aina yhtä kirjaa, oppilaat katsoivat, onko se heidän listallaan, viittasivat ja saivat siten itselleen sopivan kirjan luettavaksi. Tämän tehtävän aikana näin hienoja kompromisseja, neuvottelua ja ystävällisiä eleitä, kun kaksi saman kirjan valinnutta neuvotteli, kumpi saa kirjan itselleen. Muutamassa tilanteessa jouduimme kyllä turvautumaan kivi-sakset-paperiin -peliin....





Kirjojen valitsemisen jälkeen luin hetken Mortina-kirjaa, jonka alkutilanne vastaa yllättävän paljon viime kevään korona-aikaa, kun lapset joutuivat olemaan yksin eristyksissä kotonaan ilman kavereita. Saimme aikaan ihan mukavasti keskustelua, vaikka emme ehtineet lukemaan kovin pitkälle. 

Lukemisen jälkeen otin esiin kolme löytämäämme kirjaa, joissa tekijät olivat Tapani Bagge, Anu Holopainen ja Eduard Uspenski. Näiden avulla opettelimme aakkostamaan nimiä: Katsoimme ensin, ketkä ovat kirjojen kirjailijoita. Mietimme, minkä mukaan nimet aakkostetaan ja miten toimittaisiin, jos mukana olisi myös Emma Holopainen -niminen kirjailija. Lopputunnin oppilaat sitten tekivät omassa oppikirjassaan olevaa aakkostamistehtävää. Kotiläksynä heillä on lukea joka päivä 15 minuuttia omaa kirjaansa.

Iltapäivällä harjoittelimme vielä 45 minuutin verran tvt-taitoja, eli dokumentin lisäämistä opettajan laatimaan Classroom-tehtävään. Oppilaiden piti luoda oma dokumentti, johon he kirjoittivat, millaisen kammokoulupäivän he haluavat viettää, eli millaista ohjelmaa siellä voisi olla.

Tänään aloitimme äidinkielen oppitunnin aakkostamalla yhdessä lappuja, joissa jokaisessa oli jonkin kammotushahmon nimi, esimerkiksi Akseli Zombi ja Tuoni Kuolonen. Kertasimme nimien aakkostamisen säännöt niin, että oppilaat antoivat minulle ohjeita, kuinka laput aakkostetaan. Sainkin kuulla mainioita selityksiä, kuinka aakkostaminen tehdään. Vinkkasin oppilaille, että näitä lapuissa olevia hahmoja tulemme käyttämään vielä tulevina tunteina....

Huomenna jatkamme aloittamalla oman kertomuksen luomista sanataideharjoituksilla. Luvassa on vielä tapahtumapaikan, henkilöhahmojen ja juonen luomista. Tulemme myös muun muassa harjoittelemaan vuorosanojen kirjoittamista, välivärien sekoittamista (myrkkyjuomakuvaamataito) ja pelaamaan zombihippaa ennen varsinaista kammokoulupäivää. 

Kirjoittelen lisää tästä projektista, jahka se etenee!

4 kommenttia:

  1. Huikean kuuloisia koulupäiviä! ♥ Ihanaa innovaatiota Halloween-projektissasi. Täytyypä vinkata tästä opettaja-siskoilleni tuleville vuosille inspiraatioksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina! Olen itsekin tästä aika innoissani, vaikka suunnittelu valtaa ajatukseni näin lomallakin. :D

      Poista
  2. Voi miten mahtava projekti! Kirjaston tätinä olen tietysti ihan innoissani, kun aarre paljastui kirjoiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Minusta oli mahtavaa, ettei kukaan oppilaista napissut, että aarre on kirjoja, vaikka joku toivoikin aluksi karkkia. Moni intoili, että pääsee lukemaan löytämänsä kirjan.

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.