Luutarhan tarinoita: Kirja kuolemasta (sis. halloweenprojektin kolmannen osan)

Tällä viikolla vietimme luokassani halloweenprojektin viimeistä viikkoa. Kaikki ei sujunut aivan suunnitelmieni mukaan, sillä jouduin olemaan yhden päivän kokonaan pois töistä, ja kolme oppituntia jouduimme käyttämään yllättäen alkuperäisten suunnitelmieni sijaan muihin asioihin. Paljon ehdimme kuitenkin tehdä, ja perjantaina projektimme huipentui Ällöttävään, kammottavaan koulupäivään.

Aloitimme viikon uskontotunnilla, jonka aikana keskustelimme oppilaiden kanssa pyhäinpäivästä sekä siitä, miten se eroaa halloweenista ja kuinka sitä on suomalaisessa kulttuurissa edeltänyt kekri. Tämän tunnin tavoite oli keskittyä sekä miettimään kristillistä tapaa muistella vainajia myös laajemmassa mittakaavassa pohtia, miten eri kulttuureissa suhtaudutaan kuolemaan ja miten vainajan läheiset voivat rakastaan muistaa. 

Tunnin aluksi luimme Kirsi Alanivan kirjoittamaa ja Marjo Nygårdin kuvittamaa kirjaa Luutarhan tarinoita (Karisto 2020), jossa kuljetaan kuvitteellisten tarinoiden kautta ympäri maapalloa ja tutustutaan eri kulttuurien tapaa kohdata kuolema sekä niihin uskomuksiin, jotka liitetään kuolemaan ja siihen, mitä henkilölle tapahtuu kuoleman jälkeen. Jokaisella aukeamalla on myös pieni tietolaatikko, joka kertoo faktaa kyseisestä kulttuurista. Alaniva on onnistunut käsittelemään kattavasti ja lapsille konkreettisella tavalla monen eri kulttuurin tapoja. Nygårdin värikäs kuvitus on sen verran humoristista, että vakavasta aiheesta huolimatta kirjan tunnelma ei ole turhan rankka. Alaniva on itse kertonut kirjoittaneensa tämän kirjan, koska huomasi, ettei lapsille juuri ole kirjoitettu kirjoja, jotka käsittelevät kuolemaa. 

Kirjan tarinoiden lukemisen jälkeen keskustelimme oppilaiden kanssa heidän omista menetyksistään, ja aika moni halusikin kertoa esimerkiksi lemmikkinsä kuolemasta ja siitä, miltä se oli tuntunut heistä.

Äidinkielessä oppilaat jatkoivat omia kammotarinoitaan ja kirjoittivat niitä puhtaaksi tietokoneilla. Tavoitteemme on tänä vuonna opetella myös tekstinkäsittelyä, ja harjoittelimme sitä kirjoittamisen yhteydessä. Pari viikkoa sitten oppilaat olivat saaneet itse kirjoittaa minulle, mitä toivovat tehtävän tämän jakson aikana, ja aika monen oppilaan toiveissa olivat erilaiset liemet, koristeiden tekeminen, pukeutuminen halloweenasuihin ja halloween-teemaiset liikuntaleikit. Siksipä oppilaat olivatkin saaneet pienryhmissä ideoida leikkejä, joita nyt leikimme liikuntatunneilla. Kuviksessa oppilaat sekä kuvittivat omat kammotarinansa että askartelivat toivomiaan koristeita.

Ällöttävässä, kammottavassa koulussa
oli tietysti myös kammottava opettaja.

Varsinaisena halloweenkoulupäivänä oppilaat tulivat aamulla luokkaan pukeutuneina erilaisiin naamiaisasuihin. Olin koristellut luokan edellisenä iltana oppilaiden tekemillä ja kollegaltani lainaamilla koristeilla. Ensimmäisellä tunnilla oli englantia, ja englannin opettaja kertoi oppilaille ensin halloweenin historiasta, jonka jälkeen oppilaat opettelivat muun muassa musiikin ja animaatioiden avulla teemaan liittyvää sanastoa. Tämän jälkeen oppilailla oli Luuranko Lassen laskutunti, johon olin valmistellut pelejä, joiden avulla treenattiin kertotauluja. Ideoimiseen sain apua Alakoulun aarreaitassa kommentoineilta opettajilta, joista eräs vinkkasi minulle myös Anniina Hakkaraisen blogin. Blogista löytyikin monia matematiikkapelejä, joita pystyin hyödyntämään.

Tämä ihmisen kokoinen luuranko-ope oli lainassa kollegaltani.

Pelit olivat seuraavat:

• Muistipeli, jossa parin muodostivat aina lasku ja siihen sopiva kuva (esim. 2*5 ja kuvassa kaksi viiden kurpitsan ryhmää)
• Kaboom-tikkupeli, jossa purkeista nostetaan kertolaskuja. Mikäli oppilas osaa vastata, hän saa tikun itselleen. Jos hän nostaa kaboom-tikun, hän menettää kaikki sillä kierroksella keräämänsä tikut.
• Haamupeli, jossa pelilaudalla on numeroituja haamuja. Jokaisella parilla on kaksi noppaa ja molemmilla pelaajilla on viisi pelimerkkiä. Oppilas heittää noppia ja kertoo nopan osoittamat silmäluvut keskenään. Jos niistä tulee esim. 36, hän laittaa pelimerkkinsä haamuun, johon on kirjoitettu 36. Mikäli oppilas saa kaksi merkkiä samaan haamuun, on se lukittu, eikä pari voi enää laittaa siihen omaansa. Jos merkkejä on vasta yksi, voi pari laittaa omansa, jolloin laudalla jo ollut merkki palaa takaisin omistajalleen pelattavaksi. Voittaja on se, joka pääsee ensimmäisenä eroon kaikista merkeistään.

Toisella oppitunnilla oppilaat jatkoivat matematiikkaa, eli heidän piti ratkaista sanallinen tehtävä. Olin kopioinut Amelia Kulmuri -kirjasta Kainalohikipirtelön reseptin, jossa on vain muutama aineita, joita tarvitaan 1-3 kappaletta. Tehtävässä oppilaiden piti kertolaskujen avulla selvittää, kuinka paljon kutakin ainetta tarvittaisiin, mikäli syöjinä olisi yhden zombin sijaan kolme vampyyria, seitsemän liskoa ja kuusi muumiota. 

Tämä tehtävä meidän piti itseasiassa tehdä jo aikaisemmin viikolla ja jatkaa siitä sitten loogista ajattelua kehittävään vihjetehtävään. Tehtävässä olisi ollut kammo-otusten kuvia, joita olisi pitänyt asettaa tietyn säännön mukaan jonoon. Kun jono olisi muodostettu, kuvien taakse olisi tullut virke, joka olisi käskenyt oppilaita tekemään kainalohikipirtelöä. Sitten olisimme valmistaneet pirtelöt pienryhmissä (mittaaminen ja arjen matematiikka), mutta tuntimuutosten ja poissaoloni takia emme valitettavasti ehtineet valmistaa oikeita pirtelöitä.

Jokainen oppilas pääsi halloweenkoulupäivän aikana myös taikaliemitunnille, jossa he eivät tällä kertaa valmistaneet itse liemiä, mutta tutustuivat yleisimpiin liemissä käytettäviin aineisiin. Olin laittanut neljään purkkiin voimakkaasti tuoksuvia ja haisevia aineita (kuivatut hyönteiset, muussattu muumio, siitakesienimehu ja mörön räkä). Oppilaat haistoivat aineita vuorotellen ja kirjasivat monisteeseen, mikä tuoksu oli kyseessä tai mikä sana kyseistä hajua kuvasi (ts. millainen haju on -> Tämän oli tarkoitus pohjustaa kohta alkavaa sanaluokka/adjektiivijaksoa). 

Kammobokseiksi maalasin lasteni kanssa
kopiopaperilaatikoita.

Sen jälkeen oppilaat laittoivat kätensä kolmeen kammoboksiin, joihin oli laittanut erilaisia aineita (vanua, saniaisia ja keitettyjä makarooneja) ja piilottanut yhteensä kuusi liimapuikkoa. Osa oppilaista ylitti itsensä, kun he jännityksestä huolimatta uskalsivat työntää kätensä boksiin ja yrittivät laskea, kuinka monta liimaa niissä yhteensä oli piilossa. Ennen kotiinlähtöä oppilaat saivat myös haistaa ihan jakson alussa heille esittelemääni myrkkypulloa (Tappava lemahdus), jossa oli tosiassa kanelipullalta tuoksuvaa hajuvettä.

Vaikka varsinainen projekti on nyt ohi, teemme vielä maanantaina muutaman tehtävän, joita en ehtinyt toteuttaa aiemmin mainitsemieni muutosten takia. Äidinkielessä harjoittelemme ateljee-menetelmän mukaisesti luetunymmärtämisen strategioita hyödynnän kappalejakoja ja todistan alleviivaamalla tekstistä. Oppilaat saavat luettavakseen kollegani kirjoittaman tietotekstin, joka käsittelee halloweenia, kekriä ja pyhäinpäivää. Mallinnan ensin, kuinka vastausten etsimisessä kannattaa käyttää hyödyksi väliotsikoita ja alleviivata vastaus tekstistä. Sen jälkeen he saavat itse harjoitella luetunymmärtämistehtävän avulla. Nämä strategiat ovat oppilaille jo ennestään tuttuja. 

Yltin aiheena ovat ajattelun ja oppimaan oppimisen taidot (kts. ACTS-hanke). Alkuun pelaamme Odd one out -peliä hirviökuvilla, ja oppilaiden on tarkoitus perustella vastauksensa sekä keksiä mahdollisimman monta vastausvaihtoehtoa. Sen jälkeen tutkimme Mörköjuhlat-kirjan kuvaa, oppilaat saavat pohtia, mitä tapahtuu nyt/ tapahtui ennen/ tulee tapahtumaan, tulkitsevat kuvia ja sitten luemme tarinan.

Halloweenprojektin aiemmat osat voit lukea tästä ja tästä linkistä.