Kirjoja täydellisistä talvipäivistä

-Minä kaipaan aurinkoa ja vihreää ruohoa! Päivät ovat niin lyhyitä ja harmaita, Mimmi Lehmä huokaisi. 

-Mitä vikaa harmaassa muka on, kysyn vaan?!

-Yöt ovat niin pitkiä ja mustia, Varis. Eikö se ole sinustakin kamalaa?

...

-Minä kaipaan vihreää ruohoa, sanoi Mimmi Lehmä.

-Tai oikeaa talvea, jolloin on paljon valkoista lunta!

Tämä osuvaakin osuvampi keskustelu on Jujja Wieslanderin kirjoittamasta ja Sven Nordqvistin kuvittamasta kuvakirjasta Mimmi Lehmä kaipaa kesää (Kustannus-Mäkelä 2018, suom. Terhi Leskinen, saatu kustantajalta). Kuinka monta kertaa olen itsekin huokaillut ihan vastaavasti kuin Mimmi Lehmä; Kaipaan todella joko kesää tai kunnon talvea. Tämä ikävä harmaus ja pimeys vie kyllä helposti voimat ja ilon talvesta. Tekisi mieli kaivautua sisälle viltin alle ja pistää nenä ulos vasta toukokuussa.

Sven Nordqvist on ilmiömäinen kuvittaja, jonka tunnettuja hahmoja Mimmin ja Variksen lisäksi ovat Viiru ja Pesonen. Hänen kuvissaan on paljon huumoria, ja sekä varis että Mimmi ovat yhtä ilmeikkäitä ja eläväisiä kuin Wieslanderin tekstissä.

Mimmi ei kuitenkaan jää navettaan murehtimaan päivän harmautta, vaan päättää lähteä ulos leikkimään kesää ja kesäisiä leikkejä. Mimmin ystävä ja tämän touhuihin yleensä kovin negatiivisesti suhtautuva Varis ei kuitenkaan aivan ymmärrä Mimmin kesänkaipuuta, eikä ainakaan, miten ja miksi Mimmi meinaa kesäleikkejä leikkiä. Kuten aina, sillä on sananen sanottavana jokaiseen leikkiin, jonka Mimmi keksii. Kun Mimmi esimerkiksi nuolee jääpuikkoja teeskennellen, että ne ovat jäätelöä, huomauttaa varis, että tuo jäätynyt vesi voi olla myrkytettyä. Kun Mimmi tahtoo laskea liukumäkeä, murahtelee varis, että ei sitten aio työntää Mimmiä, eikä tahdo itse laskea. 

Mimmi siirtyy iloisesti jutellen puuhasta toiseen ja varis kulkee tuttuun tapaansa mäkättäen perässä. Mutta, kuten aika usein aiemmissakin kirjoissa, varis lopulta luopuu kyynisyydestään ja kuin huomaamatta yhtyy Mimmin leikkiin. Kun Mimmi-parka putoaa puusta hankeen (yllättäen on alkanut sataa lunta), ystävästään huolestunut Varis säntää katsomaan, mitä Mimmi Lehmälle on käynyt. Mimmi ei ole moksiskaan, vaan ryhtyy tekemään lumienkeleitä, ja Varis heittäytyy mukaan. Mäenlaskuun se ei kuitenkaan suostu Mimmin mukana ja tyytyy seuraamaan Mimmin laskemista sivusta. Pahaksi onneksi Varis saa varovaisuudestaan huolimatta kylmän kylvyn... Mimmi Lehmä on kuitenkin tyytyväinen päivään, joka ei aamun lumenpuutteesta huolimatta ollutkaan tylsä, vaan mukava ja toimintaa täynnä.

Talvipäivän värit ja luonnon rauha huokuvat näistä ikään kuin kauempaa kuvatuista laajakulmakuvista.

Hauskoja talvipäiviä viettää Mimmi Lehmän tapaan myös Hilja perheineen Heidi Viherjuuren kirjoittamassa lastenromaanissa Hilja ja täydellinen talvipäivä (Kustannus-Mäkelä 2020, saatu kustantajalta). Kirja on ohut ja nopealukuinen romaani, jossa kuitenkin on kohtalaisen paljon tekstiä. Mukavan lisän lukukokemukseen tuovat Nadja Sarellin piirtämät iloiset kuvat, joita on ripoteltu kirjaan muutaman aukeaman välein.

Tarina alkaa tammikuun ensimmäisestä päivästä, ja siinä seurataan Hiljan sekä hänen perheensä leppoisaa elämää viikon verran. Hiljan serkku Martti tulee vierailulle, ja yhdessä lapset keksivät vaikka mitä kivaa puuhaa. He muun muassa rakentavat lumilinnan ja -laivan ja leikkivät niissä lumisotaa, järjestävät naapurin kolmelle mummolle mummotestin, ehksyvät hiihtoreissulla ja viettävät peikkopäivää. Lukiessa oli hauska huomata, että kaikessa Hiljan, tämän sisaren ja serkun tekemisessä ovat tavalla tai toisella mukana aikuiset. Jos eivät aikuiset itse ehdi leikkiä mukana, he antavat lapsille leikkivinkkejä ja sysäyksiä seikkailuihin. Lapsilla onkin lämminhenkinen suhde sekä vanhempiinsa että naapurin mummoihin ja lähistöllä asuvaan vaariin. Hiljaa tosin keljuttaa, että äiti vaatiin häntä ottamaan kaikkiin leikkeihin pikkusiskonsa mukaan. Hilja näet pelkää, että Martti ei tykkäisi niin kesyistä leikeistä.

Voisiko lasten riemua enää paremmin kuvata?

Marttia ei kuitenkaan haittaa, että Taimi kulkee heidän mukanaan. Hän viihtyy Hiljan perheessä ja kehuu, miten tämän vanhemmat - etenkin isä - heittäytyvät mukaan leikkeihin. Martin omat vanhemmat ovat paljon reissussa, ja nyt poika ihmetteleekin, miten vanhemmilla tulee olemaan aikaa hoitaa vauvaa, joka heille on määrä syntyä. Martti ei selvästi tiedä, mitä hänen tulisi ajatella tulevasta sisaruksestaan, mutta onneksi hänen serkkunsa lohduttavat tätä, ja yhdessä lapset keksivät listaan monta asiaa, jotka vauvoissa ovat positiivisia.

Aikaisempiin Hilja-kirjoihin verrattuna tässä kirjassa on hieman vähemmän kohellusta, mutta varsin mukava tunnelma kuitenkin. Hiljan, Taimin ja heidän serkkunsa talvipäivät todella vaikuttavat täydellisiltä, vaikka pariin otteeseen tuodaankin esiin, ettei nykyään ole enää tyypillistä, että talvisin on paljon lunta ja pakkasta. 

-Onpa komea sää, Sadetakkimummo hymyilee ja tiirailee auringon kirkastamalle järvelle.

-Totta turiset, Hentilä myhäilee.

-Täydellinen talvipäivä, Mansikkatäti ihastelee.

-Niitä on nykyään harvoin, Valkoherukkamummo tokaisee.

-Iloitaan siis tästä, Sadetakkimummo sanoo ... (s.83)

Sekä Mimmi Lehmä kaipaa kesää -kirja että Hiljan täydellinen talvipäivä ovat mukavaa, talvista luettavaa. Mikä onkaan parempaa puuhaa (kun on itse hautautunut sinne vilttien alle), kuin lukea iloisia ja talvisia kirjoja, joista jää hyvä mieli? Eipä juuri mikään, vai mitä? Oma esikoiseni tuumasikin Hilja-kirjasta, että se sopii parhaiten niille lapsille, jotka eivät kaipaa tarinoihinsa turhaa jännitystä.