Erittäin helppolukuisia kirjoja lukemaan opetteleville lapsille ja pari mainiota lasten tietokirjaa

Esikoisemme alkoi jokin aika sitten tavailla itse sanoja ruokapakkausten ja muiden vastaavien kyljestä "Lukeeko tuossa ainesosat?" hän kysyi tutkailtuaan eräänä aamuna merhupurkkia. "Onko tuo kevytmaito?" hän kysyi. Tajusimme, että lapsi alkaa päästä sisälle lukemisen saloihin. Yritämme olla liikaa opettamatta, mutta minkäs opettaja luonnolleen (tai lapseen) voi, sillä lapsi kyselee ja haluaa treenata yhdessä. Koska hän on ollut koko viikon kotona kipeänä, on meillä ollut aika paljon harjoitteluaikaa yhdessä. Kävimme keskiviikkona kirjastossa, ja lupasin lapselle, että lainaamme hänelle helppolukuisen kirjan, jonka hän ihan varmasti oppii lukemaan aivan itse. Siis kokonaisen kirjan, ihan itse!



On nimittäin aivan eri asia lukea oikea, juonellinen kirja kuin pientä pränttiä maito- ja mehutölkeistä. Marvi Wäreen ja Eija Lehtiniemen kirjoittama Kipinät-kirjasarja sisältää seitsemän pientä kirjaa, joiden vaikeustaso kasvaa kirja kirjalta. Ensimmäisessä kirjassa Aasi ui on käytetty vain kirjaimia s, i, u ja a. Lauseet ovat hyvin yksinkertaisia ja tavut lyhyitä. Seuraavissa kirjoissa tulee mukaan uusia kirjaimia ja sanat vaikeutuvat hieman. Viimeisessä kirjassa Mitä dino tahtoo tehdä? on jo kaksikymmentä kirjainta ja nelikirjaimisia tavuja. Arto Törmäsen piirtämä kuvitus tukee luetunymmärtämistä, mikä on todella tärkeää tällaisissa kirjoissa. Kirjat ovat ilmestyneet sekä kokonaan suuraakkosin että suur- ja pienaakkosin kirjoitettuna.



Kipinät-kirjasarjan on kustantanut Oppimateriaalikeskus Opike, ja olen lainannut kirjastosta näitä myös ekaluokkalaisille oppilailleni syyslukukauden alussa. Toteutan luokassa ns. ateljee-opetusta, jonka ideana on, että oppilaat lukevat alusta asti mahdollisimman paljon oikeaa kirjallisuutta ja autenttisia tekstejä. Olen huomannut, että tällaisia superhelppolukuisia kirjoja tarvittaisiin paljon enemmän kuin tällä hetkellä julkaistaan. Myös aivan vasta-alkavat lukijat haluavat lukea oikeita kirjoja, ja niiden tavaaminen kasvattaa lukuintoa aivan toisella tapaa kuin tavulistojen lukeminen.



Näiden Kipinät-kirjojen lisäksi lainasimme kirjastosta kaksi tietokirjaa, joista sekä kuusi- että melkein nelivuotias lapseni ovat pitäneet. Toinen on Maja Säfströmin kirjoittama ja kauniisti kuvittama eläinaiheinen tietokirja Tärkeitä tietoja eläimistä (Nemo 2018, alkuteos Ten Speed Press 2016,). Kirjan on suomentanut Nina Tarvainen. Tärkeitä tietoja eläimistä sisältää nimensä mukaan Majan kokoamia mielenkiintoisia faktoja eri eläinlajeista. Mustavalkoinen kuvitus on kertakaikkiaan ihastuttavaa ja kirjaan valitut faktat sellaisia, että lapsi voi helposti kiinnostua hankkimaan eläimistä lisääkin tietoa. Tekstit ovat lyhyitä, joten lukemaanoppinut lapsi voi hyvin myös itse lueskella niitä. Fontti on tosin käsin kirjoitettua, eikä ehkä siksi kaikkein helppolukuisinta.



Toinen kirja on vähemmän kaunis tietokirja eritteistä. Siis ihan totta, eritteistä! Lapseni tavasi kirjan kannesta sanan ällökirja, jonka jälkeen totesimme, että se kertoo kakasta, pieruista ja pissasta. Oli tietysti sanomattakin selvää, että lapsi halusi lainata Ällökirjan kotiin.



Ällökirja - Kakat, pierut ja pissat (Otava 2015, alkuteos Templar Bublishing 2015) on Emma Dodsonin ja Sarah Hornen taiteilema värikäs titeokirja, jossa on omat aukeamansa räälle, oksennukselle, pieruille, syljelle ja hielle, kakalle, verelle ja ruville sekä pissalle. Aukeamilla on lyhyitä kappaleita, tietoiskuja, läppiä ja luukkuja sekä hilpeä kuvitus.



Tiukan asiatiedon rinnalle on kirjoitettu lasta kiinnostavia ällöfaktoja, jotka saavat aikuisenkin miettimään, voiko tämä olla totta. Kuulostaako esimerkiksi kovin uskottavalta, että maailman pisin mitattu kakka on ollut 7,9 metriä pitkä?! Ruumiin eritteet ovat sellaisia, että niistä ei ehkä kovin usein halua puhua (okei, lapset kyllä tykkäävät niille räkättää), mutta jotka kertovat yllättävän paljon kehomme terveydestä. Ällökirjasta opimme esimerkiksi sen, mitä kakan koostumus tai rään väri kertovat kehomme tilasta. Ällöä!


2 kommenttia:

  1. Se onkin ihan mahtava tapaus kun lapsi oppii lukemaan. Onneksi olkoon !

    VastaaPoista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.