Kiinnostava sarjauutuus fantasian ja satujen ystäville: Talventaian tarinoita - Lumikuningattaren lumous

Hannele Lampelan kirjoittama fantasiaromaani Talventaian tarinoita - Lumikuningattaren lumous (Otava 2020, arvostelukappale kustantajalta) aloittaa uuden fantasiasarjan, joka on suunnattu noin 9-13-vuotialle lapsille. Kirja leikittelee intertekstuaalisuudella, ja suorastaan paikoin rakentuu sen varaan. Yhtäläisyyksiä tunnettuihin satuihin löytyy paitsi tarinan juonellisista elementeistä myös henkilöiden nimistä muihin pieniin yksityiskohtiin. Lampela on luonut näistä tutuista elementeistä uudenlaisen maailman, jossa 12-vuotias Greta-tyttö pääsee opiskelemaan tarinankerrontaa salaperäiseen taikakouluun, mutta joutuu myös kohtaamaan painajaismaisia vaaroja ja pelastamaan pikkuveljensä hurjalta Lumikuningattarelta.

Kannen kauniin kuvan on taiteillut Johanna Junkala.

Greta on12-vuotias tyttö, jonka perhekin näyttää ulospäin aivan tavalliselta. Perheen sisällä on kuitenkin paha salaisuus, sillä Gretan isä on tyranni, joka pitää perhettään pelon vallassa. Siksi he muuttavat jatkuvasti kodista toiseen, koettaen löytää onnen uudessa paikassa. Greta ja pikkuveljensä Kai pitävät yhtä ja myös pelkäävät yhdessä iltaisin, kun pelottavat äänet kaikuvat talossa. Tämä isän pahuus tulee ilmi hienovaraisista vihjauksista, eikä esimerkiksi oma 8-vuotias esikoiseni kirjaa itsenäisesti lukiessaan täysin ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. Tietenkään hänellä ei ole omakohtaista kokemusta tällaisesta asiasta, ja hän oli selvästi vähän järkyttynyt, kun yritin selittää Gretan kotioloja niitä ihmetteleville lapselleni.

Eräänä aamuna Kai on kadonnut ja koko maailma peittynyt lumeen keskellä kesää. Lasten vanhemmat eivät näe kummassakaan tapahtumassa mitään outoa, ja Greta lähtee selvittämään, mihin pikkuveli on joutunut. Etsintäretki vie hänet salaperäiseen taloon, jonka vaatekaapin läpi (!) hän siirtyy ihmeelliseen taikamaailmaan, jossa hänet otetaan kokelaaksi tarinankertojien kouluun. Hän saa myös oman ihmeellisen ihanan talon, jossa on tilaa sekä hänelle että Kaille, jonka Greta toivoo tietysti löytävänsä. Päästäkseen killan jäseneksi Gretan täytyy suoriutua kokeesta, eli pelastaa pikkuveljensä Lumikuningattaren vallasta.

Tarina on mukaansatempaava, ja Talventaika hurmaava taikaympäristö leijailevine muiskuineen ja jättimäisine haleineen. Pidin viittauksista ja lainauksista muihin tarinoihin, mutta totuuden nimissä on sanottava, että välillä lainailu tuntui jopa häiritsevän suoralta. On aivan eri asia lainata vuosikymmeniä tai -satoja vanhasta tarinasta joitakin elementtejä kuin kohtalaisen uudesta kirjallisuudesta häiritsevän monia asioita. Minä ainakin koin, että Talventaian taikakoulu kummallisine opettajineen ja hiljaisine palvelijoineen, jotka tekevät ruokaa ja kantavat niitä suuressa salissa tarjottimella oppilaille, muistutti vähän liikaakin Tylypahkaa. Gretan suojelijaksi ja neuvonanatajaksi nousee Talventaian pääopettaja Grimaldi, joka Dumbledoren tavoin jakaa nuorelle oppilaalleen tiedonmurusia salaten kuitenkin osan totuudesta. Lisäksi koulussa on myös se kammottava opettaja, joka tuntuu ensihetkestä asti vihaavan Gretaa syystä, joka tuntuu liittyvän Gretan omaan historiaan ja perheeseen. Tämä kamala opettaja myös suosii paria muuta oppilasta, jotka tietysti ovat ilkeitä Gretalle. Kuulostaako tämä teistäkin jo vähän liikaa Harry Potterista lainatulta? Myöskään idea yllättäen langenneesta talvesta ja Lumikuningattaren "uudesta noususta" ei ole uusi. Salla Simukan kirjoittamassa Sisarla-romaanissa (2016) oli jo samantapainen idea.

Näistä itseäni häiritsevistä seikoista huolimatta minunkin täytyy myöntää, että Talventaian tarinoita - Lumikuningattaren lumous on mukaansatempaava ja taitavasti kirjoitettu sarjan ensimmäinen osa, jonka toivon kiinnostavan nuoria lukijoita ja innostavan heitä fantasiakirjallisuuden pariin.