Sisarla - Ylistys sielunsisaruudelle

Salla Simukka tekee uuden aluevaltauksen tuoreimmalla lastenkirjallaan Sisarla (Tammi 2016, saatu kustantajalta). Se on hänen ensimmäinen lapsille suunnattu fantasiaromaaninsa. Kirja kertoo ennen kaikkea ystävyydestä ja sielunsisaruudesta, jotka kestävät vahvoina läpi aikojen ja halki maailmojen. Juoni noudattelee fantasiatarinoille tyypillistä kaavaa, jossa päähenkilöt saavat tehtävän suoritettavakseen ja sen tehdäkseen, heidän on kuljettava pitkä matka ja selvittävä erinäisistä vastoinkäymisistä. Simukka on punononut juoneen tuttuja elementtejä vanhoista saduista Liisa Ihmemaassa, Salainen puutarha ja Lumikuningatar. Minulle tuli kirjaa lukiessani vahvoja mielleyhtymiä myös Narniasta.

Kirjan päähenkilö on 11-vuotias Aliisa, joka putoaa omasta maailmastaan toiseen, ihmeelliseen maailmaan. Aliisan omaa maailmaa on jo pitkään vaivannut hyytävä kylmyys, ja kaikki paikat ovat kirjaimellisesti hautautuneet lumeen. Myös ihmisten mielet tuntuvat kummallisesti kylmenneen. Siksi toisessa maailmassa,vallitseva ihana lämpö tuntuu Aliisasta lähes taivaalliselta. Toinen maailma on muutenkin aivan käsittämättömän kaunis ja ihana paikka. Siellä kaikki tuntuu olevan sopusoinnussa keskenään. Tuon maailman eriskummalliset oliot elävät ystävinä (paitsi sudenolennot ja tuulikeijut), eikä siellä tunnu olevan puutetta mistään. Aliisa oppii, että maailman nimi on Sisarla, ja hän päätyy siellä Salamaisuuksien puutarhaan. Puutarhassa hän tapaa myös toisen ihmisen omasta maailmastaan eli tytön nimeltä Meri.

Aliisa, joka on omassa maailmassaan ollut hyvin yksinäinen, saa Meristä itselleen sydänystävän. He nauttivat kahdestaan elämästään Sisarlassa, mutta huomaavat myös merkillisesti alkavansa unohtaa oman maailmansa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Meri ja Aliisa ovat pudonneet Sisarlaan tietystä syystä, eikä se syy ole vähäisempi kuin heidän oman maailmansa pelastaminen Kuningatar Lilin jäätävältä suunnitelmalta. Tytöt lähtevät etsimään Liliä ja keinoa kukistaa tämä. Apunaan heillä on piskuisen pöllö-Poelloen ennustuksina antamat neuvot ja matkallaan kohtaamansa ystävälliset olennot. Etsintäretki näyttää tuottavan tulosta, (en spoilaa tässä menemällä tarkempii yksityiskohtiin), ja tehtävän suoritettuaan tytöt pääsevät takaisin omaan maailmaansa. Siellä kaikki ei kuitenkaan edelleenkään ole kuten pitäisi. Meri nimittäin on muuttunut kylmäksi ja häijyksi, eikä enää tahdo olla Aliisan ystävä. Aliisa ymmärtää, että hänen on vielä kerran matkattava Sisarlaan, jos mielii pelastaa parhaan ystävänsä.

Sisarla mukaansatempaava, lastenromaani, ja erityisesti Simukan luoma toinen maailma kaikkine sen asukkaineen, lainalaisuuksineen ja ilmiöineen on mielettömän hieno. Saku Heinäsen upeat mustavalkoiset kuvat sopivat tarinaan erittäin hyvin. Kirjan julkistamistilaisuudessa Heinänen kyllä naureskeli, että Simukka onnistui aiheuttamaan hänelle hieman päänvaivaa keksimällä toinen toistaan eriskummallisempia olentoja, joiden kuvituksen Heinänen sitten yritti tehdä parhaansa mukaan. Mielestäni hän todella onnistui siinä!

Saku Heinäsen kuvitusta Salla Simukan kirjoittamassa kirjassa Sisarla (Tammi 2016)

Lukijana minä pidin yhtymäkohdista vanhoihin klassikkosatuihin ja siitä, että Simukan kieli on vaivatonta ja nautinnollista lukea. Paikoin kuitenkin tuntui, että tapahtumat etenivät vähän liiankin helposti. Jos tyttöjen esimerkiksi piti löytää joku kauan kadoksissa ollut olento, he löysivät tämän ilman suurempia vastoinkäymisiä. Koko tarinassa on vain yksi taistelu, vaikka tällaiseen fantasiakirjaan sopisivat myös runsaammat koettelemukset, paot ja yhteenotot - lapsentasoisesti kirjoitettuna tietysti. Toiseksi minua häiritsi Aliisan lähes palvova suhtautuminen Meriin. Sydänystävyyden idea on toki kirjassa kantava voima, ja tietysti ihana ja tärkeä asia. Silti minusta tuntui hieman pelottavaltakin, miten kiinni Aliisa kasvoi Meriin. Lapsille kirja on ihana kertomus ystävyyden tärkeydestä ja siitä, miten hyvän ystävän avulla pystyy asioihin, jotka yskin tuntuvat mahdottomilta. Se kertoo myös tärkeää viestiä siitä, että toista ei voi omistaa, eikä ystäviä saa kahlita.

Kirjan ovat lukeneet myös MarikaOksa ja Maria. Sisarlan julkistamisjuhlista voit käydä lukemassa enemmän Ritan blogista.