Kouluhistorian opetusjakso Repun salaisuuden innoittamana

Kirjoittelin kuun alussa Paula Moilasen Repun salaisuus -kirajsta (Lasten keskus 2014), jonka innoittamana lähdin ideoimaan historiallista jaksoa kouluun. Halusin tässä opetuskokonaisuudessa yhdistää muun muassa äidinkielen ja kirjallisuuden sekä historian, ja linkkinä niiden välillä toimii Repun salaisuus -kirja. Suunnittelemassa opintokokonaisuudessa toteutuu muutenkin kokonaisopetuksen periaate, sillä siihen saa hyvin integroitua muitakin oppiaineita käsitöistä draamakasvatukseen.

Tämä opintojakso sopii parhaiten toteutettavaksi viitos- ja kuutosluokissa, sillä heillä on jo toivottavasti jonkinlainen käsitys historian tiedonluonteesta ja käsite "menneisyys" on heille selkeämpi kuin nuoremmille oppilaille. Kuitenkin tätä kokonaisuutta voi mielestäni toteuttaa soveltuvin osin myös 1.-4.-luokkalaisten kanssa. Opetuksen voi toteuttaa joko yhtenä jaksona tai jakaa osiin tai pitää esimerkiksi vain yhden vanhanajan koulupäivän.

Aloitus  (n. 1-2 oppituntia)

Pyrin toteuttamaan luokassani äidinkielen oppitunneilla ainakin osittain ateljee- eli daily five -opetusmenetelmää (kurkkaa linkki tämän blogin sivusta). Oppilaille on siis tuttua työskentelyn aloittaminen alkupiirissä/ puolikaaressa istuen ja opettajan opetushetken kuuntelemalla. Myös tämä jakso aloitetaan niin, että kokoonnutaan yhteen, ja opettaja esittelee kontin (pärekori/arkku/tms.), joka on täynnä salaperäisiä mysteeriesineitä. Nämä esineet ovat sellaisia (koulu)historiaan liittyviä esineitä, joista osan oppilaat saattavat jo tuntea, osaa eivät. Esineiksi sopivat esimerkiksi puupenaali, helmitaulu, rihvelitaulu, mustepullo ja kynä, vanha aapinen, maitopullo ja eväsleipä voipaperissa, karttakeppi... Opettaja arvuuttelee, mitä esineet ovat, mutta oppilaille jätetään vielä "auki", mitä esineet todellisuudessa ovat, jos he eivät arvaa niiden oikeita käyttötarkoituksia. Kun esineet on käyty läpi, pyritään yhdessä keksimään, mikä niitä yhdistää, eli mikä yhteinen nimittäjä niillä on -> koulu.

Opettaja selittää tämän jälkeen, että alamme käsitellä aihetta kouluhistoria/ lähihistoriamme. Hän lukee oppilaille Repun salaisuutta. Kuunteluhetken tavoitteena on sekä motivoida oppilaat aiheeseen, opettaa kuuntelutaitoja että luetun- ja kuullunmmärtämisen kehittäminen. Oppilaille on jo aiemmilla ateljee-tunneilla opetettu, että yksi luetunymmärtämistä kehittävä taito on uusien sanojen tunnistaminen ja niiden merkityksen selvittäminen. Nyt se keino otetaan käyttöön, ja opettaja ohjaa jokaista oppilasta kuuntelemaan luettua ja poimimaan tekstistä ainakin yhden sellaisen sanan, joka on heille vieras ja kirjoittamaan sen itselleen muistiin.

Luetunymmärtämisen "avaimet" -taulu luokan seinällä. Tarralapuilla jokaisen oppilaan oma nimi sen taidon kohdalla, jota hän kulloin opettajan ohjaamana harjoittelee (ateljee-opetus).

Kun opettaja on lukenut, jokainen oppilas sanoo oman sanansa ääneen (Opettaja tsekkaa, että sanat ovat tosiaan historiaan liittyviä ja että jokaisella on sana. Jos ei ole, opettaja antaa oppilaalle tämän valitseman sanan lisäksi myös opettajan valmiiksi varaaman käsitteen). Oppilaat lähtevät itsenäisen kirjoittamisen pajaan, eli selvittävät, mitä heidän valitsemansa sana/sanat tarkoittavat. Tiedonhakuun voi käyttää mahdollisuuksien mukaan oppilaiden omia kännyköitä (riippuu tietenkin, sallivatko koulun säännöt oppilaiden omien verkkolaitteiden käytön), iPadejä, koulun tietokoneita, opettajan valmistamia monisteita, kirjoja tms. Tiedonhakua ja lähteiden merkitsemistä on tietysti harjoiteltu oppilaiden kanssa jo aikaisemmin. Jokainen oppilas kirjoittaa oman sanansa ja sen selityksen joko tietokoneella tai käsin ja luetuttaa sen opettajalla. Tähän tehtävään, ei kannata antaa kovin paljon aikaa, sillä yhden käsitteen etsiminen netistä tai sanakirjasta ei vie kauaa, jos sitä on jo harjoiteltu oppilaiden kanssa aikaisemmin. (Toki, jos tarkoitus on opetella nimenomaan tiedonhaku, pitää tätä tuntia laajentaa ja ensin opettajajohtoisten esimerkkien avulla opettaa, miten haku tehdään...).

Kokoonnutaan taas yhteen ja pari halukasta oppilasta see esitellä oman käsitteensä ja sen selityksen muille. Lopuksi kaikkien sanat selityksineen viedään luokan seinälle näkyville.

Mikäli mahdollista puutoissa äletaan valmistaa puisia penaaleita. Työ sopii hyvin 4.-5.-luokkalaisille.

Seuraavat oppitunnit

Seuraavat tehtävät voi oppilaiden kanssa tehdä opettajan valitsemassa järjestyksessä esimerkiksi sovittaen Repun salaisuus -kirjan lukemisen kanssa sopivaan rytmiin. Itse etenisin seuraavalla tavalla:

Kokoonnutaan taas yhteen ja opettaja lukee kirjaa eteen päin. Hän ohjaa oppilaita kuuntelemaan, mitä ammatteja kirjassa mainitaan (luotsi, opettaja, kalastaja). Opettaja kirjaa ammatit ylös. Kerrataan/ opetetaan, mitä tarkoittaa historiallinen lähde. Miten lähteitä käytetään historian selvittämisessä (ts. tietoteksti lähteenä on eri asia, kun lähde historian tutkijan työkaluna). Sen jälkeen opettaja jakaa oppilaat ryhmiin (esim. jakamalla jokaiselle pienen valokuvan jostain kontin esineestä. Saman kuvan saaneet muodostavat ryhmän).

tehtävä 1 MUSEOTEHTÄVÄ (esineet lähteinä, historian tutkijan työ lähdeaineiston tutkijana)

Selvittäkää, mikä esine on opettajalta saamassanne kuvassa. Mihin sitä käytettiin? Kirjoittakaa esineeseen esittelyteksti. Esineet ja esittelytekstit viedään luokan yhteiseen vanhojen kouluesineiden näyttelyyn.

tehtävä 2 ESITELMÄ/ ESITYS (tiedonhaku, vuorovaikutustaidot, muutos ja jatkuvuus, kirjoittaminen)

Ennen tämän tehtävän tekemistä, kokoonnutaan taas yhteen, ja opettaja lukee Repun salaisuutta. Hän antaa ohjeet ja kertaa, miten tietoa haetaan oli hakuvälineenä sitten internet tai tietokirjat.

a. AMMATISTA

Ope voi tässä kohtaa määrätä aikakauden, jonka ammatteja käsitellään tai valita, että vain Repun salaisuus -kirjassa mainitut ammatit ovat "käytössä". Opettaja on voinut myös etukäteen valita ammatteja ja jakaa sellaisen kullekin ryhmälle. Tehtävän voi toki toteuttaa ongelmanratkaisutehtävänä niin, että jokainen ryhmä itse selvittää, mitä ammatteja ennen oli ja esittelee niistä yhden.

Esitelkää valitsemanne ammatti. Kuka siinä saattoi työskennellä? Mitä erityistaitoja siinä vaadittiin? Tarvittiinko jotain ammattivälineitä? Onko ammatti olemassa vielä nykyään? Miten ammatti on muuttunut?

b. KOULUJÄRJESTELMÄSTÄ

Jokainen ryhmä saa yhden koululaitoksen vaiheen (lukkarinkoulu, kiertokoulu, kansakoulu, kansalaiskoulu, oppikoulu, peruskoulu, nykykoulu), jonka he esittelevät. Opettaja voi itse rajata ennakkokysymyksillä, miten aihetta lähestytään. Tämä on esitelmäaiheista haastavin ja voidaan tosiaan myös jättää opettajajohtoisesti toteutettavaksi.

c. PERINNELEIKIT JA PIHALEIKIT (liikunta, tiedonhaku, vuorovaikutustaidot)
Selvittäkää, mitä pihaleikkejä tai perinneleikkejä ennen leikittiin. Opetelkaa leikki ja valmistautukaa opettamaan se myös muille luokkalaisille.

yleistä:

Opettaja voi valita, tehdäänkö esitelmät tietokoneella vai käsin, tehdäänkö yksi yhteinen koonti vai jokaiselle oppilaalle oma esim. hänen historian vihkoonsa. Opettaja voi myös päättää, miten esitelmät esitellään. Oppilaat voivat esimerkiksi jakaantua uusiin ryhmiin, joissa jokaisessa on yksi jokaisen ammattikunnan edustaja, jonka tarkoitus on esitellä ammattinsa muille uuden ryhmänsä jäsenille. Uuden ryhmän jäsenet sitten tekevät hänen esitelmästään muistiinpanoja. Toki esitelmät voidaan kasata myös power pointilla tai ihan millä tahansa muulla tavalla, jonka opiskelu on sillä hetkellä luokassa ajankohtaista. TAI oppilasryhmille voidaan antaa tehtäväksi ITSE keksiä, millä tavalla he haluavat esitellä oman ammattinsa luokkalaisilleen. 

Tässä tehtävässä menee luultavasti useampi oppitunti eri koulupäivänä. Jokaisena uutena koulupäivänä työskentely aloitetaan Repun salaisuutta lukemalla. Opettaja voi käyttää näissä yhteisissä hetkissä aikaa erilaisten luetunymmärtämisen taitojen kertaamiseen (eli niitten, joita on jo ateljee-tunneilla harjoiteltu. Katso kuva yllä tai opettaa uusiakin, mutta tämä liittyy jo ateljee-opetukseen, enkä tässä avaa enempää.) Kuvan lukeminen voisi olla sellainen taito, jota tämän kirjan yhteydessä voisi mieluusti harjoitella. Luokan seinälle olisi hyvä koota aikajana, jossa näkyisi kirjan kannalta tärkeät vuodet ja kouluhistorian vaiheet. Aikajanalle voisi sijoittaa tapahtumia ja sitä voi täydentää historiajakson kuluessa. Tämän saman aikajanan voi myös kuvata ja liittää oppilaiden omiin vihkoihin.

Kotona tehtävä tehtävä (omatoiminen tiedonhaku, haastattelu lähteenä, lähihistoria, tvt-taidot)
Tämä tehtävä voidaan antaa tehtäväksi heti jakson alussa.
Oppilaat valitsevat yhden aikuisen henkilön, jota he haastattelevat hänen kouluhistoriastaan. Henkilö voi olla oma vanhempi, isovanhempi, isoisovanhempi, koulun keittäjä, opettaja jne. Opettaja laatii muutaman apukysymyksen, joiden avulla oppilas pääsee liikkeelle. Kysymyksiksi sopivat esimerkiksi: Milloin ja minkä ikäisenä aloitit koulun? Missä kävit koulua? Kuka oli opettajasi? Mitä aineita opiskelitte? Lempiaineesi? Millainen koulurakennus oli? Missä ja mitä söitte koulupäivän aikana? Kuinka pitkä oli koulumatkasi? Miten kuljitte kouluun? Millaisi leikkejä leikitte? Muita muistoja... Haastattelun voi halutessaan myös videoida ja eisittää sen muille videona. Toinen vaihtoehto on kirjoittaa haastattelu puhtaaksi ja silloin sen esittäminen muille on vapaaehtoista. Tai toki opettaja voi päättää, että kaikki kirjoittavat tekstit puhtaaksi ja niistä käytetään ateljee-tunneilla itsenäisen lukemisen tai parilukemisen hetkinä.

Toinen kotitehtävä (esineet lähteinä, oppilaan oma historia, oppilas historiallisen tiedon tuottajana eli historian tutkijana)
Kartutetaan luokan museonurkkausta. Jokainen oppilas saa tuoda nurkkaukseen esim. vanhempansa vanhan koulukirjan tai muun kodin vanhan esineen. Hän kirjoittaa siihen lyhyen esittely, mikä esine on ja mihin sitä käytettiin. Jos esinettä ei voi tuoda, sen voi kuvata kameralla tai kännykällä ja kuva laitetaan esille.

KOULUSSA ENNEN VANHAAN

Tämä jakso huipentuu tietenkin koulupäivään, jolloin käydään koulua kuten "ennen muinoin". Opettaja voi määritellä aikakauden, mutta ei se välttämättä pakollista ole. Tärkeintä on kuitenkin eläytyminen. Pukeutuminen teeman mukaan on suotavaa. Päivä alkaa tietysti opettajan suorittamalla leikkimielisellä hygieniatarkastuksella (tästä kannattaa sitten laittaa koteihin jo etukäteen tiedote...), jossa opettaja katsoo, että kaikkien lasten kynnet ovat siisit ja lyhyet, tukat kammattu jne. Tunneilla vastataan nousemalla seisomaan eikä puhuminen ilman opettajan lupaa ole tietenkään sallittua. Jos oikein halutaan eläytyä, voi opettaja sopia etukäteen jonkun oppilaan kanssa, että hän käyttäytyy huonosti ja saa siitä tietenkin sitten rangaistuksen: seisotusta, nurkassa istumista tai peräti rehtori tulee hänet hakemaan.... Mikäli on mahdollista, kouluruoka syödään tietysti omassa luokassa ja järjestäjät toimivat opettajan apuna, kun se jaetaan. Toki voidaan myös ottaa ihan omatkin eväät (maito/vesipullo ja leivät voipaperissa) mukaan.

Äidinkielen tunnilla luetaan ääneen, harjoitellaan kirjaimia/kirjoittamista mallista. Kauniista käsialaa/kirjaimia tehdään esimerkiksi aluksi hiekkaan, sitten rihvelitauluihin ja lopuksi omiin vihkoihin. Vihkokirjoituksessa voidaan käyttää "mustetta" eli mustan pullovärin ja veden sekoitusta. Grillivarrastikut käyvät paremman puutteessa mustekyniksi. Opettaja voi päättää harjoitelaanko vanhaa kaunoa vai nykykäsialaa vanhoin menetelmin. Mustepiirustuksen voi tietysti myös yhdistää kuvaamataitoon.

Matematiikassa voidaan harjoitella ulkolukua kertotaulujen muodossa ja laskea vanhojen matematiikan oppikirjojen tehtäväviä vihkolaskuina. Monissa kouluissa on helmitauluja, joita kannattaa kaivaa esille (ne tosin ovat ihan hyvä havainnollistamisvälineet ihan nykyäänkin...). Vanhoja matematiikan oppikirjoja löytyy mahdollisesti koulujen omista kokoelmista, mutta esimerkiksi myös Helsingin kasvatustieteellisen tiedekunnan kirjastosta (Siltavuorenpenger). Niitä voi käydä siellä tutkimassa ja kopioimassakin halutessaan.

Musiikki/UE Itse en ole musiikin opettaja, joten joutuisin pyytämään kollegan avuksi tälle tunnille. Pianon säestyksellä oppilaat voisivat laulaa vanhoja, perinteisiä koululasten lauluja (tähänkin löytyy kirjoja kirjastosta) tai yhdistää uskontoa ja laulaa lasten virsiä. Eräässä koulussa aloitimme tämän koulupäivän rinnakkaisluokkien kanssa yhteisellä aamunavauksella - tai pitäisikö sanoa aamuhartaudella. Koulumme vanha harmooni tuotiin aulaan, ja oppilaat kävelivät hiirenhiljaa jonoissa opettajan perässä paikalle, ja lauloimme yhteistuumin pari virttä aamun alkajaiseksi, kuten ennen oli tapana. Tässä pitää tietenkin muistaa, että opetus ei tänäpäivänä saa olla tunnustuksellista ja ET-oppilaat pitää huomioida.

Liikunnassa tutustutaan vanhoihin leikkeihin ja peleihin. Oppilaat voivat tässä toimia opettajina ja asiantuntijoina, jos he ovat aikaisemmin ryhmätyönä harjoitelleet yhden perinneleikin. Jos eivät, on opettajan hyvä olla valmistellut tunnille sellaisia leikkejä, jotka eivät enää nykypäivänä ole niin tuttuja (esim. Hura hura häitä). Ja mikseipä opettaja voisi elvyttää vanhaa tamburiinin tahdissa voimistelu -liikuntaakin tätä tuntia varten. Itse joutuisin kyllä pyytämään erästä vanhempaa, liikuntaa opettavaa kollegaani avuksi, sillä minä en ole koskaan omana kouluaikanani hypellyt liikuntatunnilla tamburiinin tahtiin, mutta ko. kollegani kuulemma on.

tehtävä 3 LUOVA KIRJOITTAMINEN (eläytyminen, tiedon etsiminen ja soveltaminen)
Kirjoita kertomus kansakoululaisen poja/tytön päivästä. kertomus voi olla minä-muodossa, tarina, kirje tai päiväkirjamerkintä. (Tai, jos tavoitteena on harjoitella jotain tietty tyylilajia, voi opettaja rajata tarkemminkin)

tehtävä 4 YHTEENVETO (muutos ja jatkuvuus)
Oppilas vertailee aikaisemmin tekemässään haastattelussa esiintullutta koulua ja omaa kouluaan/koulujärjestelmäänsä. Mitä samaa? Mitä erilaista? Tämän voi tehdä oppilaan valitsemalla tavalla omaan historian vihkoonsa (mind map, kaksi saraketta otsikoilla erot/yhtäläisyydet, esseellä), tai opettaja voi ohjata käyttämään esim. käsitekarttaa, jos se on opeteltava asia.


Tällaisen kokonaisuuden sain työstettyä. Osan tehtävistä olen tehnyt oppilaiden kanssa, osaa en vielä. Historiallinen koulupäivä esimerkiksi toteutettiin entisessä työpaikassani rinnakkaisluokkien kesken ja toisella kertaa koko koulun voimin. Toki tähän jaksoon voisi lisätä myös mahdollisia vierailijoita, jotka kertoisivat koulumuistojaan. Oppilaat voisivat myös vierailla koulumuseossa. Eräässä koulussa järjestettiin Kodin ja koulun -päivänä keskustelutilaisuus, jossa vanhemmat kertoivat apukysymyksiin vastaamalla omasta kouluajastaan, oppilaat omastaan ja lopuksi he pohtivat yhdessä koulun tulevaisuutta. Sekin olisi aika hedelmällinen tapa lähestyä kouluhistoriaa.

KIRJALLISUUTTA:

http://oppiminen.yle.fi/historia-suomi/koulun-historiaa (VIDEOKLIPPEJÄ MYÖS TUNNILLA NÄYTETTÄVÄKSI)

Anu Ahola & Juha Nikulainen: Aika laulaa lapsen kanssa, polkuja lastenmusiikin historiassa (WSOY, 2010)

Paula Moilanen: Keinuhevonen (Lasten Keskus, 2011)

Tuula Karjalainen: Kuin silloin ennen, Lasten elämää Rudolf Koivun kuvittamana (Minerva, 2012)

Mauri Kunnas: Mauri Kunnaksen koiramäki

Juha Kuisma, Kirsti Manninen ja Jussi Kaakinen: Suomen lasten historia (Otava, 2005)