Joulukirja Typy ja topakka tonttu

Typy ja topakka tonttu on tämän syksyn kirjauutuus (Bazar Kustannus 2015), jonka ovat yhdessä kirjoittaneet Sanna Isto ja Eppu Nuotio. Kuvat tähän joulukirjaan on taiteillut Sari Airola. Ihastuin Airolan hyvin tunnistettavaan kuvitustyyliin luettuani hänen lastenkirjansa L niin kuin Leopardi. Kirjan kuvissa on käytetty paljon punaisen, keltaisen ja violetin sävyjä. Osa kuvan kohdista on jätetty kokonaan värittämättä, ja mustan sijaan Airola on piirtänyt kuvien rajat violetilla.

Isto ja Nuotio ovat kirjoittaneet hauskan joulutarinan, jossa pieni Typy-tyttö joutuu kotonaan tapahtuneen vesivahingon takia muuttamaan joulukuussa äreän Bertta-tätinsä luokse. Täti ei tykkää epäjärjestyksestä, mekkaloinnista tai joulusta. Hän suostuu kaivamaan laatikollisen joulukoristeita esille vasta Typyn hartaiden pyyntöjen jälkeen. Typyn ihastukseksi vanhasta pahvilaatikosta pomppaa esiin pieni tonttu, josta tuota pikaa tulee mitä parhain leikkikaveri tytölle.

Isto, Nuotio & Airola: Typy ja topakka tonttu (Bazar Kustannus 2015)

Tonttu on varsin vallaton tapaus, jolta ei mielikuvitusta ja tarmoa puutu. Tonttu muun muassa aiheuttaa aamiaispöydässä vesivahingon, yllyttää Typyn askartelemaan laskuista lumihiutaleita ja pistää tädin joulupakettiin sekä tämän virkkuukoukun että silmälasit. Yhdessä tontun kanssa Typy myös tekee tekolunta pakastimen jäähileestä ja koristelee Berttä-tädin talon vessaa myöten joulupalloilla ja -nauhoilla. Täti kulkee kodissaan rätti kädessä ja toruu Typyä tämän aiheuttamasta sotkusta. Tonttu ehättää aina piiloon, eikä tädin tuikea katse hoksaa kuka on ollut Typyn apurina.

Täti ei arvosta Typyn ja tontun näkemää vaivaa, ja menettää lopullisesti hermonsa, kun ei löydä kaksikon paketoimia silmälasejaan mistään: "Nyt loppui tämä leikki! Minä en ole tänne joulua kaivannut!" täti puhisee ja kerää koristeet takaisin laatikkoon. Tonttu-rukka joutuu pahvilaatikkoon joulutavaroiden mukana.

Isto, Nuotio & Airola: Typy ja topakka tonttu (Bazar Kustannus 2015)

Juuri ennen jouluaattoa Typyn vanhemmat ilmoittavat, että remontti on valmis. Bertta-täti huokaisee helpotuksesta, mutta saakin vielä kokea viimeisen jouluyllätyksen. Typy näet päättää, että täti ansaitsee sittenkin kunnon joulun ja järjestää yhdessä vanhempiensa kanssa joulujuhlat tädin kotiin. Niinpä Bertta-tätikin huomaa, että ehkä joulu ei olekaan niin kauhea juhla kuin hän on jostain syystä ajatellut. Tonttu pääsee pois pahvilaatikostaan ja saa viettää juhlaa yhdessä Typyn ja tämän perheen kanssa.

Kirja on vallaton ja hilpeä, vaikka tarinasta löytyy myös vähemmän iloisia seikkoja: Bertta-täti vihaa joulua ja pieni Typy-tyttö joutuu aika pitkäksi aikaa eroon äidistään ja isästää. Bertta on etäinen eikä vaikuttaa kovin ankaralta, joten voin vain kuvitella, kuinka vaikea eloisan lapsen voi olla sopeutua Bertan kodin tarjoamaan ympäristöön. Typy säilyttää kuitenkin iloisen joulumielensä vieraassa kodissa, keksii tonttuystävänsä kanssa jouluista puuhaa ja koettaa parhaansa mukaan luoda ympärilleen jouluista tunnelmaa. Typy ei suutu tädilleen edes silloin, kun tämä kerää koristeet pois, vaan haluaa pelkästään ilahduttaa tätiään. Loppujen lopuksi juuri Typyn ansiosta tätikin saa sellaisen joulun, jota ei edes tiennyt kaipaavansa!