torstai 5. toukokuuta 2016

Kaksi kunnon kuvakirjaa kuluttamisesta, kestävästä kehityksestä ja kierrättämisestä

Olemme hiljatatin viettäneet luokassani kierrätysteemaista viikkoa, jonka aikana olemme yhdistelleet kierrätysaihetta äidinkieleen, kuvaamataitoon, ympäristö- ja luonnontietoon sekä käsitöihin. Etsin jakson alkajaisiksi lähikirjastostamme teemaan sopivia lastenkirjoja, mutta valitettavasti haavini tarttui vain yksi kirja, ja toisen sain käsiini vasta jakson jo loputtua. Nämä kaksi kirjaa ovat kuitenkin kumpikin niin loistavia, että haluan jakaa ne täällä blogissakin (jutun loppuun laitan myös lyhyen tiivistelmän projektimme kulusta). Voipi olla, että nämä kirjat saattavat olla innokkaille kuvakirjojen lukijoille jo tuttujakin... :)

Ensimmäinen - eli se, jonka sain vasta jakson loputtua - olisi sopinut mitä mainioimmin projektimme alussa luettavaksi. Tämä Johanna Venhon ja Annastiina Syväjärven (nyk.  Mäkitalo) yhteistyönä syntynyt teos Yllin kyllin (WSOY 2012) kertoo oivaltavasti siitä, miten helppo onkaan hukuttaa itsensä roinaan ja hankkia aina vaan uusia tavaroita kyseenalaistamatta niiden tarpeellisuutta. Kirjan teksti on Venhon käsialaa ja värikäs, kollaasimainen ja varsin yltäkylläinen kuvitus puolestaan Syväjärjen taiteilemaa. Jokaisella aukeamalla on myös suuraakkosin kirjoitettuja puhekuplia, joita lukemaan opetteleva lapsi voi itse tavailla, vaikka kirjan muun tekstin lukeminen olisi vielä hänelle liian hankalaa.



Yllin kyllin kertoo koiratyttö Kyllistä, joka muuttaa kerrostaloasunnosta maalle omakotitaloon. Muuttohärdelli on aikamoinen, koti on täynnä pahvilaatikoita ja tavaraa tuntuu olevan jokainen nurkka täynnä. "Mistä meille on kertynyt näin paljon roinaa?" Kyllin äitikin päivittelee. Muuttolaatikoita purkaessaan Kylli löytää vanhan lelukuvaston ja tietää heti, mitä hän sieltä ihan välttämättä tarvitsee. Kaunis pinkki poni lumoaa Kyllin, eikä mikään hänen lukuisista vanhoista leluista tunnu miltään siihen verrattuna. Äiti yrittää selittää, että aina ei voi saada kaikkea, mutta pohtii itse samaan aikaan, millaisen uuden sohvan voisi ostaa.

Annastiina syväjärvi & Johanna Venho: Yllin kyllin (WSOY 2012)
Annastiina syväjärvi & Johanna Venho: Yllin kyllin (WSOY 2012)

Kylli mököttää, kun ei saa uutta ponia. Aikuiset asettelavt uudessa kodissa tavaroita paikoileen, eikä kenelläkään ole aikaa leikkiä. Onneksi eno ottaa Kyllin mukaansa ulos, kun hän itse lähtee luomaan lunta. Niin Kylli seisoo ulkona lumisateessa ja kaipaa entistä kotiaan sekä vanhoja ystäviään. Talvi-ilta muuttuu kuitenkin hetkessä paremmaksi, kun pihalle saapuu Oiva-orava rattikelkkansa kanssa. Pian Kylli huomaa laskevansa mäkeä ja jakavansa suuren salaisuuden yhdessä uuden ystävänsä kanssa. Kun Kylli palaa kotiin, ei hän enää edes muista pinkkiä ponia. Hänen taskussaan on nimittäin salaisuus: Oivalta saatu käpyhevonen. Luimme tämän kirjan kotona iltasaduksi, ja sen jälkeen lapsi pyysi: "Äiti, luetaan tämä heti uudestaan."

Annastiina syväjärvi & Johanna Venho: Yllin kyllin (WSOY 2012)

Toinen loistava kirja kuluttamisesta ja varsinkin kierrättämisestä löytyy Sanna Pelliccionin kirjoittamasta ja kuvittamasta lasten ikisuosikkisarjasta, eli Onni-poika kirjojen joukosta. Kirjassa Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva, lukemani teos osa Onni-pojan seikkailut kokoomateosta, 2015) käy hyvin ilmi, että kierrättäminen ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä, sillä päiväkoti-ikäinen Onnikin sen niin hyvin hallitsee. Onni osaa kierrättää biojätteet, lasit ja pahvit. Onni tosin vielä laittaa viilipurkin sekajätteeseen, sillä kirjan ilmestymisen aikaan muovinkeräystä ei vielä ole lanseerattu. Onni askartelee yhdessä vanhempiensa kanssa vanhasta pahviroskasta laivan, hellan ja kiikarit. Hän käy pihakirpputorilla, tutkii lelunvaihtopöydän antimia ja tietää, miten kierrätyslehdistä tehdään uutta paperia. Onni-poika -kirjat on suunnattu leikki-ikäisille, mutta kyllä tämä Onni-pojan kierrätyskirja vielä ekaluokkalaisillekin hyvin kelpasi.


Sanna Pelliccioni: Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva)

Tuleeko sinulle mieleen jotain hyviä, aiheeseen sopivia kirjoja?

_________________________________________________________________________________

Kierrätysprojekti koulussa:

Projektin alkuun oppilaat käsittelivät (harmillisesti sijaisen kanssa) ihmisten ammatteja, työntekoa ja rahanhankintaa. Toisella tunnilla he miettivät kulutustottumuksia. Koska olin itse pois, tämä jäi kurjasti nyt kirjan kappaleiden lukemiseksi ja monisteen täyttämiseksi. Tässä olisi loistava paikka tehdä esimerkiksi pieniä draamoja eri ammateista, haastatella vanhempia heidän ammateistaan, kirjoittaa omasta haaveammatistaan, piirtää itsensä haaveammatissaan yms. Kun oppilaiden kanssa on käsitelty eri ammatteja ja mietitty, miksi rahaa hankitaan, ryhdytään miettimään, muun muassa heidän omia kulutustottumuksiaan, säästämistä, rahanhankintakeinoja jne.

Tähän työntekoon liittyen opiskelimme uskonnon tunnilla kotitöiden tekemistä ja toisten auttamista Jokainen sai tehtäväksi kertoa, miten voisi auttaa kotona ja sitten tehdä päiväkirjamerkintöjä, miten yhden vuorokauden aikana auttaa muita. Toisella viikolla uskonnon tunnilla käsittelimme kateutta ja luimme kirjan Kissa Killin villi leupäivä. Siinähän hienosti tuodaan esiin kateus-tunteen lisäksi tätä haluamista ja hinkua saada juuri tietynlainen lelu. Sen lisäksi, että käsittelimme kateutta eri tavoin, oppilaan myös miettivät, mikä on heidän rakkain esineensä.

Tämän jälkeen lukisin nyt oppilaille kirjan Yllin kyllin, joka tosiaan pistää miettimään, tarvitseeko ihminen aina kaikkea uutta ja onko tarpeellista hukuttaa itsensä tavarapaljouteen. Ystävyys on kuitenkin materiaa tärkeämpää, kuten kirjassakin käy ilmi.

Me katsoimme luokassa Rosk'n Roll Oy Ab:n neuvonnan ja Lohjan nuorisotyöpaja Tuuman yhteisprojektina tehdyn nukketeatteriesityksen Ylös alas ympäri . Esityksessä hahmot tilailevat ja ostavat aivan turhaa tavaraa, juoksevat tarjousten perässä ja ihmettelevät ja surevat, kun metsiä kaadetaan, sillä kukaan ei enää kierrätä kartonkia. Videon katsomisen jälkeen oppilaat saivat tietysti kertoa, mitä hassuja ostoksia nuket videolla tekivät ja miten ne menivät mainosten halpaan. Sen jälkeen oppilaat jakautuivat ryhmiin, jotka ryhtyivät miettimään, mitä kaikkea voikaan pahvin lisäksi kierrättää ja miksi kannattaa kierrättää. Ryhmät valitsivat yhden kirjurin, joka kirjasi syntyneet ideat ylös. Kaikkien ryhmien yhteiset ideat kerättiin lopuksi taululle jatkotyöstöä varten. Hienosti he keksivät, mitä voi kierrättää ja miksi niin kannattaa tehdä. Lähes jokaisella oppilaalla tuntui olevan kokemuksia tavaroiden myymisestä ja lahjoittamisesta. Eräs jopa mainitsi, että antamalla pois itselleen tarpeettomat tavarat ja pienet vaatteet ilahduttaa jotakuta toista. Aika moni myös keksi, että myymällä tavaroita kirpputorilla, voi ansaita itselleen taskurahaa.

Kotiläksyksi oppilaat saivat tehtäväksi tuoda kouluun vanhan, parittoman tai pieneksi käyneen sukan, lapasen tai sormikkaan. Aloitimme myös pullonkeräyskampanjan, joka kestää kuukauden. Tavoitteenamme on saada kerättyä niin paljon pulloja, että niistä saaduilla rahoilla pääsemme viimeisellä kouluviikolla jäätelölle. Jokainen saa tuoda pulloja kodistaan, mutta kenenkään ei ole tietenkään pakko. Arvatkaa vaan, hukunko tällä hetkellä pullokasseihein, jotka ympäröivät open pöytääni? ;)

Minä toin säkillisen erilaisia jätteitä: lasia, metallia, muovia, paperia ja pahvia. Lähdimme tutustumaan paikalliseen jätteidenkeräyspisteeseen, jossa oppilaat saivat tehtäväksi lajitella jätteet oikeisiin jäteastioihin. Hienosti oli kierrätys heillä jo hallussa! Sen jälkeen palautimme kauppaan ensimmäisen satsin pulloja. Rahaa saimme 8,50e, jotka pari oppilasta vielä laskivat siinä muiden oppilaiden valvovan silmän alla. Myöhemmin tietysti laskemme yhteissummia (kunhan saamme palautettua sen seuraavan pulloerän), tavoitemääriä ja sitä, mihin rahamme tulevat riittämään.

Koulussa luimme Onni-pojan kierrätyskirjan, ja keskityimme erityisesti kohtaan, jossa vanhasta romusta voi tehdä jotain uutta. Aloitimme käsinukkejen askartelut. Jokainen suunnitteli A4-paperille oman nukkensa, jonka pohjana oli tietysti heidän tuomansa sukka/lapanen/sormikas. Nukeista tuli hienoja ja työ oli oikein mieluinen. Myöhemmin keväällä teemme näiden avulla vielä omia, pieniä nukketeatteriesityksiä. Animaation tekemistä harjoittelimme jo hieman iPadin Puppet Palls HD -ohjelmalla. Tähän kohtaan kierrätys-projektia sopisi myös muunlainen kierrätysaskartelu, ja joku oppilaista hoksasikin, että mehän olemme jo syksyllä kierrätysaskarrelleet, kun teimme kierrätysmateriaaleista rakennuksia ja niistä kaupungin. Silloin teemanamme olivat erilaiset ympäristöt.

Projektin lopuksi oppilaat tekivät vielä ryhmissä omat mainosjulisteensa, joiden tarkoitus on herättää niiden lukijoissa halu kierrättää. Mietimme yhdessä joitakin hyviä mainoslauseita, ja jokainen ryhmä sai valita itselleen mieluisan materiaalin, jota he kehottivat julisteessa kierrättämään. Julisteista tuli oikein hienoa, vaikka tekijöinä on vasta ekaluokkalaisia. Paperinkierrätysryhmä esimerkiksi liimasi omaan työhönsä erilaisia paperiroskia, ja pahviryhmä liimasi omaan julisteeseensa pieniä kartonkiroskan palasia. Julisteet laitettiin koulun käytävällä koko muun koulun luettavaksi.

Aivan viimeiseksi oppilaat arvioivat, miten hyvin he ovat projektin aikana toimineet yksin ja ryhmässä. He arvioivat myös, kuinka paljon uutta ovat oppineet. Meillä on käytössä aika simppeli peukkuariointi, eli minä kysyn kysymyksen, oppilaat sulkevat silmänsä ja oppilaat arvioivat peukuttamalla (ylös, vaakatasoon, alas), kuinka hyvin väittämä/kysymys sopii heihin itseensä. Suurin osa peukutti oppineensa ainakin jonkin verran uutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti