Kaksi kunnon kuvakirjaa kuluttamisesta, kestävästä kehityksestä ja kierrättämisestä

Olemme hiljattain viettäneet luokassani kierrätysteemaista viikkoa, jonka aikana olemme yhdistelleet kierrätysaihetta äidinkieleen, kuvaamataitoon, ympäristö- ja luonnontietoon sekä käsitöihin. Etsin jakson alkajaisiksi lähikirjastostamme teemaan sopivia lastenkirjoja, mutta valitettavasti haaviini tarttui vain yksi kirja, ja toisen sain käsiini vasta jakson jo loputtua. Nämä kaksi kirjaa ovat kuitenkin kumpikin niin loistavia, että haluan jakaa ne täällä blogissakin. 

Ensimmäinen - eli se, jonka sain vasta jakson loputtua - olisi sopinut mitä mainioimmin projektimme alussa luettavaksi. Tämä Johanna Venhon ja Annastiina Syväjärven (nyk.  Mäkitalo) yhteistyönä syntynyt teos Yllin kyllin (WSOY 2012) kertoo oivaltavasti siitä, miten helppo onkaan hukuttaa itsensä roinaan ja hankkia aina vaan uusia tavaroita kyseenalaistamatta niiden tarpeellisuutta. Kirjan teksti on Venhon käsialaa ja värikäs, kollaasimainen ja varsin yltäkylläinen kuvitus puolestaan Syväjärjen taiteilemaa. Jokaisella aukeamalla on myös suuraakkosin kirjoitettuja puhekuplia, joita lukemaan opetteleva lapsi voi itse tavailla, vaikka kirjan muun tekstin lukeminen olisi vielä hänelle liian hankalaa.

Yllin kyllin kertoo koiratyttö Kyllistä, joka muuttaa kerrostaloasunnosta maalle omakotitaloon. Muuttohärdelli on aikamoinen, koti on täynnä pahvilaatikoita ja tavaraa tuntuu olevan jokainen nurkka täynnä. "Mistä meille on kertynyt näin paljon roinaa?" Kyllin äitikin päivittelee. Muuttolaatikoita purkaessaan Kylli löytää vanhan lelukuvaston ja tietää heti, mitä hän sieltä ihan välttämättä tarvitsee. Kaunis pinkki poni lumoaa Kyllin, eikä mikään hänen lukuisista vanhoista leluista tunnu miltään siihen verrattuna. Äiti yrittää selittää, että aina ei voi saada kaikkea, mutta pohtii itse samaan aikaan, millaisen uuden sohvan voisi ostaa.

Annastiina syväjärvi & Johanna Venho: Yllin kyllin (WSOY 2012)

Annastiina syväjärvi & Johanna Venho: Yllin kyllin (WSOY 2012)

Kylli mököttää, kun ei saa uutta ponia. Aikuiset asettelavt uudessa kodissa tavaroita paikoileen, eikä kenelläkään ole aikaa leikkiä. Onneksi eno ottaa Kyllin mukaansa ulos, kun hän itse lähtee luomaan lunta. Niin Kylli seisoo ulkona lumisateessa ja kaipaa entistä kotiaan sekä vanhoja ystäviään. Talvi-ilta muuttuu kuitenkin hetkessä paremmaksi, kun pihalle saapuu Oiva-orava rattikelkkansa kanssa. Pian Kylli huomaa laskevansa mäkeä ja jakavansa suuren salaisuuden yhdessä uuden ystävänsä kanssa. Kun Kylli palaa kotiin, ei hän enää edes muista pinkkiä ponia. Hänen taskussaan on nimittäin salaisuus: Oivalta saatu käpyhevonen. Luimme tämän kirjan kotona iltasaduksi, ja sen jälkeen lapsi pyysi: "Äiti, luetaan tämä heti uudestaan."

Annastiina syväjärvi & Johanna Venho: Yllin kyllin (WSOY 2012)

Toinen loistava kirja kuluttamisesta ja varsinkin kierrättämisestä löytyy Sanna Pelliccionin kirjoittamasta ja kuvittamasta lastemme ikisuosikkisarjasta, eli Onni-poika kirjojen joukosta. Kirjassa Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva, lukemani teos osa Onni-pojan seikkailut kokoomateosta, 2015) käy hyvin ilmi, että kierrättäminen ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä, sillä päiväkoti-ikäinen Onnikin sen niin hyvin hallitsee. Onni osaa kierrättää biojätteet, lasit ja pahvit. Onni tosin vielä laittaa viilipurkin sekajätteeseen, sillä kirjan ilmestymisen aikaan muovinkeräystä ei vielä ole lanseerattu. Onni askartelee yhdessä vanhempiensa kanssa vanhasta pahviroskasta laivan, hellan ja kiikarit. Hän käy pihakirpputorilla, tutkii lelunvaihtopöydän antimia ja tietää, miten kierrätyslehdistä tehdään uutta paperia. Onni-poika -kirjat on suunnattu leikki-ikäisille, mutta kyllä tämä Onni-pojan kierrätyskirja vielä ekaluokkalaisillekin hyvin kelpasi.

Sanna Pelliccioni: Onni-pojan kierrätyskirja (Minerva)

Tuleeko sinulle mieleen jotain hyviä, aiheeseen sopivia kirjoja?

_________________________________________________________________________________