lauantai 7. toukokuuta 2016

Oppiminen on hauskaa!

Oppiminen on hauskaa! on jo nimensä puolesta sellainen kuvakirja, että tottahan se alkoi kiinnostaa tällaista opettajaihmistä, kun näin kyseisen kirjan Lasten Keskuksen kevään 2016 katalogissa. Pyysin arvostelukappaleen kirjasta ajatuksella, että tämä voisi olla kuvakirja, joka kannsutaisi ja innostaisi lapsia oppimaan ja jonka voisi lukea luokassa esimerkiksi ekaluokan tai eskarin alussa. Kirjan suloiset kuvat on tehnyt Eve Tharlet ja tarinan metsänväesn koulunkäynnistä on kirjoittanut Brigitte Weninger. Suomenkielisen käännöksen on puolestaan kirjoittanut Raija Jousjärvi. Luettuani kirjan totesin, että sen tarinan on selvästi tarkoitus rohkaista pieniä lukijoita uskomaan itseesnsä ja siihen, että jokainen ihminen on hyvä jossakin asiassa - kunhan vain ensin löytää sen "oman juttunsa".



Tarinassa joukko metsän eläimiä ryhtyy pitämään koulua Hemmo Hiiren johdolla. Hemmo näet on oppinut lukemaan, ja joka ilta sillä on tapana lukea pienille eläinystävilleen iltasadun. Muut eläimet haluavat myös oppia, mutta tietävät, että ilman opettajaa se on aika vaikeaa. Vain Santtu-sammakko ihmettelee, mitä hyötyä lukutaidosta mahtaa olla. Viisat pikkueläimet selventävät, että lukutaidon avulla kaikki voisivat itse lukea kirjoja ja merkkejä, hankkia itselleen ammatin, ja kuten lintu sanoo: "lentää ympäri maailmaan ja visertää eri kielillä."

Brigitte Weninger & Eve Tharlet: Oppiminen on hauskaa! (Lasten Keskus 2016)

Koulu siis päätetään perustaa ja Hemmo saa toimia opettajana. Maikki Mustarastas osaa tehdä kaisloista paperia, ja siksi Maikki nimitetään kuvisopettajaksi, joka samalla opettaa oppilaille yhteislaulua. Koulupäivän kuluessa muutkin eläimet pääsevät näyttämään erikoistaitojaan ja saavat vuorotellen toimia muiden opettajana. Iltapäivällä vain Sipi-siili suree sitä, että sitä ei ole tarvittu opettajaksi. Sipi onkin varma, että se ei osaa mitään erityistä, josta olisi muille hyötyä.

Brigitte Weninger & Eve Tharlet: Oppiminen on hauskaa! (Lasten Keskus 2016)

Sipin luulo osoittautuu tietysti vääräksi, sillä toisten eläinten ollessa iltapäivälevolla se huomaa kauhukseen, että kettu lähestyy kavalin aikein sen ystäviä. Nauvokas siili heittäytyy kerälle ja onnistuu piikein karkottamaan nukkuvia eläimiä vaanivan repolaisen. Ja niin on siilinkin erikoistaito löytynyt: se osaa mainiosti suojautua vaaroja vastaan ja saakin pian opettaa tuon taidon muille koululaisille.

Brigitte Weninger & Eve Tharlet: Oppiminen on hauskaa! (Lasten Keskus 2016)

Oppiminen on hauskaa! -kirjan juoni tuntuu itseasiassa melko tutulta. Uskoisin, että monelle muullekin lukijalle kuin minulle varmasti tulee mieleen jokin lastenkirja, jossa päähenkilö keksii oman vahvuutensa ja ymmärtää, että hänkin on hyvä jossain - vaikka ei välttämättä juuri siinä samassa asiassa kuin hyvä ystävänsä. Pidän kuitenkin siitä, että tarinassa nostetaan esiin yhdessä oppimisen hyviä ja suloiset eläimet intoilevat lukutaidon hyödyistä! Kirjan lopussa myös elinikäinen oppiminen saa kiitosta:

"Mutta mitä sitten tehdään, kun olemme oppineet kaiken, minkä voi tietää ja oppia?" Sipi kysyy. "Sitten meidän pitää etsiä joku, joka tietää ja osaa vielä enemmän", Hemmo naurahtaa. "Oppiminen on niin hauskaa - se ei lopu koskaan!" (Brigitte Weninger: Oppiminen on hauskaa! Lasten Keskus 2016)

Brigitte Weninger & Eve Tharlet: Oppiminen on hauskaa! (Lasten Keskus 2016)
Taidankin lukea tämän kirjan ensi viikolla tuleville ekaluokkalaisille, jotka tulevat tutustumaan kouluun.

2 kommenttia:

  1. Vahvuuksien löytäminen on aina hyvä teema, mutta tietty kulunut. Ihan kiinnostava kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onhan se niinkin, että oman itsensä ja omien vahvuuksien löytämisestä kannattaakin kirjoittaa kuvakirjoja, joita taas kannattaa lukea kasvavalle lapselle. :)

      Poista