Lapsuuteni kirjasuosikit: Aino ja tuhmat luistimet

Aloitan Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaasteeni esittelemällä minulle rakkaan, paljon luetun ja tälläkin hetkellä hyvin ajankohtaisen kuvakirjan. Kyseessä on Kristiina Louhen kirjoittama ja kuvittama teos Aino ja tuhmat luistimet. Kirja on ensimmäisen kerran julkaistu vuonna 1987 Amer-yhtymä Oy Weilin+Göösin kustantamana. Minun kappaleeni on ilmestynyt 1990 (Oy Satusiivet - Sagovingar Ab), ja muistan saaneeni sen Lasten Parhaat Kirjat -kirjakerhosta, johon ihanat vanhempani olivat minut viisaasti liittäneet.

Kirjan ja koko Aino-sarjan päähenkilö on Aino-tyttö, joka tässä kirjassa on noin kuusivuotias. Hän on saanut joululahjaksi uudet, kiiltävät luistimet, ja pystyy jo kuvittelemaan, miten liihottelee jäällä kuin perhonen. Vaan, mitä ihmettä?! Kun äiti vie Ainon ensimmäistä kertaa jäälle, huomaa Aino, että luistimet eivät tahdokaan totella häntä. Jää kaatuvan tytön pepun alla on kivikova, ja tämä haluaa luistimet pian pois jalasta. Vaikka äiti kuinka lohduttaa, että luistelemaan oppiminen vaatii harjoittelua, kuten melkein kaikki kivat asiat, ei Aino tahdo innostua harjoittelusta. Se kuulostaa kovin ikävältä puuhalta.

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Aino ei käy päiväkodissa, vaan on päivisin äitinsä ja pienen Nyytti-veljensä kanssa kotona. Ainon ystävä Sanna on jo koululainen, ja yhdessä tytöt leikkivät usein koulua. Silloin Aino kyllä osaa kaikki Sanna-opettajan määräämät tehtävät aivan helposti. Ja kuinka ollakaan, erään leikkikoulupäivän päätteeksi Sanna-opettaja keksii, että vielä voitaisiin pitää luistelutunti. Aino parka...

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Pian Sannan luistimet kiitävätkin jään pinnalla kovin kauniisti ja helpon näköisesti, mikä harmittaa Ainoa ensin kovasti. "Sanna on ehtinyt harjoitella paljon kauemmin kuin sinä", lohduttaa äiti, ja pian Sanna tulee ja vie Ainon kanssaan jäälle. Käsikädessä kaatuminen ei haittaa yhtään niin paljon kuin yksin kaatuminen, huomaa Aino. Kesken luisteluharjoitusten Ainon pikkuveli lähtee omille teilleen, ja äiti ja Aino säntäävät tämän perään. Siinä rytäkässä Aino luistelee aivan huomaamatta koko kentän päästä päähän eikä pyllähdä kertaakaan. Tämä onnistunut luistelukerta saa Ainon taas innostumaan harjoittelusta, ja luistelua jatketaan taas seuraavana päivänä.

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Kristiina Louhi: Aino ja tuhmat luistimet

Aino ja tuhmat luistimet on realistinen ja herttainen kuvakirja, johon muistan olleen helppo samastua silloin vajaa kolmekymmentä vuotta sitten. Muistan, että pidin erityisesti pehmeistä ja lämminsävyisistä kuvista. Louhella on kyky kuvata lapsen arkea niin taianomaisen taitavasti, että hänen kirjansa hurmaavat lapsia vuodesta ja oikeastaan vuosikymmenestä toiseen. Voin sanoa, että yhä edelleen tämä kuvakirja kiinnostaa ainakin omia lapsiani. Meidän perheessä luistelutreenit kummankin isomman lapsen kanssa on aloitetu mentaaliharjoittelulla, eli lukemalla tämä kirja (myös siis lasten pyynnöstä) useaan otteeseen enne luistimiin hyppäämistä!

Tästä siis starttasi omalta osaltani Lapsuuteni kirjasuosikit -lukuhaaste. Haasteeseen on ilmoittautunut mukaan jo monta innokasta lukijaa. Mukaan voi tulla koska vaan haasteen aikana, joten liity ihmeessä sinäkin muistelijoiden joukkoon!