Lapsuuteni kirjasuosikit: Se pikkuinen Lotta

Eräs ehdoton kirjasuosikkini lapsuudessani oli Astrid Lindgrenin kirjoittama ja Ilon Wiklandin kuvittama kertakaikkiaan valloittava kirja Se pikkuinen Lotta (WSOY 1971, 4. painos, suom. Eila Kivikkaho). Moni muukin on varmasti lukenut lapsuudessaan Pukarikadulla asuvasta Nykästen perheestä, johon kuuluvat äiti, isä sekä sisarukset Janne, Minna ja viisivuotias Lotta-tyttö. Tämä minun kirjani olen perinyt omalta äidiltäni, ja sen kuluneista kansista sekä irtolevista ja paikoin tahraisistakin sivuista näkee, että kirjaa on luettu ja rakastettu kovasti.

Lotta oli minusta mitä rohkein tyttö, hieman tuittupäinen ja äkkipikainen, mutta kuitenkin kiltti. Lotta haluaa olla kaikessa yhtä hyvä kuin isommat sisaruksensa, mutta ajautuukin usein kommelluksiin. Lotan mielukuvitus on huimaava, ja ainakin itse hämmästelin lapsena sitä, miten sujuvasti Lotta sepittelee tarinoita ja kertoo niitä sitten aivan totena kanssaihmisilleen.

Kirjassa Se pikkuinen Lotta Lotta herää aamulla huonotuulisena, koska on nähnyt unta, että Janne ja Minna ovat kiusanneet hänen rakasta Nalleaan eli kankaista muu-karhua (= possu). Lotta suuttuu vielä enemmän, kun äiti ei anna hänen pukea päälleen pyhämekkoa, vaan käskee kiskoa päälle pistelevän ja kutittavan villapaida. Kun äidin silmä välttää, ottaa Lotta käteensä askartelusakset ja leikkaa paitaan isoja reikiä. Itselleen ja Nallelle Lotta selittää, että suuri koira tuli ja repi paidan. Lotta ei paidattomana pääse aamupalapöytään eikä iki-kärsivällisen äidin mukaan kaupoilla, vaan jää tuittuilemaan kotiin. Lotta päättää muuttaa pois kurjasta Nykästen perheestä.

Ilon Wiklandin kuvitusta Astrid Lindgrenin kirjassa Se pikkuinen Lotta

Nallen kanssa Lotta menee naapuriin, jossa asuu ihana Vuorisen täti. Täti antaa Lotalle uuden puseron ja lupaa, että Lotta saa muuttaa asumaan hänen pihapiirissään nököttävään salaperäiseen romuvajaan. Muistan edelleen, miten kutkuttavalta lapsena tuntui kuvaus siitä, miten Vuorisen täti ja Lotta siivosivat romuvaraston ja sieltä löytyi jos jonkinlaisia aarteita: nuken kahvikalusto, nukensänky, vaatteita ja kaunis Viola Linnea -nukke. Suorasukainen Lotta myös keksii huiman keinon saada pikkuiseen taloonsa ruokaa. Hän virittää ikkunaan narun ja sitoo sen päähän korin. Tämän korihissin avulla vuorisen täti sitten saa toimitettua Lotalle ruokaa.

Ilon Wiklandin kuvitusta Astrid Lindgrenin kirjassa Se pikkuinen Lotta

Lotan perhe tulee kyläilemään Lotan uuteen kotiin, ja äiti muistuttelee, että Lotta on kyllä aina tervetullut muuttamaan takaisin kotiin, vaikka jolloinkin joulun tienoilla, jos vaan haluaa. Ja isä kertoo, miten kovasti Lotan vanha isärukkaa itkee ja murehtii, kun lastenhuoneessa tulee olemaan illalla yksi tyhjä sänky. Lotan vastaus isälle on - kuten ne usein ovat - kovin pikkuvanha: "Ei sille enää mitään mahda."

Ilon Wiklandin kuvitusta Astrid Lindgrenin kirjassa Se pikkuinen Lotta

Lotta hoitaa hienosti uuden kotinsa talouden pidon, mutta illan tullen kaikki ei olekaan enää yhtä mukavaa ja hienoa kuin päivällä. Laskeva aurinko tekee huoneen nurkkiin outoja varjoa ja ullakon äänettömyys alkaa pelottaa tyttöä. Onneksi isä on aavistanut Lotan ikävän ja tulee hakemaan pikkuisen Lotan kotiin. Omassa kodissa, äidin sylissä Lotta saa myös tunnustettua rikkoneensa paitansa ja pyydettyä äidiltä anteeksi. Ja niinhän se on, että uni tulee parhaiten omassa tutussa sängyssä, oman tutun peiton alla!

Lotta opettelee anteeksipyytämistä muuttoretkensä jälkeen.

Ilon Wiklandin kuvitusta Astrid Lindgrenin kirjassa Se pikkuinen Lotta

Lotta valloitti aikoinaan minun sydämeni vallattomuudellaan, lapsenomaisella uhmallaan ja uskalluksellaan. Myös omat lapseni, varsinkin se viisivuotias, kuuntelevat mielellään tätä Lotta-kirjaa. Lindgren on todella osannut kirjoittaa kirjan, jonka päähenkilöön lapsilukijat voivat samastua vuosikymmenestä toiseen. Tästä kertoo kyllä sekin, että huomasin WSOY:n julkaisevat Se pikkuinen Lotta -kirjan tänä keväänä uusintapainoksena.

Ilon Wiklandin kuvitusta Astrid Lindgrenin kirjassa Se pikkuinen Lotta

Tämä kirja jatkaa "Lapsuuteni kirjasuosikit" -sarjaa. Haasteen säännöt voit lukea täältä. Aiemman postauksen voit lukea tästä linkistä.