Leppoisaa lukemista kesälomalle: Lyhenevä kesä 2 - Riemua ja rähinää

Sain sarjakuvakäsikirjoittaja Pauli Kalliolta arvostelukappaleen hänen kirjoittamastaan ja Reetta Niemensivun kuvittamasta sarjakuva-albumista Lyhenevä kesä 2 - Riemua ja rähinää* (Suuri Kurpitsa 2018), joka on aivan mahtavan leppoisaa luettavaa näihin aurinkoisiin kesäpäiviin, joita Suomen toukokuun on nyt ihmeeksemme meille tarjonnut. Toki Lyhenevä kesä toimii varmasti myös muinakin vuodenaikoina, kun lukija haluaa palauttaa mieleensä helteiset kesähetket, sillä tässä sarjakuva-albumissa kuvataan villiä ja vapaata kesälomaa 1970-luvun paikkeilla.

Tarinoiden päähenkilöitä ovat Antero, Annikki ja Jaakko, jotka viettävät juuri sellaista ihanaa, vapaata ja aurinkoista kesälomaa, jollaisia muistan myös omien lapsuuden kesieni olleen. Mielikuvissani lapsuudessa kesällä oli aina lämmin ja aurinko paistoi. Lyhenevää kesää lukiessani huomasin palaavani lapsuuskesieni tunnelmaan, vaikka oman lapsuuteni elinkin vasta 80- ja 90-luvuilla, toisin kuin Antero, Annikki ja Jaakko. Silti lasten puuhat Lyhenevässä kesässä ovat hyvin tutun oloisia: kuunnellaan kannettavasta kasettisoittimesta musiikkia, rakennetaan majoja, uidaan, käydään mustikassa, luetaan kirjoja, ongitaan, ihmetellään maailman menoa, kisaillaa ja toraillaan kavereiden kanssa ja härnätään jonkun isosisaruksia. Niin tuttua!

Nykylapsille Lyhenevän kesän kuvailema kesäloma näyttäytyy varmasti hieman eksoottisempana kuin itselleni, sillä yhdessäkään ruudussa ei tietysti näy kännyköitä, pelikonsoleita tai älylaitteita. Itseasiassa Jaakko, Antero ja Annikki elävät vielä sitä aikaa, kun televisioista näkyy vain yhdestä kahteen kanavaa ja lasten suosikkiohjelmaa Pertsaa ja Kiulua voi katsoa vaan sillä yhdellä kellonlyömällä, kun se televiosiosta näytetään (ei nauhotusmahdollisuutta tai Ruutua/Katsomoa/Areenaa). Tässä sarjakuva-albumissa lapset kirmailevat lähiympäristössään suhteellisen vapaasti, ja välillä aikusia mennään karkuun, eikä kännyköillä soitella kenenkään perään. Silti aikuiset ovat läsnä taustalla turvana, keskustelukumppaneina ja pullanleipojina.

Lyhenevää kesää onkin hauska lukea myös siitä näkökulmasta, millaista arki oli jokunen vuosikymmen sitten, kun presidenttinä vielä oli Kekkonen ja poikien suosikkilukemista olivat Mustanaamio.sarjakuvat ja Korkeajännitykset. Lyhenevä kesä viihdyttääkin sekä aikuis- että lapsilukijoita. Suosittelen!

Tämän ja sarjan ensimmäisen osan on lukenut ja blogissaan esitellyt myös MarikaOksa. Minun laillani myös hän pääsi Lyhenevän kesän lukemalla nostalgisiin kesäfiiliksiin.

Mielikuvitusleikkeihin ammennetaan ideoita kirjoista, sarjakuvista ja
ympäröivän maailman ilmiöistä.

*Lyhenevän kesän jaksot ilmestyivät ensin Kalevassa, Nivala-lehti ja Ylä-Satakunta julkaisivat ne vähän myöhemmin.