Anniina Mikama: Taikuri ja taskuvaras

Mina on 16-vuotias taskuvaras, joka elää yksin lautahökkelissä Helsingin kurjimmassa kaupunginosassa vuonna 1890. Eräänä päivänä hän huomaa ihmisjoukossa nuoren miehen, jonka olemus kiehtoo nuorta taskuvarasta. Mina ryöstää miehen, mutta tämäpä jäljittää Minan ja yllättäen palkkaa tytön apurikseen sekä äreän, vanhan professorin seuralaiseksi suureen kartanoon, joka tuntuu olevan täynnä taikuutta.

Kirjassa viitataan monin paikoin H.C. Andersenin klassikkosatuun
Vakaa tinasotamies.
Siihen linkittyvän kannen on tehnyt Sami Saramäki.

Tällaisesta asetelmasta alkaa Anniina Mikaman kirjoittama nuortenromaani Taikuri ja taskuvaras (WSOY 2018, arvostelukappale kustantajalta), joka on samalla uuden trilogian avausosa. Minalle selviää varsin pian, että tuo nuori mies - Tom - ei suinkaan ole mikään rikas ja yksinkertainen herrasmies, vaan älykäs keksijänero ja taikuri, joka rakentaa toinen toistaan upeampia koneita ja pitää kartanossaan Ihmeiden teatteria. Tomilla on kaiken lisäksi myös salaperäinen menneisyys, josta mies itse muista siitä juuri mitään, mutta on selvää, että jotain pahaa hänelle on tapahtunut.

Myös Minan menneisyys on täynnä surullisia ja hämäriä asioita, sillä hänen kauppiasisänsä on kuollut väkivaltaisen kuoleman ja menettänyt koko omaisuutensa. Mina on aivan varma, ettei isän kuolema ole onnettomuus, ja hän alkaa selvittää isänsä kohtaloa. Mikä osuus rikkaalla Morton-nimisellä liikemiehellä on isän kuolemasta, ja kuka on se salaperäinen nainen, jonka kyytiin isä nähtiin nousevan viimeisenä eliniltanaan? Myös Mortonin vaimo auheuttaa Minalle päänvaivaa, sillä tämä iskee silmänsä Tomiin ja tekee Minan lähes sairaaksi mustasukkaisuudesta. Mina näet rakastuu palavasti mystiseen taikuriin, joka niin anteliaasti otti Minan siipiensä suojiin.

Mikama yhdistää romaanissaan mielenkiintoisella tavalla menneen ajan elämää magiaan, mekaniikkaan ja robotiikkaan. Taikuri ja taskuvaras loihtii lukijan eteen entisajan Helsingin ja tarjoilee lisäksi lukuisia yllätykisä, joita ainakaan minä en osannut odottaa. Ihmeiden teatterissa, eikä sen puolen koko tarinassa, oikein mikään tai kukaan ole sitä, miltä näyttää, mutta toisaalta kirjassa on myös tyypillisiä nuortenkirjoille ja jopa saduille tuttuja elementtejä: köyhä tyttö löytää unelmiensa prinssin ja pääsee pois kadulta upeaan palatsiin ja rakastuu palavasti auttajaansa. Mina ei kuitenkaan ole mikään passiivinen tytteli, vaan särmikäs ja lujatahtoinen sankari, joka on oppinut ottamaan ohjat omiin käsiinsä. Sinnikkyytensä avulla hän pääseekin isänsä murhaajien jäljille, mutta joutuu pian itsekin hengenvaaraan!

Taikuri ja taskuvaras saa jatkoa 2019, kun sarjan toinen osa Huijarin oppipoika ilmestyy. Jään odottelemaan, millaisiin seikkailuihin Mina ja hänen uudet ystävänsä siinä joutuvat. Näkisin, että tämä kirjasarja sopii etenkin yläkouluikäisille  (n. 13 - 16v.) lukijoille.


4 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Tämä on tosiaan hyvin sadunomainen juoneltaan. Lue ihmeessä Mai!

      Poista
  2. Esikoinen (kohta 15 v poika) lukee tällä hetkellä tätä kirjaa ja ei malttaisi laittaa kirjaa pois kädestään. Näyttää siis tykkäävän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva lukea teidän (tai siis poikasi) lukukokemuksesta. Mietinkin tästä kirjoittaessani, onkohan kyseessä pikemminkin nuoriin tyttöihin vetoava kirja, koska päähenkilö on nuori tyttö. Ilmeisesti näin ei siis kuitenkaan ole. Ja onhan taikuri ja hänen keksintönsä isossa roolissa myös.

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.