Veera Salmi: Saari

Veera Salmi on eittämättä taitava ja tarkkanäköinen tarinankertoja. Hänen huumorillakin höystetyissä kirjoissaan löytyy myös syvällisempi taso ja tummempia sävyjä. Salmen kirjojen päähenkilöinä seikkailevat monenlaiset lapset ja nuoret, joiden tunteita, pelkoja ja toiveita Salmi kuvaa taitavasti. Omien lasteni kanssa olen lukenut Puluboista ja Ponista kertovia lastenromaaneja sekä kuvakirjoja Päiväkoti Heippakamusta. Uusimman romaaninsa Saari (Otava 2018, arvostelukappale kustantajalta) Salmi on kirjoittanut hieman vanhemmalle kohderyhmälle, eli suurinpiirtein yläkouluikäisille nuorille.



Kirjan pääasiallinen kertoja on Hansamaksi itsensä nimennyt nuori, joka kertoo tarinaansa lukijalle. Hän myös puhuttelee lukijaa suoraan ja rohkaisee tätä jatkamaan lukemista, vaikka ajoittain tarina tuntuisi liian pelottavalta ja jännittävältä. Saari nimittäin kertoo lapsista, joita elämä ja muut ihmiset eivät ole kohdelleet hyvin. Näillä lapsilla, Hansama mukaanlukien, on esimerkiksi ongelmia kotona, koulussa ja usein todella kurjat elinolot.

Eräänä päivänä Hansama päättää, että nyt saa riittää ja lavastaa oman katoamisensa. Hän on pienestä saakka unelmoinut toisenlaisesta elämästä ja paikasta, jossa hän saisi luoda omat sääntönsä, olla onnellinen. Hansama aloittaa suunnitelman päästäkseen tuohon unelmiensa paikkaan, eli asuttamattomalle Tyynenmeren saarelle. Hansama ei kuitenkaan joudu aloittamaan matkaansa yksin, sillä hän jattää eri paikkoihin kirjojen väliin viestejä muiden kaltaistensa yksinäisten lasten löydettäväksi. Sitä kautta hän tutustuu Malalaan ja myöhemmin myös muutamaan muuhun lapseen. Kaikki nuo lapset järjestävät katoamisensa ja liittyvät Hansaman joukkoon. Täysi-ikäinen Simon, joka on omien sanojensa mukaan "ei mitään", auttaa Simonia ja muita lapsia heidän matkallaan unelmaan.

Ihme kyllä lapset pääsevät perille Saarelle, johon he muodostavat oman pienen yhteisönsä. Jokainen saa Saarella olla oma itsensä, joakinen saa kertoa tarinansa, jokaista kuunnellaan ja jokainen on tärkeä. Nuoret myös vannovat auttavansa muita kaltaisiaan ja perustavatkin massiivisen auttamistoimiston, jonne alkaa tulla viestejä epätoivoisilta lapsilta ympäri maailmaa. Saarella on tietysti lämmintä ja ihanaa ja lapset elävät unelmaansa - tai niin he luulevat. Elämä ei suinkaan ole helppoa edes paratiisisaarella, ja loppujen lopuksi arki ja todellisuus tunkeutuvat myös sinne. Kirjan loppu on samaan aikaan valtavan surullinen ja toiveikas, kuten on itseasiassa koko kirjakin.

Kuten Saaren takakansikin sanoo: Tämä on kirja autiosta hotellista, tappeluista, oudoista katoamisista ja epätoivosta. Mutta sitäkin enemmän se kertoo Tyynenmeren saaresta, ystävyydestä, laguunista, kilpikonnista ja unelmista. Siitä kuinka huominen tulee ja on todellakin eilistä parempi. Jos olet yksin. väsynyt tai raivona, tämä kirja on sinulle. Avaa se, odotamme sinua.

Saari avaa lukijan eteen maailman, jossa ei aina teidä, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa. Kirja ravistelee, vavahduttaa ja herättelee. Se haastaa lukijan näkemään maailman kaikessa kauneudessaan ja rujoudessaan. Saaren lapset ovat ehkä kirjailijan mielikuvitusta, mutta heidän tarinansa voisivat ihan hyvin olla myös todellisten lasten tarinoita, valitettavasti. Kirjan lopussa Hansama muistuttaa, että jokaisen pitää uskoa unelmiinsa ja siihen, että on hyvä ja tärkeä. Lisäksi hän pyytää lukijaa tarttumaan toimeen ja muuttamaan omalta osaltaan asioita:

Minä unelmoin siitä, että sinäkin perustat vielä joskus Korjaamon. ... Sinä olet siellä ja autat jotakin toista, jolla ei mene hyvin. ... Pääasiassa te korjaatte lapsia. (s.33-34)

Mikään helppolukuinen romaani Saari ei sisältönsä mutta ei myöskään muotonsa puolesta ole. Kirjassa näkökulma ja kertoja vaihtuvat, ja Hansama heittelee keskellä tarinaa omia kommenttejaan ja puhuttelee lukijaa. Kirjan alussa tuntuikin hieman vaikealta päästä mukaan tarinaan. Onneksi kuitenkin jatkoin loppuun asti, ja toivon, että myös nuoret lukevat sen, eivätkä säikähdä Saaren haastavuutta. Ja vaikka pääasiallinen kohderyhmä ovat nuoret, ilman muuta suosittelen tätä myös aikuislukijoille.

Saaren ovat lukeneet myös Kirsi, Heidi P., Rouva Huu ja Mai Laakso.

2 kommenttia:

  1. Tykkäsin kovasti tästä kirjasta. Minä sujahdin kirjan maailmaan ihan sujuvasti. Ihastuin jo Salmen Buluboi ja Poni-sarjaan ja tämä oli yhtä tasokasta kerrontaa tosin nyt oli kohteena nuoret lukijat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen tykännyt kaikkein eniten Heippakamusta. Salmen kirjat eivät ehkä ole helpoimmasta päästä, mutta loistavia kertakaikkiaan.

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.