Kuten kirjan nimestä voi päätellä, se kertoo isoista työkoneista, jotka ovat eräänlaisia dinosaurusten ja koneiden välimuotoja. Ne muistuttavat siis dinoja, mutta ovat kuitenkin eläviä koneita. Kirja esittelee lorujen avulla kunkin dinokoneen oman työnsä äärellä. Esimerkiksi:
Puskusaurus työstään tykkää, kaikki kivet tieltä lykkää. Kasalle ne koota ryskyttää...
Jokaisella aukeamalla häärii myös kaksi pientä ihmistä, joille käy useimmissä kuvissa kömmähdyksiä tai työtapaturmia. Meidän lapsemme tykkäävät etsiä, missä tyypit viilettävät ja katsoa, millaiseen kiipeliin ne missäkin kuvassa joutuvat.
Aikuisen näkökulmasta Dinokoneet on luvalla sanoen jopa hieman tylsä kirja, sillä siinä ei ole oikeastaan lainkaan juonta, mutta voi pojat, miten meidän lapsemme tästä pitävät! Ensimmäisen päivän aikana kirja luettiin valehtelematta ainakin kahdeksan kertaa. Sen jälkeen se on luettu ainakin kerran päivässä. Ettekä voi uskoa, kuinka moneen leikin ja taiteellisen puuhan inspiraationa Dinokoneet on meillä myös toiminut. Olen aivan valmis lukemaan tätä kirjaa vaikka kymmenen kertaa päivässä, sillä sen innoittamana lapseni ovat muun muassa leikkineet dinokoneita hiekkalaatikolla ja trampoliinilla, sepittäneet omia dinokonetarinoitaan, runoilleet (!) omia dinokonerunojaan, suunnitelleet julkaisevansa oman dinokone-kirjan, piirtäneet dinokoneita, ja esikoinen on tavaillut sanoja Dinokoneet-kirjasta.
Esikoisen mukaan Dinokoneet on niin hyvä, koska: "Siinä on noita koneita, jotka kuitenkin muistuttaa oikeita dinosauruksia. Siinä on siis niin kuin dinoja ja koneita."
Arvaatte varmaan, mitä Mäkelän syksyn 2018 kirjauutuutta lapseni nyt odottavat? No tietysti Dinokoneet-kirjasarjan toista osaa Dinokoneet aarteen jäljillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.