Lastenkirjassa seikkaillaan Lapissa ja tutustutaan inarinsaamelaisiin: Onni-pojan talviseikkailu

Olen aiemminkin kirjoittanut, että meidän perheemme lapset pitävät Sanna Pelliccionin kirjoittamista ja kuvittamista Onni-poika kirjoista. Sarjan ensimmäisessä osassa on vielä vauva ja kasvaa sarjan edetessä eskarilaiseksi asti. Pelliccioni käsittelee näissä kirjoissa lapsiperheille tuttuja asioita kuten esmerkiksi lapsen peli-innostusta, lemmikin hankintaa, eskarin aloitusta, matkustamista, yökyläilyä mummolassa ja uuden kaverin saamista. Minua Onni-poika -kirjat viehättävät, koska niissä maailmaa tarkastellaan avarakatseisesti ja vastuuntuntoisesti. Onnin perhe esimerkiksi ystävystyy maahanmuuttajaperheen kanssa, kierrättää, pyrkii vähentämään kuluttamista ja sopii yhdessä lasten peliajoista.



Uusimmassa Onni-poika -kirjassa Onni-pojan talviseikkailu (Minerva Kustannsu 2018) Onnin perhe matkustaa Lappiin - junalla tietysti. Onnin äiti on käynyt siellä ennenkin, ja häneen on tarttunut suoranainen lapinhulluus. Nyt koko perhe pääsee nauttimaan lumesta ja lumileikestä. Onni ja Olavi opettelevat hiihtämään, ja perhe tekee hiihtoretken laavulle. Lapset tutustuvat myös inarinsaamelaiseen Neeta-tyttöön, joka auttaa poikia hiihtämisessä ja tutustuttaa heidät poroihin ja saamelaisten kulttuuriin.

Sanna Pelliccioni: Onni-pojan talviseikkailu (Minerva 2018)

Saamenkieliset sanat kulekvat luontevasti tekstissä mukana, ja lukijakin oppii, mitä ovat nutukkaat, taamotaminen ja pärkiset. Sekin välittyy tekstin rivien välistä, että osa saamelaisista on muuttanut etelään, mutta perinteistä elinkeinoa, poronkasvatusta harjoitetaan yhä, ja Neetakin kertoo aikovansa isona poronaiseksi. Kun Onni ja Olavi sitten matkustavat junalla takaisin Etelä-Suomeen ovat molemmat pojat yhtä mieltä siitä, että lapinhulluun on iskenyt heihinkin.

Sanna Pelliccioni: Onni-pojan talviseikkailu (Minerva 2018)

Vaikka esikoisemme on jo oikeastaan kasvanut ohi Onneista, jaksavat Onnin ja Olavin arkiset seikkailut ilhaduttaa perheemme 4,5-vuotiasta lasta sekä 2-vuotiasta kuopusta. Varsinkin kuopus on nyt aivan innoissaan Onni-kirjoista. Olemmekin innoisamme, että tänä keväänä ilmestyy kolmas Onni-kokoomateos, jonka kustantaa Onni-kirjojen uusi kustantaja eli Etana Editions.

Sanna Pelliccioni: Onni-pojan talviseikkailu (Minerva 2018)

Kirjamessuilla näin muuten pätkä Onnin tarinoista animoituna, ja olisikin aika hauska, jos Onni-poika kirjoista tehtäisiin oikea, vaikka Pikku Kakkosessa esitettävä animaatiosarja!

2 kommenttia:

  1. Kivan näköinen, ja hienoa että esittelet tällaista, minkä lapset ovat ottaneet "omakseen" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onni-pojissa on tosiaan oma, hauska ja helposti tunnistettava tyylinsä. Ja todella, lapsemme ovat tosiaan "omineet" nämä. :)

      Poista

Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.