Tompasta on sarjan edetessä kasvanut reipas leikki-ikäinen, jonka Piimänakki-vauvasiskosta on puolestaan tullut ryömivä pieni kirjatoukka, joka karkailee tuon tuosta omille teilleen. Aiemmissa kirjoissa, Tompan ollessa pieni, oli Tompan äiti kotona ja matkasi yhdessä taapero-Tompan kanssa leikkipuistoon, torille ja eläintarhaan. Nyt kotona lasten kanssa on nykyaikaisesti isä, ja tässä uusimmassa kirjassa isä vie Tompan ja Kertun junalla ison kaupungin isoon kirjastoon.
 |
| Kristiina Louhi: Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka (Tammi 2018) |
Tuo kirjasto on ilmiselvästi Oodi, jossa Tomppa pääsee ihailemaan rakennuksen avaruutta, valoa ja sisällä kasvavia puita. Tomppa on kirjastokonkari, ja hän pitää kovasti oman kirjastonsa satutunneista, ja sellaisen he pistävät isän ja Kertun kanssa pystyyn myös Oodissa. Kerttu-kirjatoukkakin rakastaa kirjoja, vaikka nauttiikin niistä vielä lähinnä nakertamalla niitä. Yhtä kaikki, koko Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka -kirja on mielestäni yksi suloinen lastenkirjallisuuden ja kirjastojen ylistys - siis hyvällä tavalla. Sarjan aikaisemmistakin osista on voinut huomata, että Tompan perheen elämään kirjat ja kirjasto kuuluvat aivan luonnollisena osana; satuja luetaan esimerkiksi, kun korvia särkee, kun mennään unille ja kaivataan mukavaa tekemistä. Tutut lastenkirjat vilahtevat Tomppa-kirjojen kuvituksissa, ja hankitaanpa Tompalle jopa oma kirjastokorttikin.
 |
| Kristiina Louhi: Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka (Tammi 2018) |
Ehkäpä joku Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka -kirjan lukijoistakin innostuu tämän kirjan luettuaan kuuntelemaan satutunteja, hankkimaan oman kirjastokortin tai ihan vaan tekemään kirjastovierailusta seikkailun kuten Tomppakin!
 |
| Kristiina Louhi: Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka (Tammi 2018) |
ps. Mekin virailimme joululomalla Oodissa ja ihmettelimme sen avaruutta. Lastenkirjat olivat vielä aika hajallaan ja osa hyllyistä oli lähes tyhjinä - ehkä, koska pienet vieraat kantoivat lastenkirjoja jatkuvasti paikasta toiseen. Omat lapseni innostuivat usean muunkin lapsen tavoin laskemaan alas Oodin lastenpäädyn vinoa seinärakennelmaa, mutta näytti punainen lukuhuonekin olevan kovalla käytöllä. Oodi oli kieltämättä upea, mutta lastenosastolta olisin toivonut hieman enemmän satumaisuutta, joka kutsuisi lapsikävijöitä satuseikkailuun...
 |
| Kristiina Louhi: Tomppa ja Kerttu-kirjatoukka (Tammi 2018) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.