Kuinka kertoa lapselle ilmastonmuutoksesta: Kenties kuvakirjan avulla?

Olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, että viime aikoina on ilmestynyt monta lasten- ja nuortenkirjaa, joiden teemana on ilmastonmuutos. Toki tätä tärkeää aihetta pitää käsitellä myös lasten kanssa ja lapsentasoisesti. Esittelen seuraavaksi kolme lastenkirjaa, jotka palvelevat tätä tarkoitusta.

Laura Ertimo (kirj.) ja Mari Ahokoivu (kuv.): Ihme ilmat! Miksi ilmasto muuttuu? (Into Kustannus 2019, saatu kustantajalta)

Tämä kirja on faktaa ja hieman fiktiota yhdistävä tietokirja, joka käsittelee ilmastonmuutosta hyvin tietopainotteisesti ja totuudenmukaisesti. Aihe on raskas, ja monet ilmastoon ja ilmastonmuutokseen liittyvät tekijät aika vaikeatajuisia ja vaikeasti myös selitettäviä. Koska kirja on kirjoitettu nimenomaan lapsilukijoille, on kirjaan tehty kehystarina, jossa kaverukset Kasper ja Lotta ryhtyvät selvittämään, mitä ilmastonmuutos on, mistä se johtuu ja kuinka sitä voisi vielä tarjua.

Kirjassa lasten tiedonjano syttyy, kun Lotta ihmettelee, miksi kaikissa joulukorttikuvissa on valkea joulu, vaikka joulu on vuoden pimeintä, mustinta ja sateisinta aikaa (kuulostaako tutulta?). Tytön äiti selittää, - samalla kännykällä verkkokaupan uutuksia ihaillen - että ennen joulut olivat lumisia ja pakkasta oli paljon. Ilmaston lämmettyä talvet ovat Suomessa lauhtuneet.

Lotan ja Kasperin tehdessä selvitystyötään käy ilmi, että ilmasto lämpenee liian nopeasti ihmisen toiminnan takia. Ilmaston lämpeneminen aiheuttaa muutoksia paitsi säässä myös ilmastoon vaikuttavissa merivirroissa, maapallon elinolosuhteissa ja ekosysteemissä. Kaunistelematta kerrottaan, mikä seuraus tällä kaikella muutoksella on: eliölajeja kuolee, säätilat muuttuvat, toiset paikat kuivuvat, toisissa sataa liikaa, jäätiköt sulavat jne. Tämä osuus on ehkä kirjan raskain osuus eikä pelkästään aiheen vakavuuden ja vaikeuden takia. Tekstiä on aika paljon, ja kaiken ymmärtäminen ja sisäistäminen vaati aikuislukijaltakin keskittymistä. Kirjassa nimittäin selitetään kaikki melko tieteellisesti ilmakehän koostumuksesta lähtien. Kuvitustakin on onneksi paljon ja se keventää sekä havainnollistaa tekstiä mukavasti. Osa kuvista on sarjakuvamaisia, mikä myös on kiva lapsilukjoita ajatellen.

Kaikki Lotan ja Kasperin selville saama tieto alkaa ahdistaa lapsia, ja he miettivät, miksi aikuiset eivät tee asialle mitään. Lotta ja Kasper tulevat siihen tulokseen, että ehkä aikuisten olalla istuvat ilmastokeiju ja fossiilimenninkäinen, joista toinen kuiskii totuuksia, toinen yrittää vähätellä ilmastonmuutoksen olemassoloa ja ihmisten osuutta siinä saaden heidät toimimaan ilmaston kannalta hullusti. Nämä kaksi otusta seikkailevat myös läpi kirjan, ja fossiilimenninkäinen yrittää kautta linjan vähätellä ilmastonmuutokseen liittyviä faktoja, joita lapset ja ilamstokeiju saavat selville. Se ei halua muutosta, eikä näe tarvetta ihmisten muuttaa käytöstään. Ilmastokeiju yrittää parhaansa, mutta jää valitettavasti ainakin aluksi jalkoihin.

Koska lapsissa on tulevaisuuden toivo, eikä lastenkirjan tarkoitus ole lannistaa lukijoita, keksitään ja ehdotetaan kirjassakin erilaisia keinoja toimia niin, että ilmastonmuutosta voitaisiin hillitä. Lotta ja Kasper ryhtyvät ilmastotulevaisuustreeneihin. He selvittävät, mitä voivat tehdä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi (myös globaalilla tasolla) ja innostavat perheensäkin mukaan. Tärkeää on myös ajatus siitä, että uudenlainen tapa elää ei ole "luopumista" ja "tylsää", vaan mukavaa, uutta ja normaalia. Näyttää siltä, että ilmastokeiju voisi sittenkin voittaa tämän taiston.

Muun muassa ruokavaliolla voi vaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen. Kuten näkyy kuvia ja tietoa on runsaasti.

.............................................

Tuula Korolainen (kirj.) ja Meria Palin: Sara ja kadonneet sateet (Karisto 2020, arvostelukappale kustantajalta)

Sara ja kadonneet sateet -kirjassa ilmastonmuutosta lähestytään sen aikaansaamien tuhojen kautta, yhden lapsen näkökulmasta. Tarinan alku on varsin dramaattinen, kun seitsemänvuotias Sara herää kuivuneena sairaalasta ja ryhtyy muistelemaan, miten on sinne joutunut. Hän on paennut äitinsä kanssa kotikylästään läpi kuivuneen aavikon tarkoituksena päästä kaupunkiin, jossa vielä on ihmisille vettä tarjolla. Saran omassa kylässä ei ole nimittäin satanut vuosikausiin, vettä joudutaan tuomaan säiliöautolla kilometrien päästä, eivätkä nekään pysty toimittamaan enää vettä tarpeeksi kaikille. Saran ja hänen äitinsä lisäksi moni muukin kyläläinen on jo lähtenyt vaaralliselle ja uuvuttavalle vaelluksen toiveenaan saada raikasta vettä, joka on kaiken elämän elinehto.

Palin kuvitus on lämpimänsävyistä ja jopa hiemna pelkistettyä. Tämä kuivuneen aavikon ja Saran sekä äitinsä loputtoman vaelluksen kuva on erityisen hieno.

Kertomus Saran ja hänen äitinsä epätoivoisesta vaelluksesta halki täysin kuolleeksi kuivuneen erämaan on riipaisevaa luettavaa. Äiti yrittää valaa tyttäreensä voimia kertomalla tälle afrikkalaisia kansansatuja. Matkalla he kohtaavat toisen perheen, joka on lähtenyt omasta kylästään kohti kaupunkia, koska heidän vauvansa on sairas. Perheellä ei ole enää yhtään vettä, ja Saran äiti jakaa heidän vähistä vesivarannoistaan, jotta vauva ja perheen pieni poika säilyvät hengissä. Poika puolestaan antaa kolme arvokasta mantelia Saralle. Saran voimat hupenevat matkan aikana, ja lopulta äiti kantaa kuihtuneen tytön kaupunkiin, jossa äiti ja tytär pääsevät sairaalaan ja ilmastopakolaisia varten pystytettyyn valtavan suureen telttaleiriin. Sara toipuu ja pohtii omaa tulevaisuuttaan; Hän haluaa jatkaa opiskelua tullakseen opettajaksi tai ehkä kaikkein mieluiten sateentekijäksi.

Tarinan lopussa on lyhyt tieto-osuus, jossa kerrotaan, miksi moni maa kärsii kärsii armottomasta kuivuudesta ja mitä se tarkoittaa ihmisten, kasvien ja eläinten kannalta. Ilmasto muuttuu ihmisen toiminnan seurauksena, mutta ihmiset - jokainen meistä - voi myös vaikuttaa ilmastonmuutokseen hillitsevästi. Tässä kirjassa tekstiä on varsin paljon, ja kyseessä onkin ehkä pikemminkin kuvitettu satu kuin varsinainen kuvakirja. Tämän kirjan luin esikoiselleni, johon tarina teki vaikutuksen. Kävimme vielä pitkän ajan päästä kirjan lukemisen jälkeen keskusteluja sen teemoista. Itseäni kosketti se, kuinka meidän länsimaisten aiheuttama ilmastokuormitus vaikuttaa kaikkein köyhimpien maiden ihmisten elämään.

Tämä onnistunut loppuaukeama osoittaa, kuinka ilmastonmuutos koskettaa meitä kaikkia lähellä ja kaukaa.

                                                           .............................................

Tiina Nygård (kirj.) & Marjo Nygård (kuv.): Hulivili ja oikkuileva ilmasto (Kustannus-Mäkelä Oy 2020, arvostelukappale kustantajalta )

Hulivili ja oikkuileva ilmasto sopii mielestäni näistä kolmesta parhaiten myös alle kouluikäisille lapsille. Tässäkin kirjassa ilmastonmuutos-aihetta lähestytään yhden pienen lapsen kautta. Hulivili on eskari-ikäinen tyttö, joka päättää kevään tultua perustaa kasvimaan. Hän on valtavan innoissaan ja kylvää siemeniä sekä kasvimaahan että kasvihuoneeseen. Kasvien siementen lisäksi maahan päätyy hänen toimestaan myös kalapuikkoja, sillä Hulivili toivoo, että saisi kasvatettua myös niitä.

Tässä Hulivili ja oikkuileva ilmasto -kirjassa kuvituskin on pienille lapsille sopivaa, realistisen väristä, miellyttävää ja kuvailevaa.

Käy kuitenkin niin, etteivät kasvit meinaa kasvaa, koska kesä on todella kuuma ja kuiva. Hulivili keksii kastella niitä, ja saakin kasveja itämään. Sitten seuraa suuri rankkasade, joka meinaa tuhota sadon ja kaiken huipuksi etana tulee nakertamaan kasveja. Hulivili suuttuu etanalle ja oikkuilevalle ilmastolle. Etana kuitenkin rauhoittelee tyttöä ja kertoo, ettei hän syö kuin rikkaruohoja. Ystävällinen etana myös kertoo Hulivilille, miksi ilmasto oikkuilee. Hän osaa selittää ilmaston lämpeämisen niin, että sekä Hulivili että kirjan pieni lukija sen ymmärtävät vertaamalla maapalloa ja ilmakehää kasvihuoneeseen ja sen kattoon. Kun maapallon katto paksuuntuu hiilidioksidipäästöistä, ei ylimääräinen lämpö pääse enää haihtumaan ja maapallo kuumenee liikaa. Tämä tieto on pienellle lapselle konkreettinen ja riittävä. 

Näin yksinkertaisesti ja pelkistetysti ilmastonmuutoksen syy ja syntyminen on selitetty.

Huliviliä kaikki tämä tietysti huolestuttaa, ja yhdessä etanan kanssa he miettivät, miten voisivat omalla toiminnallaan ehkäistä ilmaston lämpenemistä. He päättävät muun muassa suosia lähellä kasvatettua ruokaa ja vähentää autolla kulkemista. Ja Hulivili myös hoksaa, että kaukana kasvaneista kaloista tehtyjen kalapuikkojen sijaan kannattaa syödä lähellä uiskennelleita kaloja, joita voi vaikka itse onkia.

                                                               .............................................

Ilmastonmuutos tuntuu monesta meistä aikuisistakin suurelta ja pelottavalta, mutta onneksi toivoa edelleen on - tai ainakin sellaisen kuvan näistä kaikista kirjoista kaikesta huolimatta saa. Vain ihme ilmat -kirjassa pohditaan, onko meidän yksilötasolla tekemillä valinnoilla ja teoilla merkitystä, mutta kysymykseen vastataan, että on. Toki kirjassa tuodaan esiin myös se, että monista päätöksistä vastaavat maiden hallitukset, ja päätöksiin vaikuttaa muun muassa globaali talous. Nekin ovat kuitenkin asioita, joihin ihmiset vaikuttavat. Tämän päivän lapset ovat tulevaisuuden aikuisia, jotka ovat aikanaan päättämässä asioista. Ja toisaalta, vaikka nämä esittelemäni kolme kirjaa on suunnattu lapsille, ne koskettavat myös aikuislukijoita ja tovottavasti vaikuttavat myös meidän tekemiimme valintoihin.

Tästä näet myös kolme aiemmin esittelemääni kirjaa, joissa käsitellään ilmastonmuutosta ja ihmisten tekoja, jotka vaikuttavat ympäristöömme: Rohkea tyttö ja jättiläiset, Meren maha on kipeä ja Isän luokse.