Lastenromaani ilmastonmuutoksesta: Isän luokse

Ilmastonmuutos ja sen seuraukset eivät ole mitään kepeimpiä tai helpoimpia aiheita käsitellä lasten kanssa, eikä niistä ole kirjoitettu kovinkaan montaa lastenkirjaa. Martti Linna on tarttunut tähän haastavaan aiheeseen lastenromaanissaan Isän luokse (Myllylahti 2017, arvostelukappale kustantajalta). Sen päähenkilö on kolmasluokkalainen Katri, joka asuu kerrostalossa lääkäri-äitinsä ja Veli-nimisen, ekaluokkalaisen pikkuveljensä kanssa. Veli sairastaa keuhkoahtaumatautia ja joutuu siksi käyttämään happiviiksiä ja ravaamaan jatkuvasti tutkimuksissa. Lasten isä on maailmanparantaja-taivaarannanmaalari, joka muutti Brasiliaan kommuuniin Katrin ollessa neljä ja Velin ollessa kaksivuotias. Katri ihailee isäänsä, eikä äitinsä tavoin koe, että isä olisi hylännyt perheensä vaan pikemminkin lähtenyt pelastamaan maailmaa. Äidin uutta miesystävää Katri sen sijaan vihaa, ja mies vaikuttaakin Katrista kävelevältä ilmastonmuutoksenmahdollistajan mallilta isoine autoineen ja jättipihveineen.

Isä lähettää Katrille nimipäiväkahjaksi paketin, josta paljastuu Al Goren tekemän elokuva, joka kertoo ilmastonmuutoksesta. Elokuva tekee Katriin todella syvän vaikutuksen, ja aika pian hän alkaakin nähdä Antarktikselta paenneita pingviinejä ja sulavilta jäätiköiltä evakkoon lähteneitä jääkarhuja keskellä omaa kotikaupunkiaan. Maapallo tarvitsee pikaista apua, ja Katri ryhtyy taistoon sen pelastamiseksi. Katri on täpäkkä lapsi, joka ei anna muiden mielipiteiden tai neuvojen vaikuttaa omiin käsityksiinsä, ja lapsen ehdottomuudella hän alkaa toteuttaa erikoisia ja osin myös aika nerokkaita suunnitelmia kasvihuonekaasujen vähentämiseksi.

Katrin äiti, opettaja ja rehtori eivät oikein ymmärrä tytön ajatuksia, ja yrittävät selittää, että ilmastonmuutoksen torjuminen ei ole yhden ihmisen - varsinkaan pikkutytön - asia. Katri onnistuu kuitenkin hyvin osoittamaan, että on monia käytännön tekoja, joita jokainen ihminen voi halutessaan tehdä ja jotka oikeasti vähentävät kasvihuonekaasujen määrää. Kun kaikki eivät taivu Katrin vaatimuksiin ja tunnu hänen mielestään suhtautuvan maapallon pelastamiseen tarpeeksi vakavasti, Katri keksii Operaatio Pottubileet. Pottubileissä Katri kuitenkin menee liiallisuuksiin ja itse asiassa myös laittomuuksiin. Silti hänen mielestään teko on oikea, koska ihmisillä ei ole hänen mielestään oikeutta jatkaa saastuttamista.

Juuri tässä piileekin varsinainen koukku ja lukijan ajattelua haastava kohta: Kuinka paljon voimme tehdä ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja mitkä ovat ne keinot, joita lain puutteessa saamme käyttää? Entä pyhittääkö tarkoitus keinot? Missa menee jo terroriteon raja? Ja tietysti myös se tärkeä kysymys: Missä määrin alakouluikäisen lapsen voi antaa kantaa huonta ilmastonmuutoksesta? Katri on oikeassa monessa seikassa, hänellä on halu auttaa ja tehdä jotakin, mutta hän on kuitenkin vasta lapsi. Hänen ajattelutapansa on ehdotonta, suoraviivaista ja vielä aika lapselleista. Hänen toimensa saattavatkin lopulta vaaraan sekä hänen oman että myös Velin hengen.

Katrin vaikuttimena on nimittäin myös halu tarjota Velille mahdollisuus hengittää puhtaampaa ilmaa, ja lopulta hän tekee hurjan ratkaisun ja päättää lähteä Velin kanssa isän luokse Brasiliaan. Siellä on suuri sademetsä, ja Katri on lukenut, että sademetsät ovat maapallon keuhkoja. Ehkä Velin tauti paranee siellä? Tyttö keksii, että Brasiliaan pääsee tietysti kahvilaivalla, eikä Katri lannistu siitä, että matka on pitkä, satama vaarallinen ja kielletty alue, eikä heillä Velin kanssa ole paljon rahaa. Hänen lapsenuskonsa on pelottavan vahva, ja lopulta se koituu melkein sisarusten kohtaloksi.

Onneksi karkumatka päättyy hyvin, ja Katrikin antaa hieman periksi ehdottomuudessaan. Myös äidin miesystävä ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja alkaa tehdä Katrin kanssa käytännön tekoja jätteiden vähentämiseksi. Silti jäin kaipaamaan kirjan lopulta jotakin enemmän. Koska muu tarina oli niin mukaansatempaava, Katrin ajatukset nerokkaita ja tarinan käänteet hauskoja mutta myös vakavia, tuntui loppu jotenkin heppoiselta. Olisin toivonut, että lukijallekin olisi jäänyt vahvempi tunne, että Katrin ponnistelut eivät olleet turhia, ja useampi hänen lähipiirinsä aikuisista ymmärtää, että pienillä teoilla on iso merkitys. Ja jotenkin tuntui, että lapsilukijoiden kannalta olisi ollut parempi, jos Katri itsekin olisi selvästi oivaltanut, että Brasiliaan lähtenyt isä ei ole pelkkä sankari ja osa hänen omista toimistaan ei ollut ihan kaikkein fiksuimpia, vaikka niillä olikin hyvä tarkoitus.

Lisäksi täytyy myöntää, että ennen kun Katrin peppipitkätossumainen hahmo onnistui valloittamaan minut ja tarina oli todella saanut minut otteeseensa, koin aika häiritsevänä kirjan kohtalaisen monet pilkkuvirheet. Luin alkua aika närkästyneenä siitä, että lukuisten että-sanojen edestä puuttui pilkku, eivätkä kaikki muutkaan pilkut olleet ihan kohdillaan. Noin 30. sivulla tarinan imu alkoi toimia, ja voin rehellisesti sanoa, että en sen jälkeen kiinnittänyt enää huomiota yhteenkään puuttuvaan tai väärään paikkaan sijoitettuun pilkkuun. Voinkin ihan rehellisesti sanoa, että pienellä viilaamisella Isän luokse olisi erittäin timanttinen lastenromaani.

Nytkin voin lämpimästi suositella sitä luettavaksi alakouluikäisille lapsille noin 3.-4.-luokkalaisista ylöspäin. Voisi kuitenkin olla ihan hyvä, että aikuinen olisi tarvittaessa lähellä lapsen lukiessa ja valmiina keskustelemaan lapsen kanssa kirjan herättämistä ajatuksista ja tunteista. Mikäli tiedät, että oma lapsesi on kovin herkkä tuntemaan maailmantuskaa, kannattaa miettiä, sopiiko tämä kirja juuri hänelle luettavaksi. Vaikka ilmastonmuutos toki on aihe, joka kuuluu kaikille, ajattelen itse, että meidän aikuisten tehtävä on luoda lapsille turvallisuudetunnetta, eikä olisi suotavaa, että jokin kirja aiheuttaisi heissä liiallista ahdistusta. Voin kuvitella, että itseeni tämä kirja olisi nuorempana saattanut vaikuttaa juuri niin. Toisaalta, esimerkiksi koululuokassa tämä kirja sopii oikein hyvin ilmasto- ja kestävä kehitys -jakson aikana luettavaksi ääneenlukukirjaksi. Sen ympärille voi rakentaa erilaisia teemakokonaisuuksia, ja löytyypä romaanista myös muutama valmis tutkimus- ja ryhmätyöaihekin, mikä on näin opettajan näkökulmasta katsottuna nerokasta!