Luettavaa koululaiselle hiihtolomaksi

Koululaisten hiihtoloma alkoi täällä Etelä-Suomessa tänään, ja moni varmasti aikoo ulkoilla ja talviurheilla, kun kerran talvikelit ovat vielä upeat. 

Ehkä johonkin väliin jää kuitenkin aikaa myös lukemiselle, ja ainakin meillä kotona koululaisen on hyvä välillä rauhoittua kirjan ääreen. Hän itse lukee tällä hetkellä Thomas Taylorin kirjoittaman Gargantis-kirjaa (WSOY 2020), joka on Malamanterin (2020, saatu kustantajalta) jatko-osa. Kirjan on suomentanut Jaana Kapari-Jatta. Itse en ole lukenut Gargantista, mutta Malamanterin luimme ääneen yhdessä. Kirjoitin tuolloin eriskummalliseen merenrantakaupunkiin sijoittuvasta Malamanterista Instagramiin seuraavasti:

"Tätä kirjaa on suositeltu erityisesti Potter-faneille, ja voin kyllä kuvitella, että hekin tästä pitäisivät. Toisaalta Malamanterista puuttuu tietynlainen syvyys, esimerkiksi henkilöiden ajatuksia ja tunteita ei ruodita kovin syvällisesti. Toiminta on suoraviivaista, ja tapahtumasta toiseen mennään vauhdilla. Tämä välillä häiritsee, mutta nuorempienkin lukijoiden on ehkä juuri siitä syystä helpompi koukuttua juonenkäänteisiin. Jännitystä ja vauhtia tästä salaperäisestä kirjasta ei ainakaan puutu".

Kirjan päähenkilöt Herbert Sitrus ja tämän ystävä Orvokki Parma ovat molemmat orpoja, ja Herbert työskentelee Hotelli Vanhan Nautiluksen löytötavaratoimiston virkailijana. Orvokki ilmestyy hänen luokseen, ja tahtoo, että Herbert auttaa häntä selvittämään kadonneiden vanhempiensa tapauksen. Orvokin tulosta alkavat jännittävät tapahtumat, joihin liittyy mystinen koukkumies ja tarujen merihirviö Malamanteri. Tämä kirja sopii alakouluikäisille, joilla on jo hyvä lukutaito.

........................................

Aivan kaikille suosittelen Hirviö ja Helmikki -nimistä kirjauutuutta, jonka on kirjoittanut Jack Meggitt-Phillips ja kuvittanut Isabelle Follath. Tämän kirjan on suomentanut Marja Helanen. Me saimme tämän ennakkokappaleena WSOY:lta, ja luin sen ääneen eskarilaisellemme ja tokaluokkalaisellemme. Kirjaa ei tarvinnut lukea montaakaan sivua, kun tarina sai niin jännittävän ja yllättävän käänteen, että me kaikki kolme nieleskelimme pienoisesta järkytyksestä ja yllätyksestä... Tämä ilkikurinen, omaperäinen, yllättävä ja jopa hieman röyhkeä kirja muistuttaa Roald Dahlin kirjoja - niitä, joissa lapsia pistellään säälimättömästi noitien tai jättien poskeen.

Hirviö ja Helmikki -kirjassa tekstiä on kohtalaisen paljon, mutta rivitys on väljää ja siellä täällä on mustavalkoisia kuvia keventämässä tekstimäärää.

Kirjan päähenkilöistä toinen on 511 -vuotias Ebenezer, jonka ökykartanon ylimmässä kerroksessa asuu hänen pitkän ikänsä salaisuus: hirviö, joka sylkee sisuksistaan elämän eliksiiriä ja mitä tahansa tavaraa, kunhan Ebenezer ruokkii sitä aina sillä herkulla, jota hirviö kulloinkin pyytää. Ei ole väliä, toivooko hirviö ruuakseen maailman viimeistä dodoa, Ebenezerin lemmikkikissaa tai vaikka harvinaista papukaijaa, Ebenezer toimittaa sen hirviölle. Ebenezerillä ei nimittäin ole omaatuntoa, ja hän ajattelee vain itseään. 

Kun hirviö sitten tahtoo syödä ihmislapsen menee Ebenezer orpokotiin ja adoptoi sieltä koko orpokodin häijyimmän kakaran eli Helmikin. Sekä Ebenezer että Helmikki käyttäytyvät kirjassa varsin hirviömäisesti, mutta varsinkin Helmikillä on käytökseensä lopulta aika ymmärrettävä syy. Nämä kaksi oppivat kuitenkin tärkeitä asioita itsestään ja ystävyydestä, ja nousevat lopulta hirviötä vastaan. Kirjan loppu vaikuttaa onnelliselta, mutta voin sanoa, että aivan viimeisellä sivulla on käänne, joka ei sovi herkimmille lukijoille! Minä ainakin mietin, oliko kirjaa sittenkään sopivaa lukea ääneen eskarille. Olin varma, että hän näkee kirjasta painajaisia, mutta onneksi niin ei käynyt!

........................................

Mikäli luettavakseen tahtoo sittenkin jotain vähemmän pelottavaa, kannattaa lapsen valita monelle tuttuakin tutumman Timo Parvelan Ella-kirjasarjan toiseksi uusin osa Ella ja kaverit vihdoin kolmannella (Tammi 2020, saatu kustantajalta). Itseasiassa sarjan uusin osa Ella ja etäkaverit etäkoulussa taisi juuri ilmestyä, eli ahkerin lomalukija ehtii lukea vaikka nämä molemmat kirjat.

Ella ja kaverit vihdoin kolmannella -kirjassa Ella luokkatovereineen on todellakin viimein aloittanut kolmannen luokan. Oppilaat tuntevat itsensä jo valtavan isoiksi ja viisaiksi, mutta opettajalla tämä siirtymä on aiheuttanut ikäkriisin. Kuten sarjalle on tyypillistä, opettajan toilailut ovat käsittämättömiä ja naurattavat lukijoita. Hän etsii itseään ja yrittää nuorentua pukeutumalla milloin punkkariksi, milloin hoppariksi.

Opettaja ei ole ainoa, joka kriiseilee, sillä Patekin on suuren elämänmuutoksen edessä. Hänen on nimittäin mentävä naimisiin, jotta hän saa ajaa autoa. Patella on kuitenkin ongelma, sillä hänellä ei ole morsianta. Ella ja kaverit tahtovat tietysti auttaa ystäväänsä, ja päättävät etsiä tälle morsiamen. Tietysti tästä kaikesta aiheutuu kommelluksia ja hauskoja juonenkäänteitä. Ella jopa menee tapaamaan paikallista kirjailijaa Pamo Tirvelaa siinä toivossa, että tämä kirjoittaisi Patesta kirjan, ja Pate saisi kuuluisuutta ja sitä kautta ihailijoita.

Ellat ovat saaneen uuden ulkoasun: Anni Nykäsen piirtämiä kuvia on runsaasti ja osa tekstistä on sovitettu puhekupliin.

Aikuislukijalle tämän kirjan parasta antia onkin sarjan uudistuneen ulkonäön ja Anni Nykäsen piirtämien kuvien ohella juuri tämä Pamo Tirvelan ilmestyminen tarinaan. Tirvela on kirjailija, jonka runoja ei liene lukenut kuin oma äiti, mutta joka kuitenkin jotenkin kummasti muistuttaa erästä tunnettua tosielämän kirjailijaa... ;) Lapsilukijoita huvittavat hauskat sanailut, kommellukset, jotka syntyvät muun muassa väärinymmärryksistä ja opettajan pöllyilyt. Oman lisänsä tarinaan tuo myös se, että Ella tajuaa olevansa pihkassa Pateen!

........................................

Vielä Ella-kirjaakin hauskempi, ja sanoisinko kreisimpi, lastenromaani on Miina Supisen kirjoittama Rosmariini - Mättömädon salaisuus (WSOY 2020, saatu kustantajalta). Tämä kirja on myös kaikista näistä tässä postauksessa esittelemistäni kirjoista helppolukuisin, sillä se etenee yhtä vahvasti sarjakuvamaisen kuvituksen kuin lyhyiden tekstiosuuksien kautta. Minusta tämä Mättömadon salaisuus on tyyppiesimerkki nykylapsille suunnatuista romaaneista, joissa kuvituksen rooli on hyvin suuri. Olen huomannut töissäni, että moni kolmasluokkalaisista oppilaistanikin valitsee mielellään luettavaksi kirjoja, joissa kuvitus on runsasta ja tarinassa paljon huumoria. 

Rosmariini - Mättömädon salaisuus pohjautuu helppolukuisesta Lukupalat-sarjasta tuttuihin Kokkiklubi-kirjoihin. Mättömato-kirjassa keittiönoita-Rosmariini on vienyt kokkiklubilaiset toiseen maailmaan seikkailemaan, mutta aluksi näyttää, että eksoottisesta miljööstään huolimatta tämä Kumaria-niminen maa on varsin tylsä paikka. Sitten Madeleine nappaa veneen kyytiin suloisen, keltaisen toukan, joka syö matkalaisten veneen, ja siitä alkavat ongelmat! 

Retkeilijät tutustuvat ensin tanssiharjoituksia pitäviin hevosiin, joutuvat sitten ilmarosvojen ilmalaivaan ja sieltä muurahaiskuningattaren valtakuntaan, jossa he joutuvat orjatyöhön keittiöön. Kuningatar pakottaa kokkiklubilaiset ja muut orjuuttamansa keittiönoidat raatamaan jälkeläistensä tulevan syntymäpäivän takia, mutta kaikki heidän ponnistelunsa tuntuvat valuvan hukkaan, kun mättömato ahmii toukkien syntymäpäiväkakun! Madeleine suuttuu toukalle, joka muuttuu säikähdyksestä elottoman näköiseksi pötkyläksi. Tarinan lopussa tämä elottoman näköinen pötkylä muuttuu kauniiksi perhoseksi, joka onnistuu pelastamaan Rosmariinin ja kokkiklubialiset muurahaiskuningattaren vankeudesta. Rosmariini toimittaa kokkiklubilaiset takaisin omaan maailmaansa, mutta jää itse Kumariaan suorittamaan tärkeää tehtävää. Tämä tarinan loppu viittaa vahvasti siihen, että tulossa on uusia Rosmariini-kirjoja, joissa vauhdikkaat seikkailut jatkuvat.

Arvatkaas muuten, mikä näistä kirjoista oli meidän tokaluokkalaisemme suosikki? Kaikki olivat kuitenkin kivoja (Ella ja kaverit kuulemma vähiten suosikki), mutta parhaan kirjan tittelin pokkasi fantasiaromaani Malamanteri!