Merja Palinin sanaton kuvakirja Taikapuikot (Etana Editions 2020, saatu kustantajalta) on äärimmäisen herkkä ja kaunis kuvakirja, joka kietoo lukijan lämpöiseen tunteeseen. Palin kuvaa vähäeleisesti ja vain muutamaa eri väriä käyttäen sen kaiken rakkauden, jota vanhempi lastaan kohtaa tunteen. Hänen tarinansa kertoo, kuinka paljon me vanhemmat olemme valmiita tekemään, jotta lapsillamme on hyvä ja turvallinen olla. Näin minä ainakin tämän kirjan luin ja tulkitsin.
Tarinan alussa kova viima puskee läpi kukkulan piiskaten puita, jotka sillä seisovat ja pitävät seuraa yksinäiselle mökille. Kylmyys ja tuuli on kuvattu sinisin sävyin ja pitkittäisin viivanvedoin. Sisällä mökissa värjöttelee tyttö. Tytön äiti kutoo punaisesta langasta tälle sukat ja sen perään lapaset. Vaikka punainen väri lupailee lämpöä, ei viima vieläkään hellitä, vaan pitää tytön otteessaan.
Äiti istuu ja kutoo. Hän kutoo niin vimmalla, että hiussuortuvatkin karkailevat hänen ennen kovin siloisesta nutturastaan. Äidin puikoista syntyy villakerrasto, kaulaliina ja pipo, joihin tyttö pukeutuu nenännipukkaansa myöten.
Äiti on selvästi päättänyt pitää rakkaimpansa lämpimänä ja suojassa ulkopuolelta tulevaa uhkaa vastaan, sillä hän ei lakkaa kutomasta. Äidin puikot loihtivat esiin metreittäin punaista kaulaliinaa, joka kietoo koko talon ja kaikki kukkulan puut sisäänsä suojaan. Vihdoin pikkuisessa mökissä on lämmintä, hiljaista ja rauhallista. Viimeinen kuva, jossa nurmi talon ympärillä jo vihertää, osoittaa, että puhaltavista tuulista huolimatta lämpö on voittanut kylmyyden. Tuuli ja kylmyys eivät ole enää uhkia, ne eivät pääse äidin loihtiman lämpimän taikapiirin läpi.
Taikapuikot on hieno osoitus siitä, kuinka kirja ei tarvitse sanoja kertoakseen suuren tarinan ja herättääkseen lukijassa paljon tunteita. Tämän kirjan kohdalla vähemmän on todella enemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.