Helppolukuisia tietokirjoja lapsille: Tietopalat-sarja

WSOY on julkaissut vuodesta 2016 asti Lukupalat-nimistä helppolukuista lastenkirjasarjaa, jonka kirjoissa on lapsia kiinnostavia tarinoita, runsas kuvitus ja kohtalaisen lyhyt teksti, mikä palvelee hiljattain lukemaan oppineita lapsia. Nyt Lukupalat on saanut rinnalleen Tietopalat-sarjan, jossa huomioidaan kaikki tietokirjoista kiinnostuneet lapset, joiden ei ehkä ole vielä kovin helppo omaksua tietoa pitkistä ja monimutkaisemmista (lasten)tietokirjoista. Tämä on hienoa, sillä oman kokemukseni mukaan moni lapsi lukee mielellään tietokirjoja.

Toistaiseksi Tietopalat-sarjassa on julkaistu kaksi kirjaa eli Mika Wickströmin kirjoittama ja Anton Lipastin kuvittama Jalkapallo haltuun sekä Sara Lumpeen kirjoittama ja Reetta Niemensivun kuvittama Salaperäinen kissa. Sarjan kaksi seuraavaa osaa ilmestyvät syksyllä. Toinen käsittelee lemmikkijyrsijöitä ja toinen jääkautta.  Tietopalat-kirjat jaetaan Lukupalojen tapaan neljään kategoriaan, jotka näissä tietokirjoissa ovat harrastus, luonto, tiede ja kulttuuri. 

Meidän perheemme kaikki kolme lasta pelaavat jalkapalloa, joten lainasin heille kirjastosta ensin Jalkapallo haltuun -kirjan. Erityisesti 7-vuotias keskimmäisemme onkin selannut tätä kirjaa itsekseen. Ainakin kaksi lapsistamme taitavat tietää jalkapallosta minua enemmän, ja itse luin tämän teoksen sillä ajatuksella, että voisin itsekin ymmärtää tuota lapsilleni niin rakasta lajia paremmin. Näin EM-kisahuuman aikaan kirja olikin varsin ajankohtainen, mutta harmikseni en saanut siitä kuitenkaan selville aivan kaikkea etsimääni. 

Paitsio vai ei? Tämä tilanne tuli valitettavalla tavalla tutuksi varmasti kaikille suomalaisille jalkapallofaneille EM-turnauksessa, Suomi vs. Belgia -ottelussa, jossa Joel Pohjanpalon puskumaali osoittautui paitsiotilanteessa tehdyksi.

Kirjan alussa kerrotaan hyvin lyhyesti paitsi jalkapallopelin ja itse pallon historia myös se, että kyseessä kaikkialla maailmassa pelattava peli, jossa kaksi joukkuetta yrittää saada pallon vastustajan maaliin, ja vain maalivahti saa koskea palloon käsillään. Tekstissä myös mainitaan, että pelissä on muitakin sääntöjä, mutta paitsiota lukuunottamatta niitä ei käydä läpi. Olisi ollut ihan fiksua kirjoittaa, mitä tarkoittavat esimerkiksi pilkku tai sivurajaheitto ja millaiset otteet ovat sallittuja, millaisista rikkeistä seuraa rangaistuksia ja millaisia rangaistuksia voi tulla. Ilmeisesti kirjan tekijät ovat ajatelleet, että kirjan lukija jo tietää jalkapallosta jotain, sillä myöskään hyökkääjien ja puolustajien tehtäviä ei juuri avata.

Jonkin verran myös ihmettelen sitä, että kirjassa esitellään aika monen sivun verran maailman suurimpia stadioneja ja rahakkaimpia seuroja, mutta tunnetuista pelaajista kerrotaan varsin vähän.  Olisi ollut mielenkiintoista lukea enemmän myös suomalaisista jalkapalloilijoista, suomalaisen jalkapallon tasosta, kotimaisista seuroista sekä tietysti siitä, miten nekin lapset jotka eivät vielä harrasta jalkapalloa, voisivat etsiä itselleen harrastusryhmän. Hienoa kuitenkin, että kirjan lopussa on annettu treeniohjeita, joiden avulla jokainen voi harjoitella jalkapalloa kotona itsekseen. Myös alun historiaosuus antoi paljon sellaista tietoa, jota en jalkapallosta harrastuksena ja kilpailulajina ole tiennyt.

Tämä fakta varmasti kiinnostaa lapsia: Ensimmäisten pallojen sisäkumeina käytettiin sian virtsarakkoja.

Salaperäiset kissat kuuluu Tietopalojen luonto-sarjaan. Se esittelee aluksi kissan salaperäiseltä tuntuvia ominaisuuksia, jotka voivat tuntua oikeastaan hieman jopa supervoimilta. Eikö vain olekin ihmeellistä, että kissa esimerkiksi laskeutuu lähes aina jaloilleen ja omistaa superkuulon ja hajuaistin? Näitä kissan superominaisuuksia esitellään kirjan edetessä tarkemmin. Lisäksi käydään läpi kissan käyttäytymistä ja viestimistä. Erityisen tärkeää on, että kirjassa ohjataan kissanomistajia ymmärtämään lemmikkiään ja kohtelemaan niitä kissan luonteelle (vai luonnolle?) sopivalla tavalla. Kirjassa myös sivutaan kysymystä, kuuluuko kissan olla vapaana ulkona vai ei, mitta ehkä tähän kysymykseen olisi voinut paneutua hieman tarkemminkin.

Salaperäinen kissa -kirjan avulla lukija voi oppia ymmärtämään oman kissansa veistejä - tai ainakin sitä, että kissalla on monia tapoja välittää viestejä.

Loppupuolella myös kerrotaan, millaisia tarvikkeita lemmikkikissa tarvitsee, ja millaisia asioita omistajan on hyvä pohtia (esim. Voiko kissaa kouluttaa?). Aivan kirjan lopussa esitellään muutamia eri kissarotuja, ja muistutetaan lukijoita, että hyvin hoidettuna kissa on pitkäikäinen lemmikki, ja sen ostamista on hyvä harkita tarkoin. Tähän tärkeään osuuteen olisi voinut vielä kirjoittaa, mistä kissan voi vastuullisesti hankkia. Pidin tästä kirjasta, sillä sen lähestymistapa on kautta linjan kissan luontoa ymmärtävä, ja kirja kannustaa lasta kohtelemaan lemmikkiä hyvin ja kunnioittavasti.

Kirjassa annetaan selitys myös sille, miksi koiria ja kissoja on perinteisesti pidetty toistensa vihollisina.

Lukemani perusteella Tietopalat vaikuttaa laadukkaalta sarjalta, jonka kahteen ensimmäiseen osaan on valittu monia lapsia kiinnostavat aiheet. Niemensivun kuvittamat kissat ovat ilmeikkäitä ja noh, kissamaisia. Lipasti ihmishahmot ovat pullottavine silmineen humoristisempia, mutta kuitenkin hänenkin tekemänsä kuvitus havinnollistaa onnistuneesti tekstiä. 

Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia kirjoja kulttuuri-kategorian kirjat tulevat olemaan, ja miten jääkausi onnistutaan selittämään siten, että kirjan kohderyhmään kuuluvat lapset sen helpoiten ymmärtävät. Toivottavasti tulevien kirjojen joukossa on myös esimerkiksi Egyptin historiaa käsittelevä kirja, sillä se on aihe, josta yleensä aina joku oppilaistani suorastaan janoaa tietoa ja joka varmasti kiinnostaisi monia alakouluikäisiä.