Ninka Reitun kirjoittama ja kuvittama kuvakirja Ystäväni Pulla Vehnänen (Otava 2021, saatu kustantajalta) on ihastuttava teos ystävyydestä ja eläinten kauniista kohtelusta. Siksi tämä kirja sopiikin esiteltäväksi juuri nyt eli eläinten viikolla. Viikon tarkoitus on herättää ajatuksia ja keskustelua siitä, miltä yhteiselo ihmisen kanssa eläimestä tuntuu.
Reitun kirjassa käsitellään juuri näitä samoja teemoja. Tarinan päähenkilö, eli omapäinen Tylli-tyttönen saa huoltajiltaan Mummilta ja Mommalta oman ponin. Tylli ei ole kovin kärsivällinen, ja hänellä on vahvat mielikuvat, mitä poniystävänsä kanssa tulee touhuamaan. Tylli lähtee hakemaan Pulla Vehnästä uuteen kotiinsa, mutta Pulla ei halua mennä traileriin, vaan karkaa ja kiipeää puuhun (!) turvaan.
Pientä ponia pelotti. Se piiloutui kukkien sekaan ja pisti korvansa ihan luimuun. Sillä tavalla ponit kertovat, että joku asia arveluttaa niitä.
Näin osuvasti Reittu kuvaa ponin tuntoja, ja saa lukijankin ymmärtämään, miksi Pulla Vehnänen ei tottele Tylliä, joka pontevasti komentaa poniaan. Lisäksi Reittu kuvaa hienosti, että Pulla Vehnänen kyllä haluaisi luottaa Tylliin. Lopulta tyttö saakin Pullan alas puusta ja menemään traileriin lupaamalla sille porkkanoita ja halauksia.
Lempeys ja ystävälliset sanat tehoavat toisinaan paremmin kuin määräileminen.
Tyllin ja Pullan haluat törmäävät kirjassa vielä monta kertaa, sillä Tylli esimerkiksi tahtoisi letittää Pullan hännän, laittaa ponille satulan ja ratsastaa sillä. Letitykseen Pulla suostuu, vaikka sitä jännittääkin, mutta satuloimiseen se ei suostu.
- ...sinä sanoit, että olet ystäväni, eivätkä ystävät sido satuloita toistensa selkään ja ohjaile muita oman mielensä mukaan! Pulla Vehnänen selittää kiukustuneelle Tyllille. Tyllin hermot uuteen ystäväänsä menevät ihan kokonaan, kun hän ei saa ponia suostumaan ratsastukseen tai kärryajeluihin. Tyttö nimittäin tahtoisi, että Pulla pitäisi juuri samoista asioista kuin hän itse. Tylli leppyy Pulla Vehnäselle vasta, kun poni-poloinen syö itsensä ähkyyn ja toipuu vain Tyllin sinnikkään hoidon ansiosta.
Tylli oppii, että ystävän kanssa voi puuhata kaikenlaisia kivoja juttuja, mutta molempien pitää haluta tehdä niitä. Sekä Tylli että Pulla Vehnänen oppivat, että kaverin kanssa voi ja kannattaa tehdä kompromisseja, toiseen pitää luottaa ja toisen mielipidettä kunnioittaa. Siten yhteiselo sujuu hyvin, eikä ketään - ei eläin- eikä ihmisystävää - saa pakottaa tekemään sellaista, mikä pelottaa tai tuntuu kurjalta.
Reitun kuvitus on ilosita, värikästä ja ilmeikästä. Sekä Tyllin, Pulla Vehnäsen, että taustalla häälyvien Mummin ja Momman ilmeet ovat paljonpuhuvia ja kertovat paljon tunteista, joita henkilöt kokevat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.