Hylättyjä kartanoita, salaperäisiä mysteereitä ja kummallisia olentoja lastenromaaneissa

Vanhoissa puutaloissa on jotain todella kiehtovaa. Veikkaanpa, että en ole ainoa, joka yrittää hylätyn talon ohittaessaan kurkkia sisään sen ikkunoista ja arvailla, kuka talossa on joskus asunut, ja miksi talo on hylätty. Vanhat huvilat ja rapistuneet talovanhukset ovatkin mitä parhaimpia näyttämöitä jännittäville tarinoille, eikä siksi olekaan ihme, että monen lasten- ja nuortenromaanin tapahtumapaikkana ja seikkailujen lähtökohtana on jokin hylätty rakennus. Esimerkiksi Eva Frantzin kirjoittamassa Ruukin salaisuus -kirjassa vanha kartano kätkee sisäänsä jännittävän salaisuuden, jota päähenkilö alkaa selvittää. Reetta Niemelän kirjoittamassa Mustan kuun majatalo -fantasiaromaanissa päähenkilö muuttaa isänsa kanssa vanhaan taloon, joka ei olekaan mikä tahansa rakennus, vaan fantasiaolentojen turvapaikka.

Tänä kesänä minä ja kymmenvuotias esikoiseni luimme vanhempieni kirjahyllystä löytyneen fantasiasarjan Spiderwickin kronikat ensimmäisen osan Haltijakirja (WSOY 2004, suom. Ulla Lempinen), jonka on kirjoittanut Holly Black ja kuvittanut upein mustavalkoisin kuvin Tony DiTerlizzi. Tässäkin kirjassa keskeinen rooli on vanhalla, rapistuneella talolla.

Kirjan tarina alkaa, kun kaksoisveljet Jared ja Simon, heidän siskonsa Mallory ja äitinsä muuttavat erittäin vanhaan ja ränsistyneeseen Lukkuvyöryn kartanoon. Aika pian talossa alkaa tapahtua kummallisia ja ikäviäkin asioita, joista syytetään Jaredia - tämä kun on ennen muuttua ollut vanhassa koulussaan monenmoisissa vaikeuksissa. Jared alkaa tutkia kartanoa ja päätyy salattuun työhuoneeseen, josta löytyy Arthur Spiderwikin luonto-opas, Ihmeellinen maailma ympärillämme -kirja. Se on täynnä tietoa haltijoisa, ja Jared alkaa sisarustensa kanssa selvittää, ovatko talon kummalliset tapahtumat kenties kirjassa esiintyvien olentojen aikaansaannoksia...

Vaikka Spiderwickin kronikat -sarja on jo melkein kaksikymmentä vuotta vanha, ei se silti tunnu vanhanaikaiselta. Tarina on vetävästi kirjoitettu ja kuvat ovat todella hienoja. Sarjan kirjat ovat varsin ohuita, joten alakouluikäinne lukija saa luettua ne melko nopeasti. Se on ihan hyvä, sillä olen huomannut, että esimerkiksi osa oppilaistani on vältellyt liian paksuja kirjoja. Oma esikoiseni luki tosiaan kirjan suosituksestani, ja kyseli, löytyykö vanhempieni hyllystä myös sarjan muut osat. Onneksi löytyy! Sarjan ensimmäisessä tuotantokaudessa on viisi osaa ja toisessa kolme. Sarjasta on tehty myös elokuva.

Luin hiljattain ensimmäisen osan myös toisesta sarjasta, jossa päähenkilö alkaa selvittää menneisyyden mysteereitä, jotka kytkeytyvät hänen omaan historiaansa ja lähistöllä olevaan vanhaan, hylättyyn taloon. Kyseessä on Tuutikki Tolosen kirjoittaman kolmiosaisen sarjan avaus Agnes ja unien avain (WSOY 2020). Kirjan herkkä ja mustavalkoinen kuvitus on Kati Vuorennon taiteilemaa. 

Siinäkin päähenkilö muuttaa yhdessä äitinsä kanssa uudelle paikkakunnalle. Hän löytää hautausmaalta hautakiven, jonka teksti tuntuu kummallisesti liittyvän häneen itseensä. Agnes tahtoo tietää, kenelle hauta on kuulunut ja onko tällä henkilöllä jotain tekemistä Agneksen itsensä kanssa. Agnes saa avukseen uuden ystävän Pullan, jonka vanhat kaverit tuntuvat melko kurjilta kiusaajilta. Onneksi Agnes on paitsi utelias myös vahva ja puolustaa tarvittaessa uutta ystäväänsä.

Agnes alkaa nähdä kummallisia unia, joissa hän kätkee jotain puutarhaan. Unien tunnelma on hieman uhkaava, ja kaikkein merkillisintä on, että tuo samainen puutarha löytyy aivan lähistöltä. Puutarha kuuluu kauniiseen, vanhaan rakennukseen, johon Agnes haluaisi kovasti päästä sisään. Puutarhasta löytyy unessa esiintynyt avain, joten lasten pitää tietysti selvittää, mihin lukkoon avain sopii. Kun se selviää, saa Agnes kuulla ihmeellisiä asioita oman sukunsa historiasta... Sarjan seuraava osa: Agnes ja huvilan salaisuus liittyy nimensä mukaan vielä suoremmin tuohon huvilaan.

Pidin paljon Agnes ja unien avain -romaanista, enkä ihmettele lainkaan, että se voitti vuonna 2021 LukuVarkaus-kirjallisuuspalkinnon. Kyseinen palkinto annetaan lapsiraadin valitsemalle, edellisenä vuonna ilmestyneelle, parhaalle Suomessa suomen kielellä julkaistulle lastenromaanille.