Torstaina kuuntelin lastenalueella YleMixiä ja seurasin Kallio-lavalla Jani Kiiskilän haastattelua hänen Huppu seiskalla ja Ihan hupusta -kirjoistaan. Ehdin myös tapaamaan ystäväni ja kuuntelemaan kirjapodcasteja käsittelevää keskustelua. Erityisen kiinnostava oli kuunnella, kun Sara al Husaini kertoi hätkähdyttävästä kirjastaan ”Huono tyttö”.
Perjantaina messuilin omien lasteni kanssa, ja silloin pyörille pääosin tekemässä heille kirjalöytöjä. Erityisesti antikvariaattipuolella meillä kului paljon aikaa, kun esikoinen etsi juuri yhtä tiettyä Aku Ankka -albumia. Onneksi ehdimme kuitenkin seuraamaan Heli Koskisen Zeta-kirjoja käsittelevää ohjelmaa, jossa yleisö sai myös ideoida peliä tai oikeastaan siihen liittyviä esteitä ja apukeinoja. Tästä ohjelmasta sain hyviä ideoita myös omaan ope- ja lukututortyöhöni.
Lauantaina seurasin Kumpula lavalla, kun kustantaja Saara Tiuraniemi haastatteli Kaisa Happosta, jonka kirjan ”Mur, eli karhu” luen lukututorina karhu-teeman aluksi. Nyt Kaisa luki kirjaansa ”Mur - Pieni lintukirja”, joka on julkaistu yhteistyössä Kansallisgallerian kanssa. Sen tarinan taustalla on nimittäin Ferdinand von Wrightin maalaus.
Tämän jälkeen Ernest Lawson esitteli lastenromaaniaan ”Höpersankarit 1 - Opejahti”. Ainakin lapsiyleisön määrästä päätellen kirja kiinnostaa kohderyhmäänsä.
Pääsin myös osallistumaan Otavan ja Kariston tilaisuuteen, jossa kirjailijat Minna Haapasalo, Laura Lennes, Jenni Multisilta, Mirella Mäkilä, Kirsi Pehkonen ja Kaisu Tuokko esittelivät uutuuskirjojaan. Erityisesti Laura Lenneksen kirja ”Nainen, 35” vaikutti luvatun ronskiutensa takia kiinnostavalta. Samoin vaikutti Jenni Multisillan kirjoittama ”Umpihangessa alttarille”, koska kirjailija lupasi uudistavansa tai ehkä pikemminkin välttävänsä viihdekirjoista tutut kliseet.
Viimeiseksi ennen kotiinlähtemistä ehdin vielä kuunnella, kuinka kirjasomesta tutut Ulla Lehtinen, Nea Lahtinen, Elina Pitkäkangas ja Anna Pölkki keskustelivat kirjasomesta ja siihen mahdollisesti liittyvästä vallasta.
Messut olivat tänäkin vuonna oikein mukavat, vaikka lastenalue oli mielestäni muutamaa aikaisempaa vuotta karumpi. Sen sijainti hallin perällä, jossa valot ovat hämärämmät ei ole kovin toimiva, varsinkin, kum siitä kuljettiin joka suuntaan läpi. Kirjastobussi ja kirjat, joita siellä saa lukea ovat tietysti mahtavat, Storytelin juna veti puoleensa paljon pikkuväkeä ja Suomalaisen kirjakaupan kanssa toteutettu maalitussiseinä vähän isompia lapsia. Lauantaina paikalla oli oikea lukukoira, jota lapsi kerrallaan pääsi tervehtimään pieneen aitaukseen.
Lastenalueen keskellä oli myös satupuu, josta roikkuvista kuulokkeista pystyi kuuntelemaan kirjoja. Minun alueella ollessani, niitä ei kyllä kovin moni näyttänyt hyödyntävän.
Kustannus-Mäkelän osastolla lapset pääsivät rauhallisin värityspuuhiin suloiseen värityskojuun. Myös Otavan osastolla oli pieni värityspöytä ja Tammen/Wsoyn osastolla sai onnenpyörää pyöräyttämällä tietää, mikä Harry Potter -kirjoista tuttu sauva itselle sopisi.
Mikko Mallikas -kirjoille rakennettu koju oli iloisen värikäs ja oikein kutsuva. Siellä oli myös oma askartelupöytä. Omat lapseni innostuivat etsimään alepöydiltä itselleen luettavaa, ja kaikille heille löytyikin useampikin kiinnostava kirja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.