Lasten- ja nuorten HLBTQ-kirjallisuus

Tällä viikolla vietetään Prideviikkoa, ja myös moni kirjabloggari osallistuu viikkoon ottamalla osaa Niina T,:n emännöimään lukutempaukseen. Tempauksen aikana on tarkoitus lukea HLBTQ-kirjallisuutta ja esitellä kirjoja blogissaan.

Lastenkirjojen puolella HLBTQ-kirjallisuus loistaa lähes kokonaan poissaolollaan. Tämä tietysti selittynee osittain sillä, että seksuaalisuuten liittyvät aiheet ovat muutenkin harvinaisia kuvakirjoissa, vaikka toki näistäkin aiheista voisi taitava kirjoittaja kirjoittaa lempeästi ja lapsentasoisesti. Lapsikin voi pohtia omaa sukupuoltaan ja seksuaalista suuntautumistaan, vaikka ei tee sitä välttämättä edes tietoisesti. Jos seksuaalisuus tai sukupuolikokemus poikkeaa "normista", voi lapsi olla hämillään ja ahdistunutkin.

Hyvä esimerkki tällaisesta kuvakirjasta on viime kesänä esittelemäni Jessica Waltonin kirjoittaman kuvakirjan Olen ystäväsi aina (Otava 2016), jonka aiheena on transsukupuolisuus. Kirjassa Erkki-nalle masentuu, koska se on aina tiennyt olevansa tyttönalle, vaikka kaikki pitävät sitä poikanallena. Nelle tulee surulliseksi, koska se pelkää, että sen paras ystävä hylkää sen, jos saa kuulla totuuden. Ystävä ei välitä siitä, onko nalle tyttä vai poika, ja kannustaa nalle olemaan oma itsensä eli Elli-nalle. Minusta tämä on onnistunut kuvakirja herkästä aiheesta.

Erityisen tärkeää on, että lastenkirjoissakin esiintyisi erilaisia ihmisiä ja erilaisia perheitä, sillä kirjojen avulla lapsi jäsentää ympäröivää maailmaa, ja parhaillaan kirjat voivatkin lisätä suvaitsevaisuutta ja tuulettaa pölyttynyttä käsitystä "normaalista" perheestä, jolla yhä edelleen tarkoitetaan valitettavan usein ydinperhettä, jossa on äiti, isä ja lapset.

Dekkariviikolla kirjoitin Johanna Hulkon Geoetsivät kirjasarjasta (Karisto), joka on suunnattu alakouluikäisille lapsille. Sarjan päähenkilöllä Raparperilla on kaksi isää, ja muut lapset hyväksyvät sen mukisematta. Raparperi itse kertoo olevansa tosi onnekas, kun on saanut kaksi isää. Monen lapsen suosikkikuvakirjoissa eli Aino Havukaisen ja Sami Toivosen kirjoittamissa Tatu ja Patu -kuvakirjoissa (Otava) näiden ystävällä Veeralla on puolestaan kaksi äitiä. Kustantamo S&S on puolestaan hiljattain julkaissut Sanna Manderin tekemän kuvakirjan Avain hukassa (tulossa esittelyyn myöhemmin), jossa etsitää kadonnutta avainta kauniin, vaaleanpunaisen kerrostalon eri asunnoista. Jokaisessa asunnossa asuu omanlaisensa asukas, joka on aivan erilainen kuin naapurinsa. Eräs heistä on pienisuuri tyttö, jolla on peräti seitsemän pienenpientä isää.

Kirjaverstaan hauskassa Lastenkirjafestarit-tapahtumassa pääsi kurkistamaan kerrostalon elämää.

David Walliams, jolla on kyky kirjoittaa tuoreista aiheista ja näkökulmista, on kirjoittanut kirjan Poika ja mekko (Tammi 2015) pojasta, joka tykkää pukeutua tytöksi. Kirjassa ei luokitella päähenkilöä mihinkään ryhmään, hän on ihan tavllinen poika, joka tykkää asioista, jotka yhteiskunta on määritellyt tyttömäisiksi.

Nuortenkirjoissa HLBTQ-kirjallisuutta onkin julkaistu enemmän. Nuortenkirjojen puolella ehkä tämän hetken tunnetuin transsukupuolisuutta käsittelevä teos on Siri Kolu kirja Kesän jälkeen kaikki on toisin (Otava 2016). Päähenkilö Peetu elää viimeistä kesäänsä biologisesti tyttönä ja odottaa syksyllä alkavia hoitoja. Hän purkaa ahditustaan ja tunetitaan purjelennoilla, joille hänen isänsä tämän vie. Peetulla sekä hänen lähipiiriinsä kuuluvilla ihmisillä on paljon käsiteltävää ja pohdittavaa, eikä muutos tunnu olevan kenellekään helppo.

Salla Simukan kirjoittama Lumikki-trilogia on päässyt myös Amerikan markkinoille, jossa siitä aiotaan tehdä myös elokuva. Punainen kuin veri (Tammi 2013), Valkea kuin lumi (Tammi 2013) ja Musta kuin eebenbuu (Tammi 2014) kertovat Lumikki Anderssonista, lukiota käyvästä tytöstä, jolla on hyvin surullinen ja arvoituksellinenkin menneisyys. Lumikki on joutunut kestämään koko peruskoulun ajan julmaa ja silmitöntä kiusaamista, mikä on sekä haavoittanut häntä että tehnyt hänestä vahvan, valppaan ja vaiteliaan. Nämä ominaisuudet ovat tarpeen, sillä Lumikki joutuu kirjoissa tahtomattaan ratkaisemaan rikoksia ja selvittämään myös itseensä kohdistuvia uhkia. Kirjojen pääaiheena ei siis suinkaan ole Lumikin seksuaalinen suuntautuminen, mutta kaikissa kolmessa kirjassa on vahvasti läsnä hänen suhteensa Liekkiin, ihmiseen, johon Lumikki rakastui silmittömästi, mutta joka jätti Lumikin aika rumasti, koska ei halunnut ketään lähelleen omien transhoitojensa alkaessa. Lumikki itse ei välitä, onko Liekki tyttö vai poika, hän rakastaa ihmistä ei tämän sukupuolta.

Näitä Lumikki-kirjoja en olekaan esitellyt blogissani, mutta lyhyesti voin sanoa, että Simukka on mielestäni äärimmäisen taitava kirjoittaja, jonka käyttämä kieli ja kielikuvat miellyttävät ainakin minua lukijana. Juonellisesti pidin eniten sarjan ensimmäisestä osasta, vaikkakin sarjan viimeisessä osassa Lumikin oman menneisyyden mysteerit ratkesivat kiehtovalla tavalla. Hieman minua häiritsi se, miten Lumikki kasvoi sarjan aikana jonkinlaiseksi superihmiseksi, joka selviää tilanteesta kuin tilanteesta, jaksaa juosta pakoon ketä tahansa ja omaa vielä supertarkan hajuaistinkin. Ensimmäisessä osassa Lumikin hahmo vaikutti sellaiselta, joka ei herätä kanssaihmisissä suuria intohimoja, mutta viimeisessä osassa hän aiheuttaa heissä suorastaan pakkomielteitä. Minä muuten kuuntelin tämän trilogian äänikirjoina, ja sellaisina nämä kirjat toimivat mainiosti.

Maria Turtschaninoffin teokset ovat suosikkejani suomalaisten ya-kirjojen joukossa. Turtschaninoff kirjoittaa vahvoista naisista feministisellä otteella. Hän kirjoittaa rohkeasti myös naispareista ja sukupuolikokemuksista. Myös Siiri Enorannan kirjassa Surunhauras, lasinterävä (WSOY 2015) eräs keskeinen henkilö löytää tosirakkauden oman sukupuolensa edustajasta. Niin ikään nuorille ja nuorille aikuisille kirjoitetussa Väkiveriset-kirjasarjassa (Myllylahti) päähenkilö löytää itselleen kumppanin ja sielunsisaren toisesta nuoresta naisesta. Sarjan kirjoittaja Sini Helminen jopa leikittelee kirjassa ajatuksella, että olisi olemassa yhteisö, jonka parissa heterosuhteet olisivat poikkeavia.

Nämä teokset minulle tulevat mieleen lasten- ja nuortenkirjoista, joissa henkilöhahmojen joukossa on "sateenkaari-ihmisiä" eli heitä, jotka kuuluvat sukupuoli- tai seksuaalivähemmistöihin tai joiden pääteema on transsukupuolisuus tai seksuaaliseen vähemmistöön kuuluminen. Millä kirjoilla sinä täydentäisit listaani?

ps. Nimimerkki Magdaleenan äiti kirjoittaa blogia oman, alakouluikäisen transtyttönsä elämästä ja kokemuksista. http://istuusepaivankakkaralla.blogspot.fi/