Kirjastokassin esittelyä: Luettavaa taaperoille, leikki-ikäisille ja eskarille sekä pikkukoululaisille

Olemme olleet jo melkein kuukauden verran lomalla ja käyneet sinä aikana kirjastossa muutaman kerran. Koska aikani kirjoittaa on tällä hetkellä aika rajattua erinäisten kesäloma-aktiviteettien takia, olen viime aikoina tehnyt muutaman kirjaesittelyvideon sellaisista kirjastolainoista, joista lapseni ovat erityisesti pitäneet. Nuo esittelyt ovat näkyneet sekä Instagramin Storyissa että blogin Facebookissa. Facebookiin pääset tämän sivun sivupalkissa olevasta Facebook-logosta.



Tuorein kirjastolöytö, josta erityisesti vajaa neljävuotias kuopukseni tykkää, on Fearne Cottonin kirjoittama ja Sheena Dempseyn kuvittama kuvakirja Joogavauvat (Kustannus-Mäkelä 2018). Kirjan on suomeksi riimitellyt Minna Ihatsu. Tämä kirja innosti kuopukseni joogaamaan kotona - ja tietysti minut hänen kanssaan. Kävimme lapsen aloitteestaan läpi jokaisen kirjassa esitellyn asennon, veikkei tässä kirjassa varsinaisesti opetettukaan joogaamista. Kirjan vauvat vain tekevät asanoja huvikseen, ja Dempseyn kuvitus esittelee jokaisella aukeamalla uuden asennon. Katso ihmeessä kirjan esittely alla olevasta videosta!




Toisella videolla esittelen useamman kirjan. Joukossa on kirjasuosituksia taaperoille (Peppe- ja Kolmikko-sarjat), leikki-ikäsille (Klaara ja laulava orkidea sekä Pieni Maija), karttakirja kaikille perheenjäsenille (Lumotun maan kartasto), tulevan eskarilaisen lainaamat helppolukuiset PikkuLukuavain-kirjat sekä tulevan tokaluokkalaisen valitsemat kirjat. Olin erityisen iloinen, kuinka paljon uutuuksia kirjaston hyllyistä kesäkuun alussa löytyi. Kannattaa katsoa tarkemmin videolta, millaisista kirjoista on kyse.



Tarkemmin esittelen:
- Mervi Lindman: Peppe potalla
- Maria Nilsson Thore: Kolmikko ulkoilee ja kolmikko leikkii sisällä
- Johanna Hulkko & Marjo Nygård: Pieni Maija
- Sharon Rentta: Klaara ja laulava orkidea
- Laura Ertimo & Satu Kontinen*: Lumotun maan kartasto
- Helena Bross & Kadri Ilves: PikkuLukuavain -kirjat
*Videolla erehdyksessä sanon Konttinen, eikä Kontinen, kuten kuuluisi. 

Koululaisia kosiskelevaa kakkahuumoria: Isämies ja räjähtävä kakka

"Millaisista kirjoista alakoululaiset oppilaat saisi innostumaan? Mistä he tykkäisivät niin paljon, että eivät malttaisi lopettaa lukemista?" Näitä kysymyksiä ovat pohtineet varmaan aika monet opettajat ja lasten vanhemmat. Ainakin opettaja Arttu Unkari myöntää miettineensä tätä ja ryhtyneen sitten itse kirjoittamaan kirjaa, jonka koelukijoina toimivat hänen omat oppilaansa. Unkarin ensimmäinen romaani Isämies ja räjähtävä kakka (Otava 2020, saatu kustantajalta) ilmestyi juuri, ja ainakin meidän perheessämme kirja sai juuri sellaisen vastaanoton kuin Unkari kirjaa kirjoittaessaan toivoi: Tuleva tokaluokkalaiseni tykästyi kirjaan ja "hotkaisi" sen parissa päivässä, mikä ei ole aivan turha meriitti kirjalle. Pikkukoululaiseni nimittäin suhtautuu vaihtelevan nurjamielisesti lukemiseen ja on karttanut liian pitkiä kirjoja, vaikka hänen lukutaitonsa onkin ikäisekseen erinomainen.



Isämies-kirjan nähtyään hän selasi sitä ja tuumi aluksi, että siinä on aivan liikaa tekstiä (175 sivua). Hän oli tätä mieltä siitäkin huolimatta, että kirjassa on runsaasti Kai Vaalion piirtämiä humoristisia kuvia ja sarjakuvamaisia yksityiskohtia. Rohkaisin (Lue: lahjoin peliajalla.*) lasta kuitenkin yrittämään Isämiehen lukemista, ja ihme tapahtui! Lapsi huomasi kirjan olevan hauska ja luki sen loppuun asti. Hän hoksasi, ettei koko kirjaa tarvitse lukea kerralla, vaan hyvänkin kirjan voi myös jättää kesken. Viimeistään siinä vaiheessa heitin kuvitteellisesti yläfemmoja Unkarin kanssa, kun kuuliin lapseni naurahtelevan itsekseen kirjan tapahtumille. Lopulliseksi arvosanaksi Isämies ja räjähtävä kakka -kirjalle hän antoi neljä tähteä viidestä.

"Tässä kirjassa oli hyvää nämä vitsit. Ja sitten mä tykkään lukea tuollaisia rikossarjoja. Niinkuin arvoituksia", lapseni kertoi ja lisäsi vielä: "Tässä on aika paljon limaa. Kato vaikka. Ja lue sä tää äiti myös."

Tämä kirja alkaa kaiken hyvän maun vastaisesti vessanpöntöltä. Se myös jatkuu ja loppuu hyvän maun vastaisesti. Parempi niin, koska hyvän maun mukaiset kirjat ovat tylsiä. (s.9)


Lapsen pyynnöstä minäkin luin Isämiehen ja pystyin toteamaan saman kuin lapseni: Kirjassa tosiaan on paljon limaa, lietettä ja (kakka)vitsejä. Unkari itsekin kertoi kirjaa esitellessään, että oli joutunut pistämään opeminänsä syrjään kyetäkseen oikein tarkoituksella lisäämään kirjaan kaikkea hulvatonta ja ehkä jopa tiukkapipoisten lukijoiden mielestä kyseenalaistakin materiaalia. Aivan mainio oivallus häneltä olikin lisätä se kirjan huumorin ja sisällön kyseenalaistava kukkahattutäti suoraan tarinaan. Lähes jokaiselle sivulle on nimittäin piirretty kärttyinen mummeli, joka kommentoi kirjan tapahtumia ja itse tarinaa hyvin paheksuvaan sävyyn. Itseasiassa koko kirja alkaa mummon antamalla varoituksella:

Hyvät hyssykät sentään, miten kamala kirja sinulla on käsissäsi! Sen vitseistä yksikään ei ole hauska eikä kunnollinen, niin kuin vitsit ennen vanhaan ja voi pyhä sylvi, miten paljon tässä on huonoa käytöstä, josta ei missään nimessä saa ottaa mallia!

Älä lue tätä yhtään pitemmälle. Ilmoitin tästä kirjasta jo poliisille.

Oletuksena on tietysti, että kieltämällä, paheksumalla ja kärjistämällä lapset saadaan itseasiassa haluamaan jatkaamaan kirjan lukemista. Ja täytyy sanoa, että kärttyisen mummelin kommentit sopivat tähän kirjaan kuin kirsikka kakun päälle. Tarinan juoni on täynnä kommelluksia ja uskomattomia käänteitä. Huumoria revitään paitsi kakkajutuista myös humoristisille lastenkirjoille tyypilliseen tapaan opettajista ja muista aikuisista, jotka käyttäytyvät järjettömän hölmösti ja kummallisesti. Päähenkilöinä seikkailevat lapset ovat sen sijaan viisaita ja järkeviä ja pelastavat tilanteet silloin, kun aikuiset ovat ne sotkeneet.

Tässä kirjassa päätähtinä hääräävät koululaiset Oona ja Eeli sekä Oonan poliisi-isä, jonka supervoima on superluulo. Isä siis kuvittelee tietävänsä aina ratkaisun kaikkeen ja olevansa aina oikeassa. Isän superluulo saa kuitenkin aikaan paljon harmia, eivätkä rikokset ratkeaisi ilman nerokkaiden lasten apua. Isämies ja räjähtävä kakka -kirjan tapahtumat alkavat, kun räjähtävä kakka lennättää opetusministeri Misukka Kyläsen avaruuteen, ja salaperäinen räjäyttäjä uhkaa räjäyttää kaikki Suomen koulut taivaan tuuliin. Isämies tekee parhaansa ratkaistakseen tapauksen, mutta onnistuu syyttämään rikoksesta milloin ketäkin viatonta ja ohittamaan lähes jokaisen olemassaolevan johtolangan. Onneksi Oona ja Eeli ovat paremmin kärryillä rikosten ratkaisemisesta ja onnistuvat lopulta pysäyttämään rikollisen. Lopuksi käy vielä ilmi, miksi räjäyttäjä on ottanut kohteekseen nimenomaan koulut. Voisi jopa sanoa, että kaikesta kakkamateriaalista huolimatta Isämies ja räjähtävä kakka -kirja tarjoaa lukijoille oivallisen opetuksen kanssaihmisten hyvästä kohtelemisesta...
Itse en jaksanut kauheasti naureskella kakkavitseille, mutta Unkari on onnistunut kirjoittamaan tarinaan myös mukavasti aikuisia naurattavia jippoja. Kannattaa tsekata!

Suomen tulevaisuus on jo pilalla, kun nykyajan kirjat ovat tällaisia! (s.82)

Lopuksi vielä varoitus: Älä lue tätä kirjaa, jos et tykkää vessahuumorista, pöljistä aikuisista, kärttyisistä mummoista, opettajista, lapsista tai (anti)supersankareista. Jos kuitenkin käkätät kippurassa Pikku-Kalle vitseille tai haluaisit nähdä, miten vanhempia ja opettajia jallitetaan, kannattaa antaa Isämiehelle mahdollisuus.

*Sovimme, että antaa kirjalla mahdollisuuden ja luottaa omaan lukutaitoonsa. Lukisi ensin viisitoista minuuttia ja saisi saman verran peliaikaa. Hän suostui pitkin hampain, mutta hoksasi aika pian, että oli turhaan torpannut sekä oman lukutaitonsa että kirjan. Ja on ilokseni tämän jälkeen lukenut jo kaksi muuta pidempää kirjaa. Niistä lisää myöhemmin!