Tarinoita suomalaisista tytöistä sekä itsenäisistä naisista kapinallisille tytöille

Kustantamo S&S on julkaissut tänä syksynä peräti kolme satumaista tietokirjaa kirjaa, joissa tytöt ja naiset nostetaan sankareiksi ja esikuviksi sekä esitellään heidän tekojensa ja saavutustensa kautta. Kaksi kirjoista on suomalaisten tekijöiden taidonnäytteitä ja kertovat suomalaisista naisista, kolmas on jatkoa viime vuonna hitiksi nousseelle Iltasatuja kapinallisille tytöille -kirjalle ja pitää sisällään monen erimaalaisen naisen tarinoita.

"Tämä kirja on suorastaan itkettävänä ihana", ajattelin monta kertaa lukiessani kirjailija Ida Salmisen ja  kuvittaja Riikka Salmisen yhteistyönä syntynyttä, selvästi lapsille ja nuorille suunnattua kirjaa Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa (arvostelukappale kustantajalta), jossa paitsi esitellään 40 maailmaa jollain tavalla muuttanutta suomalaista naista, myös kuljetaan näiden tarinoiden kautta läpi Suomen historian 1800-luvun alusta tähän päivään. Tarinoiden kautta syntyy kuva suomalaisen yhteiskunnan ja siinä vallitsevien tapojen, asenteiden ja arvojen kehittymisestä sekä niistä kipupisteistä ja epäkohdista, joita vastaan aikansa tiennäyttäjätytöt ja -naiset ovat tietoisesti ja joskus myös tietämättään taistelleet. Kirjan tekijöiden sanoin: "Naisten elämäntarinat ovat osoitus siitä, mitä kaikke voi saada aikaan olemalla oma itsensä. Ja siitäkin, ettei ole vain yhtä mallia, eikä tiettyjä lähtökohtia tai ominaisuuksia, jotka ovat edellytys haaveiden toteutumiselle."

Salminen on kirjoittanut naisista tarinamuodossa, ja hän esittelee heidän elämäänsä nuoruudesta aikuisuuteen kasvutarinana, aloittaen aina "Olipa kerran...". Tekstit pohjautuvat henkilöhaastatteluihin ja lähdekirjallisuuteen, mutta tapahtumien kuvauksissa kirjailija on käyttänyt luovaa vapautta. Tämä kerrontamuoto palvelee ilman muuta hyvin juuri nuorta lukijaa sillä kertomukset ovat helposti luettavia ja vaikuttavat aivan sadulta - paitsi että ovat totta. Kirjaan on valikoitunut 40 tyttöä ja naista eri aloilta hyväntekijä ja Diakonissalaitoksen perustaja Aurora Karamzinista (1808 - 1902) jääkiekkoilija Noora Rätyyn (1989 - ). Moni kirjassa esitellyistä henkilöistä on minulle ainakin nimeltä entuudestaan tuttuja. Minuun kirjan sadunomaisuus vetosi, sillä se sai kirjan henkilöt tuntumaan niin läheisiltä ja tavallisilta - siis juuri sellaisilta, joiden elämään, haaveisiin, vastoinkäymisiin ja onnistumisiin on helppo samastua.

Riikka Salminen on tehnyt kunkin henkilön lapsuudenkuvaan historiallisesti
uskottavan taustan, puvustuksen yms, jotta myös kuvat kertovat kustakin henkilöstä
ja historiallisesta ajasta mahdollisimman aidosti.
(Ida Salminen & Riikka Salminen: Tarinoita suomalaisista tytöistä, jotka muuttivat maailmaa)

Toinen kustantajalta arvostelukappaleena saamani kirja on helsinkiläisen opettaja-kuvittaja Elina Tuomen kuvittama ja kirjoittama tietokirja Itsenäisiä naisia - 70 suomalaista esikuvaa, joka kertoo niin ikään suomalaisista naisista tietokirjoista tuttuun faktamaisempaan tyyliin. Kirjan kohderyhmää ovatkin Salmisten kirjan kohderyhmää varttuneemmat lukijat. 70 suomalaisen naisen joukkoon on valikoitunut naisia hyvin eri aloilta ja aikakusilta, ja Tuomi esittelee heidät sekalaisessa järjestyksessä - minä, joka rakastan historiaa, kaipasinkin hiukan kronologista jaottelua.

Tässä kirjassa on mukana monta tuttua nimeä, joista osa on samoja kuin Salmisten kirjassa, mutta osa on minulle aivan uusia tuttavuuksia. Onkin mahtavaa, miten monen eri alan osaajaa tähän kirjaan on nostettu. Kun mukana on naisia näyttelijöistä, naisasianaisiin, runoilijoihin ja videopelisuunnittelijoihin, urheilijoista tutkijoihin, lääkäreihin ja poliitikkoihin, muotoilijoista yritysjohtajiin, kirjailijoihin ja sairaanhoitajiin, voivat lukijatkin nähdä, paitsi sen että kuka hyvänsä voi halutessaan tähdätä itseään kiinnostavaan ammattiin, myös sen, että maailmassa on hurjan paljon tavoiteltavaa, hurjan paljon kiinnostavia asioita tutkittavaksi sekä ovia, joiden kautta kulkiessa löytyy aina uusia mahdollisuuksia.

Kuvitus on kerrassaan loistavaa!
(Elina Tuomi: Itsenäisiä naisia)

Kolmas kirja, jonka sain luettavakseni on siis Maija Kauhasen suomentama kirjan Iltasatuja kapinallisille tytöille 2, jonka ovat kirjoittaneet Francesca Cavallo ja Elena Favilli. Kirja on hyvin samantyylinen kuin edeltäjänsä eli Iltasatuja kapinallisille tytöille. Tarinat kertovat tytöistä ja naisista, jotka ovat tehneet jotain omalla tavallaan merkittävää, olleet ehkä oman alansa pioneereja, olleet naisia, jotka ovat saattaneet murtaa vallitsevaa käsitystä naisille tai tytöille sopivista tehtävistä, taistelleet ennakkoluuloja vastaan, voittaneet vastoinkäymisiä ja ennenkaikkea olleet lahjakkaita omalla alallaan. Lahjakkaita ovat tälläkin kertaa myös kirjan kuvituksen laatineet 50 taiteilijaa, sillä kuvitus on kerrassaan upeaa ja monipuolista.

Kirjan tarinat kertovat monista sellaisista henkilöistä, joiden tarinat ansaitsivat teikijöiden mielestä tulla huomatuksi ja näkyviksi. He ovat saaneet inspiraation edellisen kirjan lukijoilta, jotka ovat tulleet kertomaan kaksikolle tarinoita naisista, joiden tarinoita ei aiemmin ole huomattu. Kirja kannustaa etsimään lahjakkuutta sieltä, missä sitä ei ensi silmäyksellä ollut. Se auttaa näkemään mahdollisuuksia odottamattomissa paikoissa. Vaikka kirjassa esitellään naisia ja tyttöjä ympäri maailmaa, on aika moni heistä kotoisin kuiten Yhdysvalloista tai Iso-Britanniasta. Suomesta on tähän kirjaan mahtunut mukaan jääsukeltaja Johanna Nordbland.

Tämän kuvan kuvitus: Geraldine Sy
(Francesca Cavallo & Elena Faville: Iltasatuja kapinallisille tytöille2)

-----------------------------

Minä ilahduin kovasti, kun huomasin, että tänä vuonna julkaistaan niin monta kirjaa, joissa naisten tarinat ja teot ovat keskiössä. Historia on hyvin pitkään ollut suurmiesten historiaa ja kirjoitetut tarinat suurmiesten tarinoita. Naisista on kirjoitettu lähinnä miestensä kautta - miettikääpä vaikka Fredrika Runebergia, josta tiedämme lähinnä sen, että hän teki kirjailijamiehelleen torttuja. Tosiassa hän oli varsinainen tehopakkaus, joka hoiti paitsi kodin ja sen torttujen paistamisen, myös kirjoitti itse lukuisia hineoja teoksia. 

Ja nyt minä kaipaan sitten sitä kirjaa, jossa näiden naisten ja tyttöjen tarinat ovat samoissa kansissa poikien ja miesten sekä muunsukupuolisten tarinoiden kanssa. Toivon, että kaikki olisivat samalla viivalla, ja ihan kaikille sukupuolille kirjoitettaisiin tarinoita rohkeista henkilöistä, jotka ovat teoillaan muuttaneet maailmaa, olleet rohkeita, kulkeneet omia polkujaan, rikkoneet lasikattoja, taistelleet ennakkoluuloja vastaan, nousseet ylös kaaduttuaan, tehneet vaikka joku on sanonut et voi, uskaltaneet puolustaa heikompiaan ja taistelleet paremman ja tasa-arvoisemman huomisen puolesta.

Kiukkupussi Killi eli kuvakirja siitä kun kiukuttaa ja harmittaa

Killi ja Kiki ovat monelle lapselle tuttuja hahmoja television lastenohjelmasta, jossa kissakaksikko hyppää ohjelman alussa taikalaatikkoon ja pääsee sieltä mielikuvitus(leikki)maailmaan. Leikin tiimellyksessä jotain menee usein pieleen tai tulee jokin pulma, jota ratkaisemaan saapuu Killin ja Kikin avuksi salaperäinen muukalainen eli lasten äiti. Sitten tapahtumat kelautuvat alkuun, ja Killi ja Kiki pääsevät elämään äskeiset hetket uudestaan ja toimimaan niin, että saavat ongelman selätetyksi.

Saimme Minerva Kustannukselta luettavaksi televisiosarjan pohjalta tehdyn Killi ja Kiki -kirjasarjan toisen osan Kiukkupussi Killi (2018, alkuteos Animaatiostudio Toonbox, yhteistyössä Kaiken Publishing Ltd.). Kirjan ovat tehneet Mike de Seve ja Michael Mennies ja sen suomennoksesta vastaa Siiri Turunen. Kiukkupussi Killi noudattaa rakenteeltaan televisiosarjasta tuttua kaavaa, ja tällä kertaa ratkaistava ongelma on Killin hermostuminen kesken leikin. Hermostuminen puolestaan johtuu siitä, että Killin hienot suunnitelmat eivät hänestä riippumattomista syistä toteudu, mikä onkin tietysti ärsyttävää.

Mike de Seve ja Michael Mennies: Kiukkupussi Killi (Minerva Kustannus 2018)

Killi ja Kiki hyppäävät leikin alussa taikalaatikkoon ja pääsevät taiteilijan ateljeehen. Killillä on suuret suunnitelmat, ja hän aikoo ensin tehdä hienon maisemakuvan ikkunasta näkyvän mallin mukaan. Sen jälkeen hän haluaa maalata asetelman ja lopuksi vielä muotokuvan kolmesta pikku ankasta. Sadepilvi pilaa hänen maisemansa, asetelma kaatuu ja ankat aivastelevat niin, etteivät pysy paikoillaan. Killiä harmittaa niin, että hän alkaa raivota. Silloin salaperäinen muukalainen saapuu paikalle ja muistuttaa, että ei kannata raivota asioille, joille ei voi mitään. Hän muistuttaa, että elämä on täynnä yllätyksiä, jotka voivat lopuksi olla ihan hauskojakin. Killi ja Kiki aloittavat leikin alusta, ja tällä kertaa Killi saa käännettyä vastoinkäymiset voitokseen. Syntyy oikein hienoja maalauksia, joista lopulta kootaan oikea taidenäyttely.

Mike de Seve ja Michael Mennies: Kiukkupussi Killi (Minerva Kustannus 2018)

Kiukkupussi Killi on hauska kirja luettavaksi yhdessä leikki-ikäisen lapsen kanssa. Sen tarkoitus on selvästi harjoittaa tunnetaitoja, mutta leikin lomassa. Lopussa on vielä muutama leikki- ja tehtäväidea, jotka kannustavat lasta ja vanhempaa leikkimään yhdessä. Kuten kirjan lopussa olevassa ohjetekstissä sanotaan: "Yhdessä lukeminen luo voimakkaan siteen aikuisen ja lapsen välille. Se edistää lapsen oppimista ja puheen kehitystä sekä kehittää sanavarastoa. Kun kirjaan paneutuu huolella, siitä saa enemmän irti."

Mike de Seve ja Michael Mennies: Kiukkupussi Killi (Minerva Kustannus 2018)

Muita kiukustumisesta ja harmituksesta kertovia kirjoja:
Stella J. Jones & Alison Edgson: Karhun ärripurripäivä (Kustannus-Mäkelä 2016)
Tuula Korolainen & Christel Rönns: Kissa Killin kiukkupussi (Tammi 2007)

Kaksi viihdyttävää lastenelokuvaa: Lasse-Maijan Etsivätoimisto ja Puluboin ja Ponin Leffa

Olen tässä parin viikon sisällä käynyt katsomassa peräti kaksi lastenelokuvaa, jotka pohjautuvat perheessämme paljon luettuihin lastenkirjoihin, Puluboin ja Ponin Leffan sekä Lasse-Maijan Etsivätoimisto -elokuvan.

Lassea esittää Frank Dorsin ja Maijan (Maja) roolissa nähdään Ester Vuori.

Viime viikon maanantaina sain käydä katsomassa ennakkoon Martin Widmarkin suosittujen Lasse-Maijan Etsivätoimisto -kirjojen pohjalta tehdyn elokuvan Lasse-Maijan Etsivätoimisto - Ensimmäinen arvoitus. Tähän näytökseen olisin saanut ottaa lapsenkin mukaan, mutta valitettavasti eskarinsa aloittanut esikoululainen oli juuri silloin tutustumassa uuteen ryhmäänsä. Niinpä en saanut kuulla lapsikatsojan mielipidettä tästä Josephine Bornebusch ohjaamasta alakouluikäisille suunnatusta salapoliisielokuvasta. Henkilökohtaisesti oletim trailerin perusteella, että elokuvassa olisi hieman enemmän vauhtia, ja nyt tuntui että tätä puolitoistatuntista elokuvaa olisi voinut hieman lyhentää, mikä olisi ehkä napakoittanut kerrontaa. Toisaalta kävin katsomassa dupatun version, eli voi olla, että huolimatta hyvistä suomalaisista ääninäyttelijöistä, ruotsinkielisessä elokuvassa olisi ollut hieman enemmän jännitettä, koska alkuperäisversiot yleensä ovat, noh parempia.

Elokuva kertoo siis nimensäkin mukaan Lassen ja Maijan ensimmäisestä yhteisestä jutusta eli arvoituksesta. Lasse on kirjaviisas koululainen, jonka suurin unelma olisi voittaa koulujen välinen Hammarabin tietokilpailu. Maija puolestaan on villisieluinen luonnonlapsi, joka on joutunut muuttamaan koulua tiuhaan. Lapset joutuvat erinäisten sattumien kautta yhteen ja todistavat, miten arvokas Hammarabin kirja varastetaan koulusta. Koska Maijasta tehdään yksi pääepäilty, päättävät Lasse ja Maija etsiä oikean syyllisen käsiinsä, sillä Vallilan kaupungin poliisi tuntuu olevan kaffella kuin opettajat välitunnilla. Kaksikko vakoilee, tutkii, poissulkee ja päättelee, - siis suorittaa taitavaa salapoliisityötä.  Lopulta epäiltyjen joukossa on enää muutama koulun opettaja, ja vaikuttaa siltä, että useimmalla heistä on jotain salattavaa. Ennen kun arvoitus ratkeaa, joutuvat Lasse ja Maija myös pohtimaan, mikä on heille tärkeintä: ystävyys vai maine ja kunnia.

Käsikirjoitus: Henrik Engström ja Mattias Grosin

Tänään vein eskarilaisemme katsomaan Puluboin ja Ponin Leffan, jonka on ohjannut Mari Rantasila. Tämä nuoren Jenni Lausin tähdittämä elokuva oli täyttä tykitystä koko 70 minuuttisen kestonsa ajan. Tykkäsin elokuvasta todella paljon, vaikka Puluboi ei ollutkaan ihan sellainen, joksi hänet olin kirjojen perusteella kuvitellut, vaikka Aapo Puusti näytteleekin mainoksia suoltavaa, pullia ahmivaa ja villejä biittejä beatboksaavaa pulua oikein mainiosti. Lausti näyttelee koulun aloittavaa Poni-tyttöä aivan loistavasti. Jokainen heppatytön ele, pukittelu, hirnahtelu ja hörähtely tuntui tulevan  täydestä sydämestä.

Käsikirjoitus: Hannamaija Matila ja Veera Salmi

Poni on siis pieni tyttö, jonka koulu on alkamassa parin viikon päästä. Poni itse on sitä mieltä, että hän ei ole tyttö laisinkaan, vaan Poni. Ja ponien ei tarvitse käydä koulua. Etenkin työtön äiti on huolissaan tekoturpaa käyttävästä tytöstään, vaikka taiteilijaisä yrittääkin vakuuttaa, että Ponilla on vain vilkas mielikuvitus. Paha kyllä perheen pihapiirissä asuu myös tulevan koulun rehtori, joka haukkuu Ponin ja tämän luovuuden lyttyyn.

Poni kohtaa (keksii) Puluboin, joka tuo hänelle turvaa ja jonka kanssa tyttö alkaa keksiä villejä suunnitelmia ja leikkejä, joiden tarkoitus on päättää hänen koulutaipaleensa ennen, kun se on kunnolla alkanutkaan. Elokuvassa seurataan, miten Poni kuitenkin kasvaa jännityksensä ja ahdistuksensa voittajaksi, ymmärtää, että koulussakin voi leikkiä (vaikka, joskus luovuudellekin on rajansa) ja ennen kaikkea opettaa myös rehtorille, että leikkiminen on sallittua. Tämä elokuva oli myös kuusivuotiaan lapseni mielestä hyvä, ja hän olikin sille jo aivan oikeaa kohderyhmää. Suosittelen lämpimästi tätä elokuvaa kaikille esikoulu- ja alakoulun alaluokkalaisille lapsille sekä heidän vanhemmilleen.

Kuinka minusta tuli rohkea eli kirja tunteista ja ryhmässä toimimisesta

Tietokirjailija, neuropsykiatrinen valmentaja ja kuvataideterapeutti Mervi Juusola on kirjoittanut lastenkirjan Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018, arvostelukappale), jossa tarinaosuuden lomassa lukijoille annetaan paljon tietoa tunteista ja sosiaalisissa tilanteissa toimimisesta. Kirjan kuvituksen on tehnyt Anni Nykänen.

Kuinka minusta tuli rohkea -teoksen tarkoitus on muun muassa auttaa lasta tunnistamaan omia tunteitaan, kohtaamaan vaikeita tilanteita, ratkaisemaan konflikteja, puolustamaan itseään ja asettumaan muiden asemaan. Kirjan kehyskertomuksen avulla lukija pystyy asettumaan esimerkiksi kiusatun asemaan ja toisaalta myös löytämään ratkaisuja sellaisiin tilanteisiin, joissa on ehkä itse ollut kiusattuna tai nähnyt kiusaamista.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)

Tarinan minäkertoja on ekaluokkalainen Tilda, jonka vanhemmat eroavat. Tuon ison elämänmuutoksen lisäksi Tilda ja hänen pikkuveljensä Sisu joutuvat tottumaan asumaan uudessa, isossa kaupungissa kerrostalossa, jonka pihalla leikkii paljon isoja lapsia. Tilda on ujo ja hänen on vaikea tutustua uusiin lapsiin, ja Sisu ajautuu helposti törmäyskurssille toisten kanssa. Sisarukset kohtaavatkin varsin kurjia tilanteita, kun isommat lapset pilkkaavat heidän maalaisuuttaan, tönivät ja juonittelevat.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)

Tilda yrittää koulussa tutustua muihin lapsiin, mutta se on aika vaikeaa. Hän tarkkailee muita ja yrittää miettiä, pitääkö hänen muuttua kuuluakseen porukkaan. Onneksi tyttö ymmärtää olevansa arvokas omana itsenään. Koulun kokkikerhossa Tilda tutustuu Annaan, josta hän löytää uuden sydänystävän. Nuo kaksi ovat siitä lähtien erottamattomat - tai ovat ainakin siihen asti, kunnen Anna ei enää uskalla liikkua Tildan kanssa siitä pelosta, että häntäkin aletaan pilkata.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)

Tildan tilanne tuntuu jo lukijastakin aika kestämättömältä, sillä tyttöä pilkataan, hänen syntymäpäivilleen ei tulla, ja kaiken lisäksi tämän paras ystäväkin kääntää hänelle selkänsä. Huomasin, että omatkin lapseni ahdistuivat aika kovasti tässä kohtaa kertomusta, ja toinen uhkasi jo antaa selkää Tildan kiusaajille. Tämä tunnetaitokirja siis nostaa esiin kaikenlaisia tunteita myös lukuhetkellä.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)

Tarinan lopussa kaikki kääntyy kuitenkin parhain päin, kun Tilda oppii puolustamaan itseään, keskustelee tilnateesta Annan kanssa, onnistuu sanomaan suorat sanat kiusaajilleen ja kertoo kaiken äidilleen, joka kutsuu kiusajat vanhempineen koolle. Aikuiset osaavat ratkaista tilanteen parhain päin, vaikka eräs äiti ei suostukaan näkemään mitään väärää oman lapsensa toiminnassa. Näinkin voi tosielämässäkin käydä. Kirjassa tämä yksi kiusaaja joutuu lopuksi jäämään yksin, kun muutkaan eivät sitten enää saa olla hänen kanssaan.

Luin tämän kirjan 4- ja 6-vuotiaiden lasteni kanssa. Huomasin, että tiettyjen tarinassa esiin nousevien asioiden käsitteleminen oli heille vielä haastavaa, ja vaikka tarinan Sisu-poika on omien lasteni tavoin päiväkoti-ikäinen, hänestä on vaikea hakea kosketuspintaa, sillä tarina kerrotaan Tilda-isosiskon näkökulmasta. Tilda osaa käsitellä ja eritellä tunteitaan isomman lapsen tavoin, joten olisikin ihan mielenkiintoista lukea sama tarina Sisun näkökulmasta.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)

Sanoisin, että tämä kirja tarjoaa kasvattajille välineitä tunnetaitojen opettamiseen nimenomaan alakoulun 1. - 3.-luokkalaisille lapsille. Lapsi voi toki lukea tätä kirjaa itsenäisestikin, mutta parhaiten kirja toimii kuitenkin aikuisen ja lapsen yhteisissä lukuhetkissä, sillä moni asia voi herättää lukijassa ajatuksia ja kysymyksiä, joista on hyvä heti päästä puhumaan aikuisen kanssa. Kirjassa on mukana myös tunnekortit, joiden avulla lapsi voi joko itsenäisesti tai yhdessä aikuisen kanssa oppia tunnistamaan tunteitaan.

Tämäkin aukeama sisältää erittäin tärkeää tietoa, eli lukijalle annetaan vinkkejä,
kuinka voi tutustua uusiin lapsiin.
Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)

Erituyisen tärkeää tietysti on, että kirjassa korostetaan sitä, ettei kiusatuksi joutuminen ole kenenkään oma vika. Jokainen meistä on omanlaisensa ja kaikilla meillä on omat vahvuutemme.

Lukijaa rohkaistaan miettimään omia vahvuuksiaan.

Mervi Juusola & Anni Nykänen: Kuinka minusta tuli rohkea (Otava 2018)

Tämän kirjan on lukenut myös Taikasaappaat-blogin Heli, jonka mietteitä kirjasta pääset lukemaan tästä linkistä.

Ihana Maija ja Veera Virtanen ja esikoulu (kirjoja päiväkodin ja eskarin aloitukseen)

Kun heinäkuu vaihtui elokuuksi, aloiettiin meidän perheessämme jälleen kerran uusi, jännittävä elämänvaihe nimittäin päiväkotiin tutustuminen. Kolmesta lapsestamme kaksi on ollut aikaisemminkin päivähoidossa, mutta nuorimmainen menee päivähoitoon nyt ihkaensimmäistä kertaa. Kaksi isompaa lasta vaihtavat päiväkotia, ja vanhin aloittaa kaiken lisäksi esikoulun. Minä palaan töihin, joten on tässä taas muutoksia kerrakseen!

Emme toki ole ainoa perhe, jossa lapset aloittavat loman jälkeen - tai ihan ensimmäistä kertaa -  päiväkodissa, eskarissa tai koulussa. Uudet asiat jännittävät ja askarrattuvat yleensä aina sekä vanhempia että lapsia, ja jokainen lapsi tietysti reagoi näihin muutoksiin omalla tavallaan. Minä itse olen huomannut, että muutokset ja uudet jutut on helpompi käsitellä ja hyväksyä, kun niistä puhuu lapsen kanssa etukäteen. Varsinkin vanhin lapsemme haluaa mielellään tietää etukäteen, millaista siellä uudessa päiväkodissa ja eskarissa on. Pienempien lasten kanssa voi ihan hyvin puhua yleisellä tasolla, mitä päiväkodissa tehdään ja millaisia päiväkotipäivät luultavasti tulevat olemaan. Ja tietysti kannattaa muistaa puhua siitäkin, että on ihan luonnollista jännittää ja vähän pelätäkin, mutta kannattaa myös miettiä, niitä uuden koulun/päiväkodin/eskarin kivoja puolia. 

Meillä aika monia uusia juttuja lähestytään paitsi keskustellen (ja tietysti kävimme uudessa päiväkodissa tutustumassa ihan paikan päällä) myös kirjoja lukemalla. Omasta hyllystämme löytyvät esimerkiksi kirjat Onni-poika menee eskariin, Onni-poika menee päiväkotiin, Mikko Mallikas menee kouluun ja Oona ja Eetu päivä hoidossa. Hiljattain ostin myös kirjastosta jo moneen kertaan lainatun Anneli Kannon kirjoittaman ja Noora Katon kuvittaman Veera Virtanen ja esikoulu -kirjan (Karisto 2014). Kirjassa Virtasen perheen vanhin lapsi, taitava ja tomera Veera aloittaa esikoulun.

Veera on itsevarma ja tottunut komentamaan pikkusisaruksiaan. Ensimmäisen eskaripäivän aamu kuitenkin alkaa hieman huonosti, sillä häneltä lähtee toinenkin etuhammas, eikä Veera pysty enää sanomaan s:ää ja r:ää. Koska Veera ei ole ollut päiväkodissa, hän ei tunne päiväkodin tiloissa toimivan eskarin tapoja, muita lapsia tai opettajaa. Meteli häiritsee Veeraa, mutta kukaan ei kuunteke, kun tämä yrittää komennella muita eskarilaisia.

Anneli Kanto ja Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu
Karisto 2014

Eskarissa on myös eräs Alex, joka on omien sanojensa mukaan ollut päivähoidossa jo vauvasta asti. Alex siis tietää kaiken ja kertoo sen myös kovaan ääneen. Poika ei taida tarkoitta pahaa, mutta käyttäytyy vähän tökerösti ja muun muassa nauraa Veeralle, kun tämä kaataa ruokalassa tarjottimen, eikä osaa sanoa omaa nimeään kunnolla. Veera siis inhoaa eskaria heti alkuunsa, eikä tilannetta helpota, että päivälepoaikaan ei uni tule silmään ja polttopallossakin hän palaa ensimmäisenä. 

Anneli Kanto ja Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu
Karisto 2014

Päivän loppupuolella Veera kuitenkin huomaa, että myös kaikkitietävä Alex on vielä pieni poika, joka tarvitsee Veeran apua. Ja laululeikkituokion aikana Veera pääsee loistamaan ja saa itseluottamustaan takaisin. Ensimmäinen eskaripäivä ei sitten onneksi kuitenkaan ole täysi katastrofi, ja kun r- ja s-kirjaimetkin kotona taas "löytyvät", päättää Veera mennä eskariin seuraavanakin päivänä.

Anneli Kanto ja Noora Katto: Veera Virtanen ja esikoulu
(Karisto 2014)

Toinen, ihanan rohkaiseva kirja, jossa päähenkilö menee uuteen päiväkotiin on Kariston Rohkeus-kirjoituskilpailussa kunniamaininnan saanut kuvakirja Ihana Maija. Kirjan on kirjoittanut Johanna Hulkko ja herkällä otteella kuvittanut Marjo Nygård. Maija on herttainen tyttö, joka rakastaa hyönteisiä ja haaveilemista. Hän on rohkea ja reipas ja tykkää leikkiä parhaan ystävänsä kanssa metsää pöydän alla. 

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Maija lähtee äitinsä kanssa neuvolaan, ja matka sinne kulkee päiväkodin ohi. Päiväkodin pihalta eräs lapsi huutaa Maijalle ja äidille: "Läski!", ja Maija huomaa, miten äiti tulee siitä surulliseksi. Maija tulkitsee tilanteen niin, että poika on haukkunut äitiä ja käy näyttämässä pojalle rumimman irvistyksen. Maija ei siis vähästä säikähdä! 

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Neuvolassakin äiti on selvästi jännittynyt, mutta Maija ei ilmeisesti yhtään. Hän tuntee neuvolan tdin ja pitää tästä kovasti. Täti punnitsee Maijan ja kyselee tytön ruokailu- ja liikuntatottumuksista. Iloinen ja sanavalmis tyttö kertoo pitkän listan terveellisistä ruuista, joita syö paivittäin ja selostaa liikunnallisia leikkejä ja puuhia, joita tykkää harrastaa. Tätiä naurattaa, ja äiti on helpottunut.

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)

Kotimatkalla Maija ja äiti kävelevät sen saman päiväkodin ohi kuin menomatkalla. Tällä kertaa kaksikolle huudellut poika tuleekin pyytämään Maijaa leikkimään, ja Maija lupaa tulla seuraavana päivänä, kun hän aloittaa päiväkodissa. Seuraavana aamuna Maija on jo kuuden aikaa eteissä vaatteet päällä valmiina odottamassa päiväkotipäivän alkamista. Häntä ei taida jännittää päiväkodin aloittaminen lainkaan!

Johanna Hulkko ja Marjo Nygård: Ihana Maija
(Karisto 2018)