Olen viime aikoina lukenut Lotta-Sofia Saahkon kirjoittamaa Papan kanssa kahvilla -kirjaa, joka pohjautuu hänen pappansa lapsuusmuistoihin ja kertomuksiin papan haastatteluista.
Lotta-Sofian tavoitteena on selvittää, mitä tarkoittaa olla karjalainen, sillä hänen pappansa on karjalan evakko ja joutunut jättämään kotinsa muutaman vuoden ikäisenä pikkupoikana. Omat juureni ovat myös Karjalassa, joten aihe kiinnostaa itseänikin. Papan muistelut Saahko on kirjoittanut kertomuksen muotoon ja tarina on mukaansatempaava ja mielenkiintoinen. On sydäntäsärkevää lukea, miten papankin perhettä on syrjitty ja ryssittelty - jopa niin paljon, että hänen perheensä pyrki häivyttämään karjalaisuuden ja vaihtoivat venäjänkieliset nimensä suomalaisiksi. Kertomus ei kuitenkaan rajoitu pelkkiin sotavuosiin, vaan jatkuu aina siihen, kun pappa kasvaa aikuiseksi ja saa oman perheensä. En tiedä, antaako kirja lopulta vastausta siihen, mitä on olla karjalainen, mutta kiinnostava mikrohistoriallinen kertomus se on.
Papan kokemuksista on tehty myös kaksi lastenkirjaa: Omenarannasta uuteen kotiin ja Joulun taika. Ensimmäinen kuvaa papan perheen evakkotaivalta ja asettumista uuteen kotiin. Jälkimmäinen kertoo joulun odotuksesta. Siinä pappa pääsee laulamaan koulun joulujuhlaan, mutta jouluiloa himmentää ikävä, koska perheen isä on rintamalla. Näitä kuvakirjoja olen lukenut ekaluokkalaiselleni, joka pitää kovasti historiasta. Kirjat ovat hänestä hyviä, ja myös minusta ne ovat onnistuneesti toteutettuja. Niiden idea on Papan kanssa kahvilla -kirjasta tuttu; Pappa kertoo pienelle Lotalle omista kokemuksistaan. Papan lapsuuden nurjimmat kokemukset on selvästi siloiteltu lastenkirjoihin sopivampaan muotoon. Kuitenkaan esimerkiksi evakkoperheen köyhyyttä ei ole peitelty, ja joulun ilo ei papalle lopulta tullutkaan lukemattomista paketeista, vaan yhdestä iloisesta jälleennäkemisestä...
Kirjojen kuvituksen on tehnyt Christel Rönns, jonka tyyli on leikkisää ja lastenkirjoihin sopivaa, mutta kuitenkin historiallisia yksityiskohtia kunnioittavaa.