Satupäivän kirja: Misse ja Lapin taikayö

Hyvää Satupäivää kaikki tarinoiden ystävät! Tänään, Sadun nimipäivänä 18.10. satuja juhlitaan eri puolilla Suomea kirjastoissa, teattereissa, päiväkodeissa ynnä muissa vastaavissa paikoissa.



Minäkin haluan esitellä teille Satupäivän kunniaksi täällä blogissa perinteisen sadun. Kyseessä on Misse ja Lapin taikayö -satukirja (Hillcottage Oy, saatu kustantajalta), jossa pieni Alina-tyttö pääsee yölliselle seikkailulle Lapin kauniiseen tunturimaisemaan yhdessä metsän eläinten kanssa. Sekä tarinassa että kuvituksessa luonto on vahvasti läsnä, ja huolimatta siitä, että saduille tyypilliseen tapaan eläimet osaavat puhua, ovat keskenään ystäviä ja eivätkä kavahda ihmislasta, on kirjassa myös selkeä opettavainen puoli.



Alina on äitinsä kanssa käymässä mummon luona Lapissa, ja lähtee Misse-kissan kanssa talviyöhön etsimään revontulia ja sen päästä mahdollisesti löytyvää aarretta. Alina tapaa retkellään suden, poroja, ilveksen, kärpän ja ahman, jotka kertovat tytölle elintavoistaan ja ominaisuuksistaan. Tämä satu on taianomainen ja varsin hyväntahtoinen. Jännittävin hetki koetaan, kun ahma on jäänyt vajaan jumiin ja Alina menee vapauttamaan sitä. Siksipä tämä satu sopii pientenkin lasten iltasaduksi.


Kirjan lopussa on vielä lukijoita varten lyhyet tietotekstit kustakin tekstissä esiintyneestä eläimestä, ja sen tuotosta 0,50e menee Luonnonperintösäätiölle ja 0,50e Suomen Luonnonsuojeluliitolle. Kirjan on kirjoittanut Emiliana Salomon ja kauniin kuvituksen on taiteillut taiteilijanimimerkki Oksi.

Lukuvinkkejä (syys)lukulomalle!

Kuukausi sitten esittelin koululaisten suosikkirjoja, ja näin Lukuloman (klik) kunniaksi kerron teille kolmesta uudesta kirjatuttavuudesta, jotka olemme viimeaikoina lukeneet yhdessä ekaluokkalaiseni kanssa ja jotka sopivat hyvin noin 2. - 4. -luokkalaisten itse luettavaksi.



Veeran Salmen kirjoittama Jello ja nolo nokkahuilu (Otava 2019) on 126 sivuinen lastenromaani, jossa on iso fontti ja runsaasti kuvia. Tämä kirja sopiikin hyvin heille, jotka jo osaavat lukea, mutta tarvitsevat kirjan, jossa ei ole vielä turhan paljon tekstiä ja jossa kuvat elävöittävät lukukokemusta. Kirjan hauskat kuvat on tehnyt Emmi Jormalainen.

Jello ja nolo nokkahuilu

Jello ja nolo nokkahuilu koostuu neljästä lyhyemmästä tarinasta - tai pitäisikö sanoa luvusta - joissa isänsä kanssa asuvalle Jellolle sattuu ja tapahtuu kaikkea kummallista. "Tässä kirjassa on sellaisia mielikuvitusjuttua", kuten ekaluokkalaiseni tätä hauskaa ja vähän höpsöä kirjaa luonnehtii. Tarinoissa Jello kohtaa tylsät asiat "Shabadabaduudaba" yllättävällä tavalla. Jello ei esimerkiksi tahdo lähteä tiistaina kouluun, koska siellä pitää soittaa nokkahuilua, ja sehän nyt on vallan noloa. Niinpä Jello keksii yhden jos toisenkin syyn, joiden varjolla saisi jäädä kotiin. Kun isä ei usko niistä yhtäkään, vaihtaa Jello osia pihassa kasvavan puun kanssa, sillä puulla ei ole mitään kouluun menemistä ja nokkahuilun soittamista vastaan!

Toisessa tarinassa Jellolle tulee riitää isin kanssa, sillä isi ei halua rottia lemmikeiksi ja kutsuu niitä likaisiksi otuksiksi. Jello lähtee pihalle leikkimään, tapaa pari joraavaa rottaa ja taikaiskusta muuttuu itsekin niin pieneksi, että pääsee tutustumaan rottien maanalaisiin koloihin ja käytäviin. Siellä hän saa huomata, että rotilla on ihan omat tapansa, eivätkä ne taida sittenkään kavahtaa esimerkiksi jätteitä!

Kolmannessa tarinassa Jellon isä tahtoo syöttää pojalleen tomaattikeittoa, mistä Jello ei tykkää yhtään. Käykin sitten niin, että tomaattien terveysvaikutusten perään vannova isi muuttuu itse tomaatiksi! Ja mikä nolointa, isä tulee tomaattina Jellon mukaan kouluun, jossa isillä on aika vaikeaa, koska ei esimerkiksi jaksa könytä rappusia ylös. Onneksi tomaatti-isi löytää itselleen sopivan paikan nimittin työpaikan pitseriasta! Jello-parka joutuu sitten pelkäämään, mahtaako isi tulla kotiin ollenkaan, vai onko hänestäkin tehty pizzaa tai kenties ketsuppia...

...........................................................


Pieni numero (Karisto 2019) on Mimmu Tihisen kirjoittama hyväntuulinen lasteromaani, jonka päähenkilö on alakoululainen Petunia Suttinen. Hän on tarmokas tyttö, joka innostuu kirjoittamaan omaa sanomalehteä nimeltään "Pieni Numero", sillä hänen ja muiden Metsäkankaan lähiöläisten harmiksi paikallislehdessä ei mainita sanallakaan Lähiötalon taideillasta, joka tietysti on asukkaille tärkeä tapahtuma. Petunia asuu uusperheessä äitinsä, kahden pikkusisaruksen ja isäpuolen kanssa. Myös Petunian isä on paljon kuvioissa, sillä työtön isä viettää paljon aikaa Lähiötalossa, jossa hänen ex-vaimonsa on töissä ja jossa Petunia käy läksykerhossa. Isä kannustaa tytärtään kirjoittamaan ja ostaa tälle myös oman päiväkirjan, koska halvalla saa. 

Pieni numero

Pieni Numero -kirja rakentuukin tarinaosuuksista, joissa Petunia on kertojana sekä päiväkirjaosioista että Pienen Numeron kolmesta julkaisusta. Petunia kirjoittaa Pieneen Numeroon kaikista itselleen tärkeistä asioista kuten esimerkiksi taideillasta, ihmissuhteista (isi rakastaa edelleen äitiä), lukijakirjeitä (Petunian kovaääniset siskot häiritsevät naapuria) ja Petunian ystävän Alisan tekemistä koulunparannusehdotuksista (kouluun voisi rakentaa eläintarhan, jonka leijonille kiusaajat voisi syöttää). Ensimmäisen numeron ilmestyttyä Petunia kuitenkin huomaa, että toimittajana oleminen ei olekaan ihan helppoa, ja painettu sana voi saada aikaan napinaa ja väärinkäsityksiä. Niinpä Petunian pitää äkkiä kirjoittaa Suuri Oikaisunumero, jossa korjailee ensimmäiseen numeroon eksyneitä virheitä. 

Petunialla on ympärillään paljon aikuisia, jotka tukevat häntä, mutta koulussa hänellä on kuitenkin hankalampaa. Alisa on hänen koulukummilapsensa, mutta muuten kavereiden kanssa on hankaluuksia - tai oikeammin vaikeuksia, sillä muutama luokkakaveri kiusaa ja nimittelee Petuniaa. Alisan takia Petunia yrittää esittää vahvaa, vaikka toki pilkka satuttaa. Lukijan toivoisikin, että joku koulun aikuisista huomaisisi tilanteen ja puuttuisi kiusaamiseen! Nyt puuttujaksi nouseekin yllättäen pikkuinen Alisa. 

Petunialle päänvaivaa ja ongelmia aiheuttavat kavereiden lisäksi myös englannin läksyt, isäpuolen äidin sairastuminen ja Pienen Numeron toinen tilaaja eli rouva Tellervo Lahti, jonka Petunia epähuomiossa tulee haukkuneessa lehden ensimmäisessä numerossa... Kaikki vaikeudet ja väärinkäsitykset onneksi ratkeavat kirjan edetessä tavalla ja toisella, ja Petunia saa huomata, että yhteisössä on voimaa!

Tässä kirjassa ei ole varsinaista kuvitusta, mutta Petunian lehdessä on kuvia, jotka on tehnyt Mari Ahokoivu. Pieni Numero sopisi myös ääneenlukukirjaksi kouluun, ja sen erilaisia tekstejä (Petunian päiväkirjamerkinnät, lehtiosuudet sekä Petunian kirjoittamat laulut ja runot) voisi käyttää myös esimerkkeinä kirjoittamisen opetuksessa.

...........................................................


Kolmas ekaluokkalaisen kanssa yhdessä lukemani kirja on Johanna Venhon kirjoittaman Opossumi-sarjan toinen osa Opossumi ja sata tykkäystä (WSOY 2019, saatu kustantajalta). Emme ole lukeneet sarjan ensimmäistä osaa, mikä hieman haittasi kirjan tapahtumien seuraamista ainakin aluksi. Kirjan henkilöitä ja puhuvan Opossumin tarinaa, ei hirveästi avata tässä toisessa osassa, eli kannattaa ehdottomasti tehdä toisin kuin me ja aloittaa tutustuminen ensimmäisestä osasta Opossumi repussa (WSOY 2017).

Opossumi ja sata tykkäystä

Opossumi on toisen kirjan päähenkilön, eli Pajun, puhuva lemmikki - tai ehkä pikemminkin veli kuin lemmikki. Opossumi räppää ja tahtoo tulla kuuluisaksi. Se perustaa vlogin ja päivittää sitä ahkerasti. Onkin mielenkiintoista, miten Opossumi odottelee tykkäyksiä ja innostuu jokaisesta peukutuksesta, vaikka Paju yrittää muistuttaa sitä, etteivät virtuaaliset tykkäykset ole niin tärkeitä kuin se, että hän tykkää Opossumista ihan oikeasti! Esiintymistä rakastava Opossumi tuntuu olevan ikuinen optimisti, ja se onnsituukin löytämään ihmisiä, jotka ovat valmiita auttamaan sitä musiikkimaailman valloituksessa...

Pajulla puolestaan on huolia, sillä hänen paras ystävänsä Roosa on ruvennut yhtäkkiä käyttäytymään kummallisesti, eikä tunnu enää haluavan olla Pajun kanssa. Heidän luokkakaverinsa Elinakin tekee Pajulle selväksi, että Roosa pitää Pajun perhettä omituisena, eikä haluaisi lähteä Pajun ja tämän perheen kanssa Pärnuun lomareissulle kuten äidit ovat sopineet. Onneksi tytöt saavat puhumalla selviteltyä välejään, ja he ymmärtävät, että Elina on ilmeisesti tietoisesti sekoittanut niitä. Paju joutuukin pohtimaan, miksi Elina on toiminut kuten toimi, voiko tälle antaa anteeksi ja jos voi, niin voiko Elinaan kuitenkaan aivan luottaa.

Opossumi ja sata tykkäystä -kirjassa tapahtuu paljon ja kaikenlaista, mutta tärkeimmäksi teemaksi nousee kuitenkin ystävyys. Tekstiä on paljon, mutta Emmi Jormalaisen piirtämät värikkäät kuvat keventävät lukukokemusta mukavasti.

Mukavaa lukulomaa kaikille lomailijoille!

Helsingin Kirjamessut 2019, lastenohjelma ja lippuarvonta

Enää reilu viikko ja sitten yksi vuoden odotetuimmista kirjallisista viikonlopuista on täällä! Helsingin Kirjamessuja vietetään Messukeskuksessa 24. - 27.10., ja itse menen paikalle ainakin kahtena, ehkä kolmena päivänä. Olen jo alustavasti suunnitellut, mitä keskustelu menen kuuntelemaan ja mitä ohjelmaa aion seurata. Valinnanvaraa on taas runsaasti, ja tuntuukin, että olisi helpointa, jos itsensä voisi monistaa.



Vai kuinka muka esimerkiksi voin valita, menenkö kuuntelemaan perjantaina klo 13.00 kuuntelemaan Senaatintorille Riitta Konttisen haastattelua Aino Sibelius -kirjasta, Töölö-lavalle Sanna Ryynäsen haastattelua taiteilija Meri Genetzistä vai kenties Suomenlinna-lavalla Stalinin vainoista keskustelevia Martti Turtolaa ja Tarja Lappalaista?



Perinteisesti yksi messupäivä on ollut lastenpäivä, eli silloin olemme menneet kirjamessuille koko perheen kanssa, ja niin aiomme tehdä myös tänä vuonna. Kysyin lapsiltani, mitä he haluavat nähdä messuilla ja muun muassa tällaisia vastauksia sain:

Perjantai:
- Suomen lasten aarrelaivat, pe klo 10.30 - 11.00 Toukola
- Opossumin räppityöpaja pe klo 12.00-12.30, Toukola

Lauantai:
- Nipsun juhlat, la klo 11.30-12.00, Kumpula (muumishow ja tapaa muumit)
- Riehumisen liikennevalot - toiminnallinen liikunta- ja askartelutuokio, la 11.30-12.00, Toukola
- Ruutuvapaata puuhaa leikki-ikäisille, la 12.00-12.30, Toukola (tämä oli oma valintani)
- Pikku Kakkosen Reppu-Heppu, la 12.30-13.00, Kumpula
- Lasse-Maijan etsivätoimisto - lasten etsiväkoulu, la 13.00-13.30
- Viidakon väki ja suuri muutto, la 13.30-14.00, Toukola
- Leikkimään, pahvi! - Työpaja, la 15.00-15.30, Kumpula
- Risto Räppääjä -bändi, la 15.30 - 16.00, Kumpula

Sunnuntai:
- Pikku Myyn terveiset (show), su 10.30-11.00, Kumpula
- Tatu ja Patu (hahmot), su 11.00-11.30, Kumpula
- Pikkulin laululeikkishow, su 11.30-12.00, Kumpula
- Molli ja maan ääri, su 12.00-12.30, Toukola
- Pekka Töpöhäntä 80 vuotta (mukana hahmo), su 13.00-13.30



Näillä näkymin perhepäiväksi taitaa tällä kertaa valikoitua siis lauantai!

Viime vuonna uusittu lastenalue oli hieno (katso video täältä), ja lapsemme viihtyivät siellä hyvin. Saa nähdä, millaiseksi lastenalue on tänä vuonna rakennettu, ja houkutteleeko se lapsikävijöitä kirjallisuuden pariin. Ohjelmassa on ainakin toiminnallisia tuokioita, lapsia innostavia hahmovierailuita sekä lukuhetkiä.

Voit voittaa yhden messulipun kommentoimalla tähän postauskeen tai blogin facebookissa, mitä sinä odotat Kirjamessuilta (pelkkä "mukana" -viesti ei siis riitä). Anonyymin kommentoijan pitää keksiä itselleen nimimerkki ja ilmoittaa sähköpostiosoite, johon mahdollisesta voitosta voi ilmoittaa. Arvon lipun sunnuntaina 20.10. ja se lähetetään voittajalle sähköisesti. Mikäli voittaja ei vastaa tiistaihin 22.10. klo 20.00 mennessä, katson oikeudeksi luovuttaa lipun toiselle. ARVONTA-AIKA ON PÄÄTTYNYT!


Kun yksinäisyys pelottaa eli lastenkirja "Mörköjuhlat"

Satu Kettusen kirjoittama ja kuvittama kirja Mörköjuhlat (Tammi 2019) on upea kuvakirja, jossa lapsen yksinäisyyttä ja pelkoa käsitellään taitavasti ja lapsilukijoita kiinnostavalla tavalla. Tämä kirja vangitsi tokaluokkalaiset oppilaani kuuntelemaan hiiren hiljaa, ja onkin hyvä esimerkki kuvakirjoista, jotka jaksavat kiinnostaa isompiakin lapsia. Itse asiassa tämä kirja ei olekaan mikään aivan pienten lasten kirja, sillä sivuilta tihkuu paljon jännitystä ja tunnetta. Myös kollasitekniikalla toteutettu kuvitus on vaikuttavaa ja jännittävää, eikä noudattele hempeää ja kirjavaa, perinteisempaa kuvitustyyliä, joita lastenkirjoissa monesti nähdään.



Kirjan päähenkilö on kouluikäinen tyttö, joka muuttaa isänsä ja äitinsä kanssa uuteen kotiin. Hän ei tunne uudesta paikasta ketään, ja uusi koti on kamalan iso ja outo. Aika pian muuton jälkeen tytöstä alkaa tuntua, että pölyltä ja tyhjältä haisevassa talossa varjot liikahtelevat ja joku tuijottaa tyttöä juosten sitten karkuun. Myös ulkona ne jotkut jättävät merkkejä, pitävät outoja ääniä ja ikään kuin ilmoittavat, että tämä on niiden aluetta.

Kun tyttö puhuu möröistä vanhemmilleen, nämä arvelevat, että tyttöä vaan jännittää uusi talo. Vanhemmat kyllä ihanasti tarjoavat tytölle keinoja mörköjen karkoittamiseen (jalkojen tömistely, karjuminen ja isän antamien taikapommikivien heittäminen), mutta tyttö epäilee, etteivät keinot taida toimia. Ja kun tyttö sitten taas tuntee mörköjen olevan lähellä, hän kyllä yrittää vanhempiensa keinoja, mutteivät ne auta. On hankala olla rohkea, kun asui kaukana ystävistä.


Yksinäisyys on pelottavaa, yksin tuntuu vaikealta olla rohkea ja yksinäisyys saa möröt liikkeelle. Tyttö huomaa, miten hänen vanhempansa tutustuvat uusiin ihmisiin helposti äidin järjestämissä juhlissa, ja päättää itsekin järjestää juhlat möröille. Kun hän juhlisi mörköjen kanssa ystävinä, ei niitä tarvitsisi enää pelätä, tyttö päättelee ja ryhtyy tuumasta toimeen. Juhlia varten pitää valmistaa soittolistat, laatia menu ja koristella huolella valittu juhlapaikka- Tärkeää on tietysti myös kutsujen laatiminen ja toimittaminen sellaisiin paikkoihin, joissa mörköihin törmää kuten esimerkiksi, pelottavan kirjan väliin, takapihan suureen vesilätäkköön ja metsään.



Juhlapäivänä tyttöä tietysti jännittää, mutta hän rohkaisee itseään peilin edessä: Voimia! Kun möröt huomaisivat hänen olevan voimakas, niistä tulisi hänen ystäviään.

Vaan kuinka juhlissa sitten käy?




Vaikka tyttö odottaa todella pitkään, eivät möröt näytä tulevan juhliin. Kun hän on syönyt jo lähes kaikki lakuhämähäkit kuuluu ovelta koputus ja tytön mittainen mörkä astuu sisään. Aluksi tyttö ja mörkö vain mittailevat toisiaan katseilla, mutta lopulta tyttö tajuaa tarjota mörölle mehua. Ja kuinka ollakaan, mörkö nostaa naamarinsa, jonka alta paljastuu Ilmari-poika. Ja niin vauhdikkaat juhlat lapset pitävät kaksin, että kaikki möröt kaikkoavat, sillä sen koommin niitä ei enää näy, ja tytöstä ja Ilmarista tulee parhaat ystävät!



Keskustelimme tarinasti oppilaitteni kanssa, ja kirja tarjosi meille paljon pohdittavaa. Loppujen lopuksi oppilaani viisaista ajatuksista saattoi tehdä seuraavan yhteenvedon: yksin on pelottavaa olla, yksinäisyys on mörkö ja uudet asiat voivat tuntua pelottavilta, varsinkin ilman ystävän tukea.
Kyllä tämäkin kuvakirja osoittaa sen, kuinka tärkeää on löytää itselleen ystävä, ja juttelimme oppilaitteni kanssa siitäkin, että ketään ei saa jättää yksin ja kuinka tärkeää on, että jokaiselle löytyisi hyvä kaveri.

Elsa ja Lauri riehuvat

Lastenkirjailija ja kasvatustieteiden maisteri Kerttu Rahikka on kirjoittanut arkisen opettavaista Elsa ja Lauri -kirjasarjaa jo viiden kirjan verran. Kirjan hilpeät ja värikkäät kuvat on tehnyt Nadja Sarell. Uusimman kirjan nimi Elsa ja Lauri riehuvat (Kustannus-Mäkelä 2019, saatu kustantajalta) tiivistää hyvin kirjan sisällön ja aiheen, sillä kirjassa tosiaan käsitellään päiväkoti-ikäisten lasten riehuhepuleita, joihin varmasti jokainen lasten kanssa elänyt tai töitä tehnyt on saanut tutusta.



Päähenkilöt, eli Elsa ja Lauri, ovat päiväkoti-ikäiset sisarukset, joiden päiväkodissa vietetään naamiaisia. Ja sehän on tietysti lapsista superhauskaa - niin hauska, että Lauri ei meinaa antaa Elsalle vuoroa esitellä omaa pukuaan, kun haluaa itse olla esillä, eikä isä meinaa iltapäivällä saada lastensa selityksestä selvää näiden kertoessa yhteen ääneen päivän kulusta. Isä sanoittaa hienosti lasten intoa ja vauhdikkuutta: "Teillä on tainnut olla vauhdikas päivä, kun ette malta puhua vuorotellen."

Kirjan värikkään kuvituksen on tehnyt Nadja Sarell.

Sama vauhdikkuus jatkuu lapsissa myös kotimatkalla, kotona ruokapöydässä, yhteisissä leikeissä, iltapesulla ja vielä nukkumaankin mennessä. Laurin ja Elsan vanhemmat ovat tilanteiden tasalla, ja esimerkiksi kadulla, jossa riehuminen aiheuttaa vaaratilanteita, isä kieltää tiukasti riehumisen ja muistaa myös selittää lapsille, miksei liikenteessä voi pelleillä. Lasten äiti puolestaan puuttuu ruokapöydässä pelleilyyn selittäen, ettei hyviin käytöstapoihin kuulu ruualla leikkiminen.



Ruokailun jälkeen Elsan ja Laurin yhteinen leikki saa ikävän käänteen, kun hauskana alkanut pelleily menee Laurilla hieman yli eli riehumisen puolelle, ja koko hieno kauppaleikki siksi pilalle. Elsa pahastuu kovasti ja alkaa itkeä. Lasten isä on tälläkin kertaa tilanteen tasalla ja sanoittaa molemmille tapahtunutta, rauhoittelee leikkijöitä ja selittää, kuinka hyväkin leikki saattaa muuttua liian rihakkaaksi. Silloin voi koittaa keksiä puuhaa, joka rauhoittaa itseään.

Elsa ja Lauri riehuvat -kirjassa onkin oikein positiivista se, ettei riehakkaita leikkijä torpata automaattisesti, mutta erilaisten tilanteiden kautta osoitetaan, kuinka joskus liiasta riehakkuudesta voi olla harmia tai jopa vaaraa. Kirjan aikuiset eivät tuomitse, vaan neuvovat, sanoittavat ja ohjaavat. Kuitenkin on myös hienoa, että vaaratilanteiden edessä aikuiset puuttuvat tilanteisiin tarpeeksi napakasti. Rahikka kirjoittaa lasten hassuttelusta ja välillä liikaakin yltyvästä riehumisesta lapsia ja heidän leikkejään kunnioittaen sekä ymmärtäen. Erityisetsi kirjan takan olevista tietosivuista huomaa, että tämän kuvakirjan on paitsi tarkoitus myös viihdyttää lapsilukijoita myös kasvattaa ja tarjota neuvoja ihan aikusillekin.

Äiti puuttuu ryntäilemiseen kylpyhuoneessa, koska lattia voi olla märkä, ja liukastuessa voi sattua pahasti.

Tietosivuilla kerrotaan muun muassa, missä saa ja ei saa riehua, mistä riehakas olo johtuu, kuinka aikuinen voi toimia, jos riehakkuus menee niin sanotusti överiksi, mutta myös muistuttaa, että lasten kuuluu saada riehua! Ja tärkeää on myös muistaa, että mielipahan aiheuttama riehuminen on eri asia, kuin ilosta ja hyvästä olosta kumpuava riehakkuus.

On tärkeää, että lasta opetetaan rauhoittumaan, ja tämä kirja tarjoaa siihen aukeaman verran konkreettisia vinkkejä.