Kohta on taas Helsingin Kirjamessujen aika

Helsingin Kirjamessut järjestetään Messukeskuksessa 24.10. - 27.10.24, ja itse olen menossa paikalle somevaikuttajapassilla ainakin perjantaina. Minä tosin joudun  saan ottaa tänä vuonna mukaan omien lasteni lisäksi myös lapseni ystävän, sillä he aikovat mennä tekemään Aku Ankka -löytöjä antikvariaattiosastojen puolelle. <3 Tämä kuitenkin tarkoittaa, että joudun hieman sumplimaan, miten itse pääsen kuuntelemaan ohjelmia, kun kaksi nuorinta lasta kulkee käsipuolissani. Yritän tästä syystä saada järkättyä niin, että pääsisin itsekseni messuille myös torstaina töiden jälkeen ja ehkä vielä lauantaina aamupäivällä. 

Siksipä keskityn erityisesti tarkastelemaan noiden ajankohtien tarjontaa tässä postauksessa. Lisäksi olen tietysti kiinnostunut siitä, millaista ohjelmaa lapsille ja lapsiperheille tarjotaan, ja millaiseksi Lastenalue tänä vuonna rakennetaan. Viime vuoteen verrattuna parannusta ainakin näyttää olevan lasten alueen sijoittaminen jälleen messuhallin reunalle rauhattomamman keskiosan sijaan.

Lastenalueen teemaksi on valittu tänä vuonna avaruus, mikä näkyy ohjelmassa, lapsille suunnatuissa aktiviteeteissa ja alueen lavastuksissa. Ohjelmaan kuuluu esimerkiksi Tähtitieteellisen yhdistyksen Ursan järjestämät planetaarioesitykset. Maksuttomia planetaarionäytöksiä järjestetään torstaina ja perjantaina klo 17 ja viikonloppuna  klo 11, 12, 13, 14 ja 15. Yleisönäytöksiin ilmoittaudutaan etukäteen Ursan verkkosivuilla. Lapset voivat myös lähteä seikkailemaan Tähtipolulle, joka kiertää läpi niiden osastojen, jotka tarjoavat erityistä ohjelmaa lapsille. 

Lasten ohjelmalle on varattu kolme lavaa, joista Busholmen-lavalla esitetään ruotsinkielistä ohjelmaa. Toukola-lava on tarkoitettu erilaisille aktiviteeteille, työpajoille ja askartelulle, ja Kumpula-lavalla on kirjaesittelyjä, musiikkia ja visailuja. Sunnuntaina klo 12.00 hallin 6 rappusilta alkaa hahmoparaati, joka suuntaa lastenalueelle. Siellä lastenkirjallisuudesta tunnettuja hahmoja pääsee tapaamaan klo 12.30. Lisäksi lapset voivat käydä lukemassa lukukoiralle ja lainaamassa ja lukemassa kirjoja Stoori-lastenkirja-autossa.

Jos pääsisin itse paikalle torstaina jo aamupäivällä, menisin ehdottomasti kuuntelemaan Kumpula lavalle, kun Yle Mixin toimittajat kertovat, kuinka yhdistetään toimittaminen ja tubettaminen. Tätä ohjelmaa myös nelosluokkalainen lapseni olisi halunnut kuunnella, sillä hän seuraa itse Yle Mixin uutisia. Lisäksi kävisin ainakin Toukola-lavalla suunnittelemassa oman heppakirjan (klo 11.00), tutustumassa aurinkokunnan pienoismalliin (klo 13.00) ja testaamassa, mikä olisi minun värivoimani (klo 14.00). Nyt kuitenkin elättelen toivoa, että ehtisin kuulemaan edes illan vanhemmille suunnatut ohjelmat, eli Täysillä tyttö (Kumpula klo 18.00) ja Poikkeukselliset pojat: sukupuolinormeja haastava lastenkirjallisuus (Kumpula 18.30).

Jos saisin viedä oppilaani perjantaina messuille, veisin heidät kuuntelemaan HS Lasten Uutisten ohjelmaa Näin uutinen syntyy (Kumpula 11.30), jossa toimittajat kertovat lapsille medialukutaidosta. Toinen oppilaiden kanssa koettava, kiinnostava ohjelma olisi varmasti Toukola lavalla klo 12.00 alkava Ursan ohjelma Kysy mitä vain avaruudesta.

Näiden lisäksi mielenkiintoiselta ohjelmilta vaikuttavat muun muassa Maailman pahimmat paikat (Kumpula klo 14.30), jossa koululuokka haastattelee maailman pahimmista paikoista kirjan kirjoittanutta Jani Kaaroa sekä Livekuvitus: usvalaakson aarre (Kumpula 15.30), jossa Lauri Hirvonen kuvittaa tarinaa samalla, kun sitä luetaan ääneen.

Illan viimeiset lastenalueen ohjelmat on suunnattu aikuisille, ja yritän kyllä päästä seuraamaan keskustelua Saako pahan peikon tapppaa? - Oikeus ja kohtuus Topeliuksen saduissa (Kumpula klo 17.30) sekä Yhteisten lukuhetkien merkitys lasten koulupolkuun (Kumpula klo 18.00).

Ylläolevien ohjelmien lisäksi poimin torstailta ja perjantailta seuraavat itselleni muistiin:

Torstai

• Läpimeno (Nelly-Juulia Kärkkäinen ja Birgitta Oksanen, 15.30 Esplanadi)
• Kaksin (Mili Bunda, haast. Katriina järvinen, 15.30 Vallisaari)
• Lasse-Maijan etsivätoimisto (Martin Widmark, Esplanadi 16.30)
• Saakelin hyvistä kirjoista mainioiksi selkoversioiksi (Mikko With, Sanna-Leena Knuuttila, Kallio 16.30)

Perjantai

• Kalman karamellit ja muita keskiajan murhatapauksia (Hannele Klemettilä, Suomenlinna 14.30)
• Tuntematon sotilas 70v. ja Tulikettu (Helena Immonen, Tuomas Kyro, Jenni Haukio, Senaatintori 16.30)
• Kunpa saisin hänen elämänsä - Venny Soldan-Brofeld ja Helene Schjerfbeck (Riitta Konttinen, haast. Suvi Ahola (Töölö 16.00)
• Naisia vallan kulisseissa - Antiikin Rooman ensimmäisen keisaridynastian naisia & Suomen kuningattaret (Marja-Leena Hänninen, Satu Jaatinen, Suomenlinna 16.00)
• Koulu ja eriarvoisuus (Sonja Kosunen, Marja Peltola, haast. Laura Friman, Hakaniemi 17.00)
• Te olette liian nuoria (Maria Mustaranta, Kallio 17.00)
• Sotalasten monet elämät (Tuomas Laina-Frigren, Lonna 17.00)

Kun katson yllä olevia aikatauluja, huomaan, että minun pitäisi taas pystyä jakautumaan useaksi henkiläksi samaan aikaan, sillä niin moni näistä ohjelmista on käynnissä samaan aikaan. Ja lisäksi minun täyty varata tarpeeksi aikaa kirjakojujen kiertelyyn, sillä sain mahtavan tehtävän hankkia koulumme kirjastoon lisää luettavaa!

Toivottavasti tavataan messuilla!

Poika ullakolla, poika kellarissa

 Lukusuositus alakouluikäisille! Kirjailija Salla Simukka ja sarjakuvantekijä JP Alhonen ovat tehneet yhdessä jännittävän seikkailusadun, jossa mielikuvitusta kutkuttava mysteeri pitää lukijan mielenkiinnon yllä aivan loppusivuille asti. 10-vuotiaiden Alexiksen ja Maxin perheet muuttavat tahoillaan uusiin koteihin, joissa molemmissa alkaa tapahtua jännittäviä asioita, joita muut perheenjäsenet eivät edes tunnu huomaavan. Pojat tutustuvat toisiinsa, ja heidän hämmästyksekseen näyttää siltä, että heidän maailmansa ovat kummallisesti limittäin ja nyt vain he huomaavat, että niihin on alkanut tulla repeämiä. Mistä kaikki johtuu, miten asia voidaan korvata ja tuhoutuuko kaikki, jos pojat eivät lakkaa tapaamasta toisiaan?

Tämä kirjan sopii isommille alakoululaisille.

Neandertalinihmisen historiaa tarinan keinoin

Minä ja tokaluokkalainen kuopukseni pidämme historiasta, joten olimme valtavan innoissamme, kun tämä Jarkko Juseliuksen kirjoittama ja Anne Muhosen kuvittama kirja Kadonnut kansa - Neandertalien arvoitus (Pieni Karhu 2024) saapui meille yllätyksenä postin mukana. Kuopus vaati, että luemme kirjan heti, ja niin teimmekin. 

Tarinan päähenkilöt ovat kolme neandertalilasta, jotka lähtevät vaaralliselle matkalle hakemaan shamaanille parantavia yrttejä. Niitä tarvitaan, sillä lasten isä on haavoittunut metsästysretkellä. Kolmikko lähtee matkaan ja kohtaa päiviä kestävällä vaelluksellaan muun muassa mammutteja. Jännittävin kohtaaminen kuitenkin lienee aivan outojen olentojen kanssa, joiden mukana kulkee susi. Nämä olennot muistuttavat olemukseltaan lapsia, mutta ovat tummaihoisia ja pidempiä ja puhuvat outoa kieltä. Lapset ja oudot muukalaiset suhtautuvat toisiinsa epäluuloisesti, ja tilanne meinaa kärjistyä yhteenotoksi. 

Siltä onneksi vältytään, mutta pahaksi onneksi sapelihammaskissa hyökkää lasten kimppuun haavoittaen heistä yhtä eli aikuisuuden kynnyksellä olevaa Eeaa. Muukalaiset ottavat vastahakoisesti lapset vieraakseen ja hoitavat Eeaa. Eean ja tätä hoitaneen muukalaisnuorukaisen välille syntyy yhteys, mutta muut kyläläiset karsastavat neandertalilapsia. Nämä ihailevat monia muukalaisten keksintöjä, mutta ymmärtävät, että heidän on aika lähteä kotiluolaan. Eea kuitenkin päättää jäädä nykyihmisten kylään. Tässä lienee hienoinen vihje siihen, että nykyihmisten ja neandertalinihmisten oletetaan lisääntyneen keskenään. 

Mielestäni Juselius on onnistuneesti punovat tarinaan tietoa sekä neandertalinihmisistä, nykyihmisistä että näiden oletetuista kohtaamisista. Tarina herätti lapsestani paljon kysymyksiä, joihin onneksi löytyi vastaukset kirjan loppuosan tietosivuilta. Muhosen tarinaan piirtämässä kuvituksesta neandertalien ja nykyihmisten fyysiset eroavaisuudet eivät näy kovin selvästi, mutta tietosivuilla ne sen sijaan näkyvät hyvin. Tämä kirja sopii alakouluikäisille lukijoille.  

Hieno lasten tietokirja eläinten talvehtimisesta

Emma Janssonin tekemä tietokirja Luontopoluilla - Eläinten talvi (Lasten Keskus 2024) on ihastuttava tietokirja eläinten talvehtimisesta. Tässä tietokirjassa on piirretty kuvitus, johon eläinten lajit on merkitty selkeästi tekstein. Aukeamilta löytyy aiheen mukaan laaditut pääotsikot ja niihin liittyvät väliotsikot. 

Kirjassa on mielenkiintoisia yksityiskohtia, ja voin kuvitella, että esimerkiksi aukeama, jossa esitellään eläinten jälkiä ja jälkeensä jättämiä ”johtolankoja”, kiinnostavat pieniä lukijoita.

Kirja on ilmestynyt alun perin ruotsissa, mutta tässä Selma Öhmania suomentamassa versiossa lienee tarkistettu faktat Suomen luonnon osalta, sillä esimerkiksi hylkeiden talvehtimisesta kertovassa kappaleessa esitellään Suomessa asuvat kolme hyljelajia. Kirjan lopussa on myös sanasto ja vinkkejä eläinten auttamiseen talvella. 

Riparisäätöä

Esikoiseni luki kesällä Heidi Korkiakankaan kirjoittaman nuortenkirjaa Riparisäätöä, Aatu Sorsa, Myllylahti 2023), joka kertoo ysille menevän Aatun kesästä. Esikoinen sanoi, että kirja on aika hyvä, mutta hän ei oikein usko, että nuoret puhuvat oikeasti toisilleen ”tolleen ja tollasista asioista”. Kommentti kiinnosti minua, luin kirjan itsekin ja olen kyllä oikeastaan samaa mieltä. Vaikken tietenkään varmasti voi sanoa, tuntuvat Aatun ja hänen ystäviensä väliset keskustelut todella kypsiltä ja syvällisiltä 15-vuotiaiden puheiksi. Toki nuoret tosielämässä varmasti miettivät maailman menoa syvällisestikin, mutta ehkä meitä häiritsi se todella aikuismainen tyyli, jolla nuoret keskustelevat ja ajatuksiaan kirjassa sanoittavat. Monet pohdinnat käsittelevät kristinuskoa, toisten huomioimista ja oikeutta olla oma itsensä. 

Näiden pohdintojen vastapainona kirjassa on myös huumoria ja hauskoja sattumuksia, eikä kirja missään tapauksessa ole tylsä. Aatun kaveriporukka on riparilla ja kesätöissä, ja Aatu kokee ateistiperheen lapsena itsensä ulkopuoliseksi. Hän keksii keinoja pysyä menossa mukana ja joutuu kommelluksiin. Lisäksi erilaiset tykkäämiskuviot pohdituttavat Aatua ja hänen kavereitaan. Pidin kirjassa erityisesti siitä, miten kauniisti ja reilusti nämä nuoret toisiaan ja muita kohtelevat.

Suosittelemme tätä kirjaa 6. - 8.-luokkalaisille. 

Hevoskallion kuiskaajat - uusi näkökulma hevoskirjallisuuteen

Hevoskallion kuiskaajat - Sanaton yhteys (Tammi 2024) aloittaa trilogiasarjan, jonka tapahtumat sijoittuvat hevosiin keskittyneeseen sisäoppilaitokseen. Sen on kirjottanut Katariina Alongi, ja kuvat tehnyt Elli Puukangas. 

Tämä kirja jotenkin tempaisi minut mukaansa ja harmittelin koko ajan lukiessani, etteivät hevoskirjat minun lapsuudessani olleet tällaisia! Alongin kirjoittamassa tarinassa on koko ajan läsnä ajatus hevosista eläiminä, joilla on oma kielensä viestinsä - me ihmiset emme vain aina ymmärrä niitä. Tarinaa kerrotaan kahden henkilön näkökulmasta, ja heistä Tara ymmärtää intuitiivisesti hevosten välittömiä viestejä ja osaa toimia niitä kunnioittaen sekä kuunnellen. Sen sijaan Saskiaa on opetettu ”ottamaan hevosilta luulot pois”, ja hän tulkitsee monet hevosten pelosta yms. kertovat signaalit vikuroimisena. Tämä tietysti tuo tarinaan jännitteitä ja ongelmia. Lukija kuitenkin huomaa, että myös ihmiset saattavat toimia tietyllä tavalla vain siksi, että heistä oikeasti tuntuu kurjalta, heitä pelottaa tai ahdistaa… tarinaan sopivaa mystiikkaa tuo myös salaperäinen kettu, jonka vain osa koululaisista onnistuu näkemään. Kirjaan lisäväriä tuovat Elli Puukankaan piirtämät mangatyyliset värikuvat, jotka tuovat hyvällä tavalla mieleeni lapsena lukemani hevossarjakuvat.

Suuri suositus tälle! 

Valpuri ja hirmuinen hammashässäkkä

Saara Kekäläisen kirjoittama ja Reetta Niemensivun kuvittamassa Valpuri ja hirmuinen hammashässäkkä -kirjassa leikitellään onnistuneesti oivaltavaltavilla sanavalinnoilla ja niitä mainiosti kuvaavalla kuvituksella. 

Päiväkoti-ikäinen Valpuri kauhistuu, kun huomaa hampaansa heiluvan. Hänen villi mielikuvituksensa lähtee laukalle, ja tyttö muun muassa pohtii, mitä käy, jos uuden hampaan sijaan suuhun kasvaakin lammas. Tai entä jos suussa maistuu pahalle, koska siellä asuvilla hammaspeikoilla on haisevat peput? Entä vaihtuvatkin jalat hampaiden tapaan maitojaloista rautajalkoihin? Kaiken tämän pohdinnan keskellä hänen pitäisi selvitä arkisesta halmaspesusta, mistä inhimillisen kärsivällisyyden omaava isä käy häntä tasaisin väliajoin muistuttamassa. 

Valpurin hupsutukset naurattivat kovasti perheemme seitsenvuotiasta lukijaa, ja erityisesti hammaskeijot jaksoivat kikatuttaa häntä vielä lukemisen jälkeenkin.

Ikikallion tarinoita - mammuteista meidän aikaamme

Ikikallion tarinoita - mammuteista meidän aikaamme -kirja on varsinainen helmi, joka esittelee Suomen historiaa varsin erikoisesta näkökulmasta nimittäin Vantaalla sijaitsevan silokallion kertomana. Tarina kulkee esihistoriasta nykyaikaan, ja siinä kallio esittelee monen laellaan kulkeneen ja juurellaan asuneen heimon vaiheita sekä ympäristössä tapahtuneita muutoksia.

Ikikallion tarinoita - mammuteista meidän aikaamme -kirja on varsinainen helmi, joka esittelee Suomen historiaa varsin erikoisesta näkökulmasta nimittäin Vantaalla sijaitsevan silokallion kertomana. Tarina kulkee esihistoriasta nykyaikaan, ja siinä kallio esittelee monen laellaan kulkeneen ja juurellaan asuneen heimon vaiheita sekä ympäristössä tapahtuneita muutoksia. Tarinallisten osuuksien lomassa on tietotekstejä, jotka kertovat faktaa Suomen historian vaiheista ja siitä, mitä maamme asuttamisesta ja täällä asuneista ihmisistä tiedetään. Arkeologi Andreas Koiviston kirjoittamien tarinoiden ja kuvataiteilija Tom Björklundin upeiden kuvien kautta lukija saa kurkistaa muun muassa kivi-, pronssi- ja rautakautisten perheiden elämään, vaikka toki Koivisto muistuttaakin moneen otteeseen, että mitä kauemmas esihistoriaan kurkistetaan, sen vähemmän tiedämme varmasti - ainakaan yksityiskohdista tai ihmisten ajatuksista. 

Uudet heimot eivät tietenkään muista kaukaisten esi-isiensä elämää tai ymmärrä alueella aiemmin asuneiden kansojen jättämiä jälkiä ja jäänteitä. Sekä minä, että lapseni pidimme tästä kirjasta, ja minusta erityisen ihastuttavaa on kallion lempeä tapa suhtautua kohtaamiinsa ihmisiin. Sille satojen, jopa tuhansien vuosien ajanjaksot ovat vain silmänräpäys. 

Ikikallion tarinoita -kirja on kääntökirja, jonka toisella puolella teksti on suomeksi ja toisella ruotsiksi. Kuvat ovat kuitenkin erilaiset, ja kuten jo aiemmin kirjoitin, todella upeat. Vantaan kaupunginmuseossa on muuten vielä muutaman päivän ajan pystyssä näyttely, joka pohjautuu tähän kirjaan. 

Sekä minä, että lapseni pidimme tästä kirjasta, ja minusta erityisen ihastuttavaa on kallion lempeä tapa suhtautua kohtaamiinsa ihmisiin. Sille satojen, jopa tuhansien vuosien ajanjaksot ovat vain silmänräpäys. 

Ikikallion tarinoita -kirja on kääntökirja, jonka toisella puolella teksti on suomeksi ja toisella ruotsiksi. Kuvat ovat kuitenkin erilaiset, ja kuten jo aiemmin kirjoitin, todella upeat. Vantaan kaupunginmuseossa on muuten vielä muutaman päivän ajan pystyssä näyttely, joka pohjautuu tähän kirjaan. 

Pieni, suuri kirja ystävyydestä: Lumi ja Lunni

 Marjo Nygårdin tekemä ihastuttava ja liikuttava kuvakirja ”Lumi ja Lunni - Pieni kirja ystävyydestä” kuvaa sellaista ystävyyttä, joka ei häviä tai haalistu, vaikka fyysinen välimatka ystävien välillä kasvaisi kuinka pitkäksi. Kirja kuvaa ystävyyttä, jossa erossa olemisen jälkeenkin yhteinen sävel ja leikit jatkuvat siitä, mihin ne viimeksi jäivät.

Lumi asuu mumminsa kanssa pienellä ja karulla saarella, jonne eräänä kesäpäivä saapuu Lunni. Lumista ja Lunnista tulee nopeasti erottamattomat ystävät - kunnes saapuu syksy, ja Lunnia ei enää löydykään mistään. Se on lähtenyt muuttomatkalle. Lumi kaipaa ystäväänsä saaren jäisessä hiljaisuudessa niin, että lukijan sydän on pakahtua.

Ja voi, miten riemastuttavaa onkaan, kun Lunni jälleen saapuu ystävänsä luokse!

Luin kirjan oppilailleni ystävänpäivänä, ja pysähdyimme tekstin sekä kuvan ääreen tekemään tulkintoja ja kysymyksiä: Millaisessa paikassa Lumi asuu? Mikä vuodenaika on? Mihin Lunni katosi? Miksi Lumi on yksin? Käykö Lumi koulua? Ja minusta tuntuu, etten ollut ainoa, joka nieleskeli palaa kurkustaan loppuratkaisun äärellä…

Tämä kirja on ehkä nimensä mukaan pieni kirja, mutta sen sanoma on kyllä suuri. 

Lempeästi riidan sopimisesta

Ystävät ovat ihania, mutta joskus heidän kanssaan voi tulla riitaa. Sellaisessa tilanteessa kaikki toisen sanoma voi ärsyttää, eikä sopu välttämättä synny hetkessä. 

Juuri tällainen tilanne on Nina Pirhosen kuvittamassa ja kirjoittamassa Leo Leijona sopii riidan -kirjassa (Otava 2024). Kaverukset leikkivät päiväkodissa, mutta leikeissä tulee kinaa. Leo leikkii merirosvoleikkiä, ja Kosmo pitää kauppaa, jonne Leo unohtaa mennä. Se tietysti harmittaa Kosmoa, joka vahingossa sortaa Leon rakennuksen. Riita on valmis, ja siihen sekaantuvat myös Miska ja Papu.

Mielipaha jää kaivertamaan leikkijöiden mieleen vielä pitkäksi aikaa. Lopulta päiväkodin aikuinen auttaa lapsia riidan sopimisessa kuuntelemalla jokaista ja sanoittamalla tilannetta. Hän myös kannustaa anteeksipyyntöön, ja ystävykset huomaavat, että se saakin aikaan paremmin mielen. Niin leikit voivat taas jatkua!

Tämä kirja on suloisen näköinen värikkäine kuvineen ja sopii hyvin luettavaksi leikki-ikäisten kanssa vaikka päiväkodissa. Lopussa anteeksipyyntö korostuu aika paljon, sillä eihän se oikeasti sanana aina tuo sopua tai parempaa mieltä. Sitä tärkeämpää on - usein aikuisen tuella - ymmärtää toisen näkökulmaa, kuunnella toista ja keskustella tilanteesta, miksi tuli toimittua niin kuin toimi. Kun on loukannut, on toki hyvä pyytää anteeksi, kunhan oikeasti ymmärtää tehneensä väärin. Ja juuri tätä tilanteen sanoittamista ja aikuisen apua tässäkin kirjassa hienosti kuvataankin.