Esittelen ensin Laura Ellen Andersonin lastenromaanin Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot (Kusmma-kustannus 2020, suom. Sarianna Silvonen, saatu kustantajalta), jonka jälkeen kerron, miten luokkamme halloweenprojekti on jatkunut. Käytän tätä kirjaa jakson aikana, joten kannattaa lukea myös kirjaesittely, vaikka varsinaisesti olisitkin kiinnostunut vain opetusosiosta.
Amelia Kulmuri ja kauhukarkelot on tarkoitettu alakouluikäislle lukijoille, ja kirjan päähenkilö Amelia on itsekin alakouluikäinen tyttö, joka tykkää kenen tahansa lapsen tavoin viettää aikaansa kavereiden ja lemmikkinsä kanssa. Hän ei kuitenkaan ole mikään tavallinen tyttö, vaan vampyyriperheen ainoa lapsi. Amelian vanhemmat ovat Kreivitär Hepsankeikka ja Kreivi Draco. Perhe asuu Yösydämen kaupungissa, Kulmurien sukukartanossa. Amelian parhaat ystävät ovat pikkukuolema Kalmo Niittomies ja harvinainen jetityttö Floora Järkäle. Amelian lemmikki ei myöskään ole tavallinen kissa tai koira, vaan lemmikkikurpitsa nimeltään Pursku.

Amelian perhe aikoo järjestää jokavuotiset Kauhukarkelot, joista on tänä vuonna tulossa mahtavammat kuin pitkiin aikoihin, sillä monen vuoden hiljaiselon jälkeen myös itse kuningas Vladimir on tulossa juhliin poikansa prinssi Tanginen kanssa. Tiedetään, että prinssin äiti on kuollut kammottavan keijun hyökkäyksessä, minkä takia kuningas on masentunut, eikä prinssi ole käynyt normaalia koulua. Sen lisäksi, että kuningas on tulossa juhliin, aloittaa prinssi myös oppilaana Hautaholven koulussa. Ameliasta tehdään prinssin tutoroppilas.

Prinssi osoittautuu kuitenkin varsin ikäväksi tyypiksi, joka komentelee kaikkia ja puhuu muille rumasti. Vierailulla Amelian kotiin hän vaatii saada omakseen Amelian perheen sukukalleuksia ja mikä pahinta myös Amelian rakkaan Purskun. Kuninkaallisista sekoava kreivitär antaa ne prinssille mukisematta, eikä kuuntele tyttärensä vastaväitteitä. Amelia ja hänen ystävänsä päättävät pelastaa Purskun ja tuoda sen takaisin kotiin. Tehtävä ei tietenkään ole helppo, ja sitä suorittaessaan Amelia saa selville kuninkaan suuren salaisuuden, joka liittyy Tanginen äitiin, Tangineen ja pelättyihin Valon olentoihin eli keijuihin. Paljastamatta kaikkea voin sanoa, että lukuunottamatta Valon olentoihin liittyvää salaisuutta kirjan loppu on varsin ennalta-arvattava. Hemmoteltu prinssi kärsii tosiassa yksinäisyydestä, eikä ole oppinut olemaan kiltti kenellekään. Amelia ja hänen ystävänsä ovat niin hyväsydämisiä, että he antavat prinssille anteeksi tämän ilkeilyt, ja lapsista tulee ystäviä.
Vaikka tarina on siis melko tavanomainen tarina ystävyydestä, on kirjailija käyttänyt runsaasti mielikuvitusta luodessaan kirjan miljöötä henkilöhahmoineen ja kaikkine kummallisine ällötyksineen. Amelian koulussa opiskellaan esimerkiksi ellottavia eineitä, ja tämän aineen oppitunnilla tehdään leikkokynsikakkusia ja varvashilloketta. Kaikki meidän maailmastamme tutut asiat on käännetty kammottaviksi, ja tämän takia kirja onkin varsin inspiroiva juuri meidän kouluprojektiamme ajatellen. Toisaalta itseäni hieman ärsytti, miten esimerkiksi kreivitär ja kreivi kutsuivat toisiaan jatkuvasti mitä ällöttävimmillä lempinimillä (esim. armas rotanaivoni, rakkain röyhtäykseni), sillä tämä tuntui hieman puuduttavalta pidemmän päälle luettuna.

Kirjan fontti on isohkoa ja väljää, ja tarina etenee varsin suoraviivaisesti. Pidän itse erityisesti Andersonin hienoista mustavalkoisista kuvista, joita kirjassa on runsaasti. Alkusivuilla on Yösydämen kaupungin kartta ja hahmoesittelyt. Lopusta löytyy muutama ellottavien eineiden resepti.
........................................................
Halloween-projekti, toinen osa (kauhutarina, luokkakokousmalli ja kuvaamataitoa)
Luokkani halloween-teemainen kuukausi etenee, ja nyt olemme keskittyneet erityisesti oppilaiden omien tarinoiden luomiseen. Hyödynsin sanataidekasvattaja Pia Krutsin jakamia työtapoja, joiden avulla loimme sekä tapahtumapaikan että henkilöhahmon tarinoihin.
Ensimmäisellä tunnilla aloitimme tapahtumapaikan luomisesta. Olimme lukeneet luokassa ääneen Mortina - Kuoliaaksi naurattava juttu -kirjaa, jossa esitellään kuva Mortinan kotikartanosta. Tutkimme tuota kuvaa sekä Yösydämen karttaa Amelia Kulmuri -kirjasta. Valitsimme meidän tarinamme tapahtumapaikaksi koulun Hautaholven koulun innoittamana. Pistin noidan hatun päähäni (tästä oppilaat tietävät, että nyt ollaan tarinan äärellä) ja aloin piirtää taululle suurta kammotuskoulua, jonka oppilaat nimesivät Ällöttäväksi, kammottavaksi kouluksi. Oppilaat keksivät upeita yksityiskohtia kouluun, ja aina kun ideointi meinasi loppua, esitin heille kysymyksiä esimerkiksi oppiaineisiin, luokkahuoneisiin ja opettajiin liittyen. Heidän kertomansa mukaan täydensin kuvaa piirtämällä. "Paras tunti ikinä!" totesi eräs luokkani pojista.

Tunnin lopuksi otin taulusta kuvan ja lisäsin sen luokan Classroomiin, jotta oppilaat pääsivät kotonakin katsomaan kuvaa. Tuon kuvan ja heidän keksimiensä yksityiskohtien perusteella oppilaat tekivät kotona Huima-tehtäväkirjasta tehtäviä, joissa tarkoitus oli luoda tarinan tapahtumapaikka ja miettiä, miltä siellä haisee, mitä siellä kuuluu jne.
Seuraavana päivänä aiheenamme olivat henkilöhahmot. Mortina-kirjassa on kohta, jossa Mortina ja kylän lapset esittelevät omia kammotustaitojaan, ja luin oppilaille tuon kohdan uudelleen. Mietimme, millaisia nämä hahmot olivat ja mitkä ovat heidän kammotustaitojaa. Sen lisäksi tutustuimme myös Amelia -kirjassa olevaan hahmoesittelyyn, jossa jokaisen hahmon kohdalle on kirjoitettu tämän suosikit ja inhokit. Yhdistin nämä kaksi kirjan tapaa esitellä henkilöt ja aloin luoda oppilaiden kanssa yhtä yhteistä henkilöhahmoa.
 |
Mortina ja Amelia Kulmuri -kirjoista henkilöesittelyt |
Olin jo tämän projektin alussa esitellyt itseni oppilaille noitana, ja nyt taas laitoin noidan hatun päähän ja kerroin, että he saavat pohtia, millainen noita minä olen. Krutsin mallin mukaan minäkin olin ottanut tunnille erilaista rekvisiittaa, joista oppilaat valitsivat minulle sopivat vermeet. Nämä valittuamme kirjasimme taululle noidan esittelykortin eli millainen noita on, mitkä ovat hänen inhokkejaan, mitkä suosikkejaan ja mikä on hänen erityistaitonsa.

Tämän jälkeen laitoin taululle inspiraatioksi myös aiemmalta aakkostamistunnilta tuttujen kummajaisotusten nimiä ja netistä tulostamiani ilmaisia värityskuvia erilaisista hirviöistä, kummituksista ynnä muista kammottavista otuksista. Oppilaiden Huima-tehtäväkirjassa oli jälleen tehtäviä, jotka sopivat tähän projektiimme mainiosti, joten oppilaat tekivät nuo tehtävät ja loivat niiden avulla vielä omat kammottavat hahmonsa. Ne, jotka eivät keksineet omia hahmoja, saivat valita taululla olevista nimistä ja kuvista heitä itseään miellyttävät otukset. Oppilaat innostuivat tästä tehtävästä niin kovasti, etteivät tahtoneet lähteä ollenkaan välitunnille, vaan tekivät tehtäväkirjan tehtävät loppuun välitunnin aikana. Osa keksi yhden hahmon lisäksi myös toisenkin.

Kolmannella tunnilla aiheena oli tarinan juonen kirjoittaminen. Oppilaille oli jo tuttuja seuraavat käsitteet: alku, huippukohta, loppu. Olimme lukeneet Mortina-kirjan loppuun, ja kirjasimme taululle juonikaavioon tuon kirjan alun, keskikohdan ja lopetuksen. Sitten oppilaat saivat monisteet, jossa oli kolmen ruudun sarjakuvapohja. He saivat tehtäväkseen luoda oman kauhutarinan juonen (alku, keskikohta ja loppu). Piirtää kuvat sarjakuvaan ja selittää alle muutamalla virkkeella, mitä kuvassa tapahtuu. Inspiraationa käytettiin tietysti yhdessä luomaamme tapahtumapaikkaa, ja tarinoiden päähenkilöt olivat oppilaiden jo aikaisemmalla tunnilla luomat kummajaiset.
Seuraavilla tunneilla oppilaat ovat jatkaneet omien tarinoidensa kirjoittamista, ja useimmat ovat olleet todella innoissaan tästä tehtävästä. Olemme kirjoitushetkien aluksi lukeneet yhdessä pätkiä Paula Norosen kirjoittamasta Yökoulun pieni kauhukäsikirja -teoksesta, johon kuvituksen on tehnyt Kati Närhi. Kirja on toiminut oppilaille inspiraationa, kun he ovat miettineet, millaista kauhukoulussa voisi olla ja mitä siellä voisi heidän omissa tarinoissaan tapahtua. Ensi viikolla kirjoitamme tarinat koneilla puhtaiksi, harjoittelemme tekstinkäsittelyä, oppilaat saavat kuvittaa tarinat ja minä kokoan ne luokan kauhukirjaksi.
Yhtenä tämän viikon tavoitteena oli luokkakokousmallin käyttöönotto. Jaoin oppilaat 3-4 oppilaan ryhmiin, ja jokainen ryhmä jäsen sai itselleen roolin (puheenjohtaja, sihteeri, assistentti, järjestäjä). Kävimme yhdessä läpi, mitä kunkin roolihenkilön tehtäviin kuuluu. Ryhmät saivat itselleen kokousvihon, johon harjoittelimme kokousmuistiinpanojen kirjoittamista. Ryhmien tehtävä oli keksiä halloween-teemaan sopivia liikuntaleikkejä ja kirjata niiden säännöt vihkoon. Tätä olin pohjustanut lukemalla oppilaille Yökoulun pienestä kauhukäsikirjasta, millaisia leikkejä Yökoulun lapset leikkivät pihalla. Olin todella iloinen, miten ryhmät käyttivät mielikuvitustaan ja tekivät yhteistyötä. Oan kanssa harjoittelimme myös rakentavaa riitojen ratkaisua, äänestämistä ja kompromissien tekemistä. Tähän kului kaksi oppituntia. Ensi viikolla liikuntatunnilla sitten pääsemme leikkimään näitä oppilaiden ideoimia leikkejä.
 |
Yökoulun leikkejä |
Seuraavana päivänä luokkakokousryhmät saivat tehtäväkseen esitellä toisilleen tällä hetkellä lukemansa kirjan ja sen pohjalta tekemänsä lukupiiritehtävän (nämä olin antanut läksyksi pari päivää aikaisemmin). Oppilaat harjoittelivat kertomaan paitsi kirjastaan myös kuuntelemaan toisiaan ja myös arvioimaan sekä omaa että kaverin työskentelyä.
Kuvaamataidossa olemme harjoitelleet pää- ja välivärejä, ja nyt oppilaat saivat hyödyntää oppimaansa noidan taikaliemien tekemisessä. Ensin he saivat keksiä kolme hyytävää lientä ja kirjata liemien nimet minun valmiiksi paksulle paperille kopioimieni pullojen etiketteihin. Ohjeistin, että yksi liemi pitää olla vihreä, yksi violetti ja kolmas oranssi. Pullojen korkit piti maalata ruskealla. Ennen varsinaisien liemipullojen maalaamista oppilaat harjoittelivat värien sekoittamista suttupaperille. Heidän piti myös testata, miten veden määrän vaihteleminen vaikutti väriin. Tämä oli oppilaille oikein mieluinen työ, ja he käyttivät runsaasti mielikuvitusta liemien nimeämisessä.
Tällaisia asioita teimme tällä viikolla, ensi viikolla on vuorossa viimeinen halloween-teemainen viikkomme, joka huipentuu perjantaina halloweenjuhlaan, eli halloweenkoulupäivään.