Karjalaispojan muistelot

Olen viime aikoina lukenut Lotta-Sofia Saahkon kirjoittamaa Papan kanssa kahvilla -kirjaa, joka pohjautuu hänen pappansa lapsuusmuistoihin ja kertomuksiin papan haastatteluista. 



Lotta-Sofian tavoitteena on selvittää, mitä tarkoittaa olla karjalainen, sillä hänen pappansa on karjalan evakko ja joutunut jättämään kotinsa muutaman vuoden ikäisenä pikkupoikana. Omat juureni ovat myös Karjalassa, joten aihe kiinnostaa itseänikin. Papan muistelut Saahko on kirjoittanut kertomuksen muotoon ja tarina on mukaansatempaava ja mielenkiintoinen. On sydäntäsärkevää lukea, miten papankin perhettä on syrjitty ja ryssittelty - jopa niin paljon, että hänen perheensä pyrki häivyttämään karjalaisuuden ja vaihtoivat venäjänkieliset nimensä suomalaisiksi. Kertomus ei kuitenkaan rajoitu pelkkiin sotavuosiin, vaan jatkuu aina siihen, kun pappa kasvaa aikuiseksi ja saa oman perheensä. En tiedä, antaako kirja lopulta vastausta siihen, mitä on olla karjalainen, mutta kiinnostava mikrohistoriallinen kertomus se on. 

Papan kokemuksista on tehty myös kaksi lastenkirjaa: Omenarannasta uuteen kotiin ja Joulun taika. Ensimmäinen kuvaa papan perheen evakkotaivalta ja asettumista uuteen kotiin. Jälkimmäinen kertoo joulun odotuksesta. Siinä pappa pääsee laulamaan koulun joulujuhlaan, mutta jouluiloa himmentää ikävä, koska perheen isä on rintamalla. Näitä kuvakirjoja olen lukenut ekaluokkalaiselleni, joka pitää kovasti historiasta. Kirjat ovat hänestä hyviä, ja myös minusta ne ovat onnistuneesti toteutettuja. Niiden idea on Papan kanssa kahvilla -kirjasta tuttu; Pappa kertoo pienelle Lotalle omista kokemuksistaan. Papan lapsuuden nurjimmat kokemukset on selvästi siloiteltu lastenkirjoihin sopivampaan muotoon. Kuitenkaan esimerkiksi evakkoperheen köyhyyttä ei ole peitelty, ja joulun ilo ei papalle lopulta tullutkaan lukemattomista paketeista, vaan yhdestä iloisesta jälleennäkemisestä... 


Kirjojen kuvituksen on tehnyt Christel Rönns, jonka tyyli on leikkisää ja lastenkirjoihin sopivaa, mutta kuitenkin historiallisia yksityiskohtia kunnioittavaa. 


Lapsille kirjoitetussa kirjassa tutkitaan syöpää

 ”Uteliaat oppivat tutkivat syöpää” on Henna Aunon kirjoittama ja Piia Kedon kuvittama tarinallinen tietokirja syövästä. Kirjassa Utun äidillä todetaan rintasyöpä, mistä lapsi kertoo murheissaan ja huolissaan ystävilleen. Nämä keksivät hyvin käytännönläheisen tavan auttaa ystäväänsä, eli he päättävät perustaa tutkimusryhmän ”Uteliaat oppijat”, joka alkaa selvittää, mistä syöpä syntyy, miten se vaikuttaa, miten sitä hoidetaan ja miten siitä parannutaan. Lapset haastattelevat Utun äitiä ja tämän lääkäriä, he seuraavat hoitoja ja etsivät aktiivisesti tietoa. Lopuksi lapset kokoavat tietonsa esitelmäksi niin, että luokan muutkin lapset oppivat ja saavat kysella syövästä.



Kirjassa vaikeaa aihetta on käsitelty alakouluikäisille lapselle ymmärrettävällä tavalla. Tarinan lisäksi mukana on myös faktaosuuksia, ja syöpään liittyvistä ikävistäkin asioista puhutaan suoraan, muttei pelottavasti. Lopussa mainitaan, että joskus syöpään voi kuolla. Tarina on kerrottu Utun kautta, ja lapsi kokee itsensä tietysti välillä surulliseksi. Testissä muistutetaankin, että ikävä olo on normaalia ja siitä on hyvä puhua aikuisen kanssa. Utun äidin uupumus käy myös hyvin ilmi, mutta hänen vaikeita tunteitaan ei tarinassa oikeastaan esitetä, mikä onkin varmasti hyvä ratkaisu. Tämä kirja tarjoaa paitsi tietoa myös vertaistukea niille lapsille, joiden perheenjäsen sairastuu, eikä silloin ole tarpeen kuormittaa lasta lisää aikuisen tunteilla.





Kirjan ote on tieteellinen, selkeä ja kuitenkin lämminhenkinen. Arvasin jo ennen lopun infotekstin lukemista, että kirjailijalla on omakohtainen kokemus syövästä. Keto on mielestäni oiva valinta tämän kirjan kuvittajaksi, sillä sillä hänen pelkistetyn graafiset kuvituksensa ovat tietokirjaan sopivan selkeitä, eivätkä liian tunteellisia. Tekstiä tässä kirjassa on aika paljon.


Helsingin Kirjamessut 2023

Helsingin Kirjamessut on nyt tältä vuodelta osaltani koettu, katsottu ja kuunneltu. Olin messuilla torstaina, perjantaina ja lauantain. 

Torstaina kuuntelin lastenalueella YleMixiä ja seurasin Kallio-lavalla Jani Kiiskilän haastattelua hänen Huppu seiskalla ja Ihan hupusta -kirjoistaan. Ehdin myös tapaamaan ystäväni ja kuuntelemaan kirjapodcasteja käsittelevää keskustelua. Erityisen kiinnostava oli kuunnella, kun Sara al Husaini kertoi hätkähdyttävästä kirjastaan ”Huono tyttö”.






Perjantaina messuilin omien lasteni kanssa, ja silloin pyörille pääosin tekemässä heille kirjalöytöjä. Erityisesti antikvariaattipuolella meillä kului paljon aikaa, kun esikoinen etsi juuri yhtä tiettyä Aku Ankka -albumia. Onneksi ehdimme kuitenkin seuraamaan Heli Koskisen Zeta-kirjoja käsittelevää ohjelmaa, jossa yleisö sai myös ideoida peliä tai oikeastaan siihen liittyviä esteitä ja apukeinoja. Tästä ohjelmasta sain hyviä ideoita myös omaan ope- ja lukututortyöhöni.



Lauantaina seurasin Kumpula lavalla, kun kustantaja Saara Tiuraniemi haastatteli Kaisa Happosta, jonka kirjan ”Mur, eli karhu” luen lukututorina karhu-teeman aluksi. Nyt Kaisa luki kirjaansa ”Mur - Pieni lintukirja”, joka on julkaistu yhteistyössä Kansallisgallerian kanssa. Sen tarinan taustalla on nimittäin Ferdinand von Wrightin maalaus.



Tämän jälkeen Ernest Lawson esitteli lastenromaaniaan ”Höpersankarit 1 - Opejahti”. Ainakin lapsiyleisön määrästä päätellen kirja kiinnostaa kohderyhmäänsä.



Pääsin myös osallistumaan Otavan ja Kariston tilaisuuteen, jossa kirjailijat Minna Haapasalo, Laura Lennes, Jenni Multisilta, Mirella Mäkilä, Kirsi Pehkonen ja Kaisu Tuokko esittelivät uutuuskirjojaan. Erityisesti Laura Lenneksen kirja ”Nainen, 35” vaikutti luvatun ronskiutensa takia kiinnostavalta. Samoin vaikutti Jenni Multisillan kirjoittama ”Umpihangessa alttarille”, koska kirjailija lupasi uudistavansa tai ehkä pikemminkin välttävänsä viihdekirjoista tutut kliseet.





Viimeiseksi ennen kotiinlähtemistä ehdin vielä kuunnella, kuinka kirjasomesta tutut Ulla Lehtinen, Nea Lahtinen, Elina Pitkäkangas ja Anna Pölkki keskustelivat kirjasomesta ja siihen mahdollisesti liittyvästä vallasta. 



Messut olivat tänäkin vuonna oikein mukavat, vaikka lastenalue oli mielestäni muutamaa aikaisempaa vuotta karumpi. Sen sijainti hallin perällä, jossa valot ovat hämärämmät ei ole kovin toimiva, varsinkin, kum siitä kuljettiin joka suuntaan läpi. Kirjastobussi ja kirjat, joita siellä saa lukea ovat tietysti mahtavat, Storytelin juna veti puoleensa paljon pikkuväkeä ja Suomalaisen kirjakaupan kanssa toteutettu maalitussiseinä vähän isompia lapsia. Lauantaina paikalla oli oikea lukukoira, jota lapsi kerrallaan pääsi tervehtimään pieneen aitaukseen. 










Lastenalueen keskellä oli myös satupuu, josta roikkuvista kuulokkeista pystyi kuuntelemaan kirjoja. Minun alueella ollessani, niitä ei kyllä kovin moni näyttänyt hyödyntävän. 

Kustannus-Mäkelän osastolla lapset pääsivät rauhallisin värityspuuhiin suloiseen värityskojuun. Myös Otavan osastolla oli pieni värityspöytä ja Tammen/Wsoyn osastolla sai onnenpyörää pyöräyttämällä tietää, mikä Harry Potter -kirjoista tuttu sauva itselle sopisi. 

Mikko Mallikas -kirjoille rakennettu koju oli iloisen värikäs ja oikein kutsuva. Siellä oli myös oma askartelupöytä. Omat lapseni innostuivat etsimään alepöydiltä itselleen luettavaa, ja kaikille heille löytyikin useampikin kiinnostava kirja. 

Helsingin Kirjamessut 26.9. - 29.10.2023

Enää kaksi viikkoa ja Helsingin Messukeskuksessa päästään taas sukeltamaan neljäksi päiväksi kirjallisiin syövereihin. On taas Kirjamessujen aika, ja tänäkin vuonna aion itse mennä paikan päälle kokemaan, kuuntelemaan ja katselemaan, mitä kirjallisuuden kentälle tänä vuonna kuuluu. Tänä vuonna messuilla on uutta digitaalisiin sisältöihin keskittyvä Töölönlahti-lava, jonka yhteydessä on kirjasomen kohtaamispaikka. Töölönlahti-lavalla on myös ohjelmaa kirjasomesta. 



Itse odotan ainakin seuraavia ohjelmia:

  • Torstai klo 14.00 - 14.30 (Töölönlahti): Äänessä kirjapodcastit 
  • Lauantai klo 16.30 - 17.00 (Töölönlahti): Kirjagramin merkitys kirjailijoille: Valtaa, tukea ja yhteisöllisyyttä 
  • Sunnuntai 14.00 - 14.30 (Lonna): Miksi suosittu dekkaristi kirjoittaa lastenkirjoja? 
  • Eevan kirjaklubi: Huokauksia luokasta (Hakaniemi, +verkossa)

Minua tietysti kiinnostaa joka vuosi, millainen lastenalueesta on kulloinkin tehty. Tänä vuonna sen paikka on muuten muuttunut, ja lastenalue sijaitsee hallissa 7. Tutuilla Kumpula ja Toukola -lavoilla lastenkirjallisuuden ystävät pääsevät osallistumaan työpajoihin, kuuntelemaan esityksiä, haastatteluja ja kirjavinkkauksia. Paikalla on myös Stoori-kirjastoauto, jossa voi tiettyinä kellonaikoina käydä lukemassa lukukoiralle sekä Tarinastudio, jossa voi osallistua yhteisen taideteoksen tekemiseen (huom! osa taideteoksesta on ennakkotyöpajoja koululaisryhmille).


Kuvitusta viime vuoden messuilta.


Perheen pienimmät yleensä tykkäävät messualueella tavattavista suosikkihahmoista, ja nyt he pääsevät halimaan muun muassa Tatua ja Patua, Albi Lumiukkoa, Pikkulia, Herra Hakkaraista ja Supermarsua. Koululaisia kiinnostanee HS Lasten Uutisten ja Yle Mixin ohjelmat, joissa kerrotaan, miten uutiset syntyvät. Lastenalueelta alkaa myös elämyksellinen retki, joka tutustuttaa lastenkirjallisuuteen. 

Kiinostavalta kuulostavat myös esimerkiksi nämä lastenalueen ohjelmat: 

  • Etsivätoimisto Muron monumenttimysteeri -työpaja (torstai)
  • Graffittityöpaja (torstai)
  • Haluatko etsiväksi -salapoliisityöpiste (torstai)
  • Zeta: Suunnittele oma peli! (perjantai)
  • Mikko Mallikas ja syntymäpäiväkutsut - dramatiserande sagoläsning av boken Mikko Mallikas ja syntymäpäiväkutsut (lauantai)
  • Saanko minä silitellä sinua? -tunnustelupaja (sunnuntai)

Kuvitusta viime vuoden messuilta.

Myös monilla kustantajilla on omilla pisteillään tarjolla puuhaa lapsivieraille.Voit käydä tutustumassa lastenalueeseen tästä linkistä ja messuohjelmaan teemoittain täältä.

Pssst.... Blogini Facebookissa (https://www.facebook.com/luetaankotama/) ja Instagramissa (@kia_luetaanko_tama) arvon kaksi lippuja messuille (Liput saatu yhteistyössä Messukeksen kanssa).



Miran suuri päivä



 Miran suuri päivä on oivaltavasti tarinoitu ja kuvitettu kirja pienen ihmisen jännityksestä uuden äärellä. Vaikka Mira on odottanut koulun alkamista kauan, hän huomaa tuon päivän koittaessa, että on suuren lapsijoukon keskellä valtavan pieni, suorastaan kutistunut! 



Kun muut lapset leikkivät ja vastaavat opettajan kysymyksiin luokassa, tuntee Mira itsensä yksinäiseksi ja näkymättömäksi. Täyteen mittaansa hän kasvaa taas, kun pihalta löytyy uusi ystävä, joka on onneksi odottamassa myös seuraavana päivänä!


Pidin valtavasti tämän kirjan tunnelmasta ja siitä, miten se kuvaa konkreettisesti sitä tunnetta, kun jännittää, pelottaa ja pelkää, ettei osaa tai ettei kukaan huomaa. Koulun aloitus varsinkin on hyvin mullistava tapahtuma, kun pienistä päiväkotilaisista tuleekin yhdessä yössä ”isoja” koululaisia. Kirjan kuvituksen on taiteillut David Henson, ja Stina Klintbergin kirjoittaman tarinan on suomentanut Raija Rintamäki.

Megamuhkea saalis, megamuhkea sarjakuvaromaani alakoululaisille

Tämä Rüdiger Bertramin kirjoittama ja Horst Hellmeierin kuvittama Megamuhkea saalis (Aurinko Kustannus 2023, suom. Maarit Varpu) sopii mainiosti luettavaksi alakouluikäisille lukijoille, jotka etsivät helppolukuista ja hauskaa luettavaa tai jotka ovat aikaisemmin tykänneet esimerkiksi Hurja jengi -kirjoista.


 Kirjan idea on yksinkertainen: Aleksin koulussa vietetään teemapäivää, jonka aikana oppilaat etsivät esineitä menneisyydestä. Aleksi saa parikseen Noran, jota hän pitää kummallisena. Aleksi kuitenkin oppii, että omiin ennakkoluuloihin ei kannata luottaa, sillä Norakin on oikeasti mukava tyyppi. Lisäksi Nora on rakentanut metallinpaljastimen, jonka avulla aarteita on helpompi etsiä. Heidän ryhmänsä löytääkin kaikenlaista, mutta onko kaikki vain arvotonta romua, ja häviävätkö he siksi etsimiskilpailun?



Erityiskiitos tämän kirjan tekijöille siitä, että lapset keräävät kirjassa kaiken löytämänsä metalliromua ja toimittavat sen roskiin. Lisäksi aukeamille on piilotettu pieniä vitsejä, joiden hoksaaminen on lukijalle palkitsevaa. Meillä tämän luki tuleva kolmasluokkalaisemme, joka piti kirjasta. Välillä omaa lukukokemustani häiritsi puhekuplien asettelu, ja jostain syystä hypin puheenvuorosta toiseen väärässä järjestyksessä.

Lolan suuri salaisuus


Lolan suuri salaisuus ( Otava 2023) on Lola Odusogan kirjoittama ja Saara Obelen kuvittama kuvakirja, jonka päähenkilönä seikkailee Lola-niminen tyttö. Lähes yhtä keskeisessä roolissa on myös Lolan iso tukka, joka osaa puhua Lolalle. Kukaan muu ei kuule tukan puhetta, ja Lola varoitin visusti paljastamasta tukan salaisuutta muille. 


Lola on melko vauhdikas lapsi, joka ainakin tässä tarinassa viihtyy itsekseen ja lähtee äidiltä salaa retkelle. Tukka onneksi kulkee mukana, mutta ajaa Lolaa myös hankaluuksiin: se on villi, takkuuntuun ja sotkeutuu. Lola hätääntyy, että äiti suuttuu ja kaikki on pilalla. Kirjan lopussa Lola kuitenkin ”tekee taas sovinnon” tukkansa kanssa ja ilahtuu myös suuresti löytäessään muotilehdestä itsensä näköisiä malleja. Kaikkein hykerryttävimmältä kuitenkin tuntuu potentiaalinen uusi ihmisystävä, johon Lola törmää. 


Voin kuvitella, että tämä kirja on varmasti tärkeä kaikille pienille lapsille, jotka voivat samastua Lolan hahmoon. Omalle lapselleni tämä oli hieman hupsutteleva tarina karkuteille lähtevästä villikosta, joka lopulta palaa onnellisesti kotiin äidin huomaan. Obelen kuvitus on upeaa, ja erityisen hienosti hän onnistuu kuvaamaan Lolan ison tukan eloisuutta sekä tietynlaista kurittomuutta. Tarinakin on mukava, mutta tekstiä tosin on melko paljon, ja mietin, olisiko sitä voinut paikoin tiivistää.



Herra Pupun suklaatehdas (ja yksi pieni suklaamunaryöstö)

Pääsiäisen kunniaksi esittelyssä tänään muutama vuosi sitten julkaistu kuvakirja Herra pupun tehdas (Kustannus-Mäkelä 2018). Kirjan on kuvittanut ja kirjoittanut Elys Dolan ja suomentanut Raija Rintamäki. 


En tiedä, onko se kuvituksen värikkyys vai tarinaan ujutettu vitsikkyys, mutta joka kerta, kun kuopus bongaa tämän kirjastosta, hän tahtoo lainata tämän. Nyt oli hauska huomata, miten 4.- ja 2.-luokkalaisemmekin jäivät kuuntelemaan, kun luin nuorimmalle. He löysivät kuvituksesta ja kerronnasta sellaisiakin vitsejä, jotka menivät nuorimmalta hieman ohi. Itseänikin huvittaa tämä tarina ahneesta tehtaanjohtajasta, joka kuvittelee ensin voivansa lisätä tuottavuutta työntekijöiden kustannuksella, mutta joka lakkojen seurauksena päättää pärjätä yksin ja joutuu kaulaansa myöten liemeen.

 Lastenkirjamaailmassa tällaiset tapaukset onneksi usein päättyvät hyvin, ja tässäkin ahkerat työläiset saavat paremmat työolot ja pohattapupuli oppii tarttumaan oikealla tavalla hommiin. Ahneudella on kurja loppu, oppinee lukijakin.


Tein tähän kirjaan liittyen oppilaille pakopelityyppisen suklaamunien etsimistehtävän. Siinä Herra Pupun suklaatehtaaseen on murtauduttu, ja lasten pitää selvittää johtolankoja etsimällä, kuka ryöstön teki ja minne hän munat piilotti. 

Jaoin materiaalin täällä: https://www.freeed.com/articles/23964/varastettujen-suklaamunien-tapaus-eli-paasiaismunien-etsimispeli