Kirjastokassin esittelyä: Luettavaa taaperoille, leikki-ikäisille ja eskarille sekä pikkukoululaisille

Olemme olleet jo melkein kuukauden verran lomalla ja käyneet sinä aikana kirjastossa muutaman kerran. Koska aikani kirjoittaa on tällä hetkellä aika rajattua erinäisten kesäloma-aktiviteettien takia, olen viime aikoina tehnyt muutaman kirjaesittelyvideon sellaisista kirjastolainoista, joista lapseni ovat erityisesti pitäneet. Nuo esittelyt ovat näkyneet sekä Instagramin Storyissa että blogin Facebookissa. Facebookiin pääset tämän sivun sivupalkissa olevasta Facebook-logosta.

Tuorein kirjastolöytö, josta erityisesti vajaa neljävuotias kuopukseni tykkää, on Fearne Cottonin kirjoittama ja Sheena Dempseyn kuvittama kuvakirja Joogavauvat (Kustannus-Mäkelä 2018). Kirjan on suomeksi riimitellyt Minna Ihatsu. Tämä kirja innosti kuopukseni joogaamaan kotona - ja tietysti minut hänen kanssaan. Kävimme lapsen aloitteestaan läpi jokaisen kirjassa esitellyn asennon, veikkei tässä kirjassa varsinaisesti opetettukaan joogaamista. Kirjan vauvat vain tekevät asanoja huvikseen, ja Dempseyn kuvitus esittelee jokaisella aukeamalla uuden asennon. Katso ihmeessä kirjan esittely alla olevasta videosta!

Toisella videolla esittelen useamman kirjan. Joukossa on kirjasuosituksia taaperoille (Peppe- ja Kolmikko-sarjat), leikki-ikäsille (Klaara ja laulava orkidea sekä Pieni Maija), karttakirja kaikille perheenjäsenille (Lumotun maan kartasto), tulevan eskarilaisen lainaamat helppolukuiset PikkuLukuavain-kirjat sekä tulevan tokaluokkalaisen valitsemat kirjat. Olin erityisen iloinen, kuinka paljon uutuuksia kirjaston hyllyistä kesäkuun alussa löytyi. Kannattaa katsoa tarkemmin videolta, millaisista kirjoista on kyse.

Tarkemmin esittelen:
- Mervi Lindman: Peppe potalla
- Maria Nilsson Thore: Kolmikko ulkoilee ja kolmikko leikkii sisällä
- Johanna Hulkko & Marjo Nygård: Pieni Maija
- Sharon Rentta: Klaara ja laulava orkidea
- Laura Ertimo & Satu Kontinen*: Lumotun maan kartasto
- Helena Bross & Kadri Ilves: PikkuLukuavain -kirjat
*Videolla erehdyksessä sanon Konttinen, eikä Kontinen, kuten kuuluisi. 

Täsmäkirjoja taaperoille ja leikki-ikäisille

Loppukseän ja alkusykyn aikana on ilmestynytmonta hauskaa kirjaa taapero- ja leikki-ikäsille lapsille.

WSOY:lta ilmestyi Antti Nikusen kirjoittamaan ja kuvittamaan Urho ja Onna sarjaan uusi kirja Urhon ja Onnan laastarikirja (arvostelukappale kustantajalta). Tässä kirjassa kahdesta edellisestä osasta tutut Onna ja Urho joutuvat leikkien tuoksinassa pieniin onnettomuuksiin, kolhivat itseään ja saavat haavoihinsa laastarit. Ja mikä parasta, lukija saa ihan oikeasti laittaa laastarin Onnalle ja Urholle, sillä kirjassa on mukana viisi irrotettavaa ja uudelleenkiinnitettävää laastaria! Lisäksi kirjan lopussa on koukku, pieni vitsi, joka ilahdutti meidän vajaa 2-vuotiasta ja 4-vuotiasta lukijaamme.

Antti Nikunen: Urhon ja Onnan laastarikirja (WSOY 2018)

Hiukan meitä kyllä harmitti, että vaikka laastarit ovatkin uudelleenliimattavia, niiden tarrapintaan kertyy pölyhiukkasia, eikä liimaus enää muutaman kerran jälkeen pidä niin hyvin kuin aluksi. Yksi laastari joutui jopa hukkaan, mutta onneksi se löytyi uudestaan. Olisikohan kirjan tukeviin pahvisivuihin voinut laittaa magneetit pipikohtiin, niin että laastarit olisivat kiinnittyneet magneeteilla?

Antti Nikunen: Urhon ja Onnan laastarikirja (WSOY 2018)

Kustannus-Mäkelä on julkaisuut tänä syksynä peräti kaksi uutta kirjasarjaa (arvostelukappaleet kustantajalta), jotka on suunnattu perheen pienimmille lukijoille. Mervi Lindmanin teoksissa valloittava Peppe-taapero seikkailee pienissä kirjoissa nimeltään Peppe pussaa ja Peppe pillastuu. Ensin mainitussa Peppe-pikkuinen on keksinyt, että pussaaminen on hauskaa, ja pusuja häneltä saavat niin perheenjäsenet, pehmolelut kuin lemmikitkin. Lopulta löytyy kyllä yksi olento, jota edes Peppe ei tahdo pussata... Ja kirjan lopussa pusun saa tietysti Peppe-kirjan pieni lukija!

Mervi Lindman: Peppe pussaa (Kustannus-Mäkelä 2018)

Toisessa Peppe-kirjassa taaperoa kiukuttaa, kun kukaan ei tahdo pelata palloa hänen kanssaan. Tyhmä pallo saa lentää nurkkaan, ja vihainen Peppe marssii lastenhuoneeseen rikkomaan, murisemaan ja raivoamaan. Hän on vihainen kuin leijona ja krokotiili. Lopulta krokotiili alkaa kuitenkin itkea suuria kyyneleitä, ja lohtu ja turva löytyy onneksi oman vanhemman sylistä. Näissä kirjoissa sekä pieniin käsiin sopiva koko että lyhyet ja yksinkertaiset lauseet palvelevat hyvin pieniä lukijoita jotka siirtyvät pahvikantisista kirjoista näihin hieman isompien taaperoiden teoksiin.

Mervi Lindman: Peppe Pillastuu (Kustannus-Mäkelä 2018)

Toinen Mäkelän julkaisema kirjasarja on alunperin Ruotsissa julkaistu (Bonnier Carlsen Bokförlag, 2017), Maria Nilsson Thoren kirjoittama ja kuvittama hauska Kolmikko-sarja, jonka suomennoksen on laatinut Raija Rintamäki. Kolmikkoon kuuluvat noin 3 - 4-vuotiaat päiväkotikaverukset Iida, Valle ja Essi.

Kirjassa Kolmikko tahtoo leikkiä kaksin lapset ovat viimeisenä paikalla päiväkodissa, ja ongelmia syntyy, kun kotieläinleikkiin ei oikein tunnu sopivan kolmea kaverusta. Essi-kissa pahoittaa mielensä ja alkaa raapia ja sähistä, sillä hänestä Essi-hoitaja hoitaa enemmän Valle-koiraa. Valle ja Essi eivät enää halua leikkiä Essin kanssa tämän sähistyä heille. Päiväkodin tuttu aikuinen tulee lopulta paikalle ja muistuttaa, että kaikki saavat olla mukana! Lopulta kolmikko keksii kuin keksiikin leikin, johon kolme leikkijää sopii hyvin mukaan.

Maria Nilsson Thore: Kolmikko tahtoo leikkiä kaksin
(Kustannus-Mäkelä 2018)

Toinen kirja tähän sarjaan on Kolmikko luopuu tutista, jossa Essi tahtoo välttämättä Iidan ainoan jäljellä olevan tutin. Iida kyllästyy Essin kärttämiseen ja mankumiseen niin, että luovuttaa tuttinsa Essille lopullisesti. Essi tuntee itsensä tutti suussa ihan pieneksi vauvaksi ja tahtoo leikkiä vauvaleikkiä. Sitten hän huomaa, että Essi ja Valle eivät jaksa enää leikkiä tutin kanssa, vaan touhuavat jo aivan muuta. Ja niin päättää Essikin luopua tutista, ja niin ovat kaikki kolmikon jäsenet isoja muksuja, ilman tuttia.

Maria Nilsson Thore: Kolmikko luopuu tutista
(Kustannus-Mäkelä 2018)

Kurkkaa! ja Tutki! -kirjasarjat: Lukemista, opittavaa ja tutkittavaa taaperoille sekä leikki-ikäisille

Ihanaa! Tänään on jo niin lämmin päivä, että päiväkahvit voi juoda ulkona, kuunnella lintujen laulua ja kärpästen surinaa. Kevät on jo siinä vaiheessa, että muuttolinnut palailevat ja hyönteiset ilmestyvät pörisemään, surisemaan, lentämään ja mönkimään pihoille. Nyt onkin oiva hetki esitellä lasten kurkistuskirja, joka hauskalla tavalla perehdyttää leikki-ikäiset lukijat pihamaan pieniin eliöihin kuten esimerkiksi sammakoista, perhosiin, siiroihin ja perhosiin. Kirjan kuvissa liikutaan maan tasolla, joten pieniä hyönteisiä ja vähän isompiakin eläimiä tulee paljon vastaan. Lopussa esitellään myös kompostointia ja kasvien viljelemistäkin.

Kyseinen kirja on Oppi&ilon Tutki!-sarjaan kuulva Ötökät-kirja (Sanoma Pro Oy 2016, 2. painos 2017, alkuteos Usborne Publishing Ltd., arvostelukpl.). Kirjan on englannista suomeksi kääntänyt Annukka Kolehmainen ja kuvittanut Simona Dimitri.

Oppi&ilo: Tutki! Ötökät
ps. Eikös vain esikoinen tehnytkin minulle nätin kirjanmerkin?

Tutki! Ötökät! on tukevasti pahvikantin ja -sivuinen pienten lasten tietokirja, jonka kuvissa on paljon yksityiskohtia ihmeteltäviksi ja luukkuja sekä kurkistusaukkoja tutkittavaksi. Kirjan lauseet ovat lyhyitä ja tukevat ihmettelyä sekä oppimista. Oppi&ilo on suunnannut kirjan 3 - 6 -vuotiaille, mutta meillä myös 1,5-vuotias kuopus tykkää aikuisen avulla katsella, mitä värikkäissä kuviaa esiintyy ja luukkujen alta ilmestyy. Myös juuri 6-vuotta täyttänyt esikoinen luki kirjan, mutta eniten siitä sai irti vajaa neljävuotias keskimmäinen lapsemme.

Oppi&ilo: Tutki! Ötökät

Kuopuksemmekin siis tosiaan pitää valtavasti lukemisesta ja kirjojen selailusta. Taapertajan lukuinnosta kertoo varmasti paljon se, että hän ei vielä osaa sanoa isi, mutta "kirrrrrja" on kuulunut lapsen sanavarastoon jo viikkojen ajan. Kuopusta miellyttävät tarinakirjat (joita me vanhemmat lyhennämme hänen keskittymiskyvylleen sopiviksi) sekä tietysti kaikki oikeasti taaperoikäisille suunnatut kartonkikirjat, joissa nimetään erilaisia asioita. Eräs puolitoistavuotiastamme tällä hetkellä kiinnostava kirja on Oppi&ilo:n Kurkkaa! -sarjan kirja Kulkuneuvot (Sanoma Pro Oy 2016, 2. painos 2017, alkuteos Éditions NATHAN, SEJER, arvostelukpl.). Kirjan yksinkertaiset ja helposti hahmotettavat kuvat on tehnyt Nathalie Choux.

Kurkkaa! Kulkuneuvot -kirjaa lukiessaan lapsi pääsee testaamaan ja harjoittamaan sorminäppäryyttään, sillä sivuilla on erilaisia liikuteltavia ja nosteltavia yksityiskohtia. Lapsi voi esimerkiksi laittaa etusormensa sivulla olevaan pieneen reikään ja työntää sitä saaden palomiehen kiipeämään tikapuita pitkin. Nimensä mukaan Kurkkaa! Kulkuneuvot esittelee erilaisia menopeljä kuten esimerkiksi autoja, moottoripyöriä, työkoneita ja hälytysajoneuvoja. Tämä on varmasti nappivalinta kaikille pienille menopelien ystäville.

Oppi&ilo: Kurkkaa! Kulkuneuvot

Oppi&ilo: Kurkkaa! Kulkuneuvot

Suloinen lastenlorukirja Sylisampo

Sylisampo (Lasten Keskus 2018, saatu kustantajalta) on suloinen lorukirja vanhemman ja vauvan yhteisiin loruttelu- ja leikkihetkiin. Sen kalevalamittaan kirjoitetut hilpeät pienet runot on kirjoittanut Elina Pulli. Herkät kuvat eläinvanhemmista pienokaistensa kanssa on taituroinut Karoliina Pertamo. Olin tavattoman ilahtunut avattuani pahvikantisen Sylisammon sivut, sillä kirja on ajatuksella ja taidolla tehty, ja on päivänselvää, että tekijäkaksikko on halunnut tehdä laadukkaan kirjan perheen pienimmille.

Lorut kertovat vanhemman ja vauvan yhteisistä hellittely-, syli- ja leikkihetkistä. Niissä on varpaiden laskemista, pepun pyörittelyä ja sylittelyä. Jokaisella aukeamalla on yksi loru, ja jokaiseen loruun liittyy pieni leikkiohjeistus, jossa vanhemmalle annetaan vinkkejä, miten lorua lausuessa vauvan kanssa voi leikkiä.

Sylisampo viittaa nimellään suomalaiseen kansanperinteeseen, ja onkin hauska lukea lastenloruja, joissa tuo kalevalainen runopoljento soljuu niin mukavasti. Toisaalta sylisampo viittaa ihansti myös siihen onneen ja aarteeseen, joka pieni vauva vanhemmilleen on. Tämä vauvakirja on oikea helmi, josta myös meidän puolitoistavuotias taaperomme selvästi pitää. Hän tykkää istua sylissäni kuunnellen runoja ja toisaalta myös osoitella itse kuvan eläimiä ja nimetä niitä omalla vauvakielellään. Me tykkäämme!

Pienten lasten oma joulukirja: Tonttujen talvitouhut

Tonttujen talvitouhut (Tactic Publishing 2017, alkuteos Coppenrath Verlag GmbH & Co. KG, arvostelukapl.) on tukeva pahvikirja, joka sopiikin oikein mukavasti luettavaksi noin 2 - 4-vuotiaiden lasten kanssa. Lapsi pääsee kirjaa lukiessa kurkkaamaan tonttulasten elämään ja etsimään aukeama toisensa jälkeen tuttuja hahmoja.

Kuten kirjan nimikin jo kertoo, siinä esitellään kuuden aukeaman verran tonttujen touhuja. Tontut leipovat, leikkivät lumileikkejä, käyvät joulumarkkinoilla, valmistavat joululahjoja ja huolehtivat myös eläinystävistään. Viimeisellä aukeamalla tontutkin pääsevät nauttimaan joulurauhasta ja -iloista!

Kirjan juju on siinä, että jokaisella aukeamalla touhuaa seitsemän tonttua, joita lukija voi etsiä. Erityisesti eräs raitalakkinen Matti-tonttu puuhailee yhtä sun toista vähän hupsua ja hupaisaa - vähän siis kaikkea sellaista, mikä huvittaa pientä lukijaa.

Tonttujen talvitouhut on kirjoittanut Kristina Schaefer, kuvittanut Outi Kaden ja suomentanut Elina Vuori.

Mitäs se Matti nyt touhuaa?!

Tietokirjoja perheen pienemmille

Blogini alkuaikoina kirjoitin kulkeneuvo-aiheisesta lasten tietokirjasta, joka oli tuolloin noin kolmevuotiaan esikoiseni yksi suosikkikirjoista. Edelleen tuo sama kirja on meillä ahkerassa luvussa, ja nykyään sitä haluavat lukea niin 5,5-vuotias esiklinen kuin hänen kolmevuotias pikkusisaruksensakin. Samaiseen Pienet tutkijat -sarjaan on sittemmin ilmestynyt muitakin osia, joista olemme lainanneet kirjastosta ihmistä käsitteleväm tietokirjan, ja nyt saimme kustantajalta yllärinä kirjat Pienet tutkijat - Maatila sekä Pienet tutkijat - Dinosaurukset (Tactic Publishing 2017, alkuteokset Templar Publishing). Molemmat kirjat on suunnitellut Helen Chapman, tekstistä ja kuvista on vastannut Dynamo Ltd., ja kirjat on suomentanut Tuula Kuoppala.

Nämä Pienet tutkijat -sarjan kirjat ovat siitä hauskoja, että jämäköiden pahvisten kansien ja sivujen ansiosta ne sopivat jopa taaperon käsiin, mutta toisaalta tietoa on niin runsaasti, että isompikin leikki-ikäinen niitä voi hyvin lukea. Jos kirjan haluaa lukea pienemmän lapsen kanssa, voi osan runsaasta tietomäärästä jättää lukematta, sillä kokonaisuus ei siitä kärsi. Osa tiedoista on muuten luukkujen takana, ja kaikkihan me varmaan olemme huomanneet, kuinka paljon luukkukirjat pieniä kiehtovat.

Pienet tutkijat on käännöskirjasarja, mikä näkyy erityisesti maatilakirjassa muutamassa kohdassa. Farmarin pelloilla viljellään maissia, mikä ei ole kauhean tyypillistä täällä Suomessa, ja osiossa Vihannekset ja hedelmät lukee, että kasvimaan lukuisista viljelyskasveista saadaan satoa lähes ympäri vuoden. Suomen avokasvimailla tuskin ainakaan! Muuten tiedot vaikuttivat ainakin omaan silmiini ihan paikkansapitäviltä. Dinosauruskirjassa minua ilahdutti erityisesti se, että lukijalle kerrotaan, etteivät lentoliskot ja vesiliskot ole dinosauruksia, vaikka erityisesti lentoliskoja monesti pidetään lentävinä dinosauruksina.

Maatila-kirja esittelee lukijalle maatilan elämää, töitä, eläimiä ja niiden asuinsijoja, viljelyä, lypsämistä ja keritsemistä, tilan töissä tarvittavia koneita sekä vuodenkiertoa maatilan töiden näkökulmasta. Dinosaurukset-kirjassa kerrotaan dinosaurusten poikasista, eri kausista, ilmojen ja merten eläimistä sekä lopuksi vielä dinosaurusten tuhosta ja nykytutkijoiden työstä. Pidin erityisesti siitä, että eri kausien (muun muassa liitukausi jne.) yhteydessä on kartat, joista voi seurata, miten mannerlaatat ovat liikkuneet ja miten maanosat ovat hiljalleen erkaantuneet.

Kummassakin tietokirjoista on leikkisä kuvitus, ja faktojen sekaan on kuvien avulla lisätty humoristisia yksityiskohtia. Katsokaa vaikka tuota kuvaa siisteistä sioista! Nämä Pienet tutkijat -kirjat ovat hauskoja lahjoja innokkaille tiedonetsijöille!

Ps. Pysykäähän kuulolla, tällä viikolla on tulossa lisää tietokirjaherkkuja pikkulukijoille!

Vauhdikas kuvakirja taaperoille: Viuh, viuh!

Viuh, viuh! Mikä lentää taivaalla? Viuh, viuh! Mikä matkaa avaruudessa? Viuh, viuh! Mikä liitää kilpaa tuulen kanssa? Näihin kysymyksiin voi taaperon kanssa etsiä vastauksia Nina Pirhosen kirjoittamasta ja kuvittamasta hauskasta ja värikkäästä kuvakirjasta Viuh, viuh! (Otava 2017, arvostelukappale).

Kirjasta löytyy erilaisia ilmassa kulkevia härveleitä vesitasosta kuumailmapalloon, rakettiin ja laskuvarjoon. Mukaan on mahtunut kaikkien (meille aikuisille) tuttujen menopelien lisäksi myös ainakin yksi koje, josta me emme lasten kanssa muistaneet kuulleen aikaisemmin: lenturitaksi! Koneita ohjaavat sarjan edellisestä osasta eli Brum, brum! -kirjasta tutut eläinhahmot, ja onkin hauska bongailla kuka eläin on päässyt tällä kertaa hyppäämään potkurikoneen ja kuka esimerkiksi ilmalaivan puikkoihin.

Bobo-norsu on päässyt ajamaan lenturitaksia.
Nina Pirhonen: Viuh, viuh! (Otava 2017)

Viuh, viuh! on kuvakirja, jonka visuaalinen ilme on tarkkaan mietitty ja hiottu kirjasinfonttia myöten. Värikkäät kuvat miellyttävät lasten lisäksi ainakin minun silmiäni. Näitä kuviahan voisi laittaa vaikka lasten huoneen seinille! Kirjan sivut ovat paksumpaa paperia ja kestävät pienten lasten käsissä kivasti. Minä ainakin olen riemuissani siitä, että pienille lapsille tarjotaan näin laadukasta luettavaa, jossa tekstiäkin on juuri sopivasti heidän kuunneltavakseen. Meillä kotona kirja osuu ja uppoaa erityisesti kolmivuotiaaseen lukijaan, mutta kyllä viisivuotiaskin tuli kurkkimaan olan yli, kun luimme kirjaa pienempien lasten kanssa.

Tämän sivun tekstiä lukiessani kieleni menee jostain syystä joka kerta solmuun ja "nokkasiili Siiristä" tulee nokkasiili Siili.
Nina Pirhonen: Viuh, viuh! (Otava 2017)

Hieno katselukirja perheen pienimmille

Ilahduin kovasti, kun löysimme keskimmäisen lapsemme kanssa kirjastosta muutama viikko sitten Leppäkerttu-katselukirjan (Lasten Keskus 2017, alkuteos "La coccinelle"), jonka olin pannut merkille jo kustantajan syyskatalogia selatessani. Ensiselailulla kirja vaikutti oikein hauskalta, sillä siinä on selkeät, yksinketyaiset ja värikkäät kuvat, hieman tekstiä jokaisella pahvisella sivulla ja lisäksi monta kurkistusreikää, joita pienet sormet voivat tutkia ja tökkiä. Lainasimme toki kirjan kotiinkin, koska keskimmäisen lapsen mielestä meidän vauva vois tykätä tästä!

Ja kyllä yksitoistakuukautinen tykkää! Hän jaksaa ihmetellä kurkistusreikiä ja nauttii selvästi, kun hänelle luetaan. Värikkäistä kuvista harjoittelemme tunnistamaan kukkua, leppäkerttuja, kirvoja ja auringon. Vajaa vuosikas kun on ihan viime viikkojen aikana innostunut osoittamaan asioita ja tavailemaan sanoja. Koska tässä Magali Attiogbén kirjoittamassa ja kuvittamassa taaperokirjassa on tekstä vain lauseen tai kahden verran jokaisella aukeamalla, jaksaa meidän pieninkin lukijamme kuunnella juuri sen verran, että voimme oikeasti myös lukea Leppäkerttua.

Leppäkertun pitää varoa, ettei lintu nappaa sitä nokkaansa.
Magali Attiogbé: Leppäkerttu 

Kolmevuotiaalle isosisarukselle kirja tarjoileekin sitten tietoa leppakertusta ja sen elintavoista. Kirja näet on itseasiassa taaperoiden tasoinen, lorumuotoon kirjoitettu pahvikantinen tietokirja, jossa selvitetään leppäkertun elintapoja ja vaiheet toukasta aikuiseksi.

Emo valitsee munilleen sen lehden, jossa vilisee paljon kirvoja eli kuoriutuville
toukille paljon syötävää.
Magali Attiogbé: Leppäkerttu 

On erittäin ilahduttavaa, että perheen pienimmillekin lapsille tehdään näin hienoja kirjoja, joissa kuvat ja teksti on tarkoin mietitty! Tekstin suomenkieliset lorut on keksinyt Maisa Tonteri. Leppäkerttu kuuluu Minimaailma-kirjasarjaan, josta on ilmestynyt niin ikään pahvikantinen katselu(tieto)kirja muurahaisista. Voimme lämpimästi suositella tätä katselukirjaa kaikkien pienten lasten perheisiin. Allaolevasta videoklipistä pääsette kurkkaamaan, miltä kirja näyttää luettuna!

Samasta padasta on loistava keittokirja pienten lasten perheille!

Noin. Otsikkokin sen jo kertoo, eli mielestäni Outi Väisäsen kirjoittama keittokirja Samasta padasta - Huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi - (Readme.fi, 4., uusittu painosa, arvostelukappale) on aivan loistava kokoelma reseptejä, vinkkejä ja hauskoja kuvia, joista välittyy yhdessä syömisen ilo ja ruokien herkullisuus. Kuvat tähän varta vasten vauvaperheille suunnattuun keittokirjaan on ottanut Elvi Rista. Kirjan kuvat on piirtänyt Anna Salonen/ Mottowasabi.

Väisänen on kirjoittanut tämän kirjan, koska koki itse esikoisensa vauvavuoden aikana eräänlaisen ahaa-elämyksen, kun hän huomasi käyttävänsä kaiken ruuanlaittoaikansa vauvan soseiden kokkaamiseen ja syövänsä itse jotain einestä tai muuta pikaruokaa siinä sivussa. Hän halusi alkaa tehdä ruokaa, joka sopii sekä vauvalle että perheen ruokaa rakastaville aikuisille. Hän päätti hylätä höyrytys-soseutus -rumban ja ryhtyi tekemään vauvalle ruokia, joita halusi itsekin syödä. Aivan kirjan alkuun hän onkin laatinut Hyvän (vauva)ruuan manifestin, jossa hän esittelee ruokafilosofiansa. Ruuanlaitto ei saa viedä lapsiperheissä liian kauan aikaa, ruuasta olisi hyvä jäädä pakastettavaa ja sen pitää maistua kaikille.

Outi Väisäsen Hyvän (vauva)ruuan manifesti kirjassa Samasta padasta - Huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi - (Readme.fi 2017)

Väisänen kertoo, että hän yllättyi siitä, kuinka paljon vauvakin pitää mausteista, kun hänelle annettiin mahdollisuus maistella kevyesti maustettuja ruokia. Samasta padasta -ohjeet onkin laadittu niin, että niihin on punaisella fontilla merkitty lisäyksiä, joita ruokiin voi tehdä, kun vauvan annos on otettu ensin syrjään. Osa punaisista lisäyksistä koskee yli vuoden ikäisiä vauvoja. Me esimerkiksi kokeilimme intialaisten minilammaspullien reseptiä, ja siinä punaisella oli merkitty kohdat, joissa ruokaa kehotettiin lisäämään chilihiutaleita ja korianteria.

Outi Väisänen: Samasta padasta - Huippuhyvää kotiruokaa vauvalle ja itsellesi - (Readme.fi 2017)

Kirja on laadittu muutenkin niin, että sitä on selkeä ja helppo käyttää. Aluksi esitellään sekä se, miten reseptejä kuuluu lukea että niissä käytetyt symbolit, jotka kertovat lukijalle nopeasti ja simppelisti, onko reseptin ruoka soseruoka, syödäänkö se paloina, sopiiko se sormiruokailijalle ja riittääkö siitä pakkaseen. Tietysti Väisänen muistuttelee myös, mitkä ruoka-aineet sopivat tietyin isäisille vauvoille ja mitä pitää välttää kokonaan. Selkeät listat kertovat, mitä ruokia kannattaa aina säilyttää keittiön kaapeissa, jääkaapissa ja mitkä mausteet kuuluvat maustehyllyn perusvarusteisiin. Reseptit on sitten jaettu pääraaka-aineensa ja/ tai "käyttötarkoituksensa" mukaan omiin lukuihin. Lukujen välistä löytyy sekä Ristan ihania, isoja valokuvia että lisää ruoka-tietoutta. Väisänen antaa muun muassa vinkkejä siitä, mitä kannattaa tehdä, kun vauva tai taapero ei suostu syömään ja pohtii, kannattaako opettaa vauva sormiruokailemaan.

Totesin, että reseptit ovat ilahduttavan monipuolisia. Pääruokien lisäksi niiden joukosta löytyy kivoja aamu- ja välipalaohjeita, juomareseptejä (muun muassa jääkahvi väsyneelle vanhemmalle), eikä vauvoille sopivia herkkujakaan ole unohdettu. Väisänen on esimerkiksi kehittänyt mainion vesimelonikakun ohjeen, jota voi hyödyntää vaikka vauvan yksivuotissyntymäpäivätarjoiluja loihtiessaan. Minun piti tehdä keskimmäisen lapsemme synttäreille kirjasta löytyvällä reseptillä mangohyydykekakkua, mutta harmikseni meidän kuouksemme vaikuttaa saavan oireita myös mangosta... (Niille, jotka eivät tiedä, voin kertoa, että hänellä epäillään suolistolla oireilevia allergioita). Kirjassa on runsaasti kasvisruokareseptejä, ja minäkin löydän sieltä paljon itselleni sopivia ruokia, vaikka ruokavalioni onkin imetysdieetin takia hyvin rajoitettu (ei maitoa, munaa, soijaa, kotimaisia viljoja, maissia, riisiä...).

Ehdimme testaamaan omien lasteni kanssa tuon edellä mainitsemani intialaisten lihapullien ohjeen lisäksi myös reseptin Mustat banaanit ja maapähkinöitä. Lapset pääsivä mukaan tekemään tätä aivan tajuttoman herkullista välipalaa ja koristelivat omat annoksensa maapähkinöillä ja kastikkeella. Voi nam! Myös lihapullaruoka sai meidän perheeltämme hyvät pisteet, ja varsinkin viisivuotias esikoinen pyysi saada lisää - kaksi kertaa!

Eräs allergisen vauvan äiti kysyi, kannattaako tätä kirjaa ostaa allergisen lapsen perheeseen. Kysymys on kinkkinen, sillä kyseessä ei kuitenkaan ole mikää "kaiketon" keittokirja. Minuakin rupesi inasti harmittamaan, että en voi tarjota kuopukselle oikein mitään kirjassa mainittuja ruokia. Vauvamme kun saa syödä tällä hetkellä vain noin kuutta eri ruoka-ainetta. Muulle perheelle reseptien ruuat kuitenkin sopivat loistavasti. Olen jo merkinnyt kirjan hiirenkorville, sillä aloin heti merkkailla niitä sivuja, joilta löytyy kokeilemisen arvoinen resepti!

Onna on poliisi ja Urho on huoltomies hurmasivat lapsilukijamme

On hauska päästä tapaamaan kirjailijoita ja muita henkilöitä, jotka ovat olleet tekemässä niitä kirjoja, joita luen tai luemme kotona lasten kanssa. On nimittäin aina mielenkiintoista kuulla, millainen tekoprosessi kirjan valmistumista on edeltänyt ja millainen henkilö kirjaa on kuvittanut ja/tai kirjoittanut. Olimme eilen torstaina WSOY:n tiloissa uuden, 1 - 3-vuotialle lapsille suunnatun kirjasarjan julkistamisjuhlassa, ja paikalla oli tietysti myös kirjan kirjoittaja ja kuvittaja Antti Nikunen.

Aluksi kustannuspäällikkö Leena Järvenpää esitteli meille kirjailijan sekä tietysti myös värikkäät päätähdet eli lastenkirjat Onna on poliisi ja Urho on huoltomies (WSOY 2017, saatu kustantajalta). Järvenpää kertoi, että hän tiesi heti käsikirjoitukset nähtyään, että näissä kirjoissa on paljon potentiaalia. Jotain tästä varmuudesta kertoo esimerkiksi se, että puhelimessa Järvenpää lupasi Nikuselle, että tämä saisi noin kuuden kuukauden päästä kuulla, tehtäisiinkö Onnasta ja Urhosta kustannussopimukset vai ei. Kun Nikunen tuon puhelun päätyttyä lähetti käsikirjoitukset Järvenpäälle, kului pari tuntia, ja Järvenpää jo soitti takaisin Nikuselle ja pyysi tätä allekirjoittamaan kustannussopimuksen!

Antti Nikunen ja Leenä Järvenpää

Idean näiden kirjojen kirjoittamiseen Nikunen sai leikkiessään oman poikansa kanssa loputtomia mielikuvitusleikkejä, joissa poika keksi esimerkiksi puun lehdille lukuisia uusia tehtäviä. Yhtäkkiä lehti saattaa esimerkiksi olla vaikka bussilippu tai kirjekuori. Nikunen sai päähänsä, että tästä leikistä voisi olla ainesta lastenkirjaksi. Niin syntyivät kirjat Onna on poliisi ja Urho on huoltomies, joissa sekä Onna että Urho näkevät ympärillään olevat asiat jonain aivan uusina esineinä. Tavallisista esineistä ja asioista tulee kirjoissa osa lasten mielikuvitusleikkiä, johon aikuinen ei aluksi meinaa päästä kiinni. Kun aikuinen sitten lopulta hoksaa leikin juonen, pääsee lapsi kuitenkin yllättämään hänet! Tälle lopun yllätyskäänteelle tilaisuudessa mukana olleet lapseni naureskelivat kovasti (vaan enpä tässä paljasta, millaisesta loppuratkaisusta on kyse..). Mielikuvitusleikki on paras leikki!

Antti Nikunen: Onna on poliisi (WSOY 2017)

Antti Nikunen: Urho on huoltomies (WSOY 2017)

Nikunen on ammatiltaan graafikko, joten hän on itse myös kuvittanut Onna ja Urho -kirjat. Kirjan kuvat ovatkin hyvin graafisia, selkeitä ja niissä on paljon perusmuotoja ympyröistä suorakulmioihin ja kolmioihin. Värikkäät ja yksinkertaiset kuvat vetoavat varmasti kirjojen kohdeyleisöön. Nikunen itse vitsaili siitä, että sivuilla on aina peräti yksi lause, mutta tosiasia on, että sen enempää ei kyllä kaipaakaan. Yhdessä kuvien kanssa tekstiä on juuri sopivasti ja tarina rullaa mukavasti ja pienen lukijan ymmärrettävästi eteenpäin.

Järvenpää mainitsi puheessaan neljä asiaa, joista hyvän lastenkirjan tunnistaa. Kirja on lämminhenkinen, sen lukeminen tuottaa aikuisellekin iloa, kirjasta näkee, että kirjailija on mennyt sitä tehdessään lapsen tasolle ja sillä on oma ainutlaatuinen ilmeensä. Kaikissa näissä hän kiitteli Onna- ja Urho-kirjojen onnistuneen. Minä puolestani voin todeta, että ainakin omat lapseni pitivät Onna- ja Urho kirjoista, ja oli hauska huomata, miten he omaksuivat kirjan tarinan todella nopeasti. Lasten isä luki kirjat heille julkkareissa pari kertaa, minkä jälkeen kumpikin etsi itselleen rauhallisen nojatuolin, uppoutui niihin ja ryhtyi lukemaan omaa kirjaansa ääneen - lähes sanasta sanaan oikein. Vielä tänä aamuna aamupalapöydässä kolmevuotias lapsemme luki minulle kirjat ääneen samalla, kun minä syötin vauvaamme. Mahtavaa!

Pssst... Nikunen vinkkasi, että Helsingissä tulee kirjastoihin erilaisia Onna- ja Urho-kirjoihin liittyviä työpajoja, joissa pääsee esimerkiksi askartelemaan rintanappeja tekemään painokuvia!

Lukuviikko starttaa: Kuinka kannustan taaperoa lukemaan ja kuuntelemaan kirjoja?

17. - 23.4. vietetään valtakunnallista Lukuviikkoa, joka itseasiassa juhlii tänä vuonna 40. syntymäpäiväänsä! Lukuviikon aikana ympäri Suomea järjestetään erilaisia kirja-alan tapahtumia, ja tänä vuonna Lukuviikko on myös osa koko vuoden kestävää Suurta Lukuseikkailua. Tämän vuoden Lukuviikon teema on kirjavinkkaus, ja tietenkin myös täältä Luetaanko tämä? -blogista löydät yhden jos toisenkin hyvän lastenkirjavinkin!

Klikkaa itsesi Lukuseikkailuun!

Kukaan uutisia seuraava ei varmasti ole viime vuosinä välttynyt siltä tiedolta, että lapsille lukeminen on äärimmäisen tärkeää. Esimerkiksi MTV.fi uutisoi 3.4.2017, että lastenlääkäri Jill Alexanderin mukaan lapsuuden lukuhetket voivat olla ratkaisevassa roolissa, kun puhutaan lapsen tulevaisuudesta. Aleksanderin mukaan lapsen tulevaisuus näyttää sitä paremmalta, mitä aikaisemmin hänelle aletaan lukea. Jos lukemisen aloittaa vasta kouluiässä, suurimmat hyödyt jäävät saamatta.

Tämän vuoden ajan on käynnissä myös äärimmäisen tärkeä Lue lapselle. -hanke, jonka tavoitteena on innostaa pienten lasten vanhempia lukemaan ääneen lapsille ja valistaa heitä lapselle lukemisen tärkeydestä. Säännöllisesti ääneen lukemalla kehittää lapsen sanavarastoa, tukee emotionaalista kehitystä ja vaikuttaa ratkaisevasti lapsen tulevaan koulumenestykseen ja lukutaitoon. ... Vanhempien  merkitys lapsen lukutaidolle on suurin silloin, kun lapsi ei vielä itse osaa lukea. Jos lapsella on kouluun mennessä hyvät kielelliset valmiudet, menestyy hän todennäköisesti paremmin opinnoissaan.

Eikä tarkoitus tietenkään ole, että kaikkien olisi välttämätöntä tähdätä korkeaan akateemiseen koulutukseen, mutta hyvä lukutaito auttaa pärjäämään elämässä ylipäänsä. Vai eikö muka ole tärkeää omata sellaista lukutaitoa ja sanavarastoia, että pystyy ymmärtämään lukemansa asiat olivat ne sitten Kelan lomakkeita, nettiuutisten tekstejä tai koulukirjoja? Ja minä näen ihan yhtä tärkeänä sen faktan, että lukeminen kehittää lapsen empatiakykyä ja auttaa häntä myös ymmärtämään omia tunteitaan. Lukeminen on helppo ja halpa tapa viihdyttää itseään ja keksiä tekemistä silloinkin, kun ei oo mitään tekemistä!

Yhteiset lukuhetket aivan pientenkin lasten kanssa ovat tärkeitä, sillä perheen lukuleikki kasvattaa lapsesta lukijan. Aivan hiljattain, kahdessa eri tilanteessa kaksi taaperon äitiä valitteli, että heidän kohtalaisen meneviä lapsiaan on vaikea houkutella kirjojen pariin. "Ei se jaksa kuunnella kirjoja", toinen valitti, ja kysyi, onko minulla jotain hyviä vinkkejä, miten taaperon saa kuuntelemaan. Täytyy myöntää, että tuossa tilanteessa en ehkä osannut antaa kovin kattavia vinkkejä, mutta ajatus jäi kaihertamaan mieltäni. Nyt Lukuviikon kunniaksi olen koonnut tänne Luetaanko tämä? -blogiin muutamia vinkkejä siitä, miten vanhemmat voisivat innostaa taaperoikäisiä lapsia kirjojen pariin.

1. Aloita varhain

Kannattaa aloittaa lapselle lukeminen jo silloin, kun lapsi on vielä vauva. Näin hän kasvaa ympäristössä, jossa on luonnollista silloin tällöin istahtaa alas ja tutkia kirjaa. Painotan tässä sitä kirjan tutkimista, sillä varsinaisesta lukemisesta ei vielä tarvita stressata. Vauva nauttii, kun vanhempi kääntelee hänen kanssaan pehmokirjan sivuja ja ehkä osoittelee hänelle sieltä asioita, kyselee, mikä tuo on ja vastaa sitten vauvan puolesta. Tämä yhteinen jutteluhetki kirjan äärellä kehittää myös vauvan kielellistä tietoisuutta. Aivan pieniä varten on olemassa muovisia ja kankaisia kirjoja, joita on tarkoituskin tutkia tunnustellen, maistellen ja katsellen. Vinkki: Ikean kirjoissa on paljon rapisevia yksityiskohtia, jotka kiinnostavat ainakin meidän vauvojamme.

Ikean pehmeä kangaskirja

2. Tee lukemisesta tapa

Meillä lukeminen liitettiin kaikkien lasten iltatoimiin jo ennen, kun nämä olivat vuoden ikäisiä. Käytönnössä tämä tarkoitti, että ennen iltamaidon antamista sylittelimme lasta ja luimme yhdessä aina sen saman pehmokirjan. Lapsen kasvaessa kirja muuttui, mutta iltasatu- ja myöhemmin päiväunisatuperinne on tullut jäädäkseen.

3. Tee lukemisesta leikki ja pidä kirjoja saatavilla

Kirjojen tutkiminen ja niiden äärellä keskusteleminen on mainiota vauvan ja vanhemman tai taaperon ja vanhemman yhteistä aikaa. Muovisia, kankaisia ja myöhemmin myös pahvisia kirjoja kannattaa pitää muiden vauvalelujen kanssa saatavilla ja vauvan lähellä. Siitä niitä voi helposti napata vauvalle näytettäväksi, kun tuntuu, että hetki on sopiva. Me suomalaiset lapsiperheet olemme onnekkaita, sillä äitiyspakkauksessa tulee mukana kirja, jossa on laadukkaita loruja ja kuvitus. Esimerkiksi vuoden 2016 äitiyspakkauskirjassa Kukkuluuruu on Elina Pullin laatima teksti ja Karoliina Pertamon tekenä kuvitus. Lorujen lisäksi pahvisivuilla on ohjeita vauvan ja vanhemman yhteisiin loruleikkihetkiin.

Äitiyspakkauksen kirja on aina kaksikielinen. 

4. Valitse kirjoja, jotka sopivat vaikeustasoltaan lapsen ikään

Muistan, kuinka itse toivoin esikoisen taaperoaikana, että hän jaksaisi paremmin kuunnella, kun luen kirjoista tarinoita. Mutta hyvänen aika, eihän aivan pieneltä lapselta voi vaatia, että hän istuu kuuntelemassa kokonaista juonellista kirjaa. Moni esimerkiksi mieltää Puppe-kirjat sellaisiksi aivan pienten taaperoiden kirjoiksi. Keskimmäinen lapsemme sai Puppe-ääninappikirjan yksivuotislahjaksi, mutta yllättäen hän innostui siitä vasta hieman yli parivuotiaana.

Opin, että paras vaan tyytyä lukemaan se pahvikantinen Puuha Pete uudestaan ja uudestaan. Siis se, jonka lapsi itse valitsi kirjaston hyllystä ja jossa oli lasta kiinnostavia kuvia työkaluista ja koneista. Niitä sitten nimesimme uudestaan ja uudestaan. Kyse ei siis ehkä ollut niinkään vielä tekstin kuin kuvien lukemisesta, vaan jälleen kerran siitä lapsen totuttamisesta istumaan kirjan ääressä! Pikkuhiljaa sitten laajensimme repertuaaria niihinkin kirjoihin, joissa oli lyhyitä ja yksinkertaisia lauseita.

Näissä kirjoissa on ihmeteltävää sekä pienemmille että isommille taaperoille.
Äkkää ja tökkää (Lasten Keskus 2015)
Petteri Kaniini - Sorminukkekirja (Otava)

Kukkuluuruu Puppe (Otava 2013)

5. Valitse kirjoja, joiden aihepiiri kiinnostaa lasta

Esikoiseni oli jo hyvin varhain innostunut koneista ja autoista. Maatilan eläimet häntä eivät kuitenkaan kiinnostaneet yhtään. Hänen kanssaan luimmekin lukemattomia kertoja Mauri Kunnaksen taaperoille kirjoittamaa Menopelit -kirjan, jossa jokaisella sivulla oli kuva autosta. Ensin vain nimesimme asioita, sitten aloin hiljalleen kehittää tarinaa kuvien ympärille. (kts. kohta 7)

Pikkutaaperolle:
Mauri Kunnas: Menopelit (Otava)
Kuormureita (Kirjalito 2010)

6. Koukuta soivilla, rapisevilla ja yllättävillä kirjoilla

Kuopukseni on alle vuoden ja tykkää maistella kirjoja, joissa on peilejä. Myös sellaiset kirja, joissa on "pesulappuja" ovat kovasti hänen mieleensä. Niitä hän jaksaa näperrellä sormillaan vaikka kuinka kauan. Keskimmäinen lapseni tykkäsi taaperona kovasti luukkukirjoista, ja esikoiseni halusi hieman isompana taaperona etsiä kuviin piilotettuja asioita.

Pienille taaperoille:
Katso ja kosketa - Eläimet (Gummerus 2013)
Koske ja kokeile - Kylvyssä (Tammi 2009)

Hieman isommalle pikkutaaperolle:
Petteri Kaniini - Kurkista ja kosketa (Otava)

7. Keksi ja kerro itse tarinoita

Ainakin omat lapseni ovat tykänneet lukea pahvikirjoja sillä tavalla, että minä olen keksinyt tapahtumat itse päästäni. Meillä on esimerkiksi luettu taaperokirjaa, jossa on kuvattu kylpyyn liittyviä asioita aina yksi tavara per sivu. Keksin lyhyen tarinan, jota luin kirjaa selatessamme. "Nalle menee kylpyyn." (sivun kääntö) "Nalle ottaa mukaan kylpyankan." (sivun kääntö) jne.)

Keskimmäinen lapseni oli parivuotias, kun aloin lukea hänen isosisarukselleen Peppi- ja Eemeli-kirjoja. Parivuotias ei jaksanut kuunnella niitä, mutta haki kirjahyllystä pahvikantiset Eemelin ja Pepin ja nimesi ne ylpeänä "omiksi kirjoikseen". Niissä ei ollut tekstiä lainkaan, ja minä keksin kuviin lyhyet lauseet päästäni. Me myös lauloimme kirjojen äärellä Peppi Pitkätossu ja Eemeli-lauluja.

Astrid Lindgren & Björn Berg: Katso, Eemeli! (WSOY)
Astrid Lindgren & Björn Berg: Katso, Peppi! (WSOY)

8. Valitse sopiva hetki

Joku lapsi saattaa rauhoittua, kun vanhempi koppaa hänet syliinsä ja ottaa kirjan esille, mutta monesti villipillinä touhottavaa lasta voi olla vaikea houkutella aloilleen kirjan avulla. Ehkä kannattaakin ottaa kirja esille, kun lapsi on hiukan väsähtänyt tai vaikka sylittelynhaluinen. Joskus minä hyppäsin istumaan lasten väliin auton takapenkille ja luin, eli osoittelin kirjasta kuvia, pitkän automatkan aikana. Tällä keinolla sain heidät myös pidettyä hereillä... Olen kuullut, että eräs äiti luki taaperolleen kylpykirjaa aina tämän ollessa kylvyssä. Esikoisen entisessä päiväkodissa eräs täti tutki kirjoja sen lapsen kanssa, joka istui potalla yrittäen tehdä sinne "isoa hätää". Kaksi kärpästä tässäkin siis yhdellä iskulla!

9. Lue, kun lapsi itse tarjoaa kirjaa!

Tämä on vinkki, jonka muistan joskus itse lukeneeni, kun esikoinen oli vauva. Se on kaikunut päässäni kultaisena ohjenuorana, jota olen pyrkinyt noudattamaan. Kun lapsi on itse kantanut kirjan ja pyytänyt: "Luetaanko tämä?", en ole yleensä kieltäytynyt (paitsi jos on ollut jotain oikeasti tärkeämpää tekemistä tai tärkeä keskustelu jonkun kanssa kesken). Kun on lukenut sen yhden kirjan, voi sitten jatkaa mahdollisesti keskeytyneet, ehkä ei niin tärkeän homman hyvällä omatunnolla loppuun ja sanoa lapsellekin, että luetaan kohta sitten lisää.

Isommille taaperoille ja pienille leikki-ikäisille:
Donald Lemke & Ethen Beavers: Batman on urhea (Tactic Publishing 2015, suom. Vesa Korpela )
Axel Scheffler: Leikkisät eläimet (Kustannus-Mäkelä Oy  2005, 2014, suom. Terhi Raumonen)
Sven Nordqvist: Viiru ja Pesonen piilosilla (Tammi 2016, suom. Tittamari Marttinen)

10. Vaadi hetkellistä keskittymistä

Parivuotias ymmärtää yleensä jo puhetta, ja häneltä voi vaatiakin jo ikäkauteensa sopivissa määrin pientä kärsivällisyyttä. Jos kirja aloitetaan lapsen pyynnnöstä, on joskus ihan hyvä vaatia, että luetaan tämä nyt loppuun ennen, kun hyppäät seuraavan leikkiin. Toki tässä on hyvä muistaa kohtuus: Jos tekstiä on paljon, ei voi vaatia koko kirjan lukemista, mutta ehkä vaikka sen yhden sivun lukemista loppuun. Vanhempi voi myös oikoa, ja jättää osan lukematta, mutta kuitenkin niin, että lapselle tulee tunne, että hän jaksoi keskittyä ja saa siitä sitten vanhemmalta kehuja. Tämäkin vinkki on jäänyt mieleeni joltain opintoihini liittyvältä tarkkavaisuushäiriöitä käsittelevältä luennolta.

11. Käytä kirjastoa! 

Kirjastot ovat pullollaan taaperoillekin sopivia kirjoja. Kaikkia ei tarvitse ostaa itse, ja ainakin meidän kirjastomme taaperohyllyistä löytyy myös niitä rapisevia ja heliseviä kirjoja. Toki, jos lapsi kovasti pistää kaiken suuhun, kannattaa ehkä ostaa kotiin pari omaa "pureskelukappaletta".

Ääninappikirja Taaperoille:
Joonas Utti, Antti Harlin ja Tuire Harjola & Michel Boesch: Kikattava Kakkiainen ja jymy-yllätys (Otava 2016)

12. Älä luovuta!

Eräs opettajaystäväni valitteli, kun hänen parivuotiaansa tykkäsi vain tuhota kirjoja lukemisen sijaan. Hän ei kuitenkaan luovuttanut, ja nyt tuo kohtalaisen vauhdikas ja menevä kolmevuotias leikki-ikäinen kuuntelee jo mielellään aika pitkiäkin kuvakirjoja. Aivan huippua!

Tällaisia vinkkejä minulle tuli mieleen. Mitä sinä lisäisit listaan?!

Suloinen kuvakirja autoista pitäville taaperoille ja pienille leikki-ikäisille:
Nina Pirhonen: Brum brum (Otava 2016)

Esikoisemme suosikki hänen ollessaan noin parivuotias:
Ahkerat ajopelit - Viktor traktori (Kustannus-Mäkelä Oy)

Lukuviikko tarjoaa kouluille ja muille kirja-alan sekä lasten kanssa toimijoille erilaisia materiaaleja, jotka löydät osoitteesta www.lukuviikko.fi. Lukuviikon aikana julkaistaan myös 10 faktaa lukemisesta -selvitys.