Kirja on lyhyt kuvakirja, joissa jokaisella aukeamma on isot kuvat sekä vain muutama virke. Kuvat vievät tarinaan eteenpäin yhtä paljon kuin luhyet virkkeet, joista iso osa on repliikkejä. Teksti ei selitä kaikkea tapahtuvaa, vaan lukija täytyy osata myös lukea kuvia. Juuri tämä kirjan kompaktius ja kuvalukuominaisuus tekevät siitä niin mainion kirjan ateljee-opetukseen, jota käytin omassa luokassani äidinkielen tunneilla. (Kiitos hyvästä kirjavinkistä Muijalan koulun vararehtorille Taina Hämäläiselle!)
Ateljee-opetuksessa tämä on ensimmäinen kirja, jonka ensimmäiselle ateljee-tunnilla luin oppilaille. Tavoitteena on osoittaa, että on kolme tapaa lukea: Lukea voi kuvien avulla, tekstiä lukien ja omin sanoin kertoen (eli nekin, jotka eivät vielä osaa lukea tekstiä, voivat jo lukea oppitunneilla vaikka minkälaisia kuvakirjoja!). Ensin kirjasta luetaan vain kuvat (tekstit siis peitettyinä), ja harjoitellaan lukemista kuvien avulla. Sitten opettaja lukee tekstin, ja kun kirja on tullut tutuksi, tarina luetaan eli kerrotaan omin sanoin. Tässä kohtaa harjoitellaan jo tekstin palauttamista mieleen sekä referointia. Vaikka Buu ja bää kastuvat, on varsin yksinkertainen kirja, on se hämmästyttävän kiinnostava pienistä oppilaista. Kirjassa on selkeitä jännityselementtejä, jotka luultavasti ovat syynä sen koukuttavuuteen.
Kaunis aurinkoinen päivä, jolloin ulkona pelaillaan ja uidaan. (Olof ja Lena Landströmin kuvitusta kirjasta Buu ja Bää kastuvat) |
Illalla nukkumaan mentäessä valot sammuvat yhtäkkiä... Mitä tapahtuu?! (Olof ja Lena Landströmin kuvitusta kirjasta Buu ja Bää kastuvat) |
Ukkosmyrsky iskee ja kroketti on ulkona! (Olof ja Lena Landströmin kuvitusta kirjasta Buu ja Bää kastuvat) |
Kummitteleeko täällä? Miten tästä selvitään? (Olof ja Lena Landströmin kuvitusta kirjasta Buu ja Bää kastuvat) |
Päätin kokeilla, mitä oma poikamme tykkäisi tästä kirjasta, ja kirja oli - ja on edelleen - kovin suosittu täällä kotonakin. Poika haluaa usein lainata sen kirjastosta ja lukea uudelleen ja uudelleen. Sen verran sensuroin kirjaa vajaa kolmevuotiaalle sitä lukiessani, että pudotan sanan "kummitus" tekstistä pois ja luen: "Apua, mitä nuo ovat?" Esikoinen itse osaa jo monen lukukerran jälkeen - kuviakaan näkemättä - kertoa, että pyykithän sinne narulle vain ovat jääneet.
Olemme muutaman kerran, pojan itsensä valitsemana, lainanneet sarjan toisenkin osan Buu ja Bää siivoavat. Viimeksi poika selaili kirjastossa kirjaa Buu ja Bää vesillä, mutta se ei päässyt kotiin asti, ilmeisesti siksi, että monella aukeamalla kuvat olivat toistensa kaltaisia. Lainasimme vain (jälleen kerran!) tämän vanhan tutun Buu ja Bää kastuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistäsi! Jätä ihmeessä kommentti, se ilahduttaa suuresti.